{"collection":"Northern European Mythology","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/neu/kvfin/19.htm","path":"neu/kvfin/19.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/neu/kvfin/19.htm","text":"Siit\u00e4 seppo Ilmarinen, takoja i\u00e4n-ikuinen,\n \nitse tungeikse tupahan, kaivaikse katoksen alle.\n \nTuotihin simoa tuoppi, mett\u00e4 kannu kannettihin\n \nseppo Ilmarin k\u00e4tehen. Seppo tuon sanoiksi virkki:\n \n\"En ennen sin\u00e4 ik\u00e4n\u00e4, kuuna kullan valkeana\n \njuone n\u00e4it\u00e4 juomisia, kuin ma saan n\u00e4h\u00e4 omani,\n \nonko valmis valvattini, valmis valvateltavani.\"\n \nTuop' on Pohjolan em\u00e4nt\u00e4 sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Vaiv' on suuri valvatissa, vaiva valvateltavassa:\n \njalk' on kesken kenkimist\u00e4, toinen viel\u00e4ki kesempi.\n \n\u00c4sken on valmis valvattisi, oike'in otettavasi,\n \nkun sa kynn\u00e4t kyisen pellon, k\u00e4\u00e4rmehisen k\u00e4\u00e4nn\u00e4ttelet\n \nilman auran astumatta, vaarnojen v\u00e4risem\u00e4tt\u00e4.\n \nSenp\u00e4 Hiisi ennen kynti, Lempo varsinki vakoili\n \nvaarnasilla vaskisilla, auralla tuliter\u00e4ll\u00e4;\n \noma poikani poloinen heitti kesken kynt\u00e4m\u00e4tt\u00e4.\"\n \nSilloin seppo Ilmarinen meni neitonsa tupahan.\n \nItse tuon sanoiksi virkki: \"Y\u00f6n tytt\u00f6, h\u00e4m\u00e4r\u00e4n neito!\n \nMuistatko ajan mokoman, kun kuvasin uuen sammon,\n \nkirjokannen kalkuttelin? Sie vannoit ikivalasi\n \neess\u00e4 julkisen Jumalan, alla kasvon kaikkivallan,\n \ntullaksesi toivottelit mulle, miehelle hyv\u00e4lle,\n \nikuiseksi yst\u00e4v\u00e4ksi, kainaloiseksi kanaksi:\n \nnyt ei \u00e4iti annakana, ty\u00f6nn\u00e4 mulle tytt\u00f6\u00e4ns\u00e4\n \nkynt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kyisen pellon, k\u00e4\u00e4rmehisen k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4tt\u00e4.\"\n \nAntoi morsian apua, ty\u00f6nti neito neuvokkia:\n \n\"Ohoh seppo Ilmarinen, takoja i\u00e4n-ikuinen!\n \nAura kultainen kuvoa, hope'inen huolittele!\n \nSill\u00e4 kynn\u00e4t kyisen pellon, k\u00e4\u00e4rmehisen k\u00e4\u00e4nn\u00e4ttelet.\"\n \nTuop' on seppo Ilmarinen kullan ahjohon asetti,\n \nhopeansa lietsimehen, tuosta aurasen takovi.\n \nTakoi rautaiset talukset, ter\u00e4ksiset s\u00e4\u00e4rystimet,\n \nne on p\u00e4\u00e4llens\u00e4 pukevi, s\u00e4\u00e4rillens\u00e4 s\u00e4\u00e4televi;\n \nrautapaitahan paneikse, ter\u00e4sv\u00f6ihin vy\u00f6teleikse,\n \notti rautarukkasensa, nouti kintahat kiviset.\n \nSai siit\u00e4 tulisen ruunan, valjasti hyv\u00e4n hevosen,\n \nl\u00e4ksi pellon kynn\u00e4nt\u00e4h\u00e4n, vainion vakoantahan.\n \nN\u00e4ki p\u00e4it\u00e4 py\u00f6rivi\u00e4, raivoja ratisevia.\n \nSanovi sanalla tuolla: \"Hoi mato, Jumalan luoma!\n \nKuka nosti nokkoasi, kenp\u00e4 k\u00e4ski ja kehoitti\n \np\u00e4\u00e4t\u00e4 pyst\u00f6ss\u00e4 pite\u00e4, kaulan vartta kankeata?\n \nPois nyt tielt\u00e4 poikellaite, tungeite kulohon, kurja,\n \nalas kursohon kuoite, heilauta heinikkohon!\n \nJosp' on tuolta p\u00e4\u00e4si nostat, Ukko p\u00e4\u00e4si s\u00e4rkenevi\n \nnuolilla ter\u00e4snenill\u00e4, rakehilla rautaisilla.\"\n \nSiit\u00e4 kynti kyisen pellon, vakoeli maan matoisen,\n \nnosti kyit\u00e4 kynn\u00f6kselle, k\u00e4\u00e4rmehi\u00e4 k\u00e4\u00e4nn\u00f6kselle.\n \nSanoi tuolta tultuansa: \"Jo nyt kynnin kyisen pellon,\n \nvakoelin maan matoisen, k\u00e4\u00e4rmehisen k\u00e4\u00e4nn\u00e4ttelin.\n \nJoko tytt\u00f6 ty\u00f6nnet\u00e4h\u00e4n, annetahan ainoiseni?\"\n \nTuop' on Pohjolan em\u00e4nt\u00e4 sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"\u00c4sken neiti annetahan, tytt\u00f6 t\u00e4\u00e4lt\u00e4 ty\u00f6nnet\u00e4h\u00e4n,\n \nkun sa tuonet Tuonen karhun, suistanet suen Manalan\n \ntuolta Tuonelan salosta, Manalan majan perilt\u00e4;\n \nsata on saanut suistamahan, tullut ei yht\u00e4n\u00e4 takaisin.\"\n \nSiit\u00e4 seppo Ilmarinen meni neitonsa tupahan.\n \nSanan virkkoi, noin nimesi: \"Ty\u00f6 minulle m\u00e4\u00e4r\u00e4ttihin:\n \nsuistoa suet Manalan, Tuonen karhut tuoakseni\n \ntuolta Tuonelan salosta, Manalan majan perilt\u00e4.\"\n \nAntoi morsian apua, ty\u00f6nti neito neuvokkia:\n \n\"Ohoh seppo Ilmarinen, takoja i\u00e4n-ikuinen!\n \nTer\u00e4ksest\u00e4 tehk\u00f6s suitset, p\u00e4itset rauasta rakenna\n \nyhell\u00e4 vesikivell\u00e4, kolmen kosken kuohumilla!\n \nNiill\u00e4 tuonet Tuonen karhut, suistanet suet Manalan.\"\n \nSiit\u00e4 seppo Ilmarinen, takoja i\u00e4n-ikuinen,\n \nter\u00e4ksest\u00e4 suitti suitset, p\u00e4itset rauasta rakenti\n \nyhell\u00e4 vesikivell\u00e4, kolmen kosken kuohumilla.\n \nK\u00e4vi siit\u00e4 suistamahan; itse noin sanoiksi virkki:\n \n\"Ututytt\u00f6 Terhenet\u00e4r! Seulo seulalla utua,\n \nterhenist\u00e4 tepsuttele viljan vierim\u00e4sijoille,\n \njottei kuule kulkevaksi eik' on eest\u00e4ni pakene!\"\n \nSai sutosen suitsi-suuhun, karhun rautakahlehesen\n \ntuolta Tuonen kankahalta, sinisen salon sis\u00e4st\u00e4.\n \nSanoi tuolta tultuansa: \"Anna, akka, tytt\u00e4resi!\n \nJo olen tuonut Tuonen karhun, suistanut suen Manalan.\"\n \nTuop' on Pohjolan em\u00e4nt\u00e4 sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"\u00c4sken alli annetahan, sinisotka suoritahan,\n \nkun saat suuren suomuhauin, liikkuvan kalan lihavan,\n \ntuolta Tuonelan joesta, Manalan alantehesta\n \nilman nuotan nostamatta, k\u00e4siverkon k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4tt\u00e4.\n \nSata on saanut pyyt\u00e4m\u00e4h\u00e4n, tullut ei yht\u00e4n\u00e4 takaisin.\"\n \nJopa tuskiksi tulevi, l\u00e4ylemm\u00e4ksi lankeavi.\n \nMeni neitonsa tupahan, itse tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Ty\u00f6 minulle m\u00e4\u00e4r\u00e4ttihin aina entist\u00e4 parempi:\n \nsaa'a suuri suomuhauki, liikkuva kala lihava,\n \nTuonen mustasta joesta, Manalan ikipurosta\n \nverkotoinna, nuotatoinna, ilman muutta pyy'yksett\u00e4.\"\n \nAntoi morsian apua, ty\u00f6nti neito neuvokkia:\n \n\"Ohoh seppo Ilmarinen! Ell\u00f6s olko mill\u00e4sk\u00e4n\u00e4!\n \nTaop' on tulinen kokko, vaakalintu valke'inen!\n \nSill\u00e4 saanet suuren hauin, liikkuvan kalan lihavan,\n \nTuonen mustasta joesta, Manalan alantehesta.\"\n \nSe on seppo Ilmarinen, takoja i\u00e4n-ikuinen,\n \ntakovi kokon tulisen, vaakalinnun valke'isen;\n \nkourat rauasta kuvasi, ter\u00e4ksest\u00e4 temmottimet,\n \nsiiviksi venehen vieret. Itse siiville yleni,\n \nselk\u00e4h\u00e4n sijoittelihe, kokon kynkk\u00e4luun nenille.\n \nSiit\u00e4 neuvoi kokkoansa, vaakalintua varoitti:\n \n\"Kokkoseni, lintuseni! Menes, lenn\u00e4, kunne k\u00e4sken:\n \nTuonen mustalle joelle, Manalan alantehelle!\n \nIske suuri suomuhauki, liikkuva kala lihava!\"\n \nTuo kokko, komea lintu, lente\u00e4 lekuttelevi;\n \nlenti hauin pyy\u00e4nt\u00e4h\u00e4n, hirmuhampahan hakuhun,\n \ntuonne Tuonelan joelle, Manalan alantehelle.\n \nYksi siipi vett\u00e4 viisti, toinen taivasta tapasi,\n \nkourat merta kuopaeli, nokka luotoja lotaisi.\n \nSiit\u00e4 seppo Ilmarinen l\u00e4htevi haroamahan\n \ntuota Tuonelan jokea, kokko luona vahtimahan.\n \nVetehinen veest\u00e4 nousi, koppoi kiinni Ilmarisen.\n \nKokko niskahan kohahti, Vetehisen p\u00e4\u00e4t\u00e4 v\u00e4\u00e4nti,\n \npolki p\u00e4\u00e4t\u00e4 pohjemmaksi, kohti mustia mutia.\n \nJo tulevi Tuonen hauki, ve'en koira vengottavi.\n \nEi ole hauki pienen pieni eik\u00e4 hauki suuren suuri:\n \nkieli kahta kirvesvartta, hampahat haravan varren,\n \nkita kolmen kosken verta, selk\u00e4 seitsem\u00e4n venehen.\n \nTahtoi seppoa tavata, sy\u00f6\u00e4 seppo Ilmarisen.\n \nTuli kokko kouotellen, isketellen ilman lintu.\n \nEik' ole kokko pienen pieni eik\u00e4 aivan suuren suuri:\n \nsuu sen on satoa sylt\u00e4, kita kuusi koskellista,\n \nkieli kuutta keih\u00e4svartta, kynnet viitt\u00e4 viikatetta.\n \nKeksi suuren suomuhauin, liikkuvan kalan lihavan,\n \niskevi kaloa tuota, vasten suomuja sukaisi.\n \nSilloin suuri suomuhauki, liikkuja kala lihava,\n \npainavi kokon kynimen alle selvien vesien.\n \nNiin kokko kohotteleikse, ilmahan ylenteleikse:\n \nnosti mustia muria p\u00e4\u00e4lle selvien vesien.\n \nLiiteleikse, laateleikse; toki toisesti kokevi.\n \nYhen iski kynsi\u00e4ns\u00e4 hauin hirmun hartioihin,\n \nve'en koiran koukkuluihin; toisen iski kynsi\u00e4ns\u00e4\n \nvuorehen ter\u00e4ksisehen, rautaisehen kalliohon.\n \nKilpestyi kivest\u00e4 kynsi, kalpistihe kalliosta:\n \njo hauki sukeltelihe, ve'en venkale vetihe\n \nkynsist\u00e4 kokon kynimen, vaakalinnun varpahista,\n \nj\u00e4let kynnen kylkiluilla, halennehet hartioilla.\n \nSiit\u00e4 kokko rautakoura kivastihe viel\u00e4 kerran;\n \nsiivet v\u00e4lkkyi valkeana, silm\u00e4t selv\u00e4n\u00e4 tulena:\n \nsaip' on hauin kynsihins\u00e4, ve'en koiran kourihinsa.\n \nNosti suuren suomuhauin, ve'en venkalan ve\u00e4lti\n \nalta aaltojen syvien p\u00e4\u00e4lle selvien vesien.\n \nNiinp' on kokko rautakoura kerrallansa kolmannella\n \ntoki saapi Tuonen hauin, liikkuvan kalan lihavan,\n \ntuosta Tuonelan joesta, Manalan alantehesta:\n \nei vesi ve'elle tullut hauin suuren suomuloista,\n \nilma ei ilmalle hajaisnut kokon suuren h\u00f6yhenist\u00e4.\n \nSiit\u00e4 kokko rautakoura kantoi suuren suomuhauin\n \noksalle omenatammen, p\u00e4\u00e4h\u00e4n lakkap\u00e4\u00e4n pet\u00e4j\u00e4n.\n \nSiin\u00e4 maisteli makua, viilti halki hauin vatsan,\n \nriipoeli rintap\u00e4\u00e4t\u00e4, p\u00e4\u00e4n on varsin poikki pahkoi.\n \nSanoi seppo Ilmarinen: \"Oi sinua, kurja kokko!\n \nMik\u00e4 lienet lintujasi, ku ollet otuksiasi,\n \nkun nyt maistelit makua, viillit halki hauin vatsan,\n \nkanssa riivoit rintap\u00e4\u00e4t\u00e4, p\u00e4\u00e4n on varsin poikki pahkoit!\"\n \nTuop' on kokko rautakoura siit\u00e4 sy\u00e4ntyi lent\u00e4m\u00e4h\u00e4n.\n \nYl\u00f6s ilmahan kohosi pitk\u00e4n pilven rannan p\u00e4\u00e4lle:\n \npilvet liikkui, taivot naukui, ilman kannet kallistihe,\n \nkatkesi Ukolta kaari, kuulta sarviset sakarat.\n \nSiit\u00e4 seppo Ilmarinen itse kantoi p\u00e4\u00e4n kaloa\n \nanopille antehiksi. Sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Tuoss' onpi ikuinen tuoli hyv\u00e4n Pohjolan tupahan.\"\n \nSiit\u00e4 tuon sanoiksi virkki, itse lausui ja pakisi:\n \n\"Jo nyt kynnin kyiset pellot, vakoelin maat matoiset,\n \nsuistelin suet Manalan, Tuonen karhut kahlestutin;\n \nsain on suuren suomuhauin, liikkuvan kalan lihavan,\n \ntuosta Tuonelan joesta, Manalan alantehesta.\n \nJoko nyt neiti annetahan, tytt\u00f6 t\u00e4\u00e4lt\u00e4 ty\u00f6nnet\u00e4h\u00e4n?\"\n \nSanoi Pohjolan em\u00e4nt\u00e4: \"Pahoinpa sin\u00e4ki laait,\n \nkun sa p\u00e4\u00e4t\u00e4 poikki pahkoit, laskit halki hauin vatsan,\n \nviel\u00e4 riivoit rintap\u00e4\u00e4t\u00e4, kanssa maistelit makua.\"\n \nSilloin seppo Ilmarinen itse tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Ei saalis viatta saa'a paikoilta paremmiltana,\n \nsaati Tuonelan joesta, Manalan alantehesta.\n \nJoko on valmis valvattini, valmis valvateltavani?\"\n \nSanoi Pohjolan em\u00e4nt\u00e4, itse lausui ja nimesi:\n \n\"Jo on valmis valvattisi, valmis valvateltavasi!\n \nAnnettava on alliseni, sorsaseni suorittava\n \nIlmariselle sepolle ikuiseksi istujaksi,\n \npolviseksi puolisoksi, kainaloiseksi kanaksi.\"\n \nOlipa lapsi lattialla. Lauloi lapsi lattialta:\n \n\"Jo tuli tuville n\u00e4ille liika lintu linnahamme.\n \nLenti kokko koillisesta, halki taivahan havukka;\n \nsiipi iski ilman \u00e4\u00e4rt\u00e4, toinen lainetta lakaisi,\n \npursto merta pyyh\u00e4tteli, p\u00e4\u00e4hyt taivoa tapasi.\n \nKatseleikse, k\u00e4\u00e4nteleikse, liiteleikse, laateleikse;\n \nliiti miesten linnan p\u00e4\u00e4lle, nokalla kolistelevi;\n \nmiesten linna rautakatto: ei siihen sis\u00e4lle p\u00e4\u00e4snyt.\n \n\"Katseleikse, k\u00e4\u00e4nteleikse, liiteleikse, laateleikse.\n \nLiiti naisten linnan p\u00e4\u00e4lle, nokalla kolistelevi;\n \nnaisten linna vaskikatto: ei siihen sis\u00e4lle p\u00e4\u00e4snyt.\n \n\"Katseleikse, k\u00e4\u00e4nteleikse, liiteleikse, laateleikse.\n \nLiiti neitten linnan p\u00e4\u00e4lle, nokalla kolistelevi;\n \nneitten linna liinakatto: jo siihen sis\u00e4lle p\u00e4\u00e4si!\n \n\"Liiti linnan patsahalle, siit\u00e4 laskihe laelle;\n \nliikahutti linnan lauan, istui linnan ikkunalle,\n \nsein\u00e4lle selin\u00e4sulka, satasulka salvoimelle.\n \n\"Katselevi kassap\u00e4it\u00e4, tukkap\u00e4it\u00e4 tunnusteli,\n \nneitiparvesta parasta, kassap\u00e4ist\u00e4 kaunihinta,\n \nhele'int\u00e4 helmip\u00e4ist\u00e4, kukkap\u00e4ist\u00e4 kuuluisinta.\n \n\"Siit\u00e4 kokko kouraisevi, havulintu haivertavi:\n \niski parvesta parahan, sorsajoukosta somimman,\n \nhele'imm\u00e4n, hempe'imm\u00e4n, verevimm\u00e4n, valke'imman.\n \nSenp\u00e4 iski ilman lintu, kynsi pitk\u00e4 piirr\u00e4llytti,\n \nku oli pysty p\u00e4\u00e4n piolta sek\u00e4 varrelta valittu,\n \nsulkasiltahan sulavin, hienukaisin h\u00f6yhenilt\u00e4.\"\n \nSiit\u00e4 Pohjolan em\u00e4nt\u00e4 sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Mist\u00e4 tiesit, teltamoinen, kuulit, kultainen omena,\n \nt\u00e4m\u00e4n neien kasvavaksi, tukan liina liikkuvaksi?\n \nHuohtiko hopeat neien, neien kullat sinne kuului,\n \nsinne paistoi mei\u00e4n p\u00e4iv\u00e4t, mei\u00e4n kuuhuet kumotti?\"\n \nLausui lapsi lattialta, vasta kasvava karehti:\n \n\"Siit\u00e4 tiesi teltamoinen, onnen myyr\u00e4 tien osasi\n \nneien kuuluhun kotihin, kaunihisen kartanohon:\n \nhyv\u00e4 oli isosta huuto laivan suuren laskennalta,\n \nemosta sit\u00e4i parempi leiv\u00e4n paksun paistannalta,\n \nvehn\u00e4leiv\u00e4n leivonnalta, vierahan ravitsennalta.\n \n\"Siit\u00e4 tiesi teltamoinen, \u00e4kkioutoinen \u00e4lysi\n \nneien nuoren nousneheksi, impyen ylenneheksi:\n \nkun k\u00e4vi pihatse kerran, astui aittojen alatse\n \nvarsin aamulla varahin, aivan aika-huomenessa,\n \nnoki nousi nuoraisesti, savu paksusti pakeni\n \nneien kuulusta ko'ista, kasvavaisen kartanosta;\n \nneiti oli itse jauhamassa, kivenpuussa kiikkumassa:\n \nkivenpuu k\u00e4ken\u00e4 kukkui, laklana kiven lapatta,\n \nkiven siili sirkkusena, kivi helmen\u00e4 hel\u00e4si.\n \n\"K\u00e4vi siit\u00e4 toisen kerran, astui pellon pientaretse:\n \nneiti oli mataramaalla, keikkui keltakankahilla,\n \npaineli punapatoja, keitti keltakattiloita.\n \n\"K\u00e4vi kerran kolmannenki neien akkunan alatse,\n \nkuuli neitosen kutovan, pirta k\u00e4ess\u00e4 piukkoavan:\n \nsukkulainen suikahteli kuin k\u00e4rpp\u00e4 kiven kolossa,\n \npirkaeli pirran pii'it kuin on tikka puun kyless\u00e4,\n \nk\u00e4\u00e4rilauta k\u00e4\u00e4nn\u00e4hteli kuin orava oksapuussa.\"\n \nSiit\u00e4 Pohjolan em\u00e4nt\u00e4 sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Kutti, kutti, neitoseni! Enk\u00f6 jo sanonut aina:\n \nel\u00e4 kuusissa kukahu, el\u00e4 laula laksoloissa,\n \nn\u00e4yt\u00e4 kaulan kaarevuutta, k\u00e4sivarren valkeutta,\n \nripeytt\u00e4 rinnan nuoren, muun on muo'on muhkeutta!\n \n\"Kaiken syyst\u00e4 syy\u00e4ttelin, keikutin t\u00e4m\u00e4n kesosen,\n \njop' on kerke\u00e4n kev\u00e4imen, jopa toisen toukoaian:\n \nlaatiomme piilopirtti, pienet piiloikkunaiset,\n \nneien kangasta kutoa, neljin niisin niukutella,\n \nettei kuule Suomen sulhot, Suomen sulhot, maan\n \nkosijat!\"\n \nLausui lapsi lattialta, kaksiviikkoinen kajahui:\n \n\"Helppo on hepo salata, sorajouhi suojaella,\n \npaha on neitonen salata, hivus pitk\u00e4 piilotella.\n \nLaatisit kivisen linnan keskelle meren sel\u00e4ist\u00e4\n \nsiell\u00e4 piikoja pi'ell\u00e4, kanojasi kasvatella,\n \neip' on piile piiat siell\u00e4, eip\u00e4 impyet ylene,\n \nettei p\u00e4\u00e4se suuret sulhot, suuret sulhot, maan kosijat,\n \nmiehet pystyisin kyp\u00e4rin, heposet ter\u00e4skape'in.\"\n \nItse vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen alla p\u00e4in, pahoilla mielin\n \nkotihinsa kulkiessa sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Voi minua, mies kuluista, kun en tuota tuntenunna,\n \nnaia nuorella i\u00e4ll\u00e4, etsi\u00e4 elon ajalla!\n \nKaikkiansa se katuvi, joka nuorta naimistansa,\n \nlasna lapsen saamistansa, pienen\u00e4 perehtimist\u00e4.\"\n \nSiin\u00e4 kielti V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen, ep\u00e4si suvantolainen\n \nvanhan nuorta noutamasta, kaunista k\u00e4ke\u00e4m\u00e4st\u00e4;\n \nkielti uimasta uhalla, veikan vett\u00e4 soutamasta,\n \nkilvoin neitt\u00e4 kosjomasta toisen, nuoremman keralla.","title":"Yhdeks\u00e4stoista runo","type":"page"}