{"collection":"Northern European Mythology","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/neu/kvfin/23.htm","path":"neu/kvfin/23.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/neu/kvfin/23.htm","text":"Nyt on neiti neuvominen, morsian opastaminen.\n \nKenp\u00e4 neien neuvojaksi, impyen opastajaksi?\n \nOsmotar, oleva vaimo, Kalevatar, kaunis impi,\n \nh\u00e4np\u00e4 neitt\u00e4 neuvomahan, orpoa opastamahan,\n \nmiten olla mielev\u00e4n\u00e4, kuten kuuluna asua,\n \nmielev\u00e4n\u00e4 miehel\u00e4ss\u00e4, kuuluna anoppelassa.\n \nSaneli sanoilla noilla, lausui noilla lausehilla:\n \n\"Morsian, sisarueni, kapulehti, lempyeni!\n \nKuules, kuin min\u00e4 sanelen, kielin toisin kertoelen!\n \n\"L\u00e4het jo, kukka, kulkemahan, mansikka, matelemahan,\n \nverannukka, vierem\u00e4h\u00e4n, sametti, samoamahan\n \nt\u00e4st\u00e4 kuulusta ko'ista, kaunihista kartanosta;\n \ntulet toisehen talohon, perehesen vierahasen.\n \nToisin toisessa talossa, muiten muissa vierahissa:\n \najatellen astuminen, tuumitellen toimiminen;\n \nei kuin taaton tanterella, oman maammon manterella,\n \nlaksoloissa laulaminen, kujilla kukahtaminen.\n \n\"Kun l\u00e4het talosta t\u00e4st\u00e4, muista kaikki muut kalusi,\n \nne kolme kotihin heit\u00e4: p\u00e4iv\u00e4n-p\u00e4\u00e4lliset unoset,\n \nemon armahan sanaset, joka kirnun pett\u00e4j\u00e4iset!\n \n\"Kaikki muista muuttelosi unikonttisi unoha\n \nkotoisille tytt\u00e4rille, kotiuunin korvaselle!\n \nLaulut heit\u00e4 lautsan p\u00e4\u00e4h\u00e4n, ilovirret ikkunoille,\n \ntytt\u00f6ys tyvelle vastan, huimuus hurstin hulpiloille,\n \npankolle pahat tapasi, laiskuutesi lattialle!\n \nTahikka kaasolle taritse, ty\u00f6nn\u00e4 kaason kainalohon,\n \nkaason vie\u00e4 vitsikkohon, kantoa kanervikkohon!\n \n\"Tapa on uusi ottaminen, entinen unohtaminen:\n \ntaattoarmo heitt\u00e4minen, appiarmo ottaminen,\n \nalemma kumartaminen, hyv\u00e4 lause lahjominen.\n \n\"Tapa on uusi ottaminen, entinen unohtaminen:\n \nmaammoarmo heitt\u00e4minen, anopp'armo ottaminen,\n \nalemma kumartaminen, hyv\u00e4 lause lahjominen.\n \n\"Tapa on uusi ottaminen, entinen unohtaminen:\n \nveliarmo heitt\u00e4minen, kytyarmo ottaminen,\n \nalemma kumartaminen, hyv\u00e4 lause lahjominen.\n \n\"Tapa on uusi ottaminen, entinen unohtaminen:\n \nsisararmo heitt\u00e4minen, natoarmo ottaminen,\n \nalemma kumartaminen, hyv\u00e4 lause lahjominen.\n \n\"Ell\u00f6sp\u00e4 sin\u00e4 ik\u00e4n\u00e4, kuuna kullan valkeana\n \ntavatoin talohon menk\u00f6, miehuetoin miehel\u00e4h\u00e4n!\n \nTapoja talo kysyvi, tapoja talo hyv\u00e4ki,\n \nmies on mielt\u00e4 koittelevi, mies mielt\u00e4 ani paraski;\n \n\u00e4sken tarkka tarvitahan, jos talo ep\u00e4tapainen,\n \nja vakainen vaaitahan, jos on mies ep\u00e4p\u00e4t\u00f6inen.\n \n\"Jos ukko susi supussa, akka karhu karsinassa,\n \nkyty kyin\u00e4 kynnyksell\u00e4, nato nauloina pihalla,\n \nsama on arvo antaminen: alemma kumartaminen,\n \nkuin ennen emosi luona, oman taattosi tuvilla\n \ntaattoa kumartaminen, maammoasi arvominen.\n \n\"Pite\u00e4 sinun pit\u00e4vi p\u00e4\u00e4 tarkka, tanea mieli,\n \naina ankara ajatus, ymm\u00e4rrys yhentasainen,\n \niltasella silm\u00e4t virkut valkeata vaalimahan,\n \naamusella korvat tarkat kukon \u00e4\u00e4nt\u00e4 kuulemahan.\n \nKonsa kukko kerran lauloi, viel' ei toista virkkanunna,\n \nsilloin nuorten nousuaika, vanhojen lepu'uaika.\n \n\"Kun ei kukko laulakana, ei \u00e4\u00e4nn\u00e4 is\u00e4nn\u00e4n lintu,\n \npi\u00e4 kuuta kukkonasi, otavaista oppinasi!\n \nK\u00e4y\u00f6s ulkona use'in, k\u00e4y\u00f6s kuuta katsomassa,\n \notavaista oppimassa, t\u00e4hti\u00e4 t\u00e4hy\u00e4m\u00e4ss\u00e4!\n \n\"Konsa oike'in otava, sarvet suorahan suvehen,\n \npursto perin pohjasehen, silloin aikasi sinulla\n \nnousta luota nuoren sulhon, saa'a vierelt\u00e4 verev\u00e4n,\n \nsaa'a tulta tuhkasista, valkeata vakkasesta,\n \ntuli puikkohon puhua lienosti levitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4.\n \n\"Kun ei tulta tuhkasissa, valkeata vakkasessa,\n \nkutkuttele kullaltasi, katkuttele kaunoltasi:\n \n'Anna tulta, armaiseni, valkeata, marjaseni!'\n \n\"Saat sa piit\u00e4 pikkaraisen, tauloa taki v\u00e4h\u00e4isen:\n \niske tuli tuikahuta, p\u00e4re pihtihin virit\u00e4,\n \nl\u00e4he l\u00e4\u00e4v\u00e4 l\u00e4\u00e4nim\u00e4h\u00e4n, raavahat ravitsemahan!\n \nAmmovi anopin lehm\u00e4, hirnuvi apen hevonen,\n \nky'yn lehm\u00e4 kytk\u00e4isevi, naukuvi naon vasikka\n \nhein\u00e4n hienon heitt\u00e4j\u00e4ist\u00e4, apilan ojentajaista.\n \n\"K\u00e4y kujaset kuurullasi, l\u00e4\u00e4v\u00e4t l\u00e4nk\u00e4m\u00f6isill\u00e4si,\n \nsy\u00f6t\u00e4 lehm\u00e4t leyhke\u00e4sti, lammaskarja lauhkeasti!\n \nOlet lehmille ojenna, juomat vaivaisten vasoille,\n \nvarsoille valitut korret, karitsoille hienot hein\u00e4t!\n \nEl\u00e4k\u00e4 sioille singu, el\u00e4 potki porsahia:\n \nkanna kaukalo sioille, purtilonsa porsahille!\n \n\"El\u00e4 l\u00e4\u00e4v\u00e4ss\u00e4 lepe\u00e4, lamo lammaskarsinassa!\n \nKun olet l\u00e4\u00e4v\u00e4n l\u00e4\u00e4ninynn\u00e4, katsonunna karjan kaiken,\n \njo jou'u takaisin tuolta, tule tuiskuna tupahan!\n \nSiell' on lapsi itkem\u00e4ss\u00e4, pieni peitetten sis\u00e4ss\u00e4,\n \neik\u00e4 lausu lapsi rukka, saata kielet\u00f6in sanoa,\n \nonko vilu taikka n\u00e4lk\u00e4 tahi muu tapahtumainen,\n \nennenkuin tulevi tuttu, kuulevi emonsa \u00e4\u00e4nen.\n \n\"Vaan tupahan tullessasi tule nelj\u00e4n\u00e4 tupahan:\n \nvesikappanen k\u00e4ess\u00e4, lehtiluuta kainalossa,\n \ntulitikku hampahissa itse ollet nelj\u00e4nten\u00e4.\n \n\"Ala sillat siivoella, lautalattiat la'aista:\n \nvisko vett\u00e4 lattialle, el\u00e4 visko lapsen p\u00e4\u00e4lle!\n \nN\u00e4hnet lapsen lattialla, jos kohta k\u00e4lynki lapsi:\n \nnosta lapsi lautsaselle, pese silm\u00e4t, p\u00e4\u00e4 silit\u00e4,\n \nanna leipe\u00e4 k\u00e4tehen, vuole voita leiv\u00e4n p\u00e4\u00e4lle!\n \nKun ei leipe\u00e4 talossa, anna lastunen k\u00e4tehen!\n \n\"Kun saat p\u00f6ytien pesohon viikon p\u00e4\u00e4st\u00e4 viimeist\u00e4ki,\n \npese p\u00f6y\u00e4t, laiat muista, jalkoja el\u00e4 unoha!\n \nLautsaset vesin valele, sein\u00e4t siivin siivoele,\n \nlautsat kaikki laitoinensa, sein\u00e4t pitkin juomuinensa!\n \n\"Mi on p\u00f6y\u00e4ll\u00e4 p\u00f6ly\u00e4, mi tomua ikkunoilla,\n \nnep\u00e4 siivell\u00e4 sipaise, vet\u00e4ise vesitukolla,\n \netteip\u00e4 tomu tomaha, p\u00f6ly kattohon p\u00f6l\u00e4h\u00e4!\n \n\"Karista katosta karstat, noet nuoho kiukahasta,\n \npi\u00e4 patsas muistossasi el\u00e4k\u00e4 orsia unoha,\n \nett\u00e4 tuntuisi tuvaksi, asunnoksi arvattaisi!\n \n\"Kuules, neiti, kuin sanelen, kuin sanelen, kuin puhelen!\n \nEl\u00e4 suihki sutsunatta el\u00e4k\u00e4 r\u00e4\u00e4mi r\u00e4tsin\u00e4tt\u00e4,\n \nel\u00e4 liiku liinasetta, el\u00e4 keng\u00e4tt\u00e4 kehaja!\n \nTuosta sulho suuttuneisi, mies nuori nuristuneisi.\n \n\"Noita sie kovin varaja pihlajaisia pihalla!\n \nPyh\u00e4t on pihlajat pihalla, pyh\u00e4t oksat pihlajissa,\n \npyh\u00e4t lehv\u00e4t oksasilla, marjaset sit\u00e4i pyhemm\u00e4t,\n \njoilla neitt\u00e4 neuvotahan, orpoa opetetahan\n \nnuoren miehen mielt\u00e4 my\u00f6ten, sulhosen sy\u00e4nt\u00e4 my\u00f6ten.\n \n\"Pi\u00e4 herk\u00e4t hiiren korvat, ter\u00e4v\u00e4t jalat j\u00e4niksen!\n \nNiska nuori notkuttele, kaula kaunis kaarruttele\n \nkuni kasvava kataja tahi tuore tuomen latva!\n \n\"Valvoa sinun pit\u00e4vi, aina valvoa, varoa,\n \nettet pyri pyllyllesi, pankon p\u00e4\u00e4h\u00e4n pitk\u00e4llesi\n \netk\u00e4 vaivu vaattehille, veteleite vuotehelle!\n \n\"Kyty kynn\u00f6lt\u00e4 tulevi, appi aitojen panolta,\n \nurohosi ulkot\u00f6ilt\u00e4, kaunosi kasen ajolta:\n \nvieminen vesiropehut, k\u00e4sipyyhe kantaminen,\n \nalaha kumartaminen, mielilause lausuminen.\n \n\"Anopp' aitasta tulevi jauhovakka kainalossa:\n \njuokse vastahan pihalle, alaha kumarteleite,\n \npyy\u00e4 vakka kainalosta tuo tupahan vie\u00e4ksesi!\n \n\"Kun et arvata osanne, itsest\u00e4si ymm\u00e4rrell\u00e4,\n \nkulle ty\u00f6lle ty\u00f6ntyminen, toimelle rupeaminen,\n \nniin taho akalta tiet\u00e4: 'Oi armas anoppiseni!\n \nKuinka t\u00e4ss\u00e4 ty\u00f6t teh\u00e4'\u00e4n, askarehet arvatahan?'\n \n\"Akka varsin vastoavi, anoppi sanan sanovi:\n \n'Noinpa t\u00e4ss\u00e4 ty\u00f6t teh\u00e4'\u00e4n, askarehet arvatahan:\n \nsurvotahan, jauhetahan, kivenpuussa kiikutahan,\n \nviel\u00e4 vett\u00e4 kannetahan, taikinat alustetahan,\n \nhalot tuoahan tupahan p\u00e4tsin l\u00e4mmit\u00e4-panoksi;\n \nsiit\u00e4 leiv\u00e4t leivotahan, kakut paksut paistetahan,\n \nastiat virutetahan, hulikkaiset huuhotahan.'\n \n\"Kun kuulit akalta ty\u00f6si, anopilta askarehet,\n \nota kuivehet kivelt\u00e4, kiirehi kivitupahan!\n \nSitte sinne saatuasi, tultua kivitupahan\n \nel\u00e4 kuku kulkullasi, kalju kaulavarrellasi:\n \nkukkuos kiven kamulla, lapattaisen laulamalla!\n \nEl\u00e4k\u00e4 \u00e4hke\u00e4 isosti, kivenpuussa puhkaele,\n \nettei appi arveleisi, anoppi ajatteleisi\n \n\u00e4'iss\u00e4si \u00e4hke\u00e4v\u00e4n, sy\u00e4miss\u00e4si sysiv\u00e4n!\n \n\"Seulo jauhot siepottele, kanna kannella tupahan!\n \nLeivo leiv\u00e4t leppe\u00e4sti, vastoa ani visusti,\n \njottei paikoin jauhot j\u00e4isi, toisin selke\u00e4t seokset!\n \n\"N\u00e4et korvon kallellansa: ota korvonen olalle,\n \nvesikappa kainalohon, ala astua ve'elle;\n \nkanna korvo kaunihisti, kuleta korennon p\u00e4\u00e4ss\u00e4!\n \nTule tuulena takaisin, astuos ahavan lailla,\n \nviikon veell\u00e4 viipym\u00e4tt\u00e4, kaivolle katoamatta,\n \nettei appi arveleisi, anoppi ajatteleisi\n \nkuvoasi katselevan, itse\u00e4s' ihastelevan,\n \nverevyytt\u00e4si vetehen, kauneutta kaivosehen!\n \n\"Menet pitk\u00e4lle pinolle, halkosien suollantahan:\n \nel\u00e4 halkoa hyleksi, ota halko haapainenki!\n \nHeit\u00e4 halko hiljallensa, kovasti kolajamatta,\n \ntaikka appi arveleisi, anoppi ajatteleisi\n \nvihoissasi viskelev\u00e4n, kiukuissa kolistelevan.\n \n\"Kun sa astut aittasehen, l\u00e4het jauhon nouantahan,\n \nel\u00e4 aittahan asetu, viivy viikon aittatiell\u00e4,\n \ntaikka appi arvelevi, anoppi ajattelevi\n \njauhoja jakelevasi, antavan kyl\u00e4n akoille.\n \n\"L\u00e4het astian pesohon, hulikkojen huuhtelohon:\n \npese kannut korvinensa, tuopit uurtehuisinensa!\n \nMaljat huuho muista laiat, lusikkaiset muista varret!\n \n\"Lusikat pi\u00e4 lu'ussa, astiasi arvelussa,\n \nettei koirat kollottele, kasit noita kannattele,\n \nlinnut liioin liikuttele, lapset laittele lev\u00e4lle!\n \nKyll' on lapsia kyl\u00e4ss\u00e4, paljo n\u00e4it\u00e4 pienoisia,\n \njotka kannut kanteleisi, lusikat levitteleisi.\n \n\"Iltasaunan saapuessa veet vetele, vastat kanna,\n \nhauo vastat valmihiksi saunahan savuttomahan\n \nilman viikon viipym\u00e4tt\u00e4, saunahan katoamatta,\n \ntaikka appi arveleisi, anoppi ajatteleisi\n \nsaunan lauoilla lamovan, penkin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 piehtaroivan.\n \n\"Kun tulet tupahan tuolta, k\u00e4ske appi kylpem\u00e4h\u00e4n:\n \n'Oi on armas appiseni! Jo on sauna joutununna,\n \nveet ve'etty, vastat saatu, kaikki lautaset la'aistu;\n \nmene, kylve kyll\u00e4lt\u00e4si, valeleite vallaltasi!\n \nItse lienen l\u00f6ylyn ly\u00f6j\u00e4, alla lautojen asunen.'\n \n\"Kun tulevi kehruuaika, kankahan ku'onta-aika,\n \nk\u00e4y el\u00e4 kynsi\u00e4 kyl\u00e4st\u00e4, oppia ojan takoa,\n \ntointa toisesta talosta, pirran piit\u00e4 vierahalta!\n \n\"Itse langat kehr\u00e4ele, omin hyppysin kutehet,\n \nlangat laita lievemp\u00e4iset, rihmat aina kieremp\u00e4iset!\n \nKeri kiinte\u00e4 ker\u00e4nen, viipsinpuulle viskaele,\n \nsuvakolle suorittele, kani siit\u00e4 kangaspuille!\n \nIske pirta piukkeasti, nosta niiet notkeasti,\n \nku'o sarkakauhtanaiset, hanki villaiset hamoset\n \nyhen villan kylkyest\u00e4, talvilampahan takuista,\n \nkarvoista kev\u00e4tkaritsan, kes\u00e4uuhen untuvista!\n \n\"Kuules siit\u00e4, kuin sanelen, viel\u00e4 kerran kertoelen!\n \nKeit\u00e4 ohraiset oluet, makujuomat maltahiset\n \nyhen ohrasen jyv\u00e4st\u00e4, puolen puun on poltakselta!\n \n\"Kun sa ohria imell\u00e4t, ma'ustelet maltahia,\n \nel\u00e4 koukulla kohenna, k\u00e4rryksell\u00e4 k\u00e4\u00e4nnyttele:\n \naina kourilla kohenna, k\u00e4mmenill\u00e4 k\u00e4\u00e4nnyttele!\n \nK\u00e4yp\u00e4 saunassa use'in, el\u00e4 anna iun paheta,\n \nkissan istua ituja, kasin maata maltahia!\n \nEl\u00e4k\u00e4 sure susia, pelke\u00e4 mets\u00e4n petoja\n \nsaunahan samotessasi, kesken y\u00f6t\u00e4 k\u00e4yess\u00e4si!\n \n\"Kun konsa tulevi vieras, ell\u00f6s vierasta vihatko!\n \nAinapa hyv\u00e4 talonen piti vierahan varoja,\n \nliikoja lihamuruja, kaunihia kakkaroita.\n \n\"K\u00e4ske vieras istumahan, lausuttele laaskavasti:\n \nsy\u00f6t\u00e4 vierasta sanoilla, kunnes keitto kerke\u00e4vi!\n \n\"Taas kun l\u00e4htevi talosta, j\u00e4\u00e4hyv\u00e4iset j\u00e4ttelevi,\n \nell\u00f6s viek\u00f6 vierastasi ulkopuolelle ovea:\n \ntuosta sulho suuttuneisi, kaunosi kamaltuneisi.\n \n\"Kun kerran halu tulevi k\u00e4y\u00e4 itsesi kyl\u00e4ss\u00e4,\n \nkysytellen k\u00e4y kyl\u00e4ss\u00e4, lausutellen vierahissa!\n \nSitte siell\u00e4 ollessasi pi\u00e4 taitavat tarinat;\n \nel\u00e4 sie kotia moiti, alenna anoppiasi!\n \n\"Kysyv\u00e4t kyl\u00e4n mini\u00e4t tahi muut kyl\u00e4iset naiset:\n \n'Antoiko anoppi voita kuin ennen emo kotona?'\n \nEll\u00f6s konsana sanoko: 'Ei anna anoppi voita.'\n \nSano aina annettavan, kapustalla kannettavan,\n \njos kerran kes\u00e4ss\u00e4 saanet, senki toisentalvellista!\n \n\"Kuules viel\u00e4, kuin sanelen, kerran toisen kertoelen!\n \nKun menet talosta t\u00e4st\u00e4, tulet toisehen talohon,\n \nemoa el\u00e4 unoha, masentele maammoasi!\n \nEmopa sinun el\u00e4tti, imetti ihanat rinnat\n \nihanasta itsest\u00e4ns\u00e4, valkeasta varrestansa;\n \nmonet y\u00f6t unetta vietti, monet atriat unohti\n \ntuuitellessa sinua, vaaliessa pienoistansa.\n \n\"Ken emon unohtanevi, maammonsa masentanevi,\n \nelk\u00f6h\u00f6n Manalle menk\u00f6, hyv\u00e4n tunnon Tuonelahan!\n \nManalassa on makso tuhma, kova kosto Tuonelassa\n \nemonsa unohtajalle, maammonsa masentajalle.\n \nTuonen tytt\u00e4ret toruvat, Manan neiet riitelev\u00e4t:\n \n'Kuinka sie emon unohit, oman maammosi masensit?\n \nEmo on n\u00e4hnyt suuren vaivan, kantaja kovan kokenut\n \nsaunamaassa maatessansa, olkiloilla ollessansa,\n \nsynnytelless\u00e4 sinua, katalaista kantaessa.'\"\n \nOlipa akka lattialla, akka vanha, vaippa p\u00e4\u00e4ll\u00e4,\n \nkyl\u00e4n kynnysten k\u00e4vij\u00e4, mieron teien tietelij\u00e4.\n \nH\u00e4np\u00e4 tuon sanoiksi virkki, itse lausui ja lateli:\n \n\"Kukko lauloi kullallensa, kanan lapsi kaunollensa,\n \nvaris lauloi vaahtokuulla, kev\u00e4tkuulla keikutteli.\n \nMinun lauloa pit\u00e4isi, hei\u00e4n olla laulamatta:\n \nheill' on kultansa kotona, aina luona armahansa;\n \nmin\u00e4 kullatoin, ko'itoin, ajan kaiken armahatoin.\n \n\"Kuules, sisko, kuin sanelen! Kun menetki miehel\u00e4h\u00e4n,\n \nel\u00e4 noua miehen mielt\u00e4, kuin min\u00e4 poloinen nouin\n \nmiehen mielt\u00e4, kiurun kielt\u00e4, suuren sulhoni sy\u00e4nt\u00e4!\n \n\"Olin kukka ollessani, kasvaessani kanerva,\n \nvesa nuori noustessani, ympynen yletess\u00e4ni,\n \nmesimarja mainittaissa, kulta kuiskuteltaessa,\n \ntavi taattoni pihoilla, lakla maammon lattioilla,\n \nvesilintu veikon luona, sirkkunen sisaren luona.\n \nK\u00e4vin kukkana kujilla, vaapukkana vainiolla,\n \nhersuin hiekkarantasilla, keikuin kukkakunnahilla;\n \nlaulelin jokaisen lakson, joka kummun kukkuelin,\n \nlehot leikki\u00e4 pitelin, ahot ainoista iloa.\n \n\"Suu veti revon ritahan, kieli k\u00e4rp\u00e4n lautasehen,\n \nmieli neien miehel\u00e4h\u00e4n, tapa toisehen talohon.\n \nNiinp\u00e4 neiti luotunaki, tyt\u00e4r tuuiteltunaki\n \nmini\u00e4ksi miehel\u00e4h\u00e4n, orjaksi anoppelahan.\n \n\"Jou'uin, marja, muille maille, tuomi, toisille vesille,\n \njou'uin, puola, purtavaksi, mansikka, manattavaksi.\n \nJoka puu puri minua, joka lepp\u00e4 leikkaeli,\n \njoka koivu koiskaeli, joka haapa haukkaeli.\n \n\"Naitihin ma miehel\u00e4h\u00e4n, vietihin anoppelahan.\n \nSanottihin siell' olevan, neitt\u00e4 sinne naitaessa,\n \nkuusi kuusista tupoa, kaksin kerroin kammaria,\n \nahovieret aittamaina, kujavieret kukkamaina,\n \nojavieret ohramaina, kangasvieret kauramaina,\n \npurnut puitua eloa, toiset purnut puitavia,\n \nsata saatuja rahoja, sata toinen saatavia.\n \n\"Sainpa, tuhma, tulleheksi, k\u00e4lk\u00f6, k\u00e4tt\u00e4 ly\u00f6neheksi:\n \ntupa oli kuuella tuella, seitsem\u00e4ll\u00e4 seip\u00e4h\u00e4ll\u00e4,\n \nahot t\u00e4ynn\u00e4 armotuutta, lehot t\u00e4ynn\u00e4 lemmetyytt\u00e4,\n \nkujat, kurjan, huoliani, mets\u00e4t mieli\u00e4 pahoja,\n \npurnut puitua vihoa, toiset purnut puimatointa,\n \nsata saatuja sanoja, sata toinen saatavia.\n \n\"En m\u00e4 tuostana totellut, ko'in kuuluna asua.\n \nTuolla toivoin kunniata, tuolla lempe\u00e4 tavoitin,\n \ntulen tuomalla tupahan, p\u00e4\u00e4n p\u00e4retten poimennalla\n \npieksin otsani ovehen, p\u00e4\u00e4ni pihtipuolisehen:\n \noven suuss' on ouot silm\u00e4t, kaihat silm\u00e4t karsinassa,\n \nkierot keskilattialla, per\u00e4ss\u00e4 perivihaiset;\n \ntuli suusta tuikahuvi, kek\u00e4lehet kielen alta,\n \nilke\u00e4n is\u00e4nn\u00e4n suusta, alta kielen armottoman.\n \n\"En m\u00e4 tuostana totellut, ko'in kuitenkin ele\u00e4,\n \nolla aina alla armon sek\u00e4 n\u00f6yr\u00e4 neuvottava;\n \nhypp\u00e4sin j\u00e4n\u00f6n jaloilla, k\u00e4vin k\u00e4rp\u00e4n k\u00e4mmenill\u00e4,\n \npanin turkan my\u00f6h\u00e4n maata, nousin vaivaisen varahin.\n \nSaanut en, kurja, kunniata, leino, lempe\u00e4 tavannut,\n \nvaikka vuoret vierett\u00e4isin, kalliot kaha panisin.\n \n\"Suotta survoin suuret jauhot, kiusan karkeat karistin\n \nsy\u00f6\u00e4 ankaran anopin, tulikulkun kuiskaella\n \np\u00e4\u00e4ss\u00e4 pitk\u00e4n pintap\u00f6y\u00e4n kultalaiasta kupista.\n \nItse s\u00f6in, mini\u00e4 raukka, apoin jauhoja kivelt\u00e4,\n \nliesipankko p\u00f6yt\u00e4n\u00e4ni, kapusta lusikkanani.\n \n\"Use'in min\u00e4 utuinen mini\u00e4n\u00e4 miehel\u00e4ss\u00e4\n \nkannoin suolta sammalia, noita leivoin leiv\u00e4kseni,\n \nvett\u00e4 kaivosta kapalla, tuota ryypin ryypykseni.\n \nSini s\u00f6in kaloja, kalki, sini, koito, kuorehia,\n \nkuni notkuin nuottapuilla, keikuin keskell\u00e4 venett\u00e4;\n \nen saanut sit\u00e4 kaloa anoppini antamasta,\n \njoka p\u00e4iv\u00e4ksi p\u00e4teisi, kerraksensa kelpoaisi.\n \n\"Kes\u00e4t kontuja ker\u00e4sin, talvet v\u00e4\u00e4nnin taikon vartta,\n \nniinkuin muinenki kasakka eli orja, palkkalainen.\n \nAinapa anoppelassa tuo minulle ty\u00f6nnettihin\n \nriihest\u00e4 rive'in riusa, saunasta jyke'in loukku,\n \nrannalta rave'in karttu, suurin taikko tanhuasta.\n \nEi uskottu uupuvani, ei varattu vaipuvani,\n \nvaikka uupuivat urohot, vaipuivat hevosen varsat.\n \n\"Niin min\u00e4, piloinen piika, te'in ty\u00f6t\u00e4 ty\u00f6n ajalla,\n \nv\u00e4\u00e4nnin hartion v\u00e4ell\u00e4. Annas tulla toisen aian:\n \njo tulehen tuomittihin, sen k\u00e4tehen k\u00e4skettihin.\n \n\"Suotta soimat nostettihin, kiusan kielet kannettihin\n \np\u00e4\u00e4lle mun hyv\u00e4n tapani, p\u00e4\u00e4lle kuulun kunniani;\n \nsanat p\u00e4\u00e4lleni satoivat, puhe'et putoelivat\n \nkuin tuimat tulikipunat tahi rautaiset rakehet.\n \n\"En m\u00e4 tuostana ep\u00e4illyt, oisin eeskip\u00e4in elellyt\n \nakan ankaran apuna, tulikulkun kumppalina;\n \nvaan sep\u00e4 paha panihe, sep\u00e4 suurenti suruni,\n \nkun sulho sueksi muuttui, kauno karhuksi rupesi,\n \nkylin s\u00f6i, selin makasi, selin ty\u00f6ns\u00e4 toimitteli.\n \n\"Tuota itkin itsekseni, ajattelin aitassani.\n \nMuistin muita p\u00e4ivi\u00e4ni, entist\u00e4 elantoani\n \nison pitkill\u00e4 pihoilla, emon kaunon kartanolla.\n \n\"Sain tuosta sanelemahan, itse virkin, vierettelin:\n \n'Osasi minun emoni, osasi omenan saa'a,\n \ntaisi taimen kasvatella, ei osannut istutella:\n \nistutti ihanan taimen ilke'ille istumille,\n \npani paikoille pahoille, koivun juurille koville,\n \ni\u00e4ksens\u00e4 itkem\u00e4h\u00e4n, kuuksensa kujertamahan.\n \n'Oisipa minussa ollut paikoille paremmillenki,\n \npitemmillenki pihoille, laajemmille lattioille,\n \nparemmanki varren vasta, verev\u00e4mm\u00e4n miehen verta.\n \nPuutuin tuohon pulluksehen, tartuin tuohon talluksehen:\n \nvarikselt' on varren saanut, korpilta nen\u00e4n kopannut,\n \nsuunsa sy\u00f6v\u00e4lt\u00e4 suelta, koko muo'on kontiolta.\n \n'Oisinpa mokoman saanut m\u00e4ellenki menty\u00e4ni:\n \nsaanut tielt\u00e4 tervaskannon, lepp\u00e4p\u00f6kkel\u00f6n lehosta,\n \npannut turvan turpehesta, parran naavoista pahoista,\n \nsuun kivest\u00e4, p\u00e4\u00e4n savesta, silm\u00e4t kuumista sysist\u00e4,\n \nkoivun pahkat korviksensa, raian haarukan jaloiksi.'\n \n\"Senp\u00e4 lauloin laitoissani, huokaelin huolissani.\n \nSattui kauno kuulemahan, seinuksella seisomahan!\n \nNiin kun tuo tulevi tuolta, astui aitan portahalle,\n \njo ma tuon tulosta tunsin, astunnasta arvaelin:\n \ntukka tuiski tuulettaki, hivus viskoi viimattaki;\n \nikenet oli irvell\u00e4ns\u00e4, silm\u00e4t kiljan kaljallansa,\n \nv\u00e4\u00e4tty pihlaja piossa, k\u00e4\u00e4tty karttu kainalossa,\n \njolla ly\u00f6\u00e4 lykke\u00e4vi, kohti p\u00e4\u00e4t\u00e4 kolkkoavi.\n \n\"Annas siit\u00e4 illan tulla! Kun meni makoamahan,\n \notti vitsan vierehens\u00e4, nahkaruoskan naulaltansa,\n \nei ket\u00e4n\u00e4 muuta vasten, vasten vaivaista minua.\n \n\"Meninp\u00e4 min\u00e4ki itse illalla makoamahan,\n \nsulhon vierehen ven\u00e4hyin; laski sulho vierehens\u00e4\n \nantoi kyllin kyyn\u00e4sp\u00e4\u00e4t\u00e4, viljalta vihaista k\u00e4tt\u00e4,\n \npaljo paksuja pajuja, mursunluista ruoskan vartta.\n \n\"Nousin kylm\u00e4lt\u00e4 kylelt\u00e4, viluiselta vuotehelta.\n \nSulho suorihe j\u00e4lest\u00e4, ulos uksesta uhitti!\n \nK\u00e4si k\u00e4ypi tukkahani, haparoivi hapsihini,\n \ntukat tuulelle jakeli, ahavalle anneksivi...\n \n\"Mik\u00e4s neuvoksi minulle, mik\u00e4 neuvon antajaksi?\n \nTer\u00e4ksest\u00e4 keng\u00e4t teetin, paulat vaskesta panetin,\n \njoilla seisoin sein\u00e4vieret, kuuntelin kujan perukset,\n \nkunnes viihtyisi vihainen, asettuisi ankarainen.\n \nEik\u00e4 viihy viimeink\u00e4n\u00e4, ei asetu aioinkana!\n \n\"Vilu viimeinki tulevi vihattuna vierress\u00e4ni,\n \nsein\u00e4vieret seistess\u00e4ni, ollessa oven takana.\n \nArvelin, ajattelime: ei minusta lienek\u00e4n\u00e4\n \nviikoista vihanpitoa, kaukaista ylenkatsetta\n \nt\u00e4ss\u00e4 lemmon leisiossa, pirujen pes\u00e4sijassa.\n \n\"Heitin hempe\u00e4t tupaset, armahat asuinmajani,\n \nl\u00e4ksin, vieno, vierem\u00e4h\u00e4n. Vierin soita, vierin maita,\n \nvierin ventoja vesi\u00e4; vierin veikon pellon p\u00e4\u00e4h\u00e4n.\n \nSiin\u00e4 kukkui kuivat kuuset, lauloi lakkap\u00e4\u00e4t pet\u00e4j\u00e4t,\n \nkaikki vaakkuivat varikset, harakat hakahtelivat:\n \n'Ei t\u00e4\u00e4ll\u00e4 sinun kotisi eik\u00e4 synnynt\u00e4sijasi!'\n \n\"En m\u00e4 tuotana totellut, vierin veikkoni piha'an.\n \nJo mulle ver\u00e4j\u00e4t virkki, kaikki vainiot valitti:\n \n'Mit\u00e4p\u00e4 tulet kotihin, kuta, kurja, kuulemahan?\n \nJo ammoin isosi kuoli, kaatui kaunis kantajasi;\n \nveikko sull' on ventovieras, veikon nainen kuin venakko.'\n \n\"En m\u00e4 tuotana totellut, menin mie toki tupahan.\n \nAnnoin k\u00e4tt\u00e4 k\u00e4\u00e4k\u00e4selle: kylm\u00e4 k\u00e4\u00e4k\u00e4 k\u00e4tt\u00e4 vasten.\n \n\"Tultua tupahan tuosta oven suuhun seisotaime.\n \nKorea kotoinen nainen: ei tule likist\u00e4m\u00e4h\u00e4n,\n \nk\u00e4y ei k\u00e4tt\u00e4 antamahan; korea min\u00e4 itseki:\n \nen mene likist\u00e4m\u00e4h\u00e4n, k\u00e4y en k\u00e4tt\u00e4 antamahan.\n \nPist\u00e4n k\u00e4tt\u00e4 kiukahalle: kivet kylm\u00e4t kiukahassa;\n \nk\u00e4\u00e4nn\u00e4n k\u00e4tt\u00e4 hiilokselle: hiilet kylm\u00e4t hiiloksessa.\n \n\"Veikko lautsalla lamovi, p\u00e4\u00e4ss\u00e4 pankon p\u00f6ll\u00f6tt\u00e4vi,\n \nsyli sytt\u00e4 hartioilla, vaaksa muulla vartalolla,\n \nkyyn\u00e4r\u00e4 kyvent\u00e4 p\u00e4\u00e4ss\u00e4, kortteli kovaa nokea.\n \n\"Kysyi veikko vierahalta, tutkaeli tullehelta:\n \n'Mist\u00e4 vieras veen takoa?' Min\u00e4 vainen vastaelin:\n \n'Etk\u00f6 tunne siskoasi, entist\u00e4 emosi lasta?\n \nMe yhen emosen lapset, yhen linnun liekuttamat,\n \nyhen hanhen hautelemat, yhen pyyn pes\u00e4st\u00e4 saamat!'\n \nTuosta veikko itkem\u00e4h\u00e4n, silm\u00e4t vett\u00e4 vierem\u00e4h\u00e4n...\n \n\"Virkkoi veikko naisellensa, kuiskaeli kullallensa:\n \n'Hanki sy\u00f6\u00e4 siskolleni!' Veikon nainen naljasilm\u00e4\n \nkantoi kaalia koasta, jost' oli rakki rasvan sy\u00f6nyt,\n \nkoira suolan koitellunna, Musti murkinan pit\u00e4nn\u00e4.\n \n\"Virkkoi veikko naisellensa, kuiskaeli kullallensa:\n \n'Tuo olutta vierahalle!' Veikon nainen naljasilm\u00e4\n \ntoip' on vett\u00e4 vierahalle, ei sit\u00e4n\u00e4 siivon vett\u00e4:\n \nsisaresten silmivett\u00e4, k\u00e4lysten k\u00e4enpesint\u00e4.\n \n\"Vierin j\u00e4lle veikon luota, siirryin synnynt\u00e4sijalta.\n \nJou'uin, kurja, kulkemahan, sain, kurja, samoamahan,\n \nraukka, rannat kiert\u00e4m\u00e4h\u00e4n, vaivainen, vaeltamahan\n \naina ouoillen oville, ver\u00e4jille vierahille,\n \nlapset raukan rannikolle, vaivaiset kyl\u00e4n varahan...\n \n\"Moni nyt minulla onpi, usea olettelevi\n \nvirkkaja vihaisen \u00e4\u00e4nen, \u00e4\u00e4nen tuiman tuikuttaja;\n \nei ole minulla monta sanan armon antajata,\n \nsuin sulin puhelijata, kiukahalle k\u00e4skij\u00e4t\u00e4\n \nsatehesta saatuani, kylm\u00e4st\u00e4 kyh\u00e4tty\u00e4ni\n \nhallassa hamehen helmat, turkin helmat tuppurissa.\n \n\"Enp\u00e4 ennen nuorempana, en m\u00e4 uskonut olisi,\n \njos oisi sata sanonut, tuhat kielt\u00e4 kertaellut\n \nn\u00e4ille juonin joutuvani, n\u00e4ille p\u00e4ivin p\u00e4\u00e4sev\u00e4ni,\n \njotk' on p\u00e4iv\u00e4t p\u00e4\u00e4lle p\u00e4\u00e4snyt, juonet joutunna k\u00e4tehen.\"","title":"Kolmaskolmatta runo","type":"page"}