{"collection":"Northern European Mythology","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/neu/kvfin/22.htm","path":"neu/kvfin/22.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/neu/kvfin/22.htm","text":"Kun oli kyllin h\u00e4it\u00e4 juotu, pi'etty pitoja noita,\n \nh\u00e4it\u00e4 Pohjolan tuvilla, pitoja Pimentolassa,\n \nsanoi Pohjolan em\u00e4nt\u00e4 Ilmariselle, v\u00e4vylle:\n \n\"Mit' istut, isosukuinen, maan valio, valvattelet?\n \nIstutko ison hyvyytt\u00e4 vai emonko armautta\n \nvaiko pirtin valkeutta, naimakansan kauneutta?\n \n\"Et istu ison hyvyytt\u00e4, et emosen armautta\n \netk\u00e4 pirtin puhtautta, naimakansan kauneutta:\n \nistut impesi hyvyytt\u00e4, neien nuoren armautta,\n \nvalvattisi valkeutta, kassap\u00e4\u00e4si kauneutta.\n \n\"Sulho, viljon veljyeni! Vuotit viikon, vuota viel\u00e4!\n \nEi ole valmis valvattisi, suorinut ikisopusi:\n \npuol' on p\u00e4\u00e4t\u00e4 palmikolla, puoli palmikoitsematta.\n \n\"Sulho, viljon veljyeni! Vuotit viikon, vuota viel\u00e4!\n \nEi ole valmis valvattisi, suorinut ikisopusi:\n \nyks' on hiema hiemoitettu, toinen hiemoiteltavana.\n \n\"Sulho, viljon veljyeni! Viikon vuotit, vuota viel\u00e4!\n \nEi ole valmis valvattisi, suorinut ikisopusi:\n \nvast' on jalka kengitetty, toinen kengitelt\u00e4v\u00e4n\u00e4.\n \n\"Sulho, viljon veljyeni! Viikon vuotit, vuota viel\u00e4!\n \nEi ole valmis valvattisi, suorinut ikisopusi:\n \nk\u00e4si on toinen kinnastettu, toinen kinnasteltavana.\n \n\"Sulho, viljon veljyeni! Viikon vuotit, et v\u00e4synyt:\n \nvalmis on nyt valvattisi, suoriunut sorsasesi.\n \n\"Mene jo my\u00f6ten, my\u00f6ty neiti, kanssa, kaupattu kananen!\n \nJo nyt on liittosi likell\u00e4, kovin l\u00e4sn\u00e4 l\u00e4ht\u00f6aika,\n \nkun on viej\u00e4 vieress\u00e4si, ottajaisesi ovilla:\n \noro suitsia purevi, reki neitt\u00e4 vuottelevi.\n \n\"Oltua rakas rahoihin, k\u00e4p\u00e4s k\u00e4tt\u00e4 antamahan,\n \nkiivas kihlan ottelohon, sormuksen sovittelohon,\n \nole nyt rakas rekehen, kiivas kirjokorjasehen,\n \nk\u00e4p\u00e4s k\u00e4ym\u00e4h\u00e4n kyl\u00e4h\u00e4n sek\u00e4 siev\u00e4 l\u00e4htem\u00e4h\u00e4n!\n \n\"Etp\u00e4 \u00e4ij\u00e4n, nuori neiti, kahen puolesi katsellut,\n \nyli p\u00e4\u00e4si ymm\u00e4rrellyt, jos te'it ka'utun kaupan,\n \ni\u00e4n kaiken itkemisen, vuoet voikerrehtamisen,\n \nkun l\u00e4ksit isosi koista, siirryit syntym\u00e4sijoilta,\n \nluota ehtoisen emosi, kantajasi kartanoilta.\n \n\"Mi oli sinun ele\u00e4 n\u00e4ill\u00e4 taattosi tiloilla!\n \nKasvoit kukkana kujilla, ahomailla mansikkana.\n \nNousit voille vuotehelta, maioille makoamasta,\n \nvenym\u00e4st\u00e4 vehn\u00e4sille, pett\u00e4j\u00e4isille pehusta.\n \nKun et voinut voita sy\u00f6\u00e4, silpaisit sianlihoa.\n \n\"Ei ollut huolta ollenkana, ajatusta aioinkana:\n \nannoit huolla honkasien, ajatella aiaksien,\n \nsurra suolla suopet\u00e4j\u00e4n, kangaskoivun kankahalla.\n \nItse liehuit lehtyisen\u00e4, perhosena py\u00f6r\u00e4htelit,\n \nmarjana emosi mailla, vaapukkana vainiolla.\n \n\"L\u00e4het nyt talosta t\u00e4st\u00e4, menet toisehen talohon,\n \ntoisehen emon alahan, perehesen vierahasen.\n \nToisin siell\u00e4, toisin t\u00e4\u00e4ll\u00e4, toisin toisessa talossa!\n \nToisin siell\u00e4 torvet soivat, toisin ukset ulvaisevat,\n \ntoisin vierev\u00e4t ver\u00e4j\u00e4t, sanovat saranarauat.\n \n\"Et osaa ovissa k\u00e4y\u00e4, ver\u00e4jiss\u00e4 vieretell\u00e4\n \ntalon tytt\u00e4ren tavalla; et tunne puhua tulta\n \netk\u00e4 liett\u00e4 l\u00e4mmitte\u00e4 talon miehen mielt\u00e4 my\u00f6ten.\n \n\"Niink\u00f6 luulit, neito nuori, niink\u00f6 tiesit jotta luulit,\n \nluulit y\u00f6ksi l\u00e4htev\u00e4si, p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 paloavasi?\n \nEtp\u00e4 y\u00f6ksi l\u00e4htenynn\u00e4, etk\u00e4 y\u00f6ksi, et kaheksi:\n \njopa jou'uit viikommaksi, kuuksi p\u00e4iv\u00e4ksi katosit,\n \ni\u00e4ksi ison majoilta, elinajaksi emosi.\n \nAskelt' on piha pitempi, kynnys hirtt\u00e4 korkeampi\n \nsinun toiste tullessasi, kerran kertaellessasi.\"\n \nNeito parka huokaeli, huokaeli, henk\u00e4eli;\n \nsuru sy\u00e4melle panihe, vesi silmille vetihe.\n \nItse tuon sanoiksi saatti: \"Noinpa tiesin, noinpa luulin,\n \nnoinpa arvelin ik\u00e4ni, sanoin kaiken kasvinaian:\n \net s\u00e4, neiti, neiti olle oman vanhemman varassa,\n \noman taaton tanterilla, vanhan maammosi majoilla.\n \n\u00c4skenp\u00e4 olisit neiti miehel\u00e4h\u00e4n menness\u00e4si,\n \nkuin oisi jalka kynnyksell\u00e4, toinen korjassa kosijan:\n \noisit p\u00e4\u00e4t\u00e4si pitempi, korvallista korkeampi.\n \n\"Tuota toivoin tuon ik\u00e4ni, katsoin kaiken kasvinaian\n \nvuotin kuin hyve\u00e4 vuotta, katsoin kuin kes\u00e4n tuloa.\n \nJo nyt on toivoni toeksi, l\u00e4ht\u00f6ni l\u00e4hemm\u00e4 saanut;\n \njop' on jalka kynnyksell\u00e4, toinen korjassa kosijan.\n \nEnk\u00e4 tuota tunnekana, mik\u00e4 muutti multa mielen:\n \nen l\u00e4he ilolla mielin enk\u00e4 riemulla eri\u00e4\n \nt\u00e4st\u00e4 kullasta ko'ista, i\u00e4n nuoren istumasta,\n \nn\u00e4ilt\u00e4 kasvinkartanoilta, ison saamilta eloilta;\n \nl\u00e4hen, hoikka, huolissani, ik\u00e4viss\u00e4ni eri\u00e4n,\n \nkuin syksyisen y\u00f6n sylihin, kev\u00e4'isen kier\u00e4n p\u00e4\u00e4lle,\n \nj\u00e4len j\u00e4\u00e4ll\u00e4 tuntumatta, jalan iskun iljangolla.\n \n\"Miten lieki mieli muien, mieli muien morsianten?\n \nTok' ei muut muretta tunne, kanna kaihoista sy\u00e4nt\u00e4,\n \nkuin kannan min\u00e4 katala, kannan mustoa muretta,\n \nsy\u00e4nt\u00e4 syen n\u00e4k\u00f6ist\u00e4, huolta hiilenkarvallista.\n \n\"Niin on mieli miekkoisien, autuaallisten ajatus,\n \nkuin kev\u00e4inen p\u00e4iv\u00e4nnousu, kev\u00e4taamun aurinkoinen.\n \nMitenp\u00e4 minunki mieli, minun synke\u00e4 sisuni?\n \nOn kuin laaka lammin ranta, kuin pime\u00e4 pilven ranta,\n \nkuin syksyinen y\u00f6 pime\u00e4, talvinen on p\u00e4iv\u00e4 musta;\n \nviel' on mustempi sit\u00e4ki, synke\u00e4mpi syksy-y\u00f6t\u00e4.\"\n \nOlipa akka, askarvaimo, talon ainoinen asuja.\n \nH\u00e4np\u00e4 tuon sanoiksi virkki: \"Kutti, kutti, neiti nuori!\n \nEtk\u00f6 muista, kuin sanelin, sanelin saoinki kerroin:\n \nel\u00e4 sulho'on ihastu, el\u00e4 sulhon suumalohon,\n \nluota silm\u00e4nluontehesen, katso jalkoihin jaloihin!\n \nSulovasti suun pit\u00e4vi, silm\u00e4t luopi luopuisasti,\n \nvaikka lempo leukaluissa, surma suussansa asuisi.\n \n\"Noinpa aina neitt\u00e4 neuvoin, orpanaistani opastin:\n \nkun tulevi suuret sulhot, suuret sulhot, maan kosijat,\n \nsin\u00e4 vastahan sanele ja puhele puoleltasi,\n \nsanele sanalla tuolla, lausu tuolla lausehella:\n \n'Ei minusta ollekana, ollekana, lienek\u00e4n\u00e4\n \nmini\u00e4ksi viet\u00e4v\u00e4t\u00e4, orjaksi otettavata.\n \nEi neiti minun n\u00e4k\u00f6inen osaa orjana ele\u00e4,\n \nmuista ei mukihin menn\u00e4, olla aina alla kynsin.\n \nToinen kun sanan sanoisi, min\u00e4 kaksin vastoaisin;\n \nkun tulisi tukkahani, hairahtaisi hapsihini,\n \ntukastani tuivertaisin, hapsistani haivertaisin.'\n \n\"Et sin\u00e4 sit\u00e4 totellut, et kuullut minun sanoa.\n \nK\u00e4eten k\u00e4vit tulehen, tieten tervan keittehesen;\n \nriensihit revon rekehen, l\u00e4ksit karhun kantasille,\n \nrevon reess\u00e4ns\u00e4 vete\u00e4, karhun kauas kannatella,\n \nikiorjaksi is\u00e4nn\u00e4n, aikaorjaksi anopin.\n \n\"L\u00e4ksit kouluhun kotoa, piinahan ison pihoilta.\n \nKova on koulu k\u00e4y\u00e4ksesi, piina pitk\u00e4 ollaksesi:\n \nsiell' on ohjat ostettuna, varustettu vankirauat,\n \nei ket\u00e4n\u00e4 muuta vasten, vasten on vaivaista sinua.\n \n\"Kohta saat kokea, koito, kokea, kovaosainen,\n \napen luista leukaluuta, anopin kivist\u00e4 kielt\u00e4,\n \nky'yn kylmi\u00e4 sanoja, naon niskan-nakkeloita.\n \n\"Kuules, neiti, kuin sanelen, kuin sanelen, kuin puhelen!\n \nOlit kukkana kotona, ilona ison pihoilla:\n \niso kutsui kuutamaksi, emo p\u00e4iv\u00e4npaisteheksi,\n \nveikkosi vesivaloksi, siskosi siniveraksi.\n \nMenet toisehen talohon, vierahan em\u00e4n alahan:\n \nei vieras emosen verta, vaimo toinen tuojan verta!\n \nHarvoin vieras siivoin sinkui, harvoin oike'in opetti:\n \nappi haukkuvi havuiksi, anoppisi ahkioksi,\n \nkyty kynnysportahiksi, nato naisien pahoiksi.\n \n\"\u00c4sken sie hyv\u00e4 olisit, \u00e4sken kerta kelpoaisit:\n \nutuna ulos menisit, savuna pihalle saisit,\n \nlehtisen\u00e4 lenteleisit, kipunoina kii\u00e4tt\u00e4isit.\n \n\"Et ole lintu lent\u00e4j\u00e4ksi etk\u00e4 lehti liehujaksi,\n \net kipuna kiit\u00e4j\u00e4ksi, savu saajaksi pihalle.\n \n\"Voi neiti, sisarueni! Jo nyt vaihoit, mink\u00e4 vaihoit!\n \nVaihoit armahan isosi appehen ani paha'an,\n \nvaihoit ehtoisen emosi anoppihin ankarahan!\n \nVaihoit viljon veljyesi kyytt\u00e4niskahan kytyhyn,\n \nvaihoit siskosi sive\u00e4n naljasilm\u00e4h\u00e4n natohon!\n \nVaihoit liinavuotehesi nokisihin nuotioihin,\n \nvaihoit valkeat vetesi likaisihin lietehisin,\n \nvaihoit hiekkarantasesi mustihin muraperihin!\n \nVaihoit armahat ahosi kanervikkokankahisin,\n \nvaihoit marjaiset m\u00e4kesi kaskikantoihin kovihin!\n \n\"Niink\u00f6 luulit, neito nuori, niink\u00f6, kasvava kananen:\n \nhuolet loppui, ty\u00f6t v\u00e4heni t\u00e4m\u00e4n illan istumilla,\n \nmaata sinne viet\u00e4v\u00e4si, unille otettavasi?\n \n\"Eip' on maata vie\u00e4k\u00e4n\u00e4, unille otetakana:\n \nvasta valvoa pit\u00e4vi, vasta huolta hoivatahan,\n \najatusta annetahan, pannahan pahoa mielt\u00e4.\n \n\"Kunis huiskit hunnutoinna, sinis huiskit huoletoinna:\n \nkunis liikuit liinatoinna, liikuit liioitta suruitta.\n \n\u00c4sken huntu huolta tuopi, palttina pahoa mielt\u00e4,\n \nliina liikoja suruja, pellava per\u00e4tt\u00f6mi\u00e4.\n \n\"Mik\u00e4s neitosen kotona! Niin neito ison kotona,\n \nkuin kuningas linnassansa, yht\u00e4 miekkoa vajoa.\n \nToisin tuon mini\u00e4 raukan! Niin mini\u00e4 miehel\u00e4ss\u00e4,\n \nkuin vanki Ven\u00e4ehell\u00e4, yht\u00e4 vahtia vajoa.\n \n\"Teki ty\u00f6t\u00e4 ty\u00f6n ajalla, v\u00e4\u00e4nti hartian v\u00e4ell\u00e4,\n \nhipi\u00e4 hi'en v\u00e4ess\u00e4, otsa vaahen valkeassa.\n \nKun tulevi toinen aika, niin tulehen tuomitahan,\n \najetahan ahjoksehen, sen k\u00e4tehen k\u00e4sket\u00e4h\u00e4n.\n \n\"Pite\u00e4 h\u00e4nen pit\u00e4isi, pite\u00e4, piloisen piian,\n \nlohen mieli, kiiskin kieli, lammin ahvenen ajatus,\n \nsuu s\u00e4ren, salakan vatsa, meriteiren tieto saa'a.\n \n\"Eip\u00e4 tie\u00e4 yksik\u00e4n\u00e4, ymm\u00e4rr\u00e4 yheks\u00e4nk\u00e4n\u00e4\n \nemon tuomista tyt\u00f6ist\u00e4, vanhempansa vaalimista,\n \nmist\u00e4 sy\u00f6j\u00e4 syntynevi, kaluaja kasvanevi,\n \nlihan sy\u00f6j\u00e4, luun purija, tukan tuulelle jakaja,\n \nhapsien hajottelija, ahavalle anneksija.\n \n\"Itke, itke, neiti nuori! Kun itket, hyvinkin itke!\n \nItke kourin kyynelesi, kahmaloin haluvetesi,\n \npisaret ison pihoille, lammit taaton lattioille,\n \nitke tulville tupanen, siltalauat lainehille!\n \nKun et itke itkett\u00e4iss\u00e4, itket toiste tullessasi,\n \nkun tulet ison kotihin, kun l\u00f6y\u00e4t isosi vanhan\n \nsaunahan savuttunehen kuiva vasta kainalossa.\n \n\"Itke, itke, neiti nuori! Kun itket, hyvinkin itke!\n \nKun et itke itkett\u00e4iss\u00e4, itket toiste tullessasi,\n \nkun tulet emon kotihin, kun l\u00f6y\u00e4t emosi vanhan\n \nl\u00e4\u00e4v\u00e4h\u00e4n l\u00e4k\u00e4htynehen, kuollehen kupo sylihin.\n \n\"Itke, itke, neiti nuori! Kun itket, hyvinkin itke!\n \nKun et itke itkett\u00e4iss\u00e4, itket toiste tullessasi,\n \nkun tulet t\u00e4h\u00e4n kotihin, l\u00f6y\u00e4t veikkosi verev\u00e4n\n \nkujahan kukistunehen, kartanolle kaatunehen.\n \n\"Itke, itke, neiti nuori! Kun itket, hyvinkin itke!\n \nKun et itke itkett\u00e4iss\u00e4, itket toiste tullessasi,\n \nkun tulet t\u00e4h\u00e4n talohon, l\u00f6y\u00e4t siskosi sive\u00e4n\n \nsotkutielle sortunehen vanha karttu kainalossa.\"\n \nNeito parka huokaeli, huokaeli, henk\u00e4eli.\n \nItse loihen itkem\u00e4h\u00e4n, vier\u00e4hti vetist\u00e4m\u00e4h\u00e4n.\n \nItki kourin kyyneleit\u00e4, kahmaloin haluvesi\u00e4\n \nison pestyille pihoille, lammit taaton lattialle.\n \nSiit\u00e4 tuon sanoiksi virkki, itse lausui ja pakisi:\n \n\"Hoi sisaret, sirkkuseni, entiset ik\u00e4toverit,\n \nkaikki kasvinkumppalini! Kuulkottenpa, kuin sanelen!\n \nEn nyt tuota tunnekana, mik\u00e4 lienehe minulle\n \niskenn\u00e4 t\u00e4m\u00e4n ik\u00e4v\u00e4n, t\u00e4m\u00e4n huolen hoivannunna,\n \nt\u00e4m\u00e4n kaihon kantanunna, murehen mukaellunna.\n \n\"Toisin tiesin, toisin luulin, toisin toivotin ik\u00e4ni:\n \nk\u00e4kesin k\u00e4ken\u00e4 k\u00e4y\u00e4, kukahella kukkuroilla\n \nn\u00e4ille p\u00e4ivin p\u00e4\u00e4sty\u00e4ni, n\u00e4ille tuumin tultuani.\n \nEnp\u00e4 nyt k\u00e4ken\u00e4 k\u00e4yne, kukahelle kukkuroilla:\n \nolen kuin alli aallokossa, tavi laajalla lahella\n \nuiessa vilua vett\u00e4, vett\u00e4 j\u00e4ist\u00e4 j\u00e4rkytt\u00e4iss\u00e4.\n \n\"Voi isoni, voi emoni, voi on valtavanhempani!\n \nMinnek\u00e4 minua loitte, kunne kannoitte katalan\n \nn\u00e4m\u00e4t itkut itkem\u00e4h\u00e4n, n\u00e4m\u00e4t kaihot kantamahan,\n \nn\u00e4m\u00e4t huolet huolimahan ja surut sureksimahan?\n \n\"Mahoit ennen, maammo rukka, mahoit, kaunis\n \nkantajani,\n \narmas maion-antajani, ihana imett\u00e4j\u00e4ni,\n \nkapaloia kantosia, pest\u00e4 pieni\u00e4 kivi\u00e4,\n \nkuin pesit t\u00e4t\u00e4 tyt\u00e4rt\u00e4, kapalojit kaunoistasi\n \nn\u00e4ille suurille suruille, ape'ille miel'aloille!\n \n\"Moni muualla sanovi, usea ajattelevi:\n \nei ole huolta hurnakolla, ajatusta aioinkana.\n \nElk\u00e4tte, hyv\u00e4t imeiset, elk\u00e4tte sit\u00e4 sanoko!\n \nEnemp' on minulla huolta, kuin on koskessa kivi\u00e4,\n \npajuja pahalla maalla, kanervia kankahalla.\n \nHepo ei jaksaisi vete\u00e4, rautakisko kingotella\n \nilman luokin lekkumatta, vempelen v\u00e4risem\u00e4tt\u00e4\n \nnoita, hoikan, huoliani, mustia mure'itani.\"\n \nLauloi lapsi lattialta, kasvavainen karsinasta:\n \n\"Mit\u00e4 neien itkemist\u00e4, suuresti sureksimista!\n \nAnna huolia hevosen, murehtia mustan ruunan,\n \nrautasuisen surkutella, suurip\u00e4isen p\u00e4ivitell\u00e4!\n \nHevosell' on p\u00e4\u00e4 parempi, p\u00e4\u00e4 parempi, luu lujempi,\n \nkaulan kaari kantavampi, koko ruumis runsahampi.\n \n\"Ei ole itett\u00e4vi\u00e4, suuresti surettavia.\n \nEi sinua suolle vie\u00e4, ojavarrellen oteta:\n \nviev\u00e4t viljam\u00e4tt\u00e4h\u00e4lt\u00e4, viev\u00e4t viel\u00e4 viljemm\u00e4lle;\n \nottavat oluttuvilta, ottavat oluemmille.\n \n\"Kun katsot kupehellesi, oikealle puolellesi,\n \nonpa sulho suojassasi, mies verev\u00e4 vieress\u00e4si!\n \nHyv\u00e4 mies, hyv\u00e4 hevonen, talon kanta kaikenlainen;\n \npyyhyet pyr\u00e4j\u00e4m\u00e4ss\u00e4, vempelell\u00e4 vierem\u00e4ss\u00e4,\n \nrastahat iloitsemassa, rahkehilla laulamassa;\n \nkuusi kullaista k\u00e4ke\u00e4 l\u00e4nkil\u00f6ill\u00e4 lekkumassa,\n \nseitsem\u00e4n siniotusta reen kokalla kukkumassa.\n \n\"Ell\u00f6s olko mill\u00e4k\u00e4n\u00e4, emon tuoma, tuollakana!\n \nEt panna pahenemahan, pannahan paranemahan,\n \nmiehen kynt\u00e4j\u00e4n kylelle, vakoajan vaipan alle,\n \nleiv\u00e4n saajan leuan alle, kalan saajan kainalohon,\n \nhirven hiiht\u00e4j\u00e4n hikehen, karhun saajan saunasehen.\n \n\"Miehen sait mit\u00e4 jaloimman, urohia uhke'imman:\n \nei sen jouset jouten olle, viinet vaarnoilla venyne;\n \nkoirat ei ne koissa maanne, pennut pehkuilla lev\u00e4nne.\n \n\"Kolmasti t\u00e4n\u00e4 kev\u00e4in\u00e4 aivan aika-huomenessa\n \nnousi nuotiotulelta, havasi havusijalta;\n \nkolmasti t\u00e4n\u00e4 kev\u00e4in\u00e4 kaste on silmille karisnut,\n \nhavut p\u00e4\u00e4ns\u00e4 harjaellut, varvat vartalon sukinut.\n \n\"Mies on joukon jou'uttaja, uros karjan kasvattaja.\n \nOnpa t\u00e4ll\u00e4 sulhollamme korvet koivin kulkevia,\n \ns\u00e4rk\u00e4t s\u00e4\u00e4rin juoksevia, noropohjan noutavia:\n \nsata on sarven kantajata, tuhat tuojoa utaren;\n \naumoja joka aholla, purnuja joka purolla,\n \nlepikk\u00f6iset leip\u00e4maina, ojavieret ohramaina,\n \nkarivieret kauramaina, vesivieret vehn\u00e4maina,\n \nkaikki rauniot rahoina, kivet pienet penninkin\u00e4.\"","title":"Kahdeskolmatta runo","type":"page"}