{"collection":"Northern European Mythology","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/neu/kvfin/20.htm","path":"neu/kvfin/20.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/neu/kvfin/20.htm","text":"Mit\u00e4 nyt laulamme lajia, kuta virtt\u00e4 vieret\u00e4mme?\n \nTuota laulamme lajia, tuota virtt\u00e4 vieret\u00e4mme:\n \nnoita Pohjolan pitoja, jumalisten juominkia.\n \nViikon h\u00e4it\u00e4 hankittihin, valmistettihin varoja\n \nnoilla Pohjolan tuvilla, Sariolan salvoksilla.\n \nMit\u00e4 tuohon tuotettihin ja kuta ve\u00e4tettihin,\n \nPohjan pitkihin pitoihin, suuren joukon juominkihin\n \nrahvahan ravitsemiksi, joukon suuren sy\u00f6tt\u00e4miksi?\n \nKasvoi h\u00e4rk\u00e4 Karjalassa, sonni Suomessa lihosi;\n \nei ollut suuri eik\u00e4 pieni, olihan oikea vasikka!\n \nH\u00e4mehess\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 h\u00e4ilyi, p\u00e4\u00e4 keikkui Kemijoella;\n \nsata sylt\u00e4 sarvet pitk\u00e4t, puoltatoista turpa paksu.\n \nViikon k\u00e4rpp\u00e4 k\u00e4\u00e4ntelihe yhen kytkyen sijalla;\n \np\u00e4iv\u00e4n lenti p\u00e4\u00e4skyl\u00e4inen h\u00e4r\u00e4n sarvien v\u00e4li\u00e4,\n \nh\u00e4t\u00e4isesti p\u00e4\u00e4h\u00e4n p\u00e4\u00e4si kesken\u00e4 lev\u00e4ht\u00e4m\u00e4tt\u00e4.\n \nKuun juoksi kes\u00e4orava h\u00e4p\u00e4h\u00e4lt\u00e4 h\u00e4nn\u00e4n p\u00e4\u00e4h\u00e4n\n \neik\u00e4 p\u00e4\u00e4h\u00e4n p\u00e4\u00e4snytk\u00e4n\u00e4, ensi kuussa enn\u00e4tt\u00e4nyt.\n \nSep\u00e4 vallatoin vasikka, sonni suuri suomalainen,\n \nKarjalasta kaimattihin Pohjan pellon pientarelle.\n \nSata miest\u00e4 sarviloista, tuhat turvasta piteli\n \nh\u00e4rke\u00e4 taluttaessa, Pohjolahan tuotaessa.\n \nH\u00e4rk\u00e4 k\u00e4y\u00e4 k\u00e4ller\u00f6itti Sariolan salmen suussa,\n \nsy\u00f6pi hein\u00e4t hettehest\u00e4, selk\u00e4 pilvi\u00e4 siveli.\n \nEik\u00e4 ollut iskij\u00e4t\u00e4, maan kamalan kaatajata\n \nPohjan poikien lu'ussa, koko suuressa su'ussa,\n \nnuorisossa nousevassa eik\u00e4 varsin vanhastossa.\n \nTulipa ukko ulkomainen, Virokannas karjalainen.\n \nH\u00e4np\u00e4 tuon sanoiksi virkki: \"Malta, malta, h\u00e4rk\u00e4 parka,\n \nkun tulen kurikan kanssa, kamahutan kangellani\n \nsun, katala, kallohosi: tok' et toisena kes\u00e4n\u00e4\n \nkovin k\u00e4\u00e4nn\u00e4 k\u00e4rse\u00e4si, t\u00f6ll\u00e4yt\u00e4 turpoasi\n \nt\u00e4m\u00e4n pellon pientarella, Sariolan salmen suussa!\"\n \nL\u00e4ksi ukko iskem\u00e4h\u00e4n, Virokannas koskemahan,\n \nPalvoinen pitelem\u00e4h\u00e4n. H\u00e4rk\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00e4 h\u00e4il\u00e4ytti,\n \nmustat silm\u00e4ns\u00e4 mulisti: ukko kuusehen kavahti,\n \nVirokannas vitsikkohon, Palvoinen pajun sekahan!\n \nEtsittihin iskij\u00e4t\u00e4, sonnin suuren sortajata\n \nkaunihista Karjalasta, Suomen suurilta tiloilta,\n \nvienosta Ven\u00e4j\u00e4n maasta, Ruotsin maasta rohkeasta,\n \nLapin laajoilta perilt\u00e4, Turjan maasta mahtavasta;\n \netsittihin Tuonelasta, Manalasta, maanki alta.\n \nEtsittihin, eip\u00e4 l\u00f6ytty, haettihin, ei havaittu.\n \nEtsittihin iskij\u00e4t\u00e4, katsottihin kaatajata\n \nselv\u00e4lt\u00e4 meren sel\u00e4lt\u00e4, lake'ilta lainehilta.\n \nMies musta merest\u00e4 nousi, uros umpilainehista,\n \naivan selv\u00e4lt\u00e4 sel\u00e4lt\u00e4, ulapalta aukealta.\n \nEi tuo ollut suurimpia eik\u00e4 aivan pienimpi\u00e4:\n \nalle maljan maata mahtui, alle seulan seisomahan.\n \nSe oli ukko rautakoura, rauankarva katsannolta;\n \np\u00e4\u00e4ss\u00e4 paatinen kyp\u00e4r\u00e4, jaloissa kiviset keng\u00e4t,\n \nveitsi kultainen k\u00e4ess\u00e4, varsi vasken-kirjavainen.\n \nSaip' on siit\u00e4 iskij\u00e4ns\u00e4, tapasipa tappajansa,\n \nSuomen sonni sortajansa, maan kamala kaatajansa.\n \nHeti kun n\u00e4ki er\u00e4ns\u00e4, ruhtoi niskahan rutosti:\n \nsorti sonnin polvillensa, kylen maahan kyyk\u00e4hytti.\n \nSaiko paljo saalihiksi? Saanut ei paljo saalihiksi:\n \nsata saavia lihoa, sata sylt\u00e4 makkarata,\n \nverta seitsem\u00e4n venett\u00e4, kuuta kuusi tynnyri\u00e4\n \nnoihin Pohjolan pitoihin, Sariolan sy\u00f6minkihin.\n \nTupa oli tehty Pohjolassa, tupa laitto, pirtti suuri,\n \nsivulta yheks\u00e4n sylt\u00e4, p\u00e4\u00e4st\u00e4 seitsent\u00e4 leve\u00e4.\n \nKukko kun laessa lauloi, ei sen \u00e4\u00e4ni maahan kuulu;\n \npenin haukunta per\u00e4ss\u00e4 ei kuulu ovehen asti.\n \nTuop' on Pohjolan em\u00e4nt\u00e4 liikkui sillan liitoksella,\n \nlaahoi keskilattialla. Arvelee, ajattelevi:\n \n\"Mist\u00e4p\u00e4 olutta saamme, taarit taiten laittelemme\n \nn\u00e4ille h\u00e4ille hankkimille, pioille pi'ett\u00e4ville?\n \nEn tie\u00e4 tekoa taarin enk\u00e4 synty\u00e4 olosen.\"\n \nOlipa ukko uunin p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Lausui ukko uunin p\u00e4\u00e4lt\u00e4:\n \n\"Ohrasta oluen synty, humalasta julkijuoman,\n \nvaikk' ei tuo ve'ett\u00e4 synny eik\u00e4 tuimatta tuletta.\n \n\"Humala, Remusen poika, pienn\u00e4 maahan pistettihin,\n \nkyyn\u00e4 maahan kynnettihin, viholaisna viskottihin\n \nvierehen Kalevan kaivon, Osmon pellon penkerehen.\n \nSiit\u00e4 nousi nuori taimi, yleni vihanta virpi;\n \nnousi puuhun pienoisehen, kohen latvoa kohosi.\n \n\"Onnen ukko ohran kylvi Osmon uuen pellon p\u00e4\u00e4h\u00e4n.\n \nOhra kasvoi kaunihisti, yleni ylen hyv\u00e4sti\n \nOsmon uuen pellon p\u00e4\u00e4ss\u00e4, kaskessa pojan Kalevan.\n \n\"Oli aikoa v\u00e4h\u00e4isen, jo huuhui humala puusta,\n \nohra lausui pellon p\u00e4\u00e4st\u00e4, vesi kaivosta Kalevan:\n \n'Milloin yhtehen yhymme, konsa toinen toisihimme?\n \nYksin on elo ik\u00e4v\u00e4, kahen, kolmen kaunoisampi.'\n \n\"Osmotar, oluen sepp\u00e4, Kapo, kaljojen tekij\u00e4,\n \notti ohrasen jyvi\u00e4, kuusi ohrasen jyve\u00e4,\n \nseitsem\u00e4n humalan p\u00e4\u00e4t\u00e4, vett\u00e4 kauhoa kaheksan;\n \nniin pani pa'an tulelle, laittoi keiton kiehumahan.\n \nKeitti ohraista olutta kerke\u00e4n kes\u00e4isen p\u00e4iv\u00e4n\n \nnen\u00e4ss\u00e4 utuisen niemen, p\u00e4\u00e4ss\u00e4 saaren terhenisen,\n \npuisen uuen uurtehesen, korvon koivuisen sis\u00e4h\u00e4n.\n \n\"Sai oluen panneheksi, ei saanut hapanneheksi.\n \nArvelee, ajattelevi, sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n'Mit\u00e4 tuohon tuotanehe ja kuta katsottanehe\n \noluelle happaimeksi, kaljalle kohottimeksi?'\n \n\"Kalevalatar, kaunis neiti, se on sormilta sorea,\n \naina liukas liikunnolta, aina keng\u00e4lt\u00e4 kepe\u00e4,\n \nliikkui sillan liitoksella, keikkui keskilattialla\n \nyht\u00e4, toista toimitellen kahen kattilan kesell\u00e4.\n \nN\u00e4ki puikon lattialla: poimi puikon lattialta.\n \n\"Katselevi, k\u00e4\u00e4ntelevi: 'Mit\u00e4 tuostaki tulisi\n \nKavon kaunihin k\u00e4siss\u00e4, hyv\u00e4n immen hyppysiss\u00e4,\n \njos kannan Kavon k\u00e4tehen, hyv\u00e4n immen hyppysihin?'\n \n\"Kantoipa Kavon k\u00e4tehen, hyv\u00e4n immen hyppysihin.\n \nKapo kaksin k\u00e4mmenins\u00e4, hykerti k\u00e4sin molemmin\n \nmolempihin reisihins\u00e4: syntyi valkea orava.\n \n\"Noin se neuvoi poikoansa, oravaistansa opasti:\n \n'Oravainen, kummun kulta, kummun kukka, maan ihana!\n \nJuokse tuonne, kunne k\u00e4sken, kunne k\u00e4sken ja kehoitan:\n \nmieluisahan Metsolahan, tarkkahan Tapiolahan!\n \nNouse puuhun pienoisehen, taiten tarhalatvaisehen,\n \njottei kokko kouraiseisi eik\u00e4 iskis' ilman lintu!\n \nTuo'os kuusesta k\u00e4pyj\u00e4, pet\u00e4j\u00e4st\u00e4 helpehi\u00e4,\n \nne kanna Kavon k\u00e4tehen, oluehen Osmottaren!'\n \n\"Osasi orava juosta, p\u00f6yht\u00f6h\u00e4nt\u00e4 py\u00f6r\u00e4hell\u00e4,\n \npian juosta matkan pitk\u00e4n, v\u00e4lehen v\u00e4lit samota,\n \nsalon poikki, toisen pitkin, kolmannen v\u00e4h\u00e4n vitahan\n \nmieluisahan Metsolahan, tarkkahan Tapiolahan.\n \n\"N\u00e4ki kolme korpikuusta, nelj\u00e4 pienoista pet\u00e4\u00e4t\u00e4;\n \nnousi kuusehen norolla, pet\u00e4j\u00e4h\u00e4n kankahalla.\n \nEik\u00e4 kokko kouraisnunna, iskenynn\u00e4 ilman lintu.\n \n\"Katkoi kuusesta k\u00e4pyj\u00e4, pet\u00e4j\u00e4st\u00e4 p\u00e4it\u00e4 lehv\u00e4n.\n \nK\u00e4vyt k\u00e4tki kynsihins\u00e4, k\u00e4\u00e4r\u00e4isi k\u00e4p\u00e4lihins\u00e4;\n \nne kantoi Kavon k\u00e4tehen, hyv\u00e4n immen hyppysihin.\n \n\"Kapo pisti kaljahansa, Osmotar oluehensa:\n \neip' ota olut hapata, juoma nuori noustaksensa.\n \n\"Osmotar, oluen sepp\u00e4, Kapo, kaljojen tekij\u00e4,\n \nainakin ajattelevi: 'Mit\u00e4 tuohon tuotanehe\n \noluelle happaimeksi, kaljalle kohottimeksi?'\n \n\"Kalevatar, kaunis neiti, se on sormilta sorea,\n \naina liukas liikunnolta, aina keng\u00e4lt\u00e4 kepe\u00e4,\n \nliikkui sillan liitoksella, keikkui keskilattialla\n \nyht\u00e4, toista toimitellen kahen kattilan kesell\u00e4.\n \nN\u00e4ki lastun lattialla: poimi lastun lattialta.\n \n\"Kantoipa Kavon k\u00e4tehen, hyv\u00e4n immen hyppysihin.\n \nKapo kaksin k\u00e4mmenins\u00e4, hykerti k\u00e4sin molemmin\n \nmolempihin reisihins\u00e4: syntyi n\u00e4\u00e4t\u00e4 kultarinta.\n \n\"Niin se neuvoi n\u00e4\u00e4te\u00e4ns\u00e4, orpolastansa opasti:\n \n'N\u00e4\u00e4t\u00e4seni, lintuseni, rahankarva kaunoiseni!\n \nMene tuonne, kunne k\u00e4sken, kunne k\u00e4sken ja kehoitan:\n \nkontion kivikololle, mets\u00e4n karhun kartanolle,\n \njossa karhut tappelevat, kontiot kovin el\u00e4v\u00e4t!\n \nKourin hiivoa kokoa, k\u00e4sin vaahtea valuta,\n \nse kanna Kavon k\u00e4tehen, tuo olallen Osmottaren!'\n \n\"Jopa taisi n\u00e4\u00e4t\u00e4 juosta, rinta kulta rieh\u00e4tell\u00e4.\n \nPian juoksi matkan pitk\u00e4n, v\u00e4lehen v\u00e4lit samosi,\n \njoen poikki, toisen pitkin, kolmannen v\u00e4h\u00e4n vitahan\n \nkontion kivikololle, karhun louhikammiolle.\n \nSiell\u00e4 karhut tappelevat, kontiot kovin el\u00e4v\u00e4t\n \nrautaisella kalliolla, vuorella ter\u00e4ksisell\u00e4.\n \n\"Valui vaahti karhun suusta, hiiva hirve\u00e4n kiasta:\n \nk\u00e4sin vaahtea valutti, kourin hiivoa kokosi;\n \nsen kantoi Kavon k\u00e4tehen, hyv\u00e4n immen hyppysihin.\n \n\"Osmotar oluehensa, Kapo kaatoi kaljahansa:\n \nei ota olut hapata, mehu miesten puurakoia.\n \n\"Kalevatar, kaunis neiti, tytt\u00f6 sormilta sorea,\n \naina liukas liikunnolta, aina keng\u00e4lt\u00e4 kepe\u00e4,\n \nliikkui sillan liitoksella, keikkui keskilattialla\n \nyht\u00e4, toista toimitellen kahen kattilan v\u00e4lill\u00e4.\n \nN\u00e4ki maassa palkohein\u00e4n: poimi maasta palkohein\u00e4n.\n \n\"Kantoipa Kavon k\u00e4tehen, hyv\u00e4n immen hyppysihin.\n \nKapo kaksin k\u00e4mmenins\u00e4, hykerti k\u00e4sin molemmin\n \nmolempihin reisihins\u00e4: mehil\u00e4inen siit\u00e4 syntyi.\n \n\"Niin se neuvoi lintuansa, mehil\u00e4ist\u00e4ns\u00e4 opasti:\n \n'Mehil\u00e4inen, lintu liukas, nurmen kukkien kuningas!\n \nLenn\u00e4 tuonne, kunne k\u00e4sken, kunne k\u00e4sken ja kehoitan:\n \nsaarelle sel\u00e4lliselle, luo'olle merelliselle!\n \nSiell' on neiti nukkununna, vy\u00f6 vaski valahtanunna,\n \nsivulla simainen hein\u00e4, mesihein\u00e4 helmassansa.\n \nTuo simoa siivess\u00e4si, kanna mett\u00e4 kaavussasi\n \nhele\u00e4st\u00e4 hein\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4, kukan kultaisen kuvusta;\n \nse kanna Kavon k\u00e4tehen, tuo olallen Osmottaren!'\n \n\"Mehil\u00e4inen, lintu liukas, jopa lenti jotta joutui.\n \nPian lenti matkan pitk\u00e4n, v\u00e4lehen v\u00e4lit lyhenti,\n \nmeren poikki, toisen pitkin, kolmannen v\u00e4h\u00e4n vitahan\n \nsaarehen sel\u00e4llisehen, luotohon merellisehen.\n \nN\u00e4ki neien nukkunehen, tinarinnan riutunehen\n \nnurmelle nimett\u00f6m\u00e4lle, mesipellon pientarelle,\n \nkupehella kultahein\u00e4, vy\u00f6ll\u00e4ns\u00e4 hopeahein\u00e4.\n \n\"Kasti siipens\u00e4 simahan, sulkansa mesi sulahan\n \nhelev\u00e4ss\u00e4 hein\u00e4n p\u00e4\u00e4ss\u00e4, kukan kultaisen nen\u00e4ss\u00e4;\n \nsen kantoi Kavon k\u00e4tehen, hyv\u00e4n immen hyppysihin.\n \n\"Osmotar oluehensa, Kapo pisti kaljahansa:\n \nsiit' otti olut hapata, siit\u00e4 nousi nuori juoma\n \npuisen uuen uurtehessa, korvon koivuisen sis\u00e4ss\u00e4;\n \nkuohui korvien tasalle, \u00e4rjyi p\u00e4\u00e4llen \u00e4yr\u00e4hien,\n \ntahtoi maahan tyyr\u00e4ell\u00e4, lattialle lasketella.\n \n\"Oli aikoa v\u00e4h\u00e4isen, pirahteli pikkaraisen.\n \nJoutui juomahan urohot, Lemmink\u00e4inen liiatenki:\n \njuopui Ahti, juopui Kauko, juopui veitikk\u00e4 verev\u00e4\n \noluelta Osmottaren, kaljalta Kalevattaren.\n \n\"Osmotar, oluen sepp\u00e4, Kapo, kaljojen tekij\u00e4,\n \nh\u00e4n tuossa sanoiksi virkki: 'Voi, poloinen, p\u00e4ivi\u00e4ni,\n \nkun panin pahan oluen, tavattoman taarin laitoin:\n \nulos korvosta kohosi, lattialle lainehtivi!'\n \n\"Punalintu puusta lauloi, rastas r\u00e4yst\u00e4h\u00e4n rajalta:\n \n'Ei ole pahaoloinen, on juoma hyv\u00e4oloinen,\n \ntynnyrihin tyhjett\u00e4v\u00e4, kellarihin k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4\n \ntynnyriss\u00e4 tammisessa, vaskivannetten sis\u00e4ss\u00e4.'\n \n\"Se oli oluen synty, kalevaisten kaljan alku;\n \nsiit\u00e4 sai hyv\u00e4n nimens\u00e4, siit\u00e4 kuulun kunniansa,\n \nkun oli hyv\u00e4oloinen, hyv\u00e4 juoma hurskahille:\n \npani naiset naurusuulle, miehet mielelle hyv\u00e4lle,\n \nhurskahat iloitsemahan, hullut huppeloitsemahan.\"\n \nSiit\u00e4 Pohjolan em\u00e4nt\u00e4, kun kuuli oluen synnyn,\n \nkoki vett\u00e4 suuren korvon, uuen puisen puolellensa,\n \nsiihen ohria oloksi ja paljo humalan p\u00e4it\u00e4.\n \nAlkoi keitte\u00e4 olutta, v\u00e4kivett\u00e4 v\u00e4\u00e4nn\u00e4tell\u00e4\n \nuuen puisen uurtehessa, korvon koivuisen sis\u00e4ss\u00e4.\n \nKuut kivi\u00e4 kuumettihin, kes\u00e4t vett\u00e4 keitettihin,\n \nsalot puita poltettihin, kaivot vett\u00e4 kannettihin:\n \njo salot saristui puista, veet v\u00e4heni l\u00e4htehist\u00e4\n \nolosia pantaessa, kaljoja kyh\u00e4tt\u00e4ess\u00e4\n \nPohjan pitkiksi pioiksi, hyv\u00e4n joukon juomingiksi.\n \nSavu saarella palavi, tuli niemen tutkaimella.\n \nNousipa savu sakea, auer ilmahan ajoihe\n \ntuimilta tulisijoilta, varavilta valke'ilta:\n \nt\u00e4ytti puolen Pohjan maata, kaiken Karjalan sokisti.\n \nKansa kaikki katsahtavi, katsahtavi, kaivahtavi:\n \n\"Mist\u00e4p\u00e4 savunen saapi, auer ilmahan ajaikse?\n \nPienik\u00f6 soan savuksi, suuri paimosen paloksi.\"\n \nTuop' on \u00e4iti Lemmink\u00e4isen aivan aamulla varahin\n \nl\u00e4ksi vett\u00e4 l\u00e4htehelt\u00e4; n\u00e4kevi savun sakean\n \npohjoisilla maailmoilla. Sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Nuo onpi soan savuja, varsin vainovalke'ita!\"\n \nItse Ahti Saarelainen, tuo on kaunis Kaukomieli,\n \nkatseleikse, k\u00e4\u00e4nteleikse. Arvelee, ajattelevi:\n \n\"Josp' on kaalan katsomahan, likelt\u00e4 t\u00e4hyst\u00e4m\u00e4h\u00e4n,\n \nmist\u00e4 tuo savunen saapi, auer ilman t\u00e4yttelevi,\n \noisiko soan savuja, noita vainovalke'ita.\"\n \nKaaloi Kauko katsomahan savun syntym\u00e4sijoa:\n \nei ollut soan tulia eik\u00e4 vainovalke'ita;\n \nolipa oluttulia, kaljankeitto-valke'ita\n \nSariolan salmen suulla, niemen kaiskun kainalossa.\n \nSiin\u00e4 Kauko katselevi ... silm\u00e4 karsas Kaukon p\u00e4\u00e4ss\u00e4,\n \nsilm\u00e4 karsas, toinen kiero, suu v\u00e4hiten v\u00e4\u00e4r\u00e4ll\u00e4ns\u00e4.\n \nVirkki viimein katsellessa, poikki salmesta sanovi:\n \n\"Oi armas anoppiseni, Pohjan ehtoisa em\u00e4nt\u00e4!\n \nLaitapa oluet oivat, keit\u00e4 kaljat kelvolliset\n \njuotavaksi joukon suuren, Lemmink\u00e4isen liiatenki\n \nnoissa h\u00e4iss\u00e4ns\u00e4 omissa kera nuoren tytt\u00e4resi!\"\n \nSai olonen valmihiksi, mehu miesten juotavaksi.\n \nPantihin olut punainen, kalja kaunis k\u00e4ytettihin\n \nmaan alle makoamahan kivisess\u00e4 kellarissa,\n \ntammisessa tynnyriss\u00e4, tapin vaskisen takana.\n \nSiit\u00e4 Pohjolan em\u00e4nt\u00e4 laittoi keitot kiehumahan,\n \nkattilat kamuamahan, riehtil\u00e4t remuamahan.\n \nLeipoi siit\u00e4 leiv\u00e4t suuret, suuret talkkunat taputti\n \nhyv\u00e4n rahvahan varaksi, joukon suuren sy\u00f6t\u00e4viksi\n \nPohjan pitkiss\u00e4 pioissa, Sariolan juomingissa.\n \nSaipa leiv\u00e4t leivotuksi, talkkunat taputetuksi.\n \nKului aikoa v\u00e4h\u00e4isen, pirahteli pikkaraisen:\n \nolut tykki tynnyriss\u00e4, kalja keikkui kellarissa:\n \n\"Kun nyt juojani tulisi, lakkijani laittauisi,\n \nkunnollinen kukkujani, laaullinen laulajani!\"\n \nEtsittihin laulajata, laaullista laulajata,\n \nkunnollista kukkujata, kaunista karehtijata:\n \nlohi on tuotu laulajaksi, hauki kunnon kukkujaksi.\n \nEi lohessa laulajata, hauissa karehtijata:\n \nlohen on leuat longallahan, hauin hampahat hajalla.\n \nEtsittihin laulajata, laaullista laulajata,\n \nkunnollista kukkujata, kaunista karehtijata:\n \nlapsi on tuotu laulajaksi, poika kunnon kukkujaksi.\n \nEi lapsessa laulajata, kuolasuussa kukkujata:\n \nlapsen kiel' on kimmeltynn\u00e4, kielen kanta kammeltunna.\n \nUhkasi olut punainen, noitueli nuori juoma\n \nnassakassa tammisessa, tapin vaskisen takana:\n \n\"Kun et laita laulajata, laaullista laulajata,\n \nkunnollista kukkujata, kaunista karehtijata,\n \npotkin poikki vanteheni, ulos pohjani porotan!\"\n \nSilloin Pohjolan em\u00e4nt\u00e4 pani kutsut kulkemahan,\n \nairuhut vaeltamahan. Itse tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Ohoh piika pikkarainen, orjani alinomainen!\n \nKutsu rahvasta kokohon, miesten joukko juominkihin!\n \nKutsu kurjat, kutsu k\u00f6yh\u00e4t, sokeatki, vaivaisetki,\n \nrammatki, rekirujotki! Sokeat venehin soua,\n \nrammat ratsahin ajele, rujot re'in remm\u00e4tell\u00f6s!\n \n\"Kutsu kaikki Pohjan kansa ja kaikki Kalevan kansa,\n \nkutsu vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen lailliseksi laulajaksi!\n \nEl\u00e4 kutsu Kaukomielt\u00e4, tuota Ahti Saarelaista!\"\n \nTuop' on piika pikkarainen sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Miks' en kutsu Kaukomielt\u00e4, yht\u00e4 Ahti Saarelaista?\"\n \nTuop' on Pohjolan em\u00e4nt\u00e4 sanan vastaten sanovi:\n \n\"Siks' et kutsu Kaukomielt\u00e4, tuota lieto Lemmink\u00e4ist\u00e4,\n \nkun on kaikitse toraisa, aivan tarkka tappelija;\n \ntehnyt on h\u00e4iss\u00e4ki h\u00e4pe\u00e4t, pitoloissa pillat suuret,\n \nnauranut pyh\u00e4iset piiat pyh\u00e4isiss\u00e4 vaattehissa.\"\n \nTuop' on piika pikkarainen sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Mist\u00e4 tie\u00e4n Kaukomielen, jotta heit\u00e4n kutsumatta?\n \nEn tunne Ahin kotia, Kaukomielen kartanoa.\"\n \nSanoi Pohjolan em\u00e4nt\u00e4, itse lausui ja nimesi:\n \n\"Hyvin tunnet Kaukomielen, tuon on Ahti Saarelaisen:\n \nAhti saarella asuvi, veitikk\u00e4 vesien luona,\n \nlaajimman lahen sivulla, Kaukoniemen kainalossa.\"\n \nTuop' on piika pikkarainen, raataja rahan-alainen,\n \nkantoi kutsut kuusialle, keruhut kaheksialle.\n \nKutsui kaiken Pohjan kansan ja kaiken Kalevan kansan,\n \nnuotki hoikat huonemiehet, kaitakauhtanat kasakat.\n \nYks' on aino Ahti poika, senp' on heitti kutsumatta.","title":"Kahdeskymmenes runo","type":"page"}