{"collection":"Northern European Mythology","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/neu/kvfin/16.htm","path":"neu/kvfin/16.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/neu/kvfin/16.htm","text":"Vaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen, tiet\u00e4j\u00e4 i\u00e4n-ikuinen,\n \noli veist\u00e4v\u00e4 venoista, uutta purtta puuhoava\n \nnen\u00e4ss\u00e4 utuisen niemen, p\u00e4\u00e4ss\u00e4 saaren terhenisen.\n \nPuit? puuttui purren sepp\u00e4, lautoja venon tekij\u00e4.\n \nKenp\u00e4 puuta etsim\u00e4h\u00e4n, tammea tavoittamahan\n \nV\u00e4in\u00e4m\u00f6iselle venoksi, laulajalle pohjapuuksi?\n \nPellervoinen, pellon poika, Sampsa poika pikkarainen,\n \nsep' on puuta etsim\u00e4h\u00e4n, tammea tavoittamahan\n \nV\u00e4in\u00e4m\u00f6iselle venoksi, laulajalle pohjapuuksi!\n \nK\u00e4ypi tiet\u00e4, astelevi koillisille maailmoille.\n \nMeni m\u00e4en, menevi toisen, kulki kohta kolmannenki,\n \nkirves kultainen olalla, vaskivarsi kirvehess\u00e4.\n \nYhtyi haapa vastahansa, sylen kolmen korkeuinen.\n \nTahtoi haapoa tavata, puia puuta kirvehell\u00e4.\n \nHaapa haastaen sanovi, itse kielin kerki\u00e4vi:\n \n\"Mit\u00e4, mies, tahot minusta, kuta kuitenki hala'at?\"\n \nSampsa poika Pellervoinen, h\u00e4np\u00e4 tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Tuotapa tahon sinusta, tuota etsin ja hala'an:\n \nV\u00e4in\u00e4m\u00f6iselle venett\u00e4, laulajalle purren puuta.\"\n \nHaapa haastoi kummemmasti, sataoksainen osasi:\n \n\"Vuotava veno minusta ja pursi putoavainen!\n \nMin\u00e4 olen ontelo tyvelt\u00e4: kolmasti t\u00e4n\u00e4 kes\u00e4n\u00e4\n \ntoukka s\u00f6i sy\u00e4myeni, mato juureni makasi.\"\n \nSampsa poika Pellervoinen siit\u00e4 eistyvi etemm\u00e4;\n \nastua ajattelevi maailmoille pohjaisille.\n \nTuli honka vastahansa, sylen kuuen korkeuinen.\n \nIski puuta kirvehell\u00e4, kolahutti kuokallansa,\n \nkysytteli, lausutteli: \"Oisiko sinusta, honka,\n \nV\u00e4in\u00e4m\u00f6iselle venoksi, laulajalle laivapuuksi?\"\n \nHonka vastata hotaisi, itse \u00e4\u00e4nehen \u00e4r\u00e4hti:\n \n\"Ei minusta purtta tulle, kuuen kaaren kantajata!\n \nMie olen honka huolainniekka; kolmasti t\u00e4n\u00e4 kes\u00e4n\u00e4\n \nkorppi koikkui latvallani, varis vaakkui oksillani.\"\n \nSampsa poika Pellervoinen aina eistyvi etemm\u00e4;\n \nastua ajattelevi suvisille maailmoille.\n \nTuli tammi vastahansa, ymp\u00e4ri yheks\u00e4n sylt\u00e4.\n \nKysytteli, lausutteli: \"Tulisko sinusta, tammi,\n \neme\u00e4 er\u00e4venehen, sotapurren pohjapuuta?\"\n \nTammi taiten vastaeli, osaeli puu omena:\n \n\"On vainen minussa puuta em\u00e4ksi yhen venosen,\n \nenk' ole hoikka huolainniekka enk\u00e4 ontelo sis\u00e4lt\u00e4.\n \nKolmasti t\u00e4n\u00e4 kes\u00e4n\u00e4, t\u00e4n\u00e4 suurena suvena\n \np\u00e4ivyt kierti keskipuuta, kuuhut latvalla kumotti,\n \nk\u00e4et kukkui oksillani, linnut lehvill\u00e4 lep\u00e4si.\"\n \nSampsa poika Pellervoinen otti kirvehen olalta,\n \niski puuta kirvehell\u00e4, tammea tasater\u00e4ll\u00e4;\n \npian taisi tammen kaata, puun sorean sorrutella.\n \nEnsin laski latvan poikki, tyven tyynni halkaisevi.\n \nVeisti siit\u00e4 pohjapuita, lautoja ep\u00e4lukuisin\n \nlaulajalle laivaksiksi, V\u00e4in\u00e4m\u00f6iselle venoksi.\n \nSiit\u00e4 vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen tiet\u00e4j\u00e4 i\u00e4n-ikuinen,\n \nteki tieolle venett\u00e4, laati purtta laulamalla\n \nyhen tammen taittumista, puun murskan murenemista.\n \nLauloi virren: pohjan puutti, lauloi toisen: liitti laian;\n \nlauloi kohta kolmannenki hankoja hakatessansa,\n \np\u00e4it\u00e4 kaaren p\u00e4\u00e4telless\u00e4, liitelless\u00e4ns\u00e4 limi\u00e4.\n \nKaaritettua venosen, liitetty\u00e4 laian liitot\n \nuupui kolmea sanoa panemilla parraspuien,\n \nkokkien kohentimilla, per\u00e4p\u00e4\u00e4n on p\u00e4\u00e4ttimill\u00e4.\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen, tiet\u00e4j\u00e4 i\u00e4n-ikuinen,\n \nsanan virkkoi, noin nimesi: \"Voi poloinen, p\u00e4ivi\u00e4ni!\n \nEi saanut veno vesille, uusi laiva lainehille!\"\n \nArvelee, ajattelevi, mist\u00e4p\u00e4 sanoja saisi,\n \nloisi lempiluottehia; p\u00e4\u00e4skyjenk\u00f6 p\u00e4\u00e4laelta,\n \njoutsenkarjan juonen p\u00e4\u00e4st\u00e4, hanhilauman hartioilta?\n \nL\u00e4ksi saamahan sanoja. Tuhoi joukon joutsenia,\n \nharkun hanhia h\u00e4vitti, p\u00e4\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti p\u00e4\u00e4skysi\u00e4:\n \nei saanut sanoakana, ei sanoa eik\u00e4 puolta.\n \nArvelee, ajattelevi: \"Tuoll' oisi sata sanoa\n \nkes\u00e4peuran kielen alla, suussa valkean oravan.\"\n \nL\u00e4ksi saamahan sanoja, ongelmoita ottamahan.\n \nPellon peuroja levitti, oravia suuren orren:\n \nsai siit\u00e4 sanoja paljo, ne kaikki avuttomia.\n \nArvelee, ajattelevi: \"Tuolta saan sa'an sanoja,\n \ntuolta Tuonelan ko'ista, Manalan ikimajasta.\"\n \nL\u00e4ksi Tuonelta sanoja, Manalalta mahtiloita.\n \nAstua taputtelevi; k\u00e4vi viikon vitsikkoa,\n \nviikon toisen tuomikkoa, kolmannen katajikkoa:\n \njo n\u00e4kyi Manalan saari, Tuonen kumpu kuumottavi.\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen jo huhuta huikahutti\n \ntuossa Tuonelan joessa, Manalan alantehessa:\n \n\"Tuo venett\u00e4, Tuonen tytti, lauttoa, Manalan lapsi,\n \nyli salmen saa'akseni, joen poikki p\u00e4\u00e4st\u00e4kseni!\"\n \nLyhyk\u00e4inen Tuonen tytti, matala Manalan neiti,\n \ntuo oli poukkujen pesij\u00e4, r\u00e4p\u00e4hien r\u00e4imytt\u00e4j\u00e4\n \nTuonen mustassa joessa, Manalan alusve'ess\u00e4.\n \nSanan virkkoi, noin nimesi, itse lausui ja pakisi:\n \n\"Vene t\u00e4\u00e4lt\u00e4 tuotanehe, kuni syy sanottanehe,\n \nmi sinun Manalle saattoi ilman tauin tappamatta,\n \nottamatta oivan surman, muun surman musertamatta.\"\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Tuoni minut t\u00e4nne tuotti, Mana mailtani veteli.\"\n \nLyhyk\u00e4inen Tuonen tytti, matala Manalan neiti,\n \ntuonpa h\u00e4n sanoiksi virkki: \"Jopa keksin kielastajan!\n \nKunp' on Tuoni t\u00e4nne toisi, Mana mailta siirteleisi,\n \nTuoni toisi tullessansa, Manalainen matkassansa\n \nTuonen hattu hartioilla, Manan kintahat k\u00e4ess\u00e4.\n \nSano totta, V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen: mi sinun Manalle saattoi?\"\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen jo tuossa sanoiksi virkki:\n \n\"Rauta mun Manalle saattoi, ter\u00e4s tempoi Tuonelahan.\"\n \nLyhyk\u00e4inen Tuonen tytti, matala Manalan neiti,\n \nsanan virkkoi, noin nimesi: \"Tuosta tunnen kielastajan!\n \nKun rauta Manalle saisi, ter\u00e4s toisi Tuonelahan,\n \nverin vaattehet valuisi, hurmehen hurahteleisi.\n \nSano totta, V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen, sano totta toinen kerta!\"\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Vesi sai minun Manalle, aalto toi on Tuonelahan.\"\n \nLyhyk\u00e4inen Tuonen tytti, matala Manalan neiti,\n \nsanan virkkoi, noin nimesi: \"Ymm\u00e4rr\u00e4n valehtelijan!\n \nJos vesi Manalle saisi, aalto toisi Tuonelahan,\n \nvesin vaattehet valuisi, helmasi herahteleisi.\n \nSano tarkkoja tosia: mi sinun Manalle saattoi?\"\n \nTuossa vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen viel\u00e4 kerran kielastavi:\n \n\"Tuli toi mun Tuonelahan, valkea Manalle saattoi.\"\n \nLyhyk\u00e4inen Tuonen tytti, matala Manalan neiti,\n \nh\u00e4np\u00e4 tuon sanoiksi virkki: \"Arvoan valehtelijan!\n \nJos tuli Manalle toisi, valkeainen Tuonelahan,\n \noisi kutrit k\u00e4rventynn\u00e4, partaki pahoin palanut.\n \n\"Oi sie vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen! Jos tahot venett\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4,\n \nsano tarkkoja tosia, valehia viimeisi\u00e4,\n \nmitenk\u00e4 tulit Manalle ilman tauin tappamatta,\n \nottamatta oivan surman, muun surman murentamatta!\"\n \nSanoi vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen: \"Jos v\u00e4h\u00e4n valehtelinki,\n \nkerran toisen kielastelin, toki ma sanon toetki.\n \nTe'in tieolla venett\u00e4, laain purtta laulamalla.\n \nLauloin p\u00e4iv\u00e4n, lauloin toisen, niin p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 kolmannella\n \nrikkoihe reki runoilta, jalas taittui lausehilta:\n \nl\u00e4ksin Tuonelta oroa, Manalalta v\u00e4\u00e4nti\u00e4t\u00e4\n \nrekosen rakentoani, laulukorjan laatiani.\n \nTuopa nyt venoista t\u00e4nne, laita mulle lauttoasi\n \nyli salmen saa'akseni, joen poikki p\u00e4\u00e4st\u00e4kseni!\"\n \nKyll\u00e4 Tuonetar toruvi, Manan neiti riitelevi:\n \n\"Oi on, hullu, hulluuttasi, mies on, mielesi v\u00e4hyytt\u00e4!\n \nTulet syytt\u00e4 Tuonelahan, tauitta Manan majoille!\n \nParempi sinun olisi palata omille maille:\n \n\u00e4ij\u00e4 on t\u00e4nne tullehia, ei paljo palannehia.\"\n \nSanoi vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen: \"Akka tielt\u00e4 k\u00e4\u00e4ntyk\u00f6h\u00f6n,\n \neip' on mies pahempikana, uros untelompikana!\n \nTuo venett\u00e4, Tuonen tytti, lauttoa, Manalan lapsi!\"\n \nVei venehen Tuonen tytti; sill\u00e4 vanhan V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen\n \nyli salmen saattelevi, joen poikki p\u00e4\u00e4stelevi.\n \nItse tuon sanoiksi virkki: \"Voi sinua, V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen!\n \nL\u00e4ksit surmatta Manalle, kuolematta Tuonelahan!\"\n \nTuonetar, hyv\u00e4 em\u00e4nt\u00e4, Manalatar, vaimo vanha,\n \ntoip' on tuopilla olutta, kantoi kaksikorvaisella;\n \nitse tuon sanoiksi virkki: \"Juop' on, vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen!\"\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen katsoi pitkin tuoppiansa:\n \nsammakot kuti sis\u00e4ll\u00e4, maot laioilla lateli.\n \nSiit\u00e4 tuon sanoiksi virkki: \"En m\u00e4 t\u00e4nne tullutkana\n \njuomahan Manalan maljat, Tuonen tuopit lakkimahan:\n \njuopuvat oluen juojat, kannun appajat katoovat.\"\n \nSanoi Tuonelan em\u00e4nt\u00e4: \"Oi on vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen!\n \nMit\u00e4 sie tulit Manalle, kuta Tuonelan tuville\n \nennen Tuonen tahtomatta, Manan mailta kutsumatta?\"\n \nSanoi vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen: \"Veist\u00e4ess\u00e4ni venoista,\n \nuutta purtta puuhatessa uuvuin kolmea sanoa\n \nperip\u00e4\u00e4t\u00e4 p\u00e4\u00e4telless\u00e4, kokkoa kohottaessa.\n \nKun en noita saanutkana, mailta, ilmoilta tavannut,\n \npiti tulla Tuonelahan, l\u00e4hte\u00e4 Manan majoille\n \nsaamahan sanoja noita, ongelmoita oppimahan.\"\n \nTuopa Tuonelan em\u00e4nt\u00e4 sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Ei Tuoni sanoja anna, Mana mahtia jakele!\n \nEtk\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4 p\u00e4\u00e4snek\u00e4n\u00e4 sin\u00e4 ilmoisna ik\u00e4n\u00e4\n \nkotihisi kulkemahan, maillesi matelemahan.\"\n \nUuvutti unehen miehen, pani maata matkalaisen\n \nTuonen taljavuotehelle. Siin\u00e4 mies makaelevi,\n \nuros unta ottelevi: mies makasi, vaate valvoi.\n \nOli akka Tuonelassa, akka vanha k\u00e4ykk\u00e4leuka,\n \nrautarihman kehre\u00e4j\u00e4, vaskilankojen valaja.\n \nKehr\u00e4si sataisen nuotan, tuhantisen tuuritteli\n \ny\u00f6n\u00e4 yhten\u00e4 kes\u00e4isn\u00e4 yhell\u00e4 vesikivell\u00e4.\n \nOli ukko Tuonelassa; se on ukko kolmisormi,\n \nrautaverkkojen kutoja, vaskinuotan valmistaja.\n \nSe kutoi sataisen nuotan, tuhantisen tuikutteli\n \nsamana kes\u00e4isn\u00e4 y\u00f6n\u00e4 samalla vesikivell\u00e4.\n \nTuonen poika koukkusormi, koukkusormi, rautan\u00e4ppi,\n \nse veti sataisen nuotan poikki Tuonelan joesta,\n \nsek\u00e4 poikki jotta pitkin, jotta viel\u00e4kin vitahan,\n \njottei p\u00e4\u00e4st\u00e4 V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen, selvit\u00e4 uvantolaisen\n \nsin\u00e4 ilmoisna ik\u00e4n\u00e4, kuuna kullan valkeana\n \ntuolta Tuonelan ko'ista, Manalan ikimajoista.\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Joko lie tuhoni tullut, h\u00e4t\u00e4p\u00e4iv\u00e4 p\u00e4\u00e4lle p\u00e4\u00e4snyt\n \nn\u00e4ill\u00e4 Tuonelan tuvilla, Manalan majantehilla?\"\n \nPian muuksi muuttelihe, ruton toiseksi rupesi:\n \nmeni mustana merehen, saarvana sara'ikkohon;\n \nmatoi rautaisna matona, kulki kyisn\u00e4 k\u00e4\u00e4rmehen\u00e4\n \npoikki Tuonelan joesta, l\u00e4pi Tuonen verkkoloista.\n \nTuonen poika koukkusormi, koukkusormi, rautan\u00e4ppi,\n \nk\u00e4vi aamulla varahin verkkojansa katsomahan:\n \nsa'an saapi taimenia, tuhat emon alvehia,\n \neip' on saanut V\u00e4in\u00e4m\u00f6ist\u00e4, ukkoa uvantolaista.\n \nSiit\u00e4 vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen Tuonelasta tultuansa\n \nsanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella:\n \n\"Elk\u00f6h\u00f6n hyv\u00e4 Jumala, elk\u00f6h\u00f6n sit\u00e4 suetko,\n \nitse-mennytt\u00e4 Manalle, Tuonelahan tunkeinutta!\n \n\u00c4ij\u00e4 on sinne saanehia, v\u00e4h\u00e4 tuolta tullehia,\n \ntuolta Tuonelan ko'ista, Manalan ikimajoista.\"\n \nViel\u00e4 tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin lateli\n \nnuorisolle nousevalle, kansalle ylenev\u00e4lle;\n \n\"Elk\u00e4tte, imeisen lapset, sin\u00e4 ilmoisna ik\u00e4n\u00e4\n \ntehk\u00f6 syyt\u00e4 syytt\u00f6m\u00e4lle, vikoa viattomalle!\n \nPahoin palkka maksetahan tuolla Tuonelan ko'issa:\n \nsija on siell\u00e4 syyllisill\u00e4, vuotehet viallisilla,\n \nalus kuumista kivist\u00e4, palavoista paateroista,\n \npeitto kyist\u00e4, k\u00e4\u00e4rmehist\u00e4, tuonen toukista ku'ottu.\"","title":"Kuudestoista runo","type":"page"}