{"collection":"Northern European Mythology","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/neu/kvfin/14.htm","path":"neu/kvfin/14.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/neu/kvfin/14.htm","text":"Siit\u00e4 lieto Lemmink\u00e4inen arveli, ajattelihe,\n \nkulle syylle sylve\u00e4isi, kulle laskisi laulle:\n \nheitt\u00e4isik\u00f6 Hiien hirvet, itse kulkisi kotihin,\n \nvai viel\u00e4 yritteleisi, hiihteleisi hiljallehen\n \nmieliksi mets\u00e4n em\u00e4nn\u00e4n, salon impien iloksi.\n \nSanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella:\n \n\"Oi Ukko, ylijumala tahi taatto taivahinen!\n \nTee nyt mulle suorat sukset, kepe\u00e4iset kalhuttimet,\n \njoilla hiihte\u00e4 hivit\u00e4n poikki soien, poikki maien,\n \nhiih\u00e4n kohti Hiien maita, poikki Pohjan kankahista\n \nHiien hirven k\u00e4yt\u00e4ville, poropeuran polkemille!\n \n\"L\u00e4hen nyt miehist\u00e4 mets\u00e4lle, urohista ulkot\u00f6ille\n \nTapiolan tiet\u00e4 my\u00f6ten, Tapion talojen kautta.\n \nTerve, vuoret, terve, vaarat, terve, kuusikot kumeat,\n \nterve, haavikot haleat, terve, tervehytt\u00e4j\u00e4nne!\n \n\"Miesty, mets\u00e4, kostu, korpi, taivu, ainoinen Tapio!\n \nSaata miest\u00e4 saarekselle, sille kummulle kuleta,\n \njost' on saalis saatavana, er\u00e4n toimi tuotavana!\n \n\"Nyyrikki, Tapion poika, mies puhas, punakyp\u00e4r\u00e4!\n \nVeist\u00e4 pilkut pitkin maita, rastit vaaroihin rakenna,\n \njotta tunnen, tuhma, k\u00e4y\u00e4, \u00e4kkiouto, tien osoan\n \netsiess\u00e4ni ere\u00e4, antia anellessani!\n \n\"Mielikki, mets\u00e4n em\u00e4nt\u00e4, puhas muori, muoto kaunis!\n \nPane kulta kulkemahan, hopea vaeltamahan\n \nmiehen etsiv\u00e4n etehen, anelijan askelille!\n \n\"Ota kultaiset avaimet renkahalta reielt\u00e4si,\n \naukaise Tapion aitta, mets\u00e4n linna liikahuta\n \nminun pyyt\u00f6p\u00e4ivin\u00e4ni, er\u00e4netso-aikoinani!\n \n\"Kunp' on et kehanne itse, niin on pist\u00e4 piikojasi,\n \npane palkkalaisiasi, k\u00e4ske k\u00e4skyn kuulijoita!\n \nEt em\u00e4nt\u00e4 lienek\u00e4n\u00e4, jos et piikoa pit\u00e4ne,\n \nsata piikoa pit\u00e4ne, tuhat k\u00e4skyn kuulijata,\n \nkarjan kaiken kaitsijata, viitsij\u00e4t\u00e4 viljan kaiken.\n \n\"Mets\u00e4n piika pikkarainen, simasuu Tapion neiti!\n \nSoitellos metinen pilli, simapilli piiperoita\n \nkorvallen ehon em\u00e4nn\u00e4n, mieluisan mets\u00e4n em\u00e4nn\u00e4n,\n \njotta kuulisi v\u00e4lehen, nousisi makoamasta,\n \nkun ei kuule kumminkana, ei hava'a harvoinkana,\n \nvaikka ainoisin anelen, kielen kullan kuikuttelen!\"\n \nSiin\u00e4 lieto Lemmink\u00e4inen ajan kaiken annitoinna\n \nhiihti soita, hiihti maita, hiihti korpia kovia,\n \nJumalan sysim\u00e4ki\u00e4, Hiien hiilikankahia.\n \nHiihti p\u00e4iv\u00e4n, hiihti toisen. Jo p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kolmantena\n \nmeni suurelle m\u00e4elle, nousi suurelle kivelle,\n \nloi silm\u00e4ns\u00e4 luotehesen, poikki soien pohjosehen:\n \nTapion talot n\u00e4kyiv\u00e4t, ukset kulta kuumottivat\n \npoikki suosta, pohjosesta, alta vaaran, varvikosta.\n \nTuop' on lieto Lemmink\u00e4inen heti luoksi luontelihe,\n \nl\u00e4helle l\u00e4hentelihe, alle ikkunan Tapion.\n \nKuuristihe katsomahan kuuennesta ikkunasta:\n \nsiell\u00e4 antajat asuivat ja viruivat viljan eukot\n \naivan arkivaattehissa, ryysyiss\u00e4 ryvennehiss\u00e4.\n \nSanoi lieto Lemmink\u00e4inen: \"Mint\u00e4hen, mets\u00e4n em\u00e4nt\u00e4,\n \nasut arkivaattehissa, riihiryysyiss\u00e4 rype\u00e4t,\n \nkovin musta muo'oltasi, katsannaltasi kamala,\n \nilke\u00e4 imertimilt\u00e4, rungolta ruman n\u00e4k\u00f6inen?\n \n\"Kun ennen k\u00e4vin mets\u00e4ss\u00e4, kolm' oli linnoa mets\u00e4ss\u00e4:\n \nyksi puinen, toinen luinen, kolmansi kivinen linna;\n \nkuus' oli kultaikkunoa kunki linnan kulmanteella.\n \nKatsahin sis\u00e4h\u00e4n noista sein\u00e4n alla seistess\u00e4ni:\n \nTapion talon is\u00e4nt\u00e4, Tapion talon em\u00e4nt\u00e4,\n \nTellervo, Tapion neiti, kanssa muu Tapion kansa,\n \nkaikki kullassa kuhisi, hopeassa horjeksihe.\n \nItsens\u00e4 mets\u00e4n em\u00e4nn\u00e4n, ehtoisan mets\u00e4n em\u00e4nn\u00e4n,\n \nk\u00e4et oli kullank\u00e4\u00e4rehiss\u00e4, sormet kullansormuksissa,\n \np\u00e4\u00e4 kullanp\u00e4tinehiss\u00e4, tukat kullansuortuvissa,\n \nkorvat kullankoltuskoissa, kaula helmiss\u00e4 hyviss\u00e4.\n \n\"Oi mielu mets\u00e4n em\u00e4nt\u00e4, Metsolan metinen muori!\n \nHeit\u00e4 poies hein\u00e4keng\u00e4t, kaskivirsusi karista,\n \nriisu riihiry\u00f6k\u00e4lehet, arkipaitasi alenna!\n \nLy\u00f6te lykkyvaattehisin, antipaitoihin paneite\n \nminun metsip\u00e4ivin\u00e4ni, er\u00e4netso-aikoinani!\n \nIk\u00e4v\u00e4 minun tulevi, ik\u00e4v\u00e4 tulettelevi\n \nt\u00e4t\u00e4 tyhj\u00e4n\u00e4-oloa, ajan kaiken annituutta,\n \nkun et anna aioinkana, harvoinkana hoivauta.\n \nIk\u00e4v\u00e4 ilotoin ilta, pitk\u00e4 p\u00e4iv\u00e4 saalihitoin.\n \n\"Mets\u00e4n ukko halliparta, havuhattu, naavaturkki!\n \nPane nyt mets\u00e4n palttinoihin, salot verkahan vet\u00e4ise,\n \nhaavat kaikki haljakkoihin, lep\u00e4t lempivaattehisin!\n \nHope'ihin hongat laita, kuuset kultihin rakenna,\n \nvanhat hongat vaskiv\u00f6ille, pet\u00e4j\u00e4t hopeav\u00f6ille,\n \nkoivut kultakukkasihin, kannot kultakalkkaroihin!\n \nPane, kuinp' on muinaiselta, parempina p\u00e4ivin\u00e4si:\n \nkuuna paistoi kuusen oksa, p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 pet\u00e4j\u00e4n latvat,\n \nmets\u00e4 haiskahti me'elle, simalle salo sininen,\n \nahovieret viertehelle, suovieret sulalle voille.\n \n\"Mets\u00e4n tytt\u00f6, mielineiti, Tuulikki, tyt\u00e4r Tapion!\n \nAja vilja vieremille, auke'immille ahoille!\n \nKun lie j\u00e4ykk\u00e4 juoksullehen eli laiska laukallehen,\n \nota vitsa viiakosta, koivu korven notkelmosta,\n \njolla kutkutat kuvetta sek\u00e4 kaivat kainaloita!\n \nAnna juosta joutuisasti, vikev\u00e4sti viiletell\u00e4,\n \nmiehen etsiv\u00e4n etehen, aina k\u00e4yv\u00e4n askelille!\n \n\"Kun vilja uralle saapi, tupita uroa my\u00f6ten!\n \nPane kaksi k\u00e4mment\u00e4si kahen puolen kaiteheksi,\n \njottei vilja vieprahtaisi, tiepuolehen poikeltaisi!\n \nJosp' on vilja vieprahtavi, tiepuolehen poikeltavi,\n \ntielle korvista kohenna, saata sarvista uralle!\n \n\"Hako on tiell\u00e4 poikkipuolin: sep\u00e4 syrj\u00e4h\u00e4n syse\u00e4;\n \npuita maalla matkallansa: ne on katkaise kaheksi!\n \n\"Aita vastahan tulevi: kaa'a aita kallellehen\n \nviielt\u00e4 vitsasv\u00e4lilt\u00e4, seitsem\u00e4lt\u00e4 seip\u00e4h\u00e4lt\u00e4!\n \n\"Joki joutuvi etehen, puro tielle poikkipuolin:\n \nsilkki sillaksi sivalla, punaverka portahaksi!\n \nSaata poikki salmistaki, vetele vesien poikki,\n \npoikki Pohjolan joesta, yli kosken kuohuloista!\n \n\"Tapion talon is\u00e4nt\u00e4, Tapion talon em\u00e4nt\u00e4,\n \nmets\u00e4n ukko halliparta, mets\u00e4n kultainen kuningas!\n \nMimerkki, mets\u00e4n em\u00e4nt\u00e4, mets\u00e4n armas antimuori,\n \nsiniviitta viian eukko, punasukka suon em\u00e4nt\u00e4!\n \nTule jo kullan muuttelohon, hopean vajehtelohon!\n \nMinun on kullat kuun-ikuiset, p\u00e4iv\u00e4n-polviset hopeat,\n \nk\u00e4eten soasta k\u00e4ym\u00e4t, uhotellen tappelosta;\n \nne kuluvat kukkarossa, tummentuvat tuhniossa,\n \nkun ei oo kullan muuttajata, hopean vajehtajata.\"\n \nNiinp' on lieto Lemmink\u00e4inen viikon hiihte\u00e4 hivutti,\n \nlauloi virret viian p\u00e4\u00e4ss\u00e4, kolmet korven kainalossa:\n \nmiellytti mets\u00e4n em\u00e4nn\u00e4n, itsenki mets\u00e4n is\u00e4nn\u00e4n,\n \nihastutti immet kaikki, taivutti Tapion neiet.\n \nJuoksuttivat, jou'uttivat Hiien hirven k\u00e4tk\u00f6st\u00e4ns\u00e4,\n \ntakoa Tapion vaaran, Hiien linnan liepehilt\u00e4\n \nmiehen etsij\u00e4n etehen, sanelijan saataville.\n \nItse lieto Lemmink\u00e4inen jopa l\u00e4ms\u00e4ns\u00e4 l\u00e4hetti\n \nHiien hirven hartioille, kaulalle kamelivarsan,\n \njottei potkinut pahasti selke\u00e4 silitt\u00e4ess\u00e4.\n \nSiit\u00e4 lieto Lemmink\u00e4inen itse tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Salon herra, maan is\u00e4nt\u00e4, kaunis kankahan el\u00e4j\u00e4!\n \nMielikki, mets\u00e4n em\u00e4nt\u00e4, mets\u00e4n armas antimuori!\n \nTule nyt kullat ottamahan, hopeat valitsemahan!\n \nPane maalle palttinasi, lempiliinasi levit\u00e4\n \nalle kullan kuumottavan, alle huohtavan hopean,\n \ntuon on maahan tippumatta, rikkoihin rivestym\u00e4tt\u00e4!\"\n \nL\u00e4ksi siit\u00e4 Pohjolahan; sanoi tuonne tultuansa:\n \n\"Jo nyt hiihin Hiien hirven Hiien peltojen perilt\u00e4.\n \nAnna, akka, tytt\u00f6\u00e4si, mulle nuorta morsianta!\"\n \nLouhi, Pohjolan em\u00e4nt\u00e4, tuop' on tuohon vastaeli:\n \n\"\u00c4sken annan tytt\u00e4reni sek\u00e4 nuoren morsiamen,\n \nkun sa suistat suuren ruunan, Hiien ruskean hevosen,\n \nHiien varsan vaahtileuan Hiien nurmien perilt\u00e4.\"\n \nSilloin lieto Lemmink\u00e4inen otti kultaohjaksensa,\n \nhope'isen marhaminnan; l\u00e4htevi hevon hakuhun,\n \nkuloharjan kuuntelohon Hiien nurmien perilt\u00e4.\n \nAstua taputtelevi, k\u00e4y\u00e4 kulleroittelevi\n \nvihannalle vainiolle, pyh\u00e4n pellon pientarelle.\n \nSiell\u00e4 etsivi hevosta, kulokasta kuuntelevi\n \nsuvikunnan suitset vy\u00f6ll\u00e4, varsan valjahat olalla.\n \nEtsi p\u00e4iv\u00e4n, etsi toisen, niin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kolmantena\n \nnousi suurelle m\u00e4elle, kiipesi kiven sel\u00e4lle;\n \niski silm\u00e4ns\u00e4 it\u00e4h\u00e4n, k\u00e4\u00e4nti p\u00e4\u00e4t\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n alle:\n \nn\u00e4ki hiekalla hevosen, kuloharkan kuusikolla;\n \nsenp\u00e4 tukka tulta tuiski, harja suihkivi savua.\n \nNiin sanovi Lemmink\u00e4inen: \"Oi Ukko ylijumala,\n \nUkko, pilvien pit\u00e4j\u00e4, hattarojen hallitsija!\n \nTaivas auoksi avaos, ilma kaikki ikkunoiksi!\n \nSa'a rautaiset rakehet, laske j\u00e4iset j\u00e4\u00e4hyttimet\n \nharjalle hyv\u00e4n hevosen, Hiien laukin lautasille!\"\n \nTuo Ukko, ylinen luoja, pilven-p\u00e4\u00e4llinen jumala,\n \nilman riehoiksi revitti, taivon kannen kahtaloksi;\n \nsatoi hyyt\u00e4, satoi j\u00e4\u00e4t\u00e4, satoi rauaista raetta,\n \npienemm\u00e4t hevosen p\u00e4\u00e4t\u00e4, p\u00e4\u00e4t\u00e4 ihmisen isommat,\n \nharjalle hyv\u00e4n hevosen, Hiien laukin lautasille.\n \nSiit\u00e4 lieto Lemmink\u00e4inen k\u00e4vi luota katsomahan,\n \nlikelt\u00e4 t\u00e4hy\u00e4m\u00e4h\u00e4n. Itse tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Hiitolan hyv\u00e4 hevonen, vuoren varsa vaahtileuka!\n \nTuo nyt kultaturpoasi, pist\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00e4si hopea\n \nkultaisihin koltuskoihin, hope'isihin helyihin!\n \nEn sua pahoin pit\u00e4ne, aivan anke'in ajane:\n \najan tiet\u00e4 pikkuruisen, matkoa ani v\u00e4h\u00e4isen,\n \ntuonne Pohjolan tuville, ankaran anopin luoksi.\n \nMink\u00e4 siimalla sivallan eli vitsalla vetelen,\n \nsenp\u00e4 silkill\u00e4 sivallan, veran \u00e4\u00e4rell\u00e4 vetelen.\"\n \nHiien ruskea hevonen, Hiien varsa vaahtileuka\n \ntunki kultaturpoansa, pisti p\u00e4\u00e4t\u00e4ns\u00e4 hopea\n \nkultaisihin koltuskoihin, hope'isihin helyihin.\n \nNiinp\u00e4 lieto Lemmink\u00e4inen jopa suisti suuren ruunan,\n \npisti suitset kullan suuhun, p\u00e4itsens\u00e4 hopean p\u00e4\u00e4h\u00e4n;\n \nhypp\u00e4si hyv\u00e4n sel\u00e4lle, Hiien laukin lautasille.\n \nVeti virkkua vitsalla, paiskasi pajun vesalla.\n \nAjoi matkoa v\u00e4h\u00e4isen, tuuritteli tunturia\n \npohjoispuolelle m\u00e4ke\u00e4, lumivaaran kukkuroa:\n \ntuli Pohjolan tuville. Meni pirttihin pihalta,\n \nsanoi tuonne tultuansa, Pohjolahan p\u00e4\u00e4sty\u00e4ns\u00e4:\n \n\"Jopa suistin suuren ruunan, Hiien varsan valjastelin\n \nvihannalta vainiolta, pyh\u00e4n pellon pientarelta,\n \nsek\u00e4 hiihin Hiien hirven Hiien peltojen perilt\u00e4.\n \nAnna jo, akka, tytt\u00f6\u00e4si, mulle nuorta morsianta!\"\n \nLouhi, Pohjolan em\u00e4nt\u00e4, h\u00e4np\u00e4 tuon sanoiksi virkki:\n \n\"\u00c4sken annan tytt\u00e4reni sek\u00e4 nuoren morsiamen,\n \nkun ammut joutsenen joesta, virrasta vihannan linnun,\n \nTuonen mustasta joesta, pyh\u00e4n virran py\u00f6rtehest\u00e4\n \nyhell\u00e4 yritt\u00e4m\u00e4ll\u00e4, yhen nuolen nostamalta.\"\n \nSiit\u00e4 lieto Lemmink\u00e4inen, tuo on kaunis Kaukomieli,\n \nl\u00e4ksi joutsenen joruhun, pitk\u00e4kaulan katselohon\n \nTuonen mustasta joesta, Manalan alantehesta.\n \nAstua lykyttelevi, k\u00e4y\u00e4 k\u00e4lk\u00e4hyttelevi\n \ntuonne Tuonelan joelle, pyh\u00e4n virran py\u00f6rtehelle,\n \njalo jousi olkap\u00e4\u00e4ll\u00e4, viini nuolia sel\u00e4ss\u00e4.\n \nM\u00e4rk\u00e4hattu karjanpaimen, ukko Pohjolan sokea,\n \ntuop' on Tuonelan joella, pyh\u00e4n virran py\u00f6rtehell\u00e4;\n \nkatselevi, k\u00e4\u00e4ntelevi tulevaksi Lemmink\u00e4ist\u00e4.\n \nJo p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 muutamana n\u00e4ki lieto Lemmink\u00e4isen\n \nsaavaksi, l\u00e4henev\u00e4ksi tuonne Tuonelan joelle,\n \nvierehen vihaisen kosken, pyh\u00e4n virran py\u00f6rtehelle.\n \nVesikyyn ve'est\u00e4 nosti, umpiputken lainehista,\n \nsy\u00f6ksi miehen sy\u00e4men kautta, l\u00e4pi maksan\n \nLemmink\u00e4isen,\n \nkautta kainalon vasemman oikeahan olkap\u00e4\u00e4h\u00e4n.\n \nJopa lieto Lemmink\u00e4inen tunsi koskevan kovasti.\n \nSanan virkkoi, noin nimesi: \"Sen m\u00e4 tein pahinta ty\u00f6t\u00e4,\n \nkun en muistanut kysy\u00e4 emoltani, kantajalta,\n \nkaiketi sanaista kaksi, kovin \u00e4ij\u00e4, kun on kolme,\n \nmiten olla, kuin ele\u00e4 n\u00e4in\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4 pahoina:\n \nen tie\u00e4 vesun vikoja, umpiputken ailuhia.\n \n\"Oi emoni, kantajani, vaivan n\u00e4hnyt vaalijani!\n \nTiet\u00e4isitk\u00f6, tuntisitko, miss' on poikasi poloinen,\n \ntokipa rient\u00e4en tulisit, avukseni enn\u00e4tt\u00e4isit;\n \np\u00e4\u00e4st\u00e4isit pojan poloisen t\u00e4lt\u00e4 tielt\u00e4 kuolemasta,\n \nnuorena nukahtamasta, verev\u00e4n\u00e4 vierem\u00e4st\u00e4.\"\n \nSiit\u00e4 Pohjolan sokea m\u00e4rk\u00e4hattu karjanpaimen\n \nsy\u00f6ksi lieto Lemmink\u00e4isen, kaotti Kalevan poian\n \nTuonen mustahan jokehen, pahimpahan py\u00f6rtehesen.\n \nMeni lieto Lemmink\u00e4inen, meni koskessa kolisten,\n \nmy\u00f6t\u00e4virrassa vilisten tuonne Tuonelan tuville.\n \nTuo verinen Tuonen poika iski miest\u00e4 miekallansa,\n \nkavahutti kalvallansa. L\u00f6i on kerran leimahutti\n \nmiehen viieksi muruksi, kaheksaksi kappaleksi;\n \nheitti Tuonelan jokehen, Manalan alusvesille:\n \n\"Viru siin\u00e4 se ik\u00e4si jousinesi, nuolinesi!\n \nAmmu joutsenet joelta, vesilinnut viertehilt\u00e4!\"\n \nSe oli loppu Lemmink\u00e4isen, kuolo ankaran kosijan\n \nTuonen mustassa joessa, Manalan alantehessa.","title":"Nelj\u00e4stoista runo","type":"page"}