{"collection":"Northern European Mythology","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/neu/kvfin/18.htm","path":"neu/kvfin/18.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/neu/kvfin/18.htm","text":"Vaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen arveli, ajattelihe\n \nmenn\u00e4 neitt\u00e4 kosjomahan, p\u00e4\u00e4t\u00e4 kassa katsomahan\n \npime\u00e4st\u00e4 Pohjolasta, summasta Sariolasta,\n \nPohjan kuulua tyt\u00e4rt\u00e4, Pohjan mointa morsianta.\n \nPani haahen haljakkahan, punaisehen pursipuolen,\n \nkokat kullalla kuvasi, hopealla holvaeli.\n \nNiin huomenna muutamana, aamulla ani varahin\n \nlykk\u00e4si venon vesille, satalauan lainehille\n \nkuorikiskoilta teloilta, m\u00e4ntyisilt\u00e4 j\u00e4rk\u00e4l\u00f6ilt\u00e4.\n \nNosti p\u00e4\u00e4lle purjepuunsa, veti puuhun purjehia:\n \nveti purjehen punaisen, toisen purjehen sinisen;\n \nitse laivahan laseikse, aluksehen asteleikse.\n \nL\u00e4ksi merta laskemahan, sinist\u00e4 sirottamahan.\n \nSiin\u00e4 tuon sanoiksi virkki, itse lausui ja pakisi:\n \n\"Tule nyt purtehen, Jumala, aluksehen, armollinen,\n \nv\u00e4eksi v\u00e4h\u00e4n urohon, miehen pienen miehuueksi\n \nnoilla v\u00e4ljill\u00e4 vesill\u00e4, lake'illa lainehilla!\n \n\"Tuuittele, tuuli, purtta, aalto, laivoa ajele\n \nilman sormin soutamatta, ve'en kieron rikkomatta,\n \nv\u00e4ljille meren selille, ulapalle aukealle!\"\n \nAnnikki hyv\u00e4niminen, y\u00f6n tytti, h\u00e4m\u00e4r\u00e4n neiti,\n \npitk\u00e4n puhtehen pit\u00e4j\u00e4, aamun valvoja varainen,\n \njoutui sotkut sotkemassa, vaattehet viruttamassa\n \np\u00e4\u00e4ss\u00e4 portahan punaisen, laajan laiturin laella,\n \nnen\u00e4ss\u00e4 utuisen niemen, p\u00e4\u00e4ss\u00e4 saaren terhenisen.\n \nKatselevi, k\u00e4\u00e4ntelevi ymp\u00e4ri ihalat ilmat,\n \np\u00e4\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4lle taivahalle, rannatse meri\u00e4 my\u00f6ten:\n \nyl\u00e4h\u00e4ll\u00e4 p\u00e4iv\u00e4 paistoi, alahalla aallot v\u00e4lkkyi.\n \nLoip' on silm\u00e4ns\u00e4 sel\u00e4lle, k\u00e4\u00e4nti p\u00e4\u00e4t\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n alle\n \nsuitse Suomelan joesta, p\u00e4itse V\u00e4in\u00f6l\u00e4n vesist\u00e4:\n \nkeksi mustasen merell\u00e4, sinerv\u00f6isen lainehilla.\n \nSanan virkkoi, noin nimesi, itse lausui ja pakisi:\n \n\"Mi olet merell\u00e4 musta, ku sinerv\u00e4 lainehilla?\n \nKun sa ollet hanhikarja tahi armas alliparvi,\n \nniin s\u00e4 lentohon lemaha yl\u00e4h\u00e4ksi taivahalle!\n \n\"Kun ollet lohinen luoto tahi muu kalainen karja,\n \nniin s\u00e4 uimahan pulaha, ve\u00e4ite ve'en sis\u00e4h\u00e4n!\n \n\"Olisit kivinen luoto tahikka vesihakonen,\n \naalto p\u00e4\u00e4llesi ajaisi, vesi p\u00e4\u00e4lle vier\u00e4ht\u00e4isi.\"\n \nVene vierivi l\u00e4hemm\u00e4, uusi pursi purjehtivi\n \nnen\u00e4tse utuisen niemen, p\u00e4itse saaren terhenisen.\n \nAnnikki hyv\u00e4niminen jo tunsi venon tulevan,\n \nsatalauan laiehtivan. Sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Lienet veikkoni venonen elikk\u00e4 isoni pursi,\n \nniin koe kohin kotia, k\u00e4\u00e4nny p\u00e4in omille maille,\n \nnenin n\u00e4ihin valkamoihin, perin muille valkamoille!\n \nLienet pursi ventovieras, ulommaksi uiksennellos,\n \nvastoin muita valkamoita, perin n\u00e4ihin valkamoihin!\"\n \nEi ollut veno kotoinen eik\u00e4 pursi ventovieras:\n \nolipa pursi V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen, laiva laulajan ikuisen.\n \nJo luoksi l\u00e4hentelihe, pakinoille painatteli,\n \nsanan vie\u00e4, toisen tuoa, kolmannen kovin puhua.\n \nAnnikki hyv\u00e4niminen, y\u00f6n tytti, h\u00e4m\u00e4r\u00e4n neiti,\n \npurrelta kyselem\u00e4h\u00e4n: \"Kunne l\u00e4ksit, V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen,\n \nsuorihit, suvannon sulho, maan valio, valmistihit?\"\n \nTuop' on vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen puhelevi purrestansa:\n \n\"L\u00e4ksin lohta pyyt\u00e4m\u00e4h\u00e4n, kuujoa kuettamahan\n \nTuonen mustasta joesta, syv\u00e4st\u00e4 saraojasta.\"\n \nAnnikki hyv\u00e4niminen, h\u00e4np\u00e4 tuon sanoiksi virkki:\n \n\"El\u00e4 tyhji\u00e4 valehi, tunnen mie kalanku'unki!\n \nToisinpa isoni ennen, toisin valtavanhempani\n \nl\u00e4ksi lohta pyyt\u00e4m\u00e4h\u00e4n, taimenta tavottamahan:\n \noli verkkoja venonen, laivan t\u00e4ysi laskimia,\n \nsiin\u00e4 nuotat, siin\u00e4 nuorat, siin\u00e4 tarpoimet sivulla,\n \natra'imet alla teljon, pitk\u00e4t sauvoimet per\u00e4ss\u00e4.\n \nKunne l\u00e4ksit, V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen, ulkosit, uvantolainen?\"\n \nSanoi vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen: \"L\u00e4ksin hanhien hakuhun,\n \nkirjasiipien kisahan, kuolasuien korjelohon\n \nSaksan salmilta syvilt\u00e4, ulapoilta auke'ilta.\"\n \nAnnikki hyv\u00e4niminen sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Tunnen mie toen puhujan sek\u00e4 keksin kielastajan!\n \nToisinpa isoni ennen, toisin valtavanhempani\n \nl\u00e4ksi hanhien ajohon, punasuien puujelohon:\n \njousi oli suuri j\u00e4ntehess\u00e4, vetehess\u00e4 kaari kaunis,\n \nkoira musta kahlehissa, kahle kaarehen siottu;\n \nrakki juoksi rannan teit\u00e4, pennut kiiteli kivi\u00e4.\n \nSano totta, V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen: kunne kuitenki k\u00e4kesit?\"\n \nSanoi vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen: \"Ent\u00e4 jos min\u00e4 menisin\n \nnoihin suurihin sotihin, tasap\u00e4ihin tappeloihin,\n \njoss' on verta s\u00e4\u00e4rivarsi, polven korkeus punaista?\"\n \nAina Annikki sanovi, tinarinta riukuttavi:\n \n\"Tunnen mie soanki k\u00e4ynnin! Kun ennen isoni l\u00e4ksi\n \nnoihin suurihin sotihin, tasap\u00e4ihin tappeloihin,\n \nsata miest' oli soutamassa, tuhat ilman istumassa,\n \nnenin jousia nen\u00e4ss\u00e4, terin miekat teljopuilla.\n \nSano jo toet totiset, valehettomat, vakaiset:\n \nkunne l\u00e4ksit, V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen, suorihit, suvantolainen?\"\n \nSilloin vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Tule, tytti, purteheni, neitonen, venoseheni,\n \nniin sanon toet totiset, valehettomat, vakaiset!\"\n \nAnnikki sanan sanovi, tinarinta riuvahutti:\n \n\"Tuuli sulle purtehesi, ahava venosehesi!\n \nK\u00e4\u00e4nn\u00e4n purtesi kumohon, alas keulan keikahutan,\n \njos en saa tosia kuulla, kunne l\u00e4hte\u00e4 k\u00e4kesit,\n \nkuulla tarkkoja tosia, valehia viimeisi\u00e4.\"\n \nSilloin vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Toki ma sanon toetki, jos v\u00e4h\u00e4n valehtelinki:\n \nl\u00e4ksin neitt\u00e4 kosjomahan, impe\u00e4 anelemahan\n \npime\u00e4st\u00e4 Pohjolasta, summasta Sariolasta,\n \nmiehen sy\u00f6j\u00e4st\u00e4 sijasta, urohon upottajasta.\"\n \nAnnikki hyv\u00e4niminen, y\u00f6n tytti, h\u00e4m\u00e4r\u00e4n neito,\n \nkun tunsi toet totiset, valehettomat, vakaiset,\n \nheitti hunnut huuhtomatta, vaattehet viruttamatta\n \nlaajan laiturin laelle, p\u00e4\u00e4h\u00e4n portahan punaisen.\n \nK\u00e4sin vaali vaattehensa, kourin helmansa kokosi,\n \nsiit\u00e4 sai samoamahan, heti joutui juoksemahan;\n \ntulevi sepon kotihin, itse astuvi pajahan.\n \nTuo oli seppo Ilmarinen, takoja i\u00e4n-ikuinen,\n \ntakoi rautaista rahia, hope'ista huolitteli,\n \nkyyn\u00e4r\u00e4 kyvent\u00e4 p\u00e4\u00e4ss\u00e4, syli sytt\u00e4 hartioilla.\n \nAstui Annikki ovelle, sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Veli, seppo Ilmarinen, takoja i\u00e4n-ikuinen!\n \nTaos mulle sukkulainen, tao sormukset soreat,\n \nkahet, kolmet korvakullat, viiet, kuuet vy\u00f6llisvitjat,\n \nniin sanon toet totiset, valehettomat, vakaiset!\"\n \nSanoi seppo Ilmarinen: \"Kun sanot hyv\u00e4t sanomat,\n \ntaon sulle sukkulaisen, taon sormukset soreat,\n \ntaon ristin rinnoillesi, p\u00e4\u00e4llispankasi parannan;\n \nsanonet pahat sanomat, rikki murran muinaisetki,\n \ntungen p\u00e4\u00e4lt\u00e4si tulehen, alle ahjoni ajelen.\"\n \nAnnikki hyv\u00e4nimikk\u00f6, h\u00e4np\u00e4 tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Ohoh seppo Ilmarinen! Muistat sa mokomin naia,\n \njonka muinen kihlaelit, varoittelit vaimoksesi!\n \n\"Takoa yh\u00e4 taputat, ajan kaiken kalkuttelet;\n \nkes\u00e4n kengit\u00e4t hevoista, talven rautoja rakennat,\n \ny\u00f6n kohennat korjiasi, p\u00e4iv\u00e4n laait laitioita\n \nkulkeaksesi kosihin, p\u00e4\u00e4st\u00e4ksesi Pohjolahan:\n \njo nyt viev\u00e4t viekkahammat, etev\u00e4mm\u00e4t enn\u00e4tt\u00e4v\u00e4t,\n \nottavat sinun omasi, anastavat armahasi,\n \nvuosin kaksin katsomasi, kolmin vuosin kosjomasi.\n \nJo menevi V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen sel\u00e4ss\u00e4 meren sinisen\n \nkokan kultaisen kuvussa, melan vaskisen varassa\n \npime\u00e4h\u00e4n Pohjolahan, summahan Sariolahan.\"\n \nTunkihe sepolle tuska, rautiolle raskas tunti:\n \nkirposi pihet piosta, vasara k\u00e4est\u00e4 vaipui.\n \nSanoi seppo Ilmarinen: \"Annikki sisarueni!\n \nTaon sulle sukkulaisen, taon sormukset soreat,\n \nkahet, kolmet korvaskullat, viiet, kuuet vy\u00f6llisvitjat:\n \nl\u00e4mmit\u00e4 kyly metinen, saustuta simainen sauna\n \nhienoisilla halkosilla, pienill\u00e4 pirastehilla!\n \nLaai pikkuisen poroa, lipe\u00e4ist\u00e4 liuvahuta,\n \nmill\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00e4ni pesisin, varruttani valkoaisin\n \nsykysyisist\u00e4 sysist\u00e4, taonnoista talvisista!\"\n \nAnnikki hyv\u00e4nimikk\u00f6 l\u00e4mmitti saloa saunan\n \npuilla tuulen taittamilla, Ukon ilman iskemill\u00e4.\n \nKivet koskesta kokosi, saattoi l\u00f6ylyn ly\u00f6t\u00e4viksi,\n \nve'et lemmen l\u00e4htehest\u00e4, heraisesta hettehest\u00e4.\n \nTaittoi vastan varvikosta, lempivastasen lehosta,\n \nhauteli metisen vastan metisen kiven nen\u00e4ss\u00e4.\n \nLaati piim\u00e4ist\u00e4 poroa, ytelm\u00e4ist\u00e4 saipuata,\n \nsaipuata s\u00e4ihkyv\u00e4ist\u00e4, s\u00e4ihkyv\u00e4ist\u00e4, suihkuvaista,\n \nsulhon p\u00e4\u00e4n pesettimeksi, vartalon valattimeksi.\n \nItse seppo Ilmarinen, takoja i\u00e4n-ikuinen,\n \ntakoi neien tarpehia, p\u00e4\u00e4llispankoja paranti\n \nyhen kylyn joutuessa, yhen saunan saapuessa;\n \nne ty\u00f6nti tyt\u00f6n k\u00e4tehen. Tytt\u00f6 tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Jo nyt saunan saustuttelin, l\u00e4mmitin kylyn utuisen,\n \nhauoin vastat valmihiksi, lempivastat liehautin.\n \nKylve, veikko, kyll\u00e4lt\u00e4si, vala vett\u00e4 vallaltasi,\n \npese p\u00e4\u00e4si pellaviksi, silm\u00e4si lumisiruiksi!\"\n \nSiit\u00e4 seppo Ilmarinen k\u00e4vi itse kylpem\u00e4h\u00e4n\n \nsek\u00e4 kylpi kyll\u00e4ksens\u00e4, valelihe valkeaksi;\n \npesi silm\u00e4t sirke\u00e4ksi, silm\u00e4kulmat kukkeaksi,\n \nkaulansa kananmuniksi, koko varren valkeaksi.\n \nTuli saunasta tupahan, tuli tuntemattomana,\n \nkasvot vallan kaunihina, poskip\u00e4\u00e4t punertavina.\n \nSiit\u00e4 tuon sanoiksi virkki: \"Annikki sisarueni!\n \nTuo nyt paita palttinainen, kanna vaattehet vakaiset,\n \nmill\u00e4 vartta valmistelen sulhoseksi suoritessa!\"\n \nAnnikki hyv\u00e4niminen toip' on paian palttinaisen\n \nhipi\u00e4lle hiett\u00f6m\u00e4lle, iholle alastomalle;\n \nsiit\u00e4 kaatiot kapoiset, nuo emosen ompelemat,\n \nsivuille syett\u00f6mille, luien tuntumattomille.\n \nToi siit\u00e4 sukat sulavat, emon impen\u00e4 kutomat,\n \ns\u00e4\u00e4rille s\u00e4sytt\u00f6mille, luuttomille pohke'ille;\n \nsiit\u00e4 keng\u00e4t kelvolliset, Saksan saappahat parahat\n \np\u00e4\u00e4lle sukkien sulien, emon neinn\u00e4 neulomien.\n \nHaki haljakan sinisen, alta maksankarvallisen,\n \np\u00e4\u00e4lle paian palttinaisen, tuon on aivan aivinaisen;\n \nsiihen sarkakauhtanaisen, veroin neljin vieritetyn,\n \np\u00e4\u00e4lle haljakan sinisen, tuon on uuen uutukaisen;\n \ntuhatnypl\u00e4n uuen turkin, saoin kaunoin kaunistetun,\n \np\u00e4\u00e4lle sarkakauhtanaisen, tuon veralla vieritt\u00e4m\u00e4n;\n \nviel\u00e4 vy\u00f6n on vy\u00f6hyst\u00e4lle, kultakirjan kussakkaisen,\n \nemon impen\u00e4 kutoman, kassap\u00e4\u00e4n\u00e4 kaikuttaman;\n \nsiit\u00e4 kirjakintahaiset, kultasuiset sormikkahat,\n \nLapin lapsien latomat, k\u00e4t\u00f6sille kaunihille;\n \nsiit\u00e4 pystyisen kyp\u00e4rin kultaisille kutrisille,\n \ntuon isonsa ostamaisen, sulhaismiesn\u00e4 suorittaman.\n \nSiit\u00e4 seppo Ilmarinen vaatettihe, valmistihe,\n \npukihe, somistelihe. Sanoi sitte orjallensa:\n \n\"Valjasta nyt viljo varsa kirjokorjasen etehen\n \nl\u00e4hte\u00e4kseni ajohon, menn\u00e4kseni Pohjolahan!\"\n \nOrja tuon sanoiksi virkki: \"On meill\u00e4 oroista kuusi,\n \nkauran sy\u00f6pe\u00e4 hepoa. Mink\u00e4 noista valjastaisin?\"\n \nSanoi seppo Ilmarinen: \"Sie ota paras oronen:\n \npist\u00e4 varsa valjahisin, ruskea re'en etehen!\n \nPane kuusi kukkulaista, seitsem\u00e4n siniotusta\n \nvempelille viekumahan, rahkehille raukumahan,\n \njotta kaunot katsahtaisi, impyet ihasteleisi!\n \nKanna tuohon karhun talja p\u00e4\u00e4ll\u00e4 istuellakseni,\n \ntuopa toinen, turskan talja kirjokorjan katteheksi!\"\n \nTuo orja alinomainen, rahan pantu palkkalainen\n \npisti varsan valjahisin, ruskean re'en etehen.\n \nPani kuusi kukkulaista, seitsem\u00e4n siniotusta\n \nvempelille viekumahan, rahkehille raukumahan.\n \nKantoi tuohon karhun taljan istuaksensa is\u00e4nn\u00e4n,\n \ntoip' on toisen, turskan taljan kirjokorjan katteheksi.\n \nItse seppo Ilmarinen, takoja i\u00e4n-ikuinen,\n \nUkkoa rukoelevi, Pauannetta palvoavi:\n \n\"Laske, Ukko, uutta lunta, visko hienoa viti\u00e4,\n \nlunta korjan luikutella, viti\u00e4 re'en vilata!\"\n \nLaskip' Ukko uutta lunta, viskoi hienoista viti\u00e4;\n \nse katti kanervan varret, peitti maalta marjan varret.\n \nSiit\u00e4 seppo Ilmarinen istuikse ter\u00e4srekehen;\n \nsanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella:\n \n\"L\u00e4he nyt, onni, ohjilleni, Jumala rekoseheni!\n \nOnni ei taita ohjaksia, Jumala ei riko reke\u00e4.\"\n \nOtti ohjakset k\u00e4tehen, siiman toisehen sivalti,\n \nheitti siimalla hevoista, itse tuon sanoiksi virkki:\n \n\"L\u00e4he nyt, laukki, laskemahan, liinaharja, liikkumahan!\"\n \nAjavi hypittelevi meren hietaharjuloita,\n \nsimasalmien sivutse, lepp\u00e4harjun hartioitse.\n \nAjoi rannat raksutellen, rannan hiekat helskytellen:\n \nsomer silmille sirisi, meri parskui parmahille.\n \nAjoi p\u00e4iv\u00e4n, ajoi toisen, kohta kolmannen ajavi;\n \njo p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kolmantena yll\u00e4tt\u00e4vi V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen.\n \nSanan virkkoi, noin nimesi, itse lausui ja pakisi:\n \n\"Oi on vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen! Tehk\u00e4mme sula sovinto,\n \njos on kiistoin kihlonemme, kiistoin k\u00e4ynemme kosissa:\n \nei neitt\u00e4 v\u00e4ell\u00e4 vie\u00e4, vastoin mielt\u00e4 miehel\u00e4h\u00e4n.\"\n \nSanoi vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen: \"Teen min\u00e4 sulan sovinnon:\n \nei neitt\u00e4 v\u00e4ell\u00e4 vie\u00e4, vastoin mielt\u00e4 miehel\u00e4h\u00e4n.\n \nSille neiti antaminen, kelle mielens\u00e4 tekevi,\n \npit\u00e4m\u00e4tt\u00e4 pitk\u00e4n kaihon, vihan viikon kantamatta.\"\n \nAjoivat e'elle siit\u00e4 matkoansa kumpainenki:\n \npursi juoksi, ranta roikki, oro juoksi, maa j\u00e4m\u00e4si.\n \nKului aikoa v\u00e4h\u00e4isen, pirahteli pikkaraisen.\n \nJopa haukkui hallikoira, linnan lukki luskutteli\n \npime\u00e4ss\u00e4 Pohjolassa, sangassa Sariolassa;\n \nhiisti ensin hiljemm\u00e4lt\u00e4, harviammalta murahti\n \nper\u00e4n ly\u00f6en pientarehen, h\u00e4nn\u00e4n maahan torkutellen.\n \nSanoi Pohjolan is\u00e4nt\u00e4: \"K\u00e4y\u00f6s, tytt\u00f6, katsomahan,\n \nmit\u00e4 haukkui hallikoira, luppakorva luikutteli!\"\n \nTytti taiten vastaeli: \"En joua, is\u00e4ni kulta:\n \nsuur' on l\u00e4\u00e4v\u00e4 l\u00e4\u00e4nitt\u00e4v\u00e4, karja suuri katsottava,\n \npaasi paksu jauhettava, jauhot hienot seulottavat;\n \npaasi paksu, jauhot hienot, jauhaja v\u00e4h\u00e4v\u00e4kinen.\"\n \nHiljan haukkui linnan hiisi, harvoin harmio mureksi.\n \nSanoi Pohjolan is\u00e4nt\u00e4: \"K\u00e4y\u00f6s, akka, katsomahan,\n \nmit\u00e4 haukkuvi halikka, linnan luppa luikuttavi!\"\n \nAkka tuon sanoiksi virkki: \"En joua, k\u00e4ke\u00e4k\u00e4n\u00e4:\n \npere on suuri sy\u00f6tett\u00e4v\u00e4, murkinainen suorittava,\n \nleip\u00e4 paksu leivottava, taikina taputettava;\n \nleip\u00e4 paksu, jauhot pienet, leipoja v\u00e4h\u00e4v\u00e4kinen.\"\n \nSanoi Pohjolan is\u00e4nt\u00e4: \"Ainap' on akoilla kiire,\n \naina ty\u00f6t\u00e4 tytt\u00e4rill\u00e4, pankollaki paistuessa,\n \nvuotehellaki venyiss\u00e4. Mene, poika, katsomahan!\"\n \nPoika tuon sanoiksi virkki: \"Min' en joua katsomahan:\n \nkirves on tyls\u00e4 tahkottava, p\u00f6lkky paksu leikattava,\n \npino suuri pilkottava, halko hieno latjattava;\n \npino suuri, halko hieno, pilkkoja v\u00e4h\u00e4v\u00e4kinen.\"\n \nAina haukkui linnan hakki, linnan lukki luksutteli,\n \npeni julma juhmutteli, saaren vartio valitti\n \nper\u00e4n peltohon sys\u00e4ten, h\u00e4nn\u00e4n k\u00e4\u00e4ten k\u00e4ppyr\u00e4h\u00e4n.\n \nSanoi Pohjolan is\u00e4nt\u00e4: \"Ei halli valetta hauku,\n \nikipuol' ei ilman virka, ei se honkihin horise.\"\n \nK\u00e4vi itse katsomahan. Astuvi pihalta poikki\n \npellolle perim\u00e4iselle, ta'immalle tanhualle.\n \nKatsoi koiran suuta my\u00f6ten, nen\u00e4vartta valvatteli\n \ntuulikunnahan kukutse, lepp\u00e4harjun hartioitse.\n \nJo n\u00e4ki toen totisen, mit\u00e4 haukkui hallikoira,\n \nmaan valio vaikutteli, villah\u00e4nt\u00e4 vieretteli:\n \npurjehti veno punainen sel\u00e4n puolen Lemmenlahta,\n \nkirjokorja kiitelevi maapuolen Simasaloa.\n \nItse Pohjolan is\u00e4nt\u00e4 pian pirttihin menevi,\n \nalle kattojen ajaikse; sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Jo tulevi vierahia sel\u00e4ll\u00e4 meren sinisen:\n \najetahan kirjokorjin tuon puolen Simasaloa,\n \nlasketahan laivoin suurin t\u00e4m\u00e4n puolen Lemmenlahta.\"\n \nSanoi Pohjolan em\u00e4nt\u00e4: \"Mist\u00e4 arpa saatanehe\n \ntulevista vierahista? Oi on pieni piikaseni!\n \nPane pihlajat tulehen, puu valio valkeahan!\n \nKun on verta vuotanevi, niin silloin sota tulevi;\n \nkunp' on vett\u00e4 vuotanevi, aina rauhassa el\u00e4mme.\"\n \nPohjan piika pikkarainen, neiti n\u00f6yr\u00e4, k\u00e4skyl\u00e4inen,\n \npisti pihlajat tulehen, puun valion valkeahan;\n \neip' on verta vuoakana, eip' on verta eik\u00e4 vett\u00e4:\n \nl\u00e4ksi mett\u00e4 vuotamahan, simoa sirett\u00e4m\u00e4h\u00e4n.\n \nVirkkoi Suovakko sopesta, akka vanha vaipan alta:\n \n\"Puu kun mett\u00e4 vuotanevi, simoa sirett\u00e4nevi,\n \nniin mi saapi vierahia, se on suuri sulhaiskansa.\"\n \nSiit\u00e4 Pohjolan em\u00e4nt\u00e4, Pohjan akka, Pohjan tytt\u00f6\n \npian pistihe pihalle, kaapsahtihe kartanolle\n \nluoen silm\u00e4ns\u00e4 sel\u00e4lle, k\u00e4\u00e4ten p\u00e4\u00e4t\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n alle.\n \nN\u00e4ki tuolta tuon tulevan, uuen purren purjehtivan,\n \nsatalauan laiehtivan sel\u00e4n puolen Lemmenlahta;\n \nhaaksi paistoi haljakalle, punaiselle pursipuoli;\n \nmies puhas per\u00e4ss\u00e4 purren melan vaskisen varassa.\n \nN\u00e4ki juoksevan orosen, vierev\u00e4n reki punaisen,\n \nkirjokorjan kii\u00e4tt\u00e4v\u00e4n maapuolen Simasaloa,\n \nkuusin kultaisin k\u00e4k\u00f6sin vempelell\u00e4 kukkumassa,\n \nseitsemin siniotuksin rahkehella laulamassa;\n \nmies rehev\u00e4 reen per\u00e4ss\u00e4, uros selv\u00e4 ohjaksissa.\n \nSanoi Pohjolan em\u00e4nt\u00e4, itse lausui, noin nimesi:\n \n\"Kummallenp' on mielit menn\u00e4, kun tulevat tahtomahan\n \nikuiseksi yst\u00e4v\u00e4ksi, kainaloiseksi kanaksi?\n \n\"Ken se haahella tulevi, laskevi veno punaisin\n \nsel\u00e4n puolen Lemmenlahta, se on vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen:\n \ntuopi laivalla eloa, aluksella aartehia.\n \n\"Ken se korjalla ajavi, kirjavalla kii\u00e4tt\u00e4vi\n \nmaapuolen Simasaloa, se on seppo Ilmarinen:\n \ntuopi tyhje\u00e4 valetta, korjan t\u00e4yen luottehia.\n \n\"Kunpa tullahan tupahan, tuop' on tuopilla simoa,\n \nkanna kaksikorvaisella; ty\u00f6nn\u00e4 tuoppi sen k\u00e4tehen,\n \nkellen on mieli menn\u00e4ksesi! Anna V\u00e4in\u00f6l\u00e4n ukolle,\n \nku tuo haahella hyvyytt\u00e4, aluksella aartehia!\"\n \nTuop' on kaunis Pohjan tytt\u00f6, tuo osasi noin sanoa:\n \n\"Oi on maammo, kantajani, oi emo, ylent\u00e4j\u00e4ni!\n \nEn mene osan hyvyylle enk\u00e4 miehen mielevyylle,\n \nmenenp' on otsan hyvyylle, varren kaiken kauneuulle.\n \nEik\u00e4 neitt\u00e4 ennenk\u00e4n\u00e4 ei ole my\u00f6tyn\u00e4 eloihin;\n \nneiti on ilman antaminen Ilmariselle sepolle,\n \nku on sampuen takonut, kirjokannen kalkutellut.\"\n \nSanoi Pohjolan em\u00e4nt\u00e4: \"Ohoh lasta lampahutta!\n \nMenet seppo Ilmarille, vaahtiotsalle varaksi,\n \nsepon hurstin huuhtojaksi, sepon p\u00e4\u00e4n pesettimeksi!\"\n \nTytt\u00f6 tuohon vastoavi, sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Mene en V\u00e4in\u00f6l\u00e4n ukolle, ikivanhalle varaksi:\n \nvaiva vanhasta tulisi, ik\u00e4v\u00e4 i\u00e4llisest\u00e4.\"\n \nSilloin vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen oli eell\u00e4 enn\u00e4tt\u00e4j\u00e4.\n \nAjoi purtensa punaisen, laski haahen haljakkaisen\n \nteloille ter\u00e4ksisille, vaskisille valkamoille;\n \nitse tungeikse tupahan, alle kattojen ajaikse.\n \nSiin\u00e4 lausui lattialta, oven suusta, alta orren,\n \nsanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella:\n \n\"Tuletko minulle, neiti, ikuiseksi yst\u00e4v\u00e4ksi,\n \npolviseksi puolisoksi, kainaloiseksi kanaksi?\"\n \nTuopa kaunis Pohjan tytti itse enn\u00e4tti sanoa:\n \n\"Joko sie venosen veistit, joko laait laivan suuren\n \nkehr\u00e4varteni muruista, kalpimeni kappaleista?\"\n \nSanoi vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen, itse lausui ja pakisi:\n \n\"Jo laain hyv\u00e4nki laivan, veistin ankaran venosen,\n \njok' on tuulessa tukeva ja varava vastas\u00e4\u00e4ll\u00e4\n \nhalki aaltojen ajella, sel\u00e4t vetten seurustella:\n \nkuplina kohotteleikse, lumpehina luikahaikse\n \npoikki Pohjolan vesien, lakkip\u00e4ien lainehien.\"\n \nTuopa kaunis Pohjan tytti sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"En kiit\u00e4 merist\u00e4 miest\u00e4, aallonlaskija-urosta:\n \ntuuli vie merell\u00e4 mielen, aivot s\u00e4rkevi ahava.\n \nEnk\u00e4 taia tullakana, en tulla min\u00e4 sinulle\n \nikuiseksi yst\u00e4v\u00e4ksi, kainaloiseksi kanaksi,\n \nsun sijan levitt\u00e4j\u00e4ksi, p\u00e4\u00e4nalaisen laskijaksi.\"","title":"Kahdeksastoista runo","type":"page"}