{"collection":"Northern European Mythology","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/neu/kvfin/15.htm","path":"neu/kvfin/15.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/neu/kvfin/15.htm","text":"\u00c4iti lieto Lemmink\u00e4isen aina koissa arvelevi:\n \n\"Minne on saanut Lemmink\u00e4inen, kunne Kaukoni\n \nkaonnut,\n \nkun ei kuulu jo tulevan matkoiltansa maailmassa?\"\n \nEi tie\u00e4 emo poloinen eik\u00e4 kantaja katala,\n \nmiss\u00e4 liikkuvi lihansa, vierevi oma verens\u00e4,\n \nk\u00e4vik\u00f6 k\u00e4pym\u00e4ke\u00e4, kanervaista kangasmaata,\n \nvai meni meren sel\u00e4ll\u00e4, lakkip\u00e4ill\u00e4 lainehilla,\n \nvaiko suuressa soassa, kapinassa kauheassa,\n \njoss' on verta s\u00e4\u00e4rivarsi, polven korkeus punaista.\n \nKyllikki, korea nainen, katseleikse, k\u00e4\u00e4nteleikse\n \nkoissa lieto Lemmink\u00e4isen, Kaukomielen kartanossa.\n \nKatsoi illalla sukoa, huomenella harjoansa;\n \nniin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 muutamana, huomenna moniahana\n \njo veri suasta vuoti, hurme harjasta norahti.\n \nKyllikki, korea nainen, sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Jo nyt on mennyt mies minulta, kaunis Kaukoni\n \nkaonnut\n \nmatkoille majattomille, teille tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6mille:\n \nveri jo vuotavi suasta, hurme harjasta noruvi!\"\n \nSiit\u00e4 \u00e4iti Lemmink\u00e4isen itse katsovi sukoa;\n \nitse itkulle apeutui: \"Voi, poloisen, p\u00e4ivi\u00e4ni,\n \nangervoisen, aikojani! Jo nyt on poikani, poloisen,\n \njopa, laiton, lapsueni saanut p\u00e4iville pahoille!\n \nTuho on poikoa p\u00e4t\u00f6ist\u00e4 hukka lieto Lemmink\u00e4ist\u00e4:\n \njo suka verin valuvi, harja hurmehin noruvi!\"\n \nKourin helmansa kokosi, k\u00e4sivarsin vaattehensa.\n \nPian juoksi matkan pitk\u00e4n, sek\u00e4 juoksi jotta joutui:\n \nm\u00e4et m\u00e4tkyi menness\u00e4ns\u00e4, norot nousi, vaarat vaipui,\n \nyl\u00e4h\u00e4iset maat aleni, alahaiset maat yleni.\n \nTuli Pohjolan tuville. Kysytteli poikoansa,\n \nkysytteli, lausutteli: \"Oi sie Pohjolan em\u00e4nt\u00e4!\n \nKunne saatoit Lemmink\u00e4isen, minne poikani menetit?\"\n \nLouhi, Pohjolan em\u00e4nt\u00e4, tuop' on tuohon vastaeli:\n \n\"Enp\u00e4 tie\u00e4 poikoasi, kunne kulki ja katosi.\n \nIstutin oron rekehen, korjahan kovan tulisen;\n \noisko uhkuhun uponnut, meren j\u00e4\u00e4lle j\u00e4hmettynyt\n \nvai saanut sutosen suuhun, karhun kauhean kitahan?\"\n \nSanoi \u00e4iti Lemmink\u00e4isen: \"Jo vainen valehtelitki!\n \nSusi ei sy\u00f6 minun sukua, karhu ei kaa'a Lemmink\u00e4ist\u00e4:\n \nsormin sortavi sutoset, k\u00e4sin karhut kaatelevi.\n \nKunp' on et sanone tuota, kunne saatoit Lemmink\u00e4isen,\n \nrikon uksen uuen riihen, taitan sampuen sarahat.\"\n \nSanoi Pohjolan em\u00e4nt\u00e4: \"Sy\u00f6tin miehen sy\u00f6neheksi,\n \njuotin miehen juoneheksi, apatin alanen\u00e4ksi;\n \nistutin venon per\u00e4h\u00e4n, laitoin kosket laskemahan.\n \nEnk\u00e4 tuota tunnekana, kunne sai katala raukka,\n \nkoskihinko kuohuvihin, virtoihin vipajavihin.\"\n \nSanoi \u00e4iti Lemmink\u00e4isen: \"Jo vainen valehtelitki!\n \nSano tarkkoja tosia, valehia viimeisi\u00e4,\n \nkunne saatoit Lemmink\u00e4isen, kaotit kalevalaisen,\n \ntaikka surmasi tulevi, kuolemasi kohtoavi!\"\n \nSanoi Pohjolan em\u00e4nt\u00e4: \"Jospa jo sanon toenki:\n \npanin hirvet hiiht\u00e4m\u00e4h\u00e4n, jalopeurat jaksamahan,\n \nruunat suuret suistamahan, varsat valjastuttamahan;\n \nlaitoin joutsenen hakuhun, pyh\u00e4n linnun pyy\u00e4nt\u00e4h\u00e4n.\n \nNyt en tuota tunnekana, mi on tullunna tuhoksi,\n \nesteheksi enn\u00e4tt\u00e4nn\u00e4, kun ei kuulu jo tulevan\n \nmorsianta pyyt\u00e4m\u00e4h\u00e4n, tytt\u00f6\u00e4 anelemahan.\"\n \nEmo etsi eksynytt\u00e4, kaonnutta kaipoavi.\n \nJuoksi suuret suot sutena, kulki korvet kontiona,\n \nve'et saukkona samosi, maat k\u00e4veli mauriaisna,\n \nneuliaisna niemen reunat, j\u00e4niksen\u00e4 j\u00e4rven rannat.\n \nKivet syrj\u00e4h\u00e4n syt\u00e4si, kannot k\u00e4\u00e4nti kallellehen,\n \nrisut siirti tien sivuhun, haot potki portahiksi.\n \nViikon etsi eksynytt\u00e4, viikon etsi, eip\u00e4 l\u00f6y\u00e4.\n \nKysyi puilta poikoansa, kaipasi kaonnuttansa.\n \nPuu puheli, honka huokui, tammi taiten vastaeli:\n \n\"On huolta itsest\u00e4niki huolimatta poiastasi,\n \nkun olen koville luotu, pantu p\u00e4iville pahoille:\n \npinopuiksi pilkkumahan, haloiksi hakattamahan,\n \nriutumahan riihipuiksi, kaskipuiksi kaatumahan.\"\n \nViikon etsi eksynytt\u00e4, viikon etsi eik\u00e4 l\u00f6y\u00e4.\n \nTiehyt vastahan tulevi; niin tielle kumarteleikse:\n \n\"Oi tiehyt, Jumalan luoma! Etk\u00f6 n\u00e4hnyt poikoani,\n \nkullaista omenatani, hope'ista sauvoani?\"\n \nTiehyt taiten vastaeli sek\u00e4 lausui ja pakisi:\n \n\"On huolta itsest\u00e4niki huolimatta poiastasi,\n \nkun olen koville luotu, pantu p\u00e4iville pahoille:\n \njoka koiran juostavaksi, ratsahan ajeltavaksi,\n \nkovan keng\u00e4n k\u00e4yt\u00e4v\u00e4ksi, kannan karskuteltavaksi.\"\n \nViikon etsi eksynytt\u00e4, viikon etsi, eip\u00e4 l\u00f6y\u00e4.\n \nKuuhut vastahan tulevi; niin kuulle kumarteleikse:\n \n\"Kuu kulta, Jumalan luoma! Etk\u00f6 n\u00e4hnyt poikoani,\n \nkullaista omenatani, hope'ista sauvoani?\"\n \nTuo kuuhut, Jumalan luoma, taiten kyll\u00e4 vastaeli:\n \n\"On huolta itsest\u00e4niki huolimatta poiastasi,\n \nkun olen koville luotu, pantu p\u00e4iville pahoille:\n \nyksin \u00f6it\u00e4 kulkemahan, pakkasella paistamahan,\n \ntalvet tarkoin valvomahan, kes\u00e4ksi katoamahan.\"\n \nViikon etsi eksynytt\u00e4, viikon etsi eik\u00e4 l\u00f6y\u00e4.\n \nP\u00e4ivyt vastahan tulevi; p\u00e4iv\u00e4lle kumarteleikse:\n \n\"Oi p\u00e4ivyt, Jumalan luoma! Etk\u00f6 n\u00e4hnyt poikoani,\n \nkullaista omenatani, hope'ista sauvoani?\"\n \nJopa p\u00e4ivyt jonki tiesi, arvaeli aurinkoinen:\n \n\"Jo on poikasi, poloisen, kaotettu, kuoletettu\n \nTuonen mustahan jokehen, Manalan ikivetehen:\n \nmennyt koskia kolisten, my\u00f6t\u00e4virtoja vilisten\n \ntuonne Tuonelan perille, Manalan alantehille.\"\n \nSiit\u00e4 \u00e4iti Lemmink\u00e4isen itse itkulle hyr\u00e4ytyi.\n \nMeni seppojen pajahan: \"Oi sie seppo Ilmarinen!\n \nTaoit ennen, taoit eilen, taopa t\u00e4n\u00e4ki p\u00e4\u00e4n\u00e4!\n \nVarta vaskinen harava, piit\u00e4 piihin rautaisihin;\n \npiit tao satoa sylt\u00e4, varsi viitt\u00e4 valmistellos!\"\n \nSe on seppo Ilmarinen, takoja i\u00e4n-ikuinen,\n \nvartti vaskisen haravan, piitti piill\u00e4 rautaisilla;\n \npiit takoi satoa sylt\u00e4, varren viitt\u00e4 valmisteli.\n \nItse \u00e4iti Lemmink\u00e4isen saapi rautaisen haravan,\n \nlenti Tuonelan joelle. P\u00e4ive\u00e4 rukoelevi:\n \n\"Oi p\u00e4ivyt, Jumalan luoma, luoma Luojan valkeamme!\n \nPaista hetki heltehesti, toinen himmesti hiosta,\n \nkolmansi koko ter\u00e4lt\u00e4: nukuttele nuiva kansa,\n \nv\u00e4syt\u00e4 v\u00e4ki Manalan, Tuonen valta vaivuttele!\"\n \nTuo p\u00e4ivyt, Jumalan luoma, luoma Luojan aurinkoinen,\n \nlenti koivun konkelolle, lep\u00e4n lengolle lehahti.\n \nPaistoi hetken heltehesti, toisen himmesti hiosti,\n \nkolmannen koko ter\u00e4lt\u00e4: nukutteli nuivan joukon,\n \nv\u00e4sytti v\u00e4en Manalan, nuoret miehet miekoillehen,\n \nvanhat vasten sauvojansa, keski-i\u00e4n keih\u00e4'ille.\n \nSiit\u00e4 lenti lepsahutti p\u00e4\u00e4lle taivahan tasaisen\n \nentisellens\u00e4 sijalle, majallensa muinaiselle.\n \nSiit\u00e4 \u00e4iti Lemmink\u00e4isen otti rautaisen haravan;\n \nharavoipi poikoansa koskesta kohisevasta,\n \nvirrasta vilisev\u00e4st\u00e4. Haravoipi eik\u00e4 l\u00f6y\u00e4.\n \nSiit\u00e4 siirtihen alemma: meni my\u00f6t\u00e4ns\u00e4 merehen,\n \nsukkarihmasta sulahan, vy\u00f6t\u00e4r\u00f6ist\u00e4 veen sis\u00e4h\u00e4n.\n \nHaravoipi poikoansa pitkin Tuonelan jokea,\n \nvetelevi vastavirran. Veti kerran, tuosta toisen:\n \nsaapi paian poikoansa, paian mieliksi pahoiksi;\n \nveti viel\u00e4 kerran toisen: sai sukat, hatun tapasi,\n \nsukat suureksi suruksi, hatun mieliharmiksensa.\n \nAstui siit\u00e4kin alemma, Manalan alantehelle.\n \nVeti kerran pitkin vett\u00e4, kerran toisen poikki vett\u00e4,\n \nkolmannen vitahan vett\u00e4. Kerrallapa kolmannella\n \nelotukku sai etehen haravahan rautaisehen.\n \nElotukku ei se ollut: olipa lieto Lemmink\u00e4inen,\n \nitse kaunis Kaukomieli, puuttunut haravan piihin\n \nsormesta nimett\u00f6m\u00e4st\u00e4, vasemmasta varpahasta.\n \nNousi lieto Lemmink\u00e4inen, kohosi Kalevan poika\n \nharavassa vaskisessa p\u00e4\u00e4lle selvien vesien;\n \nvaan oli pikkuista vajalla: yht\u00e4 k\u00e4tt\u00e4, puolta p\u00e4\u00e4t\u00e4,\n \npaljo muita muskuloita, siihen henke\u00e4 lis\u00e4ksi.\n \nEmo tuossa arvelevi, itse itkien sanovi:\n \n\"Viel\u00e4k\u00f6 t\u00e4st\u00e4 mies tulisi, uros uusi toimeaisi?\"\n \nP\u00e4\u00e4tyi korppi kuulemahan. Tuop' on tuohon vastoavi:\n \n\"Ei ole miest\u00e4 mennehess\u00e4 eik\u00e4 tuiki tullehessa:\n \njo silt' on siika silm\u00e4t sy\u00f6nyt, hauki hartiat halaisnut.\n \nSie p\u00e4\u00e4st\u00e4 merehen miest\u00e4, ty\u00f6nn\u00e4 Tuonelan jokehen!\n \nEhk\u00e4 turskaksi tulisi, valahaksi vahvistuisi.\"\n \nTuop' on \u00e4iti Lemmink\u00e4isen eip\u00e4 ty\u00f6nn\u00e4 poikoansa.\n \nVetelevi viel\u00e4 kerran haravalla vaskisella\n \npitkin Tuonelan jokea, sek\u00e4 pitkin jotta poikki,\n \nsaapi k\u00e4tt\u00e4, saapi p\u00e4\u00e4t\u00e4, saapi puolen selk\u00e4luuta,\n \ntoisen puolen kylkiluuta, monta muuta muskulata.\n \nNiist\u00e4 poikoa rakenti, laati lieto Lemmink\u00e4ist\u00e4.\n \nLiitteli lihat lihoihin, luut on luihin luikahutti,\n \nj\u00e4senet j\u00e4senihins\u00e4, suonet suonten sortumihin.\n \nItse suonia siteli, p\u00e4it\u00e4 suonten solmieli,\n \nsuonilankoa lukevi sanoen sanalla tuolla:\n \n\"Sorea on suonten vaimo, Suonetar, sorea vaimo,\n \nsoma suonten kehre\u00e4j\u00e4 sorealla kehrinpuulla,\n \nvaskisella v\u00e4rttin\u00e4ll\u00e4, rautaisella rattahalla!\n \nTule t\u00e4nne tarvittaissa, k\u00e4y t\u00e4nne kutsuttaessa,\n \nsuonisykkyr\u00e4 syliss\u00e4, kalvok\u00e4\u00e4ri kainalossa\n \nsuonia sitelem\u00e4h\u00e4n, p\u00e4it\u00e4 suonten solmimahan\n \nhaavoissa halennehissa, rei'iss\u00e4 revennehiss\u00e4!\n \n\"Kun ei tuosta kyllin liene, onp' on impi ilman p\u00e4\u00e4ll\u00e4\n \nvenehell\u00e4 vaskisella, purrella punaper\u00e4ll\u00e4.\n \nTule, impi, ilman p\u00e4\u00e4lt\u00e4, neiti, taivahan navalta!\n \nSoua suonista venett\u00e4, j\u00e4senist\u00e4 j\u00e4rkyttele,\n \nsoua luun lomia my\u00f6ten, j\u00e4senten rakoja my\u00f6ten!\n \n\"Sijallensa suonet laita, asemellensa aseta:\n \nsuutatusten suuret suonet, valtasuonet vastatusten,\n \nlimitysten liutasuonet, pienet suonet p\u00e4\u00e4ksytysten!\n \n\"Siit' ota utuinen neula, sulkkuniitti neulan p\u00e4\u00e4ss\u00e4!\n \nOmpele utuisin neuloin, tinaneuloin tikkaele,\n \np\u00e4it\u00e4 suonten solmiele, silkkinauhoilla sitele!\n \n\"Kun ei tuosta kyll\u00e4 liene, itse ilmoinen jumala,\n \nvaljastele varsojasi, rakentele ratsujasi!\n \nAja kirjakorjinesi l\u00e4pi luun, l\u00e4pi j\u00e4senen,\n \nl\u00e4pi liikkumalihojen, l\u00e4pi suonten soljuvaisten!\n \nLiit\u00e4 luu lihoa my\u00f6ten, suoni suonen p\u00e4\u00e4t\u00e4 my\u00f6ten,\n \nluo hopea luun lomahan, kulta suonen sortumahan!\n \n\"Mist' on kalvo katkennunna, siihen kalvo kasvattele,\n \nmist\u00e4 suonta sortununna, siihen suonta solmiele,\n \nkusta verta veihl\u00e4ht\u00e4nn\u00e4, siihen verta vierettele;\n \nkusta luu luhoksi mennyt, siihen luuta luikahuta,\n \nkusta liikkunna lihoa, siihen liittele lihoa,\n \nsijallensa siunaele, asemellensa aseta:\n \nluu luuhun, liha liha'an, j\u00e4senet j\u00e4senihins\u00e4!\"\n \nSill\u00e4 \u00e4iti Lemmink\u00e4isen loi miehen, uron sukesi\n \nentisillehen eloille, muinaisille muo'oillensa.\n \nSai suonet lukeneheksi, p\u00e4\u00e4t suonten si'elleheksi,\n \nei miest\u00e4 sanalliseksi, lasta lausehelliseksi.\n \nSiit\u00e4 tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi:\n \n\"Mist\u00e4 nyt voie saatanehe, simatilkka tuotanehe,\n \njolla voian voipunutta, pahoin-tullutta parannan,\n \njotta mies sanoille saisi, vier\u00e4ht\u00e4isi virsillehen?\n \n\"Mehil\u00e4inen, mei\u00e4n lintu, mets\u00e4n kukkien kuningas!\n \nL\u00e4he nyt mett\u00e4 noutamahan, simoa tavottamahan\n \nmieluisasta Metsolasta, tarkasta Tapiolasta,\n \nmonen kukkasen kuvusta, monen hein\u00e4n helpehest\u00e4\n \nkipehille voitehiksi, pahoille parantehiksi!\"\n \nMehil\u00e4inen, liukas lintu, jopa lenti l\u00f6yh\u00e4ytti\n \nmieluisahan Metsolahan, tarkkahan Tapiolahan.\n \nNokki kukkia keolta, keitti mett\u00e4 kielell\u00e4ns\u00e4\n \nkuuen kukkasen nen\u00e4st\u00e4, sa'an hein\u00e4n helpehest\u00e4.\n \nNiin tulla tuhuttelevi, k\u00e4y\u00e4 k\u00e4\u00e4r\u00e4m\u00f6ittelevi,\n \nkaikki siipens\u00e4 simassa, sulkansa sulassa meess\u00e4.\n \nItse \u00e4iti Lemmink\u00e4isen otti noita voitehia,\n \nniill\u00e4 voiti voipunutta, pahoin-tullutta paranti:\n \nei tullut apua noista, saanut miehelle sanoja.\n \nSiit\u00e4 tuon sanoiksi virkki: \"Mehil\u00e4inen, lintuseni!\n \nLenn\u00e4 tuonne toisialle, ylitse meren yheks\u00e4n\n \nsaarehen sel\u00e4llisehen, metisehen manterehen,\n \nTuurin uutehen tupahan, Palvoisen laettomahan!\n \nSiell' on mett\u00e4 mieluhista, siell\u00e4 voietta hyve\u00e4,\n \njoka suonihin sopivi, j\u00e4senihin kelpoavi.\n \nTuop' on niit\u00e4 voitehia, kanna niit\u00e4 katsehia\n \nvian p\u00e4\u00e4lle pannakseni, vammoille valellakseni!\"\n \nMehil\u00e4inen, mies kepe\u00e4, taasen lenti liihytteli\n \nylitse meren yheks\u00e4n, meri-puolen kymmenett\u00e4.\n \nLenti p\u00e4iv\u00e4n, lenti toisen, lenti kohta kolmannenki,\n \nruokosella istumatta, lehell\u00e4 lev\u00e4ht\u00e4m\u00e4tt\u00e4,\n \nsaarehen sel\u00e4llisehen, metisehen manterehen,\n \nkorvalle tulisen kosken, pyh\u00e4n virran py\u00f6rtehelle.\n \nSiell\u00e4 mett\u00e4 keitettihin, rasvoja rakennettihin,\n \npikkuisissa pottiloissa, kaunoisissa kattiloissa,\n \npeukalon mahuttavissa, sormenp\u00e4\u00e4n sovittavissa.\n \nMehil\u00e4inen, mies kepe\u00e4, saip' on niit\u00e4 voitehia.\n \nV\u00e4h\u00e4n aikoa kuluvi, pikkuisen pirahtelevi:\n \njo tulla turahtelevi, saa'a saaveroittelevi,\n \nkuusi kuppia syliss\u00e4, seitsem\u00e4n sel\u00e4n takana,\n \nne on t\u00e4ynn\u00e4 voitehia, t\u00e4ynn\u00e4 rasvoja hyvi\u00e4.\n \nItse \u00e4iti Lemmink\u00e4isen voiti noilla voitehilla,\n \nyheksill\u00e4 voitehilla, kaheksilla katsehilla:\n \nei viel\u00e4 apua saanut, tok' ei tuostana tavannut.\n \nNiin sanoi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella:\n \n\"Mehil\u00e4inen, ilman lintu! Lenn\u00e4 tuonne kolmas kerta\n \nyl\u00e4h\u00e4ksi taivosehen, p\u00e4\u00e4lle taivosen yheks\u00e4n!\n \nSiell' on viljalta simoa, siell\u00e4 mett\u00e4 mielin m\u00e4\u00e4rin,\n \njoilla ennen Luoja loitsi, puheli puhas Jumala,\n \nvoiti Luoja lapsiansa pahan vallan vammaksissa.\n \nKasta siipesi simassa, sulkasi sulassa meess\u00e4,\n \ntuo simoa siivess\u00e4si, kanna mett\u00e4 kaapussasi\n \nkipehille voitehiksi, vammoille valantehiksi!\"\n \nMehil\u00e4inen, mielilintu, h\u00e4np\u00e4 tuon sanoiksi saatti:\n \n\"Mitenk\u00e4 m\u00e4 sinne p\u00e4\u00e4sen, min\u00e4 mies v\u00e4h\u00e4v\u00e4kinen!\"\n \n\"Hyv\u00e4 on sinne p\u00e4\u00e4st\u00e4ksesi, kaunis kaapsahellaksesi:\n \nyli kuun, alatse p\u00e4iv\u00e4n, toivon t\u00e4htien v\u00e4litse.\n \nLenn\u00e4t p\u00e4iv\u00e4n l\u00f6yhyttelet kuutamoisen kulmaluille,\n \nsiit\u00e4 toisen siuottelet otavaisen olkap\u00e4ille,\n \nkolmannen kohotteleihet seitsent\u00e4htisen sel\u00e4lle;\n \nsiit' on matkoa palanen, pikkarainen piiramata\n \nperille pyh\u00e4n Jumalan, asunnoille autuahan.\"\n \nMehil\u00e4inen maasta nousi, simasiipi m\u00e4tt\u00e4h\u00e4lt\u00e4;\n \njopa lenti l\u00f6yhytteli, pienin siivin siuotteli.\n \nLenti kuun kehe\u00e4 my\u00f6ten, p\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4rmett\u00e4 samosi,\n \notavaisten olkap\u00e4itse, seitsent\u00e4htyen selitse:\n \nlenti Luojan kellarihin, kamarihin kaikkivallan.\n \nSiell\u00e4 voietta teh\u00e4'\u00e4n, rasvoja rakennetahan\n \nhope'isissa paoissa, kultaisissa kattiloissa:\n \nmett\u00e4 kiehui keskimaissa, laoilla suloa voita,\n \nsimoa suvinen\u00e4ss\u00e4, p\u00e4\u00e4ss\u00e4 pohja rasvaisia.\n \nMehil\u00e4inen, ilman lintu, sai siit\u00e4 simoja kyllin,\n \nmetosia mielin m\u00e4\u00e4rin. Oli aikoa v\u00e4h\u00e4inen:\n \njo tulla tuhuttelevi, saa'a k\u00e4\u00e4r\u00e4hyttelevi\n \nsata sarvea syliss\u00e4, tuhat muuta muhkurata;\n \nmiss\u00e4 mett\u00e4, kussa vett\u00e4, kussa voietta parasta.\n \nSiit\u00e4 \u00e4iti Lemmink\u00e4isen otti suuhunsa omahan,\n \nnoita koitti kielell\u00e4ns\u00e4, hyvin maistoi mielell\u00e4ns\u00e4:\n \n\"N\u00e4m\u00e4t on niit\u00e4 voitehia, kaikkivallan katsehia,\n \njoillapa Jumala voiti, Luoja vammoja valeli.\"\n \nSiit\u00e4 voiti voipunutta, pahoin-tullutta paranti.\n \nVoiti luun lomia my\u00f6ten, j\u00e4senten rakoja my\u00f6ten,\n \nvoiti alta, voiti p\u00e4\u00e4lt\u00e4, kerran keske\u00e4 sivalti.\n \nSiit\u00e4 tuon sanoiksi virkki, itse lausui ja pakisi:\n \n\"Nouse pois makoamasta, ylene uneksimasta\n \nn\u00e4ilt\u00e4 paikoilta pahoilta, kovan onnen vuotehelta!\"\n \nNousi mies makoamasta, her\u00e4si uneksimasta.\n \nJop' on saattavi sanoa, itse kielin kertoella:\n \n\"Viikon, utra, uinaelin, kauan, malkio, makasin!\n \nMakasin unen makean, sike\u00e4isen siuvattelin.\"\n \nSanoi \u00e4iti Lemmink\u00e4isen, itse lausui ja pakisi:\n \n\"Oisit maannut kauemminki, viel\u00e4 viikomman venynyt\n \nilman \u00e4ititt\u00e4 pahatta, katalatta kantajatta.\n \n\"Sano nyt, poikani poloinen, kerro korvin kuullakseni:\n \nmi sinun Manalle saattoi, ty\u00f6nti Tuonelan jokehen?\"\n \nSanoi lieto Lemmink\u00e4inen, vastaeli \u00e4itillens\u00e4:\n \n\"M\u00e4rk\u00e4hattu karjanpaimen, Untamolan umpisilm\u00e4,\n \nse minun Manalle saattoi, ty\u00f6nti Tuonelan jokehen.\n \nVesikyyn ve'est\u00e4 nosti, lapokyyn on lainehesta\n \nvasten vaivaista minua; enk\u00e4 tuota tiennytk\u00e4n\u00e4,\n \nen tiennyt vesun vihoa, umpiputken ailuhia.\"\n \nSanoi \u00e4iti Lemmink\u00e4isen: \"Voipa miest\u00e4 mielet\u00f6int\u00e4!\n \nKehuit noiat noituvasi, lappalaiset laulavasi:\n \net tie\u00e4 vesun vihoa, umpiputken ailuhia!\n \nVeest\u00e4 on vesusen synty, umpiputken lainehista,\n \nallin aivoista hyvist\u00e4, merip\u00e4\u00e4skyn p\u00e4\u00e4n sis\u00e4st\u00e4.\n \nSylki Sy\u00f6j\u00e4t\u00e4r vesille, laski laatan lainehille;\n \nvesi sen pitk\u00e4ksi venytti, p\u00e4iv\u00e4 paistoi pehme\u00e4ksi.\n \nSiit\u00e4 tuuli tuuitteli, ve'en henki heilutteli,\n \naallot rannalle ajeli, tyrsky maalle tyyr\u00e4eli.\"\n \nSiit\u00e4 \u00e4iti Lemmink\u00e4isen tuuitteli tuttuansa\n \nentisillehen eville, muinaisille muo'oillensa,\n \npikkuista paremmaksiki, ehommaksi entist\u00e4ns\u00e4.\n \nKysyi siit\u00e4 poialtansa, jos oli mit\u00e4 vajoa.\n \nSanoi lieto Lemmink\u00e4inen: \"Viel' olen \u00e4ije\u00e4 vajoa:\n \ntuollapa sy\u00e4mykseni, tuolla tuntoni makaapi\n \nnoissa Pohjan neitosissa, kaunoisissa kassap\u00e4iss\u00e4.\n \nHomekorva Pohjan eukko eip' on anna tytt\u00f6\u00e4ns\u00e4\n \nilman allin ampumatta, joutsenen osoamatta\n \ntuosta Tuonelan joesta, pyh\u00e4n virran py\u00f6rtehest\u00e4.\"\n \nSanoi \u00e4iti Lemmink\u00e4isen, itse lausui ja pakisi:\n \n\"Heit\u00e4 herj\u00e4t joutsenesi, anna allien asua\n \nTuonen mustassa joessa, palavissa py\u00f6rtehiss\u00e4!\n \nSie l\u00e4he kotiperille kanssa \u00e4itisi katalan!\n \nViel\u00e4 kiit\u00e4 onneasi, julkista Jumalatasi,\n \nkun antoi avun totisen, viel\u00e4 henkihin her\u00e4tti\n \nTuonen tielt\u00e4 tiett\u00e4v\u00e4lt\u00e4, Manalan majan perilt\u00e4!\n \nEn min\u00e4 mit\u00e4n\u00e4 voisi, en mit\u00e4n\u00e4 itsest\u00e4ni,\n \nilman armotta Jumalan, toimetta totisen Luojan.\"\n \nSiit\u00e4 lieto Lemmink\u00e4inen jo kohta kotia l\u00e4ksi\n \nkanssa armahan emonsa, kera valtavanhempansa.\n \nSinne nyt Kaukoni kaotan, heit\u00e4n lieto Lemmink\u00e4isen\n \nvirrest\u00e4ni viikommaksi. V\u00e4\u00e4nn\u00e4n virteni v\u00e4lehen,\n \nlasken laulun toisa'alle, ty\u00f6nn\u00e4n uuelle uralle.","title":"Viidestoista runo","type":"page"}