{"collection":"Northern European Mythology","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/neu/kvfin/17.htm","path":"neu/kvfin/17.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/neu/kvfin/17.htm","text":"Vaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen, kun ei saanunna sanoja\n \ntuolta Tuonelan ko'ista, Manalan ikimajoista,\n \nain' yh\u00e4 ajattelevi, pitkin p\u00e4\u00e4t\u00e4ns\u00e4 pit\u00e4vi,\n \nmist\u00e4p\u00e4 sanoja saisi, loisi lempiluottehia.\n \nPaimen vastahan tulevi; h\u00e4np\u00e4 tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Saat tuolta sata sanoa, tuhat virren tutkelmusta\n \nsuusta Antero Vipusen, vatsasta varav\u00e4kev\u00e4n.\n \nVaan se on sinne ment\u00e4v\u00e4t\u00e4, polku poimeteltavata,\n \nei ole matkoa hyve\u00e4, ei aivan pahintakana:\n \nyks' on juoni juostaksesi naisten neulojen neni\u00e4,\n \ntuosta toinen k\u00e4y\u00e4ksesi miehen miekan tutkaimia,\n \nkolmas koikutellaksesi uron tapparan teri\u00e4.\"\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen toki mietti menn\u00e4ksens\u00e4.\n \nPainuvi sep\u00e4n pajahan, sanovi sanalla tuolla:\n \n\"Ohoh seppo Ilmarinen! Taos rautaiset talukset,\n \ntao rautarukkahiset, paita rautainen rakenna!\n \nLaai rautainen korento, ter\u00e4ksinen tienaellos:\n \npane sy\u00e4mehen ter\u00e4kset, ve\u00e4 p\u00e4\u00e4lle melto rauta!\n \nL\u00e4hen saamahan sanoja, ongelmoita ottamahan\n \nvatsasta varav\u00e4kev\u00e4n, suusta Antero Vipusen.\"\n \nSe on seppo Ilmarinen sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Viikon on Vipunen kuollut, kauan Antero kaonnut\n \nvipunsa viritt\u00e4m\u00e4st\u00e4, ahtamasta ansatiens\u00e4;\n \net sielt\u00e4 sanoa saane, et sanoa puoltakana.\"\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen toki l\u00e4ksi, ei totellut.\n \nAstui p\u00e4iv\u00e4n helkytteli naisten neulojen neni\u00e4,\n \nastui toisen torkutteli miesten miekan tutkaimia,\n \nkolmannenki koikutteli uron tapparan teri\u00e4.\n \nItse virsik\u00e4s Vipunen, mies vanha varav\u00e4kev\u00e4,\n \ntuo viruvi virsinens\u00e4, luottehinensa lojuvi;\n \nhaapa kasvoi hartioilla, koivu kulmilla yleni,\n \nlepp\u00e4 leukaluun nen\u00e4ss\u00e4, pajupehko parran p\u00e4\u00e4ll\u00e4,\n \notsalla oravikuusi, havuhonka hampahilla.\n \nJo tulevi V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen. Veti miekan, riitsi rauan\n \nhuotrasta huveksisesta, vy\u00f6st\u00e4 vennon-selk\u00e4isest\u00e4;\n \nkaatoi haavan hartioilta, koivut kulmilta kukisti,\n \nleuoilta lep\u00e4t leve\u00e4t, pajupehkot parran p\u00e4\u00e4lt\u00e4,\n \notsalta oravikuuset, havuhongat hampahilta.\n \nSy\u00f6sti rautaisen korennon suuhun Antero Vipusen,\n \nikenihin irjuvihin, leukoihin lotisevihin.\n \nSanan virkkoi, noin nimesi: \"Nouse pois, inehmon orja,\n \nmaan alla makoamasta, viikon unta ottamasta!\"\n \nTuop' on virsik\u00e4s Vipunen heti herkesi unesta.\n \nTunsi koskevan kovasti, kipe\u00e4sti kiusaisevan:\n \npuri rautaisen korennon, puri p\u00e4\u00e4lt\u00e4 mellon rauan;\n \nei tiennyt ter\u00e4st\u00e4 purra, ei sy\u00f6\u00e4 sy\u00e4nt\u00e4 rauan.\n \nTuossa vanhan V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen, suun ohella seistess\u00e4ns\u00e4,\n \njalka toinen torkahtavi, vasen jalka vaapahtavi\n \nsuuhun Antero Vipusen, leukaluulle luikahutti.\n \nHeti virsik\u00e4s Vipunen avoi suunsa suuremmaksi,\n \nleukapielens\u00e4 levitti, nieli miehen miekkoinensa,\n \nkulahutti kulkkuhunsa tuon on vanhan V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen.\n \nSiin\u00e4 virsik\u00e4s Vipunen itse tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Jo olen jotaki sy\u00f6nyt, sy\u00f6nyt uuhta, sy\u00f6nyt vuohta,\n \nsy\u00f6nyt lehme\u00e4 mahoa, sy\u00f6nyt karjua sikoa:\n \nen ole viel\u00e4 mointa sy\u00f6nyt, en t\u00e4m\u00e4n palan makuista!\"\n \nItse vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen, h\u00e4np\u00e4 tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Jo taisi tuhoni tulla, h\u00e4t\u00e4p\u00e4iv\u00e4 h\u00e4mmente\u00e4\n \nt\u00e4m\u00e4n hiien hinkalossa, t\u00e4m\u00e4n kalman karsinassa.\"\n \nArvelee, ajattelevi, miten olla, kuin ele\u00e4.\n \nVeitsi on vy\u00f6ll\u00e4 V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen, p\u00e4\u00e4 visainen veitsess\u00e4ns\u00e4;\n \ntuosta h\u00e4n teki venosen, teki tieolla venosen.\n \nSoutelevi, luitelevi suolen p\u00e4\u00e4st\u00e4 suolen p\u00e4\u00e4h\u00e4n,\n \nsouteli joka solukan, joka supun suikerteli.\n \nVanha virsik\u00e4s Vipunen ei tuosta totella ollut.\n \nSilloin vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen l\u00f6ihen itsens\u00e4 sepoksi,\n \nrakentihe rautioksi; painoi paitansa pajaksi,\n \nhiat paian palkehiksi, turkkinsa tuhottimeksi,\n \nhousut hormiksi rakenti, sukat hormin suulliseksi,\n \npolvensa alasimeksi, vasaraksi kyyn\u00e4sp\u00e4\u00e4ns\u00e4.\n \nTakoa taputtelevi, ly\u00f6\u00e4 lynn\u00e4hyttelevi;\n \ntakoi y\u00f6n lepe\u00e4m\u00e4tt\u00e4, p\u00e4iv\u00e4n pouahuttamatta\n \nvatsassa varav\u00e4kev\u00e4n, mahtipontisen povessa.\n \nSilloin virsik\u00e4s Vipunen itse tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Mi sin\u00e4 lienet miehi\u00e4si ja kuka urohiasi?\n \nJo olen sy\u00f6nyt saan urosta, tuhonnut tuhannen miest\u00e4,\n \nenp\u00e4 liene mointa sy\u00f6nyt: syet suuhuni tulevat,\n \nkek\u00e4lehet kielelleni, rauan kuonat kulkkuhuni!\n \n\"L\u00e4he nyt, kumma, kulkemahan, maan paha,\n \npakenemahan,\n \nennenkuin emosi etsin, haen valtavanhempasi!\n \nJos sanon min\u00e4 emolle, virkan, vierin vanhemmalle,\n \nenemp' on emolla ty\u00f6t\u00e4, vaiva suuri vanhemmalla,\n \nkun poika pahoin tekevi, lapsi anke'in asuvi.\n \n\"En nyt tuota tunnekana enk\u00e4 arvoa alusta,\n \nmist' olet, hiisi, hingannunna, kusta, turma, t\u00e4nne tullut\n \npuremahan, j\u00e4yt\u00e4m\u00e4h\u00e4n, sy\u00f6m\u00e4h\u00e4n, kaluamahan.\n \nOletko tauti Luojan luoma, surma s\u00e4\u00e4t\u00e4m\u00e4 Jumalan,\n \nvain olet teko tekem\u00e4, toisen tuoma, toisen luoma,\n \npantu t\u00e4nne palkan eest\u00e4, rakettu rahan nen\u00e4st\u00e4?\n \n\"Ollet tauti Luojan luoma, surma s\u00e4\u00e4t\u00e4m\u00e4 Jumalan,\n \nniinp' on luome Luojahani, heit\u00e4ime Jumalahani:\n \nei Herra hyve\u00e4 heit\u00e4, Luoja ei kaunista kaota.\n \n\"Kun lienet teko tekem\u00e4, pulma toisen pungastama,\n \nkyll\u00e4 saan sukusi tiet\u00e4, l\u00f6y\u00e4n synnynt\u00e4sijasi!\n \n\"Tuolta ennen pulmat puuttui, tuolta taikeat tapahtui:\n \ntietomiesten tienohilta, laulumiesten laitumilta,\n \nkonnien kotisijoilta, taikurien tanterilta;\n \ntuolta Kalman kankahilta, maasta manteren sis\u00e4st\u00e4,\n \nmiehen kuollehen ko'ista, kaonnehen kartanosta;\n \nmullista muhajavista, maista liikuteltavista,\n \nsomerilta py\u00f6rivilt\u00e4, hiekoilta helisevilt\u00e4;\n \nnotkoilta noroperilt\u00e4, soilta sammalettomilta,\n \nhere'ist\u00e4 hettehist\u00e4, l\u00e4ikkyvist\u00e4 l\u00e4htehist\u00e4;\n \nmets\u00e4n hiien hinkalosta, viien vuoren vinkalosta,\n \nvaaran vaskisen laelta, kuparisen kukkulalta;\n \nkuusista kuhisevista, hongista hohisevista,\n \nlatvasta lahon pet\u00e4j\u00e4n, m\u00e4t\u00e4p\u00e4ist\u00e4 m\u00e4ntyl\u00f6ist\u00e4;\n \nrevon r\u00e4\u00e4ynt\u00e4sijoilta, hirven hiihtokankahilta,\n \nkontion kivikolosta, karhun louhikammiosta;\n \nPohjan pitk\u00e4st\u00e4 per\u00e4st\u00e4, Lapin maasta laukeasta,\n \nahoilta vesattomilta, mailta kynt\u00e4m\u00e4tt\u00f6milt\u00e4;\n \nsuurilta sotakeoilta, miehentappo-tanterilta,\n \nruohoista rohisevista, hurmehista huuruvista;\n \nsuurilta meren selilt\u00e4, ulapoilta auke'ilta,\n \nmeren mustista mu'ista, tuhannen sylen syv\u00e4st\u00e4;\n \nvirroista vihisevist\u00e4, palavoista py\u00f6rtehist\u00e4,\n \nRutjan koskesta kovasta, ve'en vankan v\u00e4\u00e4ntehest\u00e4;\n \ntakaisesta taivahasta, poutapilvien perilt\u00e4,\n \nahavan ajeloteilt\u00e4, tuulen tuutimasijoilta.\n \n\"Sielt\u00e4k\u00f6 sin\u00e4ki puutuit, sielt\u00e4, taikea, tapahuit\n \nsy\u00e4mehen syytt\u00f6m\u00e4h\u00e4n, vatsahan viattomahan,\n \nsy\u00f6m\u00e4h\u00e4n, kaluamahan, puremahan, louhtamahan?\n \n\"Himmene nyt, Hiien hurtta, raukea, Manalan rakki,\n \nl\u00e4he pois kohusta, konna, maan kamala, maksoistani,\n \nsy\u00f6m\u00e4st\u00e4 sy\u00e4nk\u00e4py\u00e4, pernoani pehkomasta,\n \nvatsoa vanuttamasta, keuhkoloita kiert\u00e4m\u00e4st\u00e4,\n \nnapoa navertamasta, ohimoita ottamasta,\n \nselk\u00e4luita luistamasta, sivuja sivert\u00e4m\u00e4st\u00e4!\n \n\"Jos ei minussa miest\u00e4 liene, niin panen parempiani\n \nt\u00e4m\u00e4n pulman purkajaksi, kauhean kaottajaksi.\n \n\"Nostan maasta mannun eukot, pellosta peri-is\u00e4nn\u00e4t,\n \nkaikki maasta miekkamiehet, hiekasta hevoisurohot\n \nv\u00e4ekseni, voimakseni, tuekseni, turvakseni\n \nt\u00e4ss\u00e4 ty\u00f6ss\u00e4 ty\u00f6l\u00e4h\u00e4ss\u00e4, t\u00e4ss\u00e4 tuskassa kovassa.\n \n\"Kun ei tuostana totelle, v\u00e4\u00e4j\u00e4nne v\u00e4he\u00e4k\u00e4n\u00e4,\n \nnouse, mets\u00e4, miehinesi, katajikko, kansoinesi,\n \npet\u00e4ikk\u00f6, perehinesi, umpilampi, lapsinesi,\n \nsata miest\u00e4 miekallista, tuhat rauaista urosta\n \nt\u00e4t\u00e4 hiitt\u00e4 hieromahan, juutasta rutistamahan!\n \n\"Kun ei tuostana totelle, v\u00e4\u00e4j\u00e4nne v\u00e4he\u00e4k\u00e4n\u00e4,\n \nnouse veest\u00e4, veen em\u00e4nt\u00e4, sinilakki, lainehista,\n \nhienohelma, hettehest\u00e4, puhasmuotoinen, muasta\n \nv\u00e4eksi v\u00e4h\u00e4n urohon, miehen pienen miehuueksi,\n \njottei minua syytt\u00e4 sy\u00f6\u00e4 eik\u00e4 tauitta tapeta!\n \n\"Kun ei tuostana totelle, v\u00e4\u00e4j\u00e4nne v\u00e4he\u00e4k\u00e4n\u00e4,\n \nkave eukko, luonnon tytti, kave kultainen korea,\n \njok' olet vanhin vaimoloita, ensin em\u00e4 itsel\u00f6it\u00e4,\n \nk\u00e4y nyt tuskat tuntemahan, h\u00e4t\u00e4p\u00e4iv\u00e4t h\u00e4\u00e4t\u00e4m\u00e4h\u00e4n,\n \nt\u00e4m\u00e4 jakso jaksamahan, puutunnainen purkamahan!\n \n\"Ja kun ei sit\u00e4 totelle, v\u00e4ltt\u00e4ne v\u00e4he\u00e4k\u00e4n\u00e4,\n \nUkko taivahan-napainen, remupilven-reunahinen,\n \ntule t\u00e4nne tarvittaissa, ajaite anottaessa,\n \nty\u00f6t kehnot keritt\u00e4m\u00e4h\u00e4n, rikkonaiset riisumahan\n \nmiekalla tuliter\u00e4ll\u00e4, s\u00e4il\u00e4ll\u00e4 s\u00e4kehisell\u00e4!\n \n\"L\u00e4he nyt, kumma, kulkemahan, maan paha,\n \npakenemahan!\n \nEi t\u00e4\u00e4ll\u00e4 sinun sijoa sijankana tarpehella.\n \nMuunne muuttaos majasi, etemm\u00e4 elosijasi,\n \nis\u00e4nt\u00e4si istumille, em\u00e4nt\u00e4si astumille!\n \n\"Sitte sinne tultuasi, matkan p\u00e4\u00e4h\u00e4n p\u00e4\u00e4sty\u00e4si,\n \ntekij\u00e4si tienohille, laittajasi laitumille,\n \nlaai tunnus tultuasi, salamerkki saatuasi,\n \njysk\u00e4 kuin ukon jyrynen, v\u00e4lk\u00e4 kuin tulen v\u00e4l\u00e4hys!\n \nPotkaise pihalta portti, laske lauta ikkunasta,\n \nsiit\u00e4 siirr\u00e4ite sis\u00e4h\u00e4n, lenn\u00e4 tupruna tupahan!\n \nOta kiinni kinterest\u00e4, kai'immasta kantap\u00e4\u00e4st\u00e4,\n \nis\u00e4nn\u00e4t perisopesta, em\u00e4nn\u00e4t ovisopesta!\n \nIs\u00e4nn\u00e4lt\u00e4 silm\u00e4 kaiva, em\u00e4nn\u00e4lt\u00e4 p\u00e4\u00e4 murota,\n \nsormet koukkuhun koverra, v\u00e4\u00e4nn\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00e4 v\u00e4\u00e4r\u00e4llehen!\n \n\"Jos siit\u00e4 v\u00e4h\u00e4n tulisi, lenn\u00e4 kukkona kujalle,\n \nkanan lasna kartanolle, rinnoin rikkatunkiolle!\n \nSorra soimelta hevonen, navetasta sarvinauta,\n \nsarvet sontahan sovita, h\u00e4nt\u00e4 laske lattialle,\n \nsilm\u00e4t k\u00e4\u00e4nn\u00e4 kellellehen, niskat ruttohon rutaise!\n \n\"Oletko tauti tuulen tuoma, tuulen tuoma, vuon ajama,\n \nahavaisen antelema, vilun ilman vieh\u00e4tt\u00e4m\u00e4,\n \nmene tuulen tiet\u00e4 my\u00f6ten, ahavan rekiratoja,\n \nilman puussa istumatta, lep\u00e4ss\u00e4 lepe\u00e4m\u00e4tt\u00e4\n \nvaaran vaskisen laelle, kuparisen kukkulalle,\n \nsiell\u00e4 tuulen tuuitella, ahavaisen akkiloia!\n \n\"Lienet tullut taivahalta, poutapilvien perilt\u00e4,\n \nnouse taasen taivahalle, tuonne ilmoille ylene,\n \npilvihin pirisevihin, t\u00e4htihin t\u00e4risevihin,\n \ntulena palelemahan, s\u00e4kehin\u00e4 s\u00e4ikkym\u00e4h\u00e4n\n \nauringon ajelemilla, kuun kehyen kiert\u00e4mill\u00e4!\n \n\"Lienet, vieno, veen vet\u00e4m\u00e4, meren aaltojen ajama,\n \nniin, vieno, vetehen menn\u00f6s, alle aaltojen ajaite,\n \nmutalinnan liepehille, vesiharjun hartehille,\n \nsiell\u00e4 aaltojen ajella, ve'en synk\u00e4n sylkytell\u00e4!\n \n\"Lienet Kalman kankahalta, ikimennehen majoilta,\n \ntoki koitellos kotia, noille Kalman kartanoille,\n \nmultihin muhajavihin, maihin liikuteltavihin,\n \njohon on kansa kaatununna, v\u00e4ki vahva v\u00e4\u00e4ntynynn\u00e4!\n \n\"Kun liet, tuhma, tuolta tullut mets\u00e4n hiien hinkalosta,\n \npet\u00e4j\u00e4isist\u00e4 pesist\u00e4, honkaisista huonehista,\n \nniin sinne sinun manoan mets\u00e4n hiien hinkalohon,\n \nhonkaisihin huonehisin, pet\u00e4j\u00e4isihin pesihin,\n \nsini siell\u00e4 ollaksesi, kunnes lattiat lahovat,\n \nsein\u00e4hirret sienettyv\u00e4t, laki p\u00e4\u00e4lt\u00e4 laukeavi.\n \n\"Ja tuonne sinun manoan, tuonne kehnoa kehoitan\n \nukkokontion kotihin, akkakarhun kartanohon,\n \nnotkoille noroperille, soille r\u00e4ykym\u00e4tt\u00f6mille,\n \nheiluvihin hettehisin, l\u00e4ilyvihin l\u00e4htehisin,\n \nlampihin kalattomihin, aivan ahvenettomihin.\n \n\"Et siell\u00e4 sijoa saane, niin tuonne sinun manoan\n \nPohjan pitk\u00e4h\u00e4n per\u00e4h\u00e4n, Lapin maahan laukeahan,\n \nahoille vesattomille, maille kynt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mille,\n \nkuss' ei kuuta, aurinkoa eik\u00e4 p\u00e4ive\u00e4 i\u00e4ss\u00e4.\n \nSiell' on onni ollaksesi, lempi liehaellaksesi:\n \nhirvet on puihin hirtettyn\u00e4, jalot peurat jaksettuna\n \nsy\u00f6\u00e4 miehen n\u00e4lk\u00e4hisen, haukata halun-alaisen.\n \n\"Ja tuonne sinun manoan, tuonne k\u00e4sken ja kehoitan\n \nRutjan koskehen kovahan, palavahan py\u00f6rtehesen,\n \njohon puut p\u00e4'in putoovat, perin vieriv\u00e4t pet\u00e4j\u00e4t,\n \ntyvin sy\u00f6sten suuret hongat, latvoin lakkap\u00e4\u00e4t pet\u00e4j\u00e4t.\n \nUi siell\u00e4, paha pakana, kosken kuohuja kovia,\n \nve'et v\u00e4lj\u00e4t v\u00e4\u00e4nn\u00e4ttele, ve'et ahtahat asuile!\n \n\"Et siell\u00e4 sijoa saane, niin tuonne sinun manoan\n \nTuonen mustahan jokehen, Manalan ikipurohon,\n \njost' et p\u00e4\u00e4se p\u00e4ivin\u00e4si, selvi\u00e4 sin\u00e4 ik\u00e4n\u00e4,\n \nkun en p\u00e4\u00e4sne p\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4h\u00e4n, kerinne keritt\u00e4m\u00e4h\u00e4n\n \nyheks\u00e4ll\u00e4 oinahalla, yhen uuhen kantamalla,\n \nyheks\u00e4ll\u00e4 h\u00e4rk\u00e4sell\u00e4, yhen lehm\u00e4sen vasoilla,\n \nyheks\u00e4n oron keralla, yhen tamman varsasilla.\n \n\"Josp' on kyyti\u00e4 kysynet, anonet ajohevoista,\n \nkyll\u00e4 m\u00e4 sulle kyyin laitan ja annan ajohevosen:\n \nHiiess' on hyv\u00e4 hevonen, punatukka tunturissa,\n \njonka turpa tulta tuiski, nen\u00e4 varsin valkeata,\n \nkaikki on rautaiset kapiot, ter\u00e4ksiset temmottimet;\n \nne jaksaa m\u00e4kehen menn\u00e4, nousta notkon penkerehen\n \nhyv\u00e4ll\u00e4 hypitt\u00e4j\u00e4ll\u00e4, ajajalla ankaralla.\n \n\"Kun ei siit\u00e4 kyllin liene, saaos Hiien hiihtoneuvot,\n \nLemmon lepp\u00e4iset sivakat, Pahalaisen paksu sauva,\n \njoilla hiih\u00e4t Hiien maita, Lemmon lehtoja samoat,\n \nhilpotellen Hiien maita, Pahan maita paipotellen!\n \nKivi on tiell\u00e4 poikkipuolin: se poikki porahtakohon,\n \nhako tiell\u00e4 pitkin puolin: tuo kaheksi katketkohon,\n \nuros tiell\u00e4 pystyn puolin: sep' on laitahan l\u00e4het\u00e4!\n \n\"L\u00e4he nyt, liika, liikkumahan, mies paha, pakenemahan\n \nennen p\u00e4iv\u00e4n nousemista, koi-jumalan koittamista,\n \nauringon ylenemist\u00e4, kukon \u00e4\u00e4nen kuulumista!\n \nNyt on liian liikeaika ja pahan pakenoaika,\n \nkuutamainen kulkeasi, valkea vaeltoasi.\n \n\"Kun et v\u00e4\u00e4j\u00e4nne v\u00e4lehen, eronne, emotoin rakki,\n \nsaan min\u00e4 kokolta kourat, veren juojalta vekarat,\n \nlinnulta lihan pitimet, havukalta haarottimet,\n \njoilla konnat kouristelen, ilke\u00e4t iki asetan\n \np\u00e4\u00e4n p\u00e4risem\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi, hengen huokumattomaksi.\n \n\"Luopui ennen luotu lempo, eksyip\u00e4 emollinenki\n \ntullessa Jumalan tunnin, avun Luojan auetessa:\n \netk\u00f6 sie, emotoin, eksy, luovu, luonnotoin siki\u00e4,\n \nhaihu, koira haltiatoin, erkane, emotoin rakki,\n \nt\u00e4m\u00e4n tunnin tutkaimella, t\u00e4m\u00e4n kuuhuen kululla?\"\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen silloin tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Hyv\u00e4 t\u00e4\u00e4ll' on ollakseni, armas aikaellakseni:\n \nmaksat leiv\u00e4ksi p\u00e4tevi, marut maksan s\u00e4rpimeksi,\n \nkeuhkot k\u00e4ypi keitokseksi, rasvat ruoiksi hyviksi.\n \n\"Asetan alasimeni syvemmin sy\u00e4nlihoille,\n \npainan paljani lujemmin paikoille pahemmillenki,\n \nettet p\u00e4\u00e4se p\u00e4ivin\u00e4si, selvi\u00e4 sin\u00e4 ik\u00e4n\u00e4,\n \nkun en saa sanoja kuulla, luoa lempiluottehia,\n \nkuulla kyll\u00e4lt\u00e4 sanoja, tuhansia tutkelmoita.\n \nEi sanat salahan joua eik\u00e4 luottehet lovehen;\n \nmahti ei joua maan rakohon, vaikka mahtajat menev\u00e4t.\"\n \nSilloin virsik\u00e4s Vipunen, tuo vanha varav\u00e4kev\u00e4,\n \njonk' oli suussa suuri tieto, mahti ponnetoin povessa,\n \naukaisi sanaisen arkun, virsilippahan levitti\n \nlauloaksensa hyvi\u00e4, parahia pannaksensa,\n \nnoita syntyj\u00e4 syvi\u00e4, ajan alkuluottehia,\n \njoit' ei laula kaikki lapset, ymm\u00e4rr\u00e4 yhet urohot\n \nt\u00e4ll\u00e4 inhalla i\u00e4ll\u00e4, katoavalla kannikalla.\n \nLauloi synnyt syit\u00e4 my\u00f6ten, luottehet lomia my\u00f6ten,\n \nkuinka luojansa luvalla, kaikkivallan vaatimalla\n \nitsest\u00e4ns\u00e4 ilma syntyi, ilmasta vesi erosi,\n \nveest\u00e4 manner maatelihe, manterelle kasvut kaikki.\n \nLauloi kuun kuvoannasta, auringon asetannasta,\n \nilman pielten pist\u00e4nn\u00e4st\u00e4, taivosen t\u00e4hyt\u00e4nn\u00e4st\u00e4.\n \nSiin\u00e4 virsik\u00e4s Vipunen kyll\u00e4 lauloi ja osasi!\n \nEi ole kuultu eik\u00e4 n\u00e4hty sin\u00e4 ilmoisna ik\u00e4n\u00e4\n \nparempata laulajata, tarkempata taitajata:\n \nsuu se syyteli sanoja, kieli laski lausehia,\n \nkuin on s\u00e4lk\u00f6 s\u00e4\u00e4ri\u00e4ns\u00e4, ratsu jalkoja jaloja.\n \nLauloi p\u00e4iv\u00e4t p\u00e4\u00e4ksytysten, yhytysten y\u00f6t saneli:\n \np\u00e4\u00e4tyi p\u00e4iv\u00e4 kuulemahan, kuu kulta t\u00e4hy\u00e4m\u00e4h\u00e4n;\n \naallot seisottui sel\u00e4ll\u00e4, lainehet lahen per\u00e4ll\u00e4;\n \npuuttui virrat vierim\u00e4st\u00e4, Rutjan koski kuohumasta,\n \nvuotamasta Vuoksen koski, joki Juortanin pys\u00e4htyi.\n \nSiit\u00e4 vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen, kun oli sanoja kuullut,\n \nsaanut kylliksi sanoja, luonut lempiluottehia,\n \nrupeavi l\u00e4htem\u00e4h\u00e4n suusta Antero Vipusen,\n \nvatsasta varav\u00e4kev\u00e4n, mahtipontisen povesta.\n \nSanoi vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen: \"Oi sie Antero Vipunen!\n \nAva suusi suuremmaksi, leukapielesi levit\u00e4,\n \np\u00e4\u00e4sisin mahasta maalle, kotihini kulkemahan!\"\n \nSiin\u00e4 virsik\u00e4s Vipunen itse tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Mont' olen sy\u00f6nyt, monta juonut, tuhonnut tuhatlukuja;\n \nmoint' en viel\u00e4 konsa sy\u00f6nyt, kuin s\u00f6in vanhan\n \nV\u00e4in\u00e4m\u00f6isen!\n \nHyvin laait tultuasi, teet paremmin, kun paloat.\"\n \nSiit\u00e4 Antero Vipunen irvisti ikeni\u00e4ns\u00e4,\n \navoi suunsa suuremmaksi, leukapielens\u00e4 levitti.\n \nItse vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen l\u00e4ksi suusta suuritieon,\n \nvatsasta varav\u00e4kev\u00e4n, mahtipontisen povesta;\n \nluiskahtavi poies suusta, kaapsahtavi kankahalle,\n \nkuin on kultainen orava tahi n\u00e4\u00e4t\u00e4 kultarinta.\n \nL\u00e4ksi siit\u00e4 astumahan; tuli sepponsa pajahan.\n \nSanoi seppo Ilmarinen: \"Joko sait sanoja kuulla,\n \nluoa lempiluottehia, miten laita lasketahan,\n \nperilaita liitet\u00e4h\u00e4n, kokkapuut kohennetahan?\"\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen itse tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Jo nyt sain sa'an sanoja, tuhansia tutkelmoita,\n \nsain sanat salasta ilmi, julki luottehet lovesta.\"\n \nNiin meni venonsa luoksi, tieokkaille tehtahille.\n \nSai venonen valmihiksi, laian liitto liitetyksi,\n \nperip\u00e4\u00e4hyt p\u00e4\u00e4tetyksi, kokkapuut kohotetuksi:\n \nveno syntyi veist\u00e4m\u00e4tt\u00e4, laiva lastun ottamatta.","title":"Seitsem\u00e4stoista runo","type":"page"}