{"collection":"Northern European Mythology","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/neu/kvfin/24.htm","path":"neu/kvfin/24.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/neu/kvfin/24.htm","text":"Jo nyt on neiti neuvottuna, morsian opastettuna.\n \nViel\u00e4 virkin veijolleni, sulholleni suin puhelen:\n \n\"Sulho, viljon veikkoseni, viel\u00e4 veikkoa parempi,\n \nemon lasta armahampi, ison lasta lauhkeampi!\n \nKuulesta, ma kuin sanelen, kuin sanelen, kuin puhelen\n \nt\u00e4st\u00e4 liinalinnustasi, saamaisestasi kanasta!\n \n\"Kiit\u00e4, sulho, onneasi hyv\u00e4n saaman saamastasi!\n \nKun kiit\u00e4t, hyvinki kiit\u00e4! Hyv\u00e4n sait, hyv\u00e4n tapasit,\n \nhyv\u00e4n Luojasi lupasi, hyv\u00e4n antoi armollinen.\n \nLue kiitokset isolle, emoselle viel' enemmin,\n \nku tuuti tyt\u00f6n mokoman, niin mokoman morsiamen!\n \n\"Puhas on neiti puolellasi, neiti kirkas kihloissasi.\n \nValkeainen vallassasi, soreainen suojassasi,\n \ntyt\u00e4r riski rinnallasi, verev\u00e4inen vieress\u00e4si,\n \ntyt\u00e4r riski, riihenpuija, hempulainen hein\u00e4nly\u00f6j\u00e4,\n \npulski poukkujen pesij\u00e4, varski vaatevalkaisija,\n \nkensti rihman kehre\u00e4j\u00e4, karski kankahan kutoja.\n \n\"Niin sen piukki pirran \u00e4\u00e4ni, kuin k\u00e4ki m\u00e4ell\u00e4 kukkui;\n \nniin sen suihki sukkulainen, kuin on portimo pinossa;\n \nniin sen k\u00e4\u00e4mi k\u00e4\u00e4nn\u00e4hteli, kuin k\u00e4py oravan suussa.\n \nEi kyl\u00e4 sike'in maannut, linnakunta uinaellut\n \nneien pirran pirkehelt\u00e4, sukkulan surinehelta.\n \n\"Sulhokainen, nuorukainen, miehen kanta kaunokainen!\n \nTao viikate ter\u00e4v\u00e4, vaali vartehen hyv\u00e4h\u00e4n,\n \nveistele ver\u00e4j\u00e4n suussa, kannon p\u00e4\u00e4ss\u00e4 kalkuttele!\n \nKun tulevi p\u00e4iv\u00e4paiste, viep\u00e4 neiti nurmen p\u00e4\u00e4lle:\n \nn\u00e4et, kuin hein\u00e4 hersk\u00e4ht\u00e4vi, kova hein\u00e4 korskahtavi,\n \nvihvil\u00e4inen viuskahtavi, suolahein\u00e4 suiskahtavi,\n \nm\u00e4t\u00e4s my\u00f6t\u00e4h\u00e4n menevi, vesan kanta katkeavi.\n \n\"Kun tulevi toinen p\u00e4iv\u00e4, hanki suora sukkulainen,\n \npirran-p\u00e4\u00e4llinen p\u00e4tev\u00e4, k\u00e4\u00e4rinlauta laaullinen,\n \nvuoli suksekset soreat, hanki kaikki kangasneuvot!\n \nLaita neiti kangaspuille, pirran-p\u00e4\u00e4llinen piohon:\n \n\u00e4sken pirta piukkoavi, kangaspuut kamahtelevi,\n \nkuuluvi kyl\u00e4h\u00e4n kalske, pirran pirske loitommalle.\n \nAkat tuosta arvelevat, kysyv\u00e4t kyl\u00e4iset naiset:\n \n'Kuka kangasta kutovi?' Sinun vastata sopivi:\n \n'Oma kultani kutovi, herttaiseni helskytt\u00e4vi.\n \nLaskiko lapoja kangas, p\u00e4\u00e4sti pirta piit\u00e4mi\u00e4?'\n \n'Ei laske lapoja kangas, p\u00e4\u00e4st\u00e4 ei pirta piit\u00e4mi\u00e4:\n \non kuin Kuuttaren kutoma, P\u00e4iv\u00e4tt\u00e4ren kehre\u00e4m\u00e4,\n \nOtavattaren osaama, T\u00e4hett\u00e4ren t\u00e4yttelem\u00e4.'\n \n\"Sulhokainen, nuorukainen, miehen kanta kaunokainen!\n \nKun nyt l\u00e4het kulkemahan, saat t\u00e4st\u00e4 ajelemahan\n \nkera nuoren neitosesi, kanssa kaunihin kanasi,\n \nell\u00f6s vainen varpuistasi, t\u00e4t\u00e4 liinalinnuistasi,\n \nell\u00f6s vieruhun ve'elk\u00f6, aian kolkkihin ajelko,\n \nkaa'atelko kannon p\u00e4\u00e4h\u00e4n, kivil\u00f6ihin kiskotelko!\n \nEi ennen ison ko'issa, emon kaunon kartanoilla\n \nneitt\u00e4 vieruihin ve'elty, aian kolkkihin ajeltu,\n \nkaa'ateltu kannon p\u00e4\u00e4h\u00e4n, kivil\u00f6ihin kiskoteltu.\n \n\"Sulhokainen, nuorukainen, miehen kanta kaunokainen!\n \nEll\u00f6s viek\u00f6 neioistasi, kuletelko kullaistasi\n \nnurkkihin nuhajamahan, soppihin sohajamahan!\n \nEi neiti ison kotona, emon entisen tuvilla\n \neip' on nurkissa nuhannut, ei sohannut soppiloissa:\n \naina istui ikkunoissa, keikkui keskilattioilla,\n \nillat taattonsa ilona, aamut \u00e4itin armahana.\n \n\"Ell\u00f6s vainen, sulho rukka, ell\u00f6s sie t\u00e4t\u00e4 kanaista\n \nviek\u00f6 vehkahuhmarelle, panko parkin survontahan,\n \nolkileiv\u00e4n leivontahan, pet\u00e4j\u00e4isen pieks\u00e4nt\u00e4h\u00e4n!\n \nEi neitt\u00e4 ison kotona, emon kaunon kartanossa\n \nviety vehkahuhmarelle, pantu parkin survontahan,\n \nolkileiv\u00e4n leivontahan, pet\u00e4j\u00e4isen pieks\u00e4nt\u00e4h\u00e4n.\n \n\"Vie\u00f6s s\u00e4 t\u00e4t\u00e4 kanoa, vie\u00f6s viljam\u00e4tt\u00e4h\u00e4lle,\n \nru'ispurnun purkajaksi, ohrapurnun ottajaksi,\n \nleiv\u00e4n paksun paistajaksi, oluen osoajaksi,\n \nvehn\u00e4leiv\u00e4n leipojaksi, taikinan taputtajaksi!\n \n\"Sulho, viljon veljyeni! Ell\u00f6s sie t\u00e4t\u00e4 kanoa,\n \nell\u00f6s mei\u00e4n hanhoistamme ik\u00e4vill\u00e4 itketelk\u00f6!\n \nTulisiko tuhma tunti, saisi neiollen ik\u00e4v\u00e4,\n \npist\u00e4 puuru puikkoloihin tahi valkko valjahisin,\n \ntuo neitt\u00e4 ison kotihin, emon tuttavan tuville!\n \n\"Ell\u00f6s sie t\u00e4t\u00e4 kanaista, ell\u00f6s liinalinnuistamme\n \noletelko orjanasi, palkanpiikana pi'elk\u00f6,\n \nel\u00e4 kiell\u00e4 kellarista el\u00e4k\u00e4 aitasta epe\u00e4!\n \nEi neitt\u00e4 ison kotona, emon kaunon kartanossa\n \noleteltu orjan arvon, palkanpiikana pi'elty,\n \nei kielletty kellarista eik\u00e4 aitasta ev\u00e4tty:\n \naina viilti vehn\u00e4si\u00e4, katseli kananmunia\n \nmaitotiinun tienohilla, olutpuolikon povella,\n \naamut aittoja avellen, illat luhtia lukiten.\n \n\"Sulhokainen, nuorukainen, miehen kanta kaunokainen!\n \nKun neitt\u00e4 hyvin pitelet, niin hyv\u00e4ksi tunnetahan:\n \nkun tulet apen kotihin, luoksi ainoan anopin,\n \nitse\u00e4si sy\u00f6tet\u00e4h\u00e4n, sy\u00f6tet\u00e4h\u00e4n, juotetahan,\n \nhevosesi riisutahan, tallihin talutetahan,\n \nsy\u00f6tet\u00e4h\u00e4n, juotetahan, kauravakka kannetahan.\n \n\"Ell\u00f6s vainen neioistamme, t\u00e4t\u00e4 liinalinnuistamme\n \nsanoko su'uttomaksi, laatiko lajittomaksi!\n \nOnpa t\u00e4ll\u00e4 neiollamme suku suuri, laji laaja:\n \nkappa ois kylve\u00e4 papuja, jyv\u00e4 kullenki tulisi,\n \nkappa panna pellavaista, kuitu kullenki tulisi.\n \n\"Ell\u00f6s vainen, sulho rukka, neioista pahoin pi'elk\u00f6,\n \nopastelko orjan ruoskin, nahkaruoskin nau'utelko,\n \nvitsoin viisin vingutelko, vajan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 vangutelko!\n \nEip\u00e4 neitt\u00e4 ennenk\u00e4n\u00e4, ei ennen ison kotona\n \nopasteltu orjan ruoskin, nahkaruoskin nau'uteltu,\n \nvitsoin viisin vinguteltu, vajan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 vanguteltu.\n \n\"Seiso sein\u00e4n\u00e4 e'ess\u00e4, pysy pihtipuolisena:\n \nel\u00e4 anna anopin ly\u00f6\u00e4 el\u00e4k\u00e4 apen torua,\n \nel\u00e4 vierahan vihata, talon toisen soimaella!\n \nPere k\u00e4ski pieks\u00e4m\u00e4h\u00e4n, muu v\u00e4ki mukittamahan:\n \neth\u00e4n raahi raukaistasi etk\u00e4 henno hertaistasi.\n \nvuosin kolmin kuultuasi, ainoisin aneltuasi!\n \n\"Neuvo, sulho, neitoasi, opeta omenoasi,\n \nneuvo neitt\u00e4 vuotehella, opeta oven takana,\n \nvuosikausi kummassaki, yksi vuosi suusanalla,\n \ntoinen silm\u00e4n iskenn\u00e4ll\u00e4, kolmas on jalan polulla!\n \n\"Kun ei sitte siit\u00e4 huoli eik\u00e4 tuostana totelle,\n \nota ruoko ruo'ostosta, karvakorte kankahalta!\n \nSill\u00e4 neuvo neitoasi, neuvo neitt\u00e4 nelj\u00e4s vuosi,\n \nkorahuta korttehella, saran syrj\u00e4ll\u00e4 syse\u00e4;\n \nviel' el\u00e4 siimalla sivalla, neitt\u00e4 raipalla rapoa!\n \n\"Vaan jos sitte siit' ei huoli, viel' ei tuostana totelle,\n \nve\u00e4 vitsa viiakosta, koivu korpinotkelmosta\n \ntuopa turkin helman alla, talon toisen tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4:\n \nsit\u00e4 n\u00e4yt\u00e4 neiollesi, hep\u00e4ise, el\u00e4 sivalla!\n \n\"Kun ei viel\u00e4 siit\u00e4 huoli, ota tuostana totella,\n \nneuvo neitt\u00e4 vitsasella, koivun oksalla opasta!\n \nNeuvo nelisnurkkaisessa, sano sammalhuonehessa,\n \nel\u00e4 nurmella nukita, pieks\u00e4 pellon pientarella:\n \nkuuluisi kumu kyl\u00e4h\u00e4n, tora toisehen talohon,\n \nnaisen itku naapurihin, mets\u00e4h\u00e4n iso meteli.\n \n\"Aina hauo hartioita, pehmit\u00e4 per\u00e4lihoja,\n \nel\u00e4 silmi\u00e4 sivele el\u00e4k\u00e4 korvia koseta:\n \nkuppi kulmalle tulisi, sinimarja silm\u00e4n p\u00e4\u00e4lle.\n \nTuostapa kyty kysyisi, tuosta appi arveleisi,\n \nkyl\u00e4n kynt\u00e4j\u00e4t n\u00e4kisi, nauraisi kyl\u00e4iset naiset:\n \n'Onko tuo soassa ollut, talununna tappelossa,\n \nvai onko suen repim\u00e4, mets\u00e4n karhun kaapaisema,\n \nvai susiko sulhasena, karhu kanssakumppalina?'\"\n \nOlipa ukko uunin p\u00e4\u00e4ll\u00e4, mieronkierto kiukahalla.\n \nLausui ukko uunin p\u00e4\u00e4lt\u00e4, mieronkierto kiukahalta:\n \n\"Ell\u00f6s vainen, sulho rukka, nouatelko naisen mielt\u00e4,\n \nnaisen mielt\u00e4, kiurun kielt\u00e4, kuin min\u00e4, poloinen poika!\n \nLihat ostin, leiv\u00e4t ostin, voit ostin, oluet ostin,\n \nkalat ostin kaikenlaiset, s\u00e4rpimet monensukuiset,\n \noluet omilta mailta, vehn\u00e4t mailta vierahilta.\n \n\"En sill\u00e4 hyve\u00e4 saanut enk\u00e4 siisti\u00e4 tavannut.\n \nNainen kun tuli tupahan, tuli kuin tukan repij\u00e4,\n \nmuotoansa mullistellen, silmi\u00e4ns\u00e4 v\u00e4\u00e4nnitellen;\n \naina \u00e4yhki \u00e4hmiss\u00e4ns\u00e4, vihoissansa virkkaeli,\n \nkutsui kuppeloper\u00e4ksi, haukkui halkohakkuriksi.\n \n\"Jopa muistin uuen mutkan, toki toisen tien osasin:\n \nkun kolotin koivun oksan, jo likisti linnuksensa;\n \nkun karsin katajan latvan, jo kumarsi kullaksensa;\n \nkun viel\u00e4 panin pajuilla, jo kapusi kaulahani.\"\n \nNeito parka huokaiseikse, huokaiseikse, henk\u00e4iseikse,\n \nitse itkulle hyr\u00e4ytyi. Sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"L\u00e4ss\u00e4p' on nyt muien l\u00e4ht\u00f6, liki saanut muien liitto,\n \nminun l\u00e4ht\u00f6ni l\u00e4hemm\u00e4, minun liittoni likemm\u00e4,\n \nvaikk' on l\u00e4yli l\u00e4hte\u00e4ki, erota tukala tunti\n \nt\u00e4st\u00e4 kuulusta kyl\u00e4st\u00e4, kaunihista kartanosta,\n \njossa kasvoin kaunihisti, ylenin ylen ehosti\n \nkaiken kasvantoik\u00e4ni, lapsipuolen polveani.\n \n\"Enk\u00e4 tuota ennen luullut enk\u00e4 uskonut ik\u00e4n\u00e4,\n \nen m\u00e4 luullut luopuvani, uskonut eroavani\n \nt\u00e4m\u00e4n linnan liepehelt\u00e4, t\u00e4m\u00e4n harjun hartiolta.\n \nJo nyt luulen, jotta luovun, jopa uskon ja eroan:\n \nero- on tuopit tyhjettyn\u00e4, ero- juotuna oluet,\n \nkohta korjat k\u00e4\u00e4nnettyn\u00e4 p\u00e4in ulos, perin tupahan,\n \nlappe'in ison latohon, kalten karjahuonehesen.\n \n\"Mill\u00e4 nyt erotessani, l\u00e4htiess\u00e4ni, katala,\n \nmill\u00e4 maksan maammon maion sek\u00e4 taattoni hyvyyen,\n \nmill\u00e4 veikon armauen, mielisiivot siskoseni?\n \n\"Kiit\u00e4n m\u00e4, iso, sinua entisist\u00e4ni eloista,\n \nmurkinoista muinaisista, parahimmista paloista.\n \n\"Kiit\u00e4n m\u00e4, emo, sinua nuorna tuuiteltuasi,\n \npienoisna pi'elty\u00e4si, rinnoin ruokkieltuasi.\n \n\"Viel\u00e4 kiit\u00e4n veikkoseni, veikkoseni, siskoseni,\n \nkostelen koko perehen, kaikki kasvinkumppalini,\n \njoien joukossa elelin, kasvoin kanssa kasvinaian.\n \n\"Ell\u00f6s nyt, hyv\u00e4 isoni, ell\u00f6s, ehtoinen emoni,\n \ntahi muu sukuni suuri, heimokuntani hele\u00e4,\n \ntuosta huolelle ruvetko, saako suurelle surulle,\n \njos menenki muille maille, kulkenen johonkuhunki!\n \nPaistanevi Luojan p\u00e4iv\u00e4, kuu Luojan kumottanevi,\n \nt\u00e4het taivon v\u00e4lkynevi, otavat ojentunevi\n \nilmassa etemp\u00e4n\u00e4ki, maailmassa muuallaki,\n \nei yksin ison pihoilla, n\u00e4ill\u00e4 kasvinkartanoilla.\n \n\"L\u00e4hen nyt t\u00e4st\u00e4 kuin l\u00e4henki, t\u00e4st\u00e4 kullasta ko'ista,\n \nison saamasta salista, \u00e4itin kestikellarista.\n \nHeit\u00e4n suoni, heit\u00e4n maani, heit\u00e4n heinikkopihani,\n \nheit\u00e4n valkeat veteni, heit\u00e4n hiekkarantaseni\n \nkylpe\u00e4 kyl\u00e4n akoille, pasikoia paimenille.\n \n\"Heit\u00e4n suot sorehtijoille, maat heit\u00e4n maleksijoille,\n \nlepik\u00f6t lepe\u00e4jille, kanervikot kaahlajille,\n \naitavieret astujille, kujavarret kulkijoille,\n \npihat pitkin juoksijoille, sein\u00e4vieret seisojille,\n \nsiltalauat siivojille, lattiat lakaisijoille.\n \nPellot heit\u00e4n peuran juosta, salot ilveksen samota,\n \nahot hanhien asua, lehot lintujen lev\u00e4t\u00e4.\n \n\"L\u00e4hen t\u00e4st\u00e4 kuin l\u00e4henki toisen l\u00e4htij\u00e4n keralla\n \nsyksyisen y\u00f6n sylihin, kev\u00e4'isen kier\u00e4n p\u00e4\u00e4lle,\n \njottei j\u00e4lki j\u00e4\u00e4ll\u00e4 tunnu, jalan isku iljangolla,\n \nhangella hamosen toimi, helman hiepsint\u00e4 lumella.\n \n\"Sitte toiste tultuani, kotihini k\u00e4yty\u00e4ni\n \neip\u00e4 \u00e4iti \u00e4\u00e4nt\u00e4 kuulle, iso ei itkua tajunne,\n \njos ma kulmilla kujerran, p\u00e4\u00e4laella laulattelen:\n \njo on nousnut nuori nurmi, kasvanut katajapehko\n \niholle imett\u00e4j\u00e4ni, kasvop\u00e4ille kantajani.\n \n\"Minun toiste tullessani n\u00e4ille pitkille pihoille\n \nmuut ei tuntene minua kuin ne kaksi kappaletta:\n \nalimainen aian vitsa, perim\u00e4inen pellon seiv\u00e4s,\n \nnuo on pienn\u00e4 pist\u00e4m\u00e4ni, neitona vitsastamani.\n \n\"Emoni mahova lehm\u00e4, minun nuorna juottamani,\n \nvasikkana vaalimani, ammoa rikottelevi\n \npitkill\u00e4 piharikoilla, talvisilla tanterilla:\n \ntuntenevi tuo minua kotoiseksi tytt\u00e4reksi.\n \n\"Isoni ikioronen, minun pienn\u00e4 sy\u00f6tt\u00e4m\u00e4ni,\n \nneitona apattamani, hirnua rikottelevi\n \npitkill\u00e4 piharikoilla, talvisilla tanterilla:\n \ntuntenevi tuo minua kotoiseksi tytt\u00e4reksi.\n \n\"Veikkoni ikuinen koira, minun lasna sy\u00f6tt\u00e4m\u00e4ni,\n \nneitona opastamani, haukkua rikottelevi\n \npitkill\u00e4 piharikoilla, talvisilla tanterilla:\n \ntuo minua tuntenevi kotoiseksi tytt\u00e4reksi.\n \n\"Muut ne ei minua tunne kotihini tultuani,\n \nvaikk' on vanhat valkamani, entiset elosijani,\n \nsijoillansa siikasalmet, asemillansa apajat...\n \n\"J\u00e4\u00e4 nyt, pirtti, terveheksi, pirtti lautakattoinesi!\n \nHyv\u00e4 on toiste tullakseni, kaunis kaaputellakseni.\n \n\"J\u00e4\u00e4 nyt, sintsi, terveheksi, sintsi lautasiltoinesi!\n \nHyv\u00e4 on toiste tullakseni, kaunis kaaputellakseni.\n \n\"J\u00e4\u00e4p\u00e4, piha, terveheksi, piha pihlajaisinesi!\n \nHyv\u00e4 on toiste tullakseni, kaunis kaaputellakseni.\n \n\"J\u00e4t\u00e4n kaikki terveheksi: maat ja mets\u00e4t marjoinensa,\n \nkujavieret kukkinensa, kankahat kanervinensa,\n \nj\u00e4rvet saoin saarinensa, syv\u00e4t salmet siikoinensa,\n \nhyv\u00e4t kummut kuusinensa, korpinotkot koivuinensa.\"\n \nSilloin seppo Ilmarinen koppoi neien korjahansa,\n \niski virkkua vitsalla, sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"J\u00e4\u00e4 hyv\u00e4sti, j\u00e4rven rannat, j\u00e4rven rannat, pellon penkat,\n \nkaikki m\u00e4ntyset m\u00e4ell\u00e4, puut pitk\u00e4t pet\u00e4jik\u00f6ss\u00e4,\n \ntuomikko tuvan takana, katajikko kaivotiell\u00e4,\n \nkaikki maassa marjan varret, marjan varret, hein\u00e4n korret,\n \npajupehkot, kuusenjuuret, lep\u00e4n lehv\u00e4t, koivun kuoret!\"\n \nSiin\u00e4 seppo Ilmarinen l\u00e4ksi Pohjolan pihoilta.\n \nJ\u00e4iv\u00e4t lapset laulamahan; lapset lauloi jotta lausui:\n \n\"Lenti t\u00e4nne musta lintu, l\u00e4pi korven koikutteli,\n \nsuostutteli meilt\u00e4 sorsan, maanitteli meilt\u00e4 marjan,\n \notti tuo omenan meilt\u00e4, vietteli ve'en kalasen,\n \npetti pienill\u00e4 rahoilla, hope'illa houkutteli.\n \nKen nyt vie ve'elle meit\u00e4, ken joelle juohattavi?\n \nSaapi saavit seist\u00e4ksens\u00e4, kolataksensa korennot,\n \nolla sillat siivomatta, lattiat lakaisematta,\n \npintty\u00e4 pikarin laiat, tuopin korvat tummentua.\"\n \nItse seppo Ilmarinen nuoren neitonsa keralla\n \najoa kahuttelevi noita Pohjan rannikoita,\n \nsimasalmien sivutse, hietaharjun hartioitse.\n \nSomer soitti, hiekka helkki, reki vieri, tie vilisi,\n \nrahe rautainen ramasi, jalas koivuinen kolasi,\n \nkapla patvinen pasasi, vemmel tuominen tutasi,\n \nvinkui vitsaiset saverkot, vapoi vaskirenkahaiset\n \njuostessa hyv\u00e4n hevosen, hyv\u00e4n laukin laukatessa.\n \nAjoi p\u00e4iv\u00e4n, tuosta toisen, ajoi kohta kolmannenki,\n \nk\u00e4si ohjassa orosen, toinen neien kainalossa,\n \njalka laialla rekosen, jalka toinen viltin alla.\n \nVirkku juoksi, matka joutui, p\u00e4iv\u00e4 vieri, tie lyheni.\n \nP\u00e4iv\u00e4n\u00e4p\u00e4 kolmantena aletessa aurinkoisen\n \njo sepon koti n\u00e4kyvi, tuvat Ilman tuulottavi.\n \nNoki nousi nuoraisena, savu paksuna pakeni,\n \ntuprusi savu tuvasta, yl\u00f6s pilvihin kohosi.","title":"Nelj\u00e4skolmatta runo","type":"page"}