{"collection":"Northern European Mythology","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/neu/kvfin/25.htm","path":"neu/kvfin/25.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/neu/kvfin/25.htm","text":"Jopa viikon vuoteltihin, vuoteltihin, katseltihin\n \nneion nuotehet tulevan seppo Ilmarin kotihin:\n \nsilm\u00e4t vanhoilta valuvi ikkunoissa istuessa,\n \npolvet nuorilta nojuvi ver\u00e4jill\u00e4 vuottaessa,\n \nlasten jalkoja paleli seinuksilla seisoessa,\n \nkului keng\u00e4t kesk'-i\u00e4lt\u00e4 rantasilla raittaessa.\n \nNiin huomenna muutamana, p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 moniahana\n \nkumu kuuluvi salolta, reen kapina kankahalta.\n \nLokka, luopuisa em\u00e4nt\u00e4, Kalevatar, kaunis vaimo,\n \nsanan virkkoi, noin nimesi: \"Se on poikani rekonen!\n \nJo tulevi Pohjolasta nuoren neitonsa keralla!\n \n\"L\u00e4hes nyt kohti n\u00e4it\u00e4 maita, kohin n\u00e4it\u00e4 kartanoita,\n \nison saamille tuville, vanhemman varustamille!\"\n \nSe on seppo Ilmarinen jo kohta kotihin saapi,\n \nison saamille pihoille, vanhemman varustamille.\n \nPyyhyet vihertelev\u00e4t vesaisilla vempelill\u00e4,\n \nk\u00e4kyet kukahtelevat korjan kirjavan kokalla,\n \noravat samoelevat p\u00e4\u00e4ll\u00e4 aisan vaahterisen.\n \nLokka, luopuisa em\u00e4nt\u00e4, Kalevatar, vaimo kaunis,\n \ntuossa tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi:\n \n\"Kyl\u00e4 vuotti uutta kuuta, nuoret p\u00e4iv\u00e4n nousentoa,\n \nlapset maata mansikkaista, vesi tervaista venett\u00e4;\n \nmie en kuuta puolinkana, p\u00e4ive\u00e4 mokominkana:\n \nmin\u00e4 vuotin veijoani, veijoani, minjoani.\n \nKatsoin aamun, katsoin illan, en tiennyt, mihin katosi,\n \ntokko pient\u00e4 kasvatteli vaiko laihoa lihoitti,\n \nkun ei tullut kuitenkana, vaikka varsinki lupasi\n \ntulla j\u00e4len tuntuessa, saa'a j\u00e4len j\u00e4\u00e4htym\u00e4tt\u00e4.\n \n\"Aina katsoin aamusilla, p\u00e4iv\u00e4t p\u00e4\u00e4ss\u00e4ni pitelin,\n \nkun ei vieri veijon saani, ei kolaja veijon korja\n \nn\u00e4ille pienille pihoille, kape'ille kartanoille.\n \nOisko olkinen oronen, reki kaksikaplahinen,\n \nsenki saaniksi sanoisin, korjaksi korotteleisin,\n \njos se veijoni vet\u00e4isi, toisi kaunoni kotihin.\n \n\"Niinp\u00e4 toivoin tuon ik\u00e4ni, katsoin kaiken p\u00e4iv\u00e4kauen;\n \np\u00e4\u00e4ni katsoin kallellehen, syker\u00f6ni syrj\u00e4llehen,\n \nsilm\u00e4t suorat suikulaksi: toivoin veijoni tulevan\n \nn\u00e4ille pienille pihoille, kape'ille kartanoille.\n \nJo tuo viimeinki tulevi, toki kerran kerki\u00e4vi,\n \nvierell\u00e4 verev\u00e4 muoto, punaposki puolellansa!\n \n\"Sulho, viljon veljyeni! Lasketapa laukkiotsa,\n \nviet\u00e4t\u00e4 hyv\u00e4 hevonen entisille heinillens\u00e4,\n \ntaanoisille kauroillensa! Laai meille terveytt\u00e4,\n \nlaai meille, laai muille, laai kaikelle kyl\u00e4lle!\n \n\"Tehty\u00e4si tervehyiset sanele tarinojasi:\n \nmatkasitko mainehitta, k\u00e4vit tiesi tervehen\u00e4,\n \nkun l\u00e4ksit anopin luoksi, apen ainoan kotihin?\n \nSaitko neien, voitit vallan, sorritko sotiver\u00e4j\u00e4n,\n \nlevititk\u00f6 neien linnan, pirotitko pystyn sein\u00e4n,\n \nastuitko anopin sillan, istuitko is\u00e4nn\u00e4n lautsan?\n \n\"Jo tuon n\u00e4en kyselem\u00e4tt\u00e4, arvoan anelematta:\n \nk\u00e4vip\u00e4 tiens\u00e4 tervehen\u00e4, matkansa imantehena;\n \ntoip' on hanhen, voitti vallan, sortipa sotiver\u00e4j\u00e4n,\n \nlangettipa lautalinnan, levitteli lehmussein\u00e4n\n \nk\u00e4yess\u00e4 anopin luona, apen ainoan ko'issa.\n \nOnp' on sotka suojassansa, kana kainaloisessansa,\n \npuhas neiti puolellansa, valkeainen valloissansa.\n \n\"Kenp\u00e4 toi t\u00e4m\u00e4n valehen, ken pani pahan sanoman,\n \nsulhon tyhjin tulleheksi, oron jouten juosneheksi?\n \nEip\u00e4 sulho tyhjin tullut, ei oronen jouten juosnut:\n \non mit\u00e4 oron vete\u00e4, liinaharjan liikutella!\n \nHiess\u00e4p\u00e4 hyv\u00e4 hevonen, vaahessa valittu varsa\n \ntuvun t\u00e4nne tuotuansa, verev\u00e4n ve'etty\u00e4ns\u00e4.\n \n\"Nouse nyt korjasta, korea, hyv\u00e4 lahja, laitiosta!\n \nNouse ilman nostamatta, ylene ylent\u00e4m\u00e4tt\u00e4,\n \njos on nuori nostajasi, ylpe\u00e4 ylent\u00e4j\u00e4si!\n \n\"Korjasta kohottuasi, reen per\u00e4st\u00e4 p\u00e4\u00e4sty\u00e4si\n \nastu tiet\u00e4 temmink\u00e4ist\u00e4, maata maksankarvallista,\n \nsikojen silitt\u00e4m\u00e4ist\u00e4, porsahien polkemaista,\n \nlampahan latsottamaista, hevon harjan hieromaista!\n \n\"Astu hanhen askelilla, taputa tavin jaloilla\n \nn\u00e4it\u00e4 pestyj\u00e4 pihoja, tasaisia tanteria,\n \napen saamia pihoja, anopin asettamia,\n \nveljen veistopenkeri\u00e4, sisaren siniketoja!\n \nPole jalka portahalle, siirr\u00e4 sintsin siltaselle,\n \nastu sintsi\u00e4 simaista; siit\u00e4 siirr\u00e4ite sis\u00e4h\u00e4n,\n \nalle kuulun kurkihirren, alle kaunihin katoksen!\n \n\"Jo t\u00e4\u00e4ll\u00e4 t\u00e4m\u00e4nki talven, jopa mennehen kesosen \n \nsilta soitti sorsanluinen sillallista seisojaista,\n \nlaki kultainen kumisi laen alla astujaista,\n \nikkunat iloittelihe ikkunaisten istujaista.\n \n\"Jo t\u00e4\u00e4ll\u00e4 t\u00e4m\u00e4nki talven, jopa mennehen kesosen\n \nk\u00e4\u00e4k\u00e4set k\u00e4kertelihe sormusk\u00e4tt\u00e4 sulkijaista,\n \nkynnykset kykertelihe hienohelman hempujaista,\n \novet aina aukieli ovellista aukojaista.\n \n\"Jo t\u00e4\u00e4ll\u00e4 t\u00e4m\u00e4nki talven, jopa mennehen kesosen\n \nperin pirtti py\u00f6r\u00e4hteli pirtillist\u00e4 pyyhkij\u00e4ist\u00e4,\n \nsintsinen sijoittelihe sintsillist\u00e4 siivojaista,\n \nvajaset vasertelihe vajallista vastak\u00e4tt\u00e4.\n \n\"Jo t\u00e4\u00e4ll\u00e4 t\u00e4m\u00e4nki talven, jopa mennehen kesosen \n \npiha piilten k\u00e4\u00e4ntelihe lastun pitk\u00e4n poimijaista,\n \naittaset alentelihe aitallista astujaista,\n \norret notkui, parret painui nuoren vaimon vaattehia.\n \n\"Jo t\u00e4\u00e4ll\u00e4 t\u00e4m\u00e4nki talven, jopa mennehen kesosen\n \nkujaset kukertelihe kujallista kulkijaista,\n \nl\u00e4\u00e4v\u00e4set l\u00e4hentelihe l\u00e4\u00e4v\u00e4llist\u00e4 l\u00e4\u00e4nij\u00e4ist\u00e4,\n \ntanhuaiset taantelihe tanhuallista tavia.\n \n\"Jo t\u00e4\u00e4ll\u00e4 t\u00e4m\u00e4nki p\u00e4iv\u00e4n, jopa p\u00e4iv\u00e4n eilisenki\n \naioin ammoi aikalehm\u00e4 aamuvihkon antajaista,\n \nhevoisvarsa hirnakoitsi hein\u00e4vihkon heitt\u00e4j\u00e4ist\u00e4,\n \nkaikerti kev\u00e4tkaritsa palasen parantajaista.\n \n\"Jo t\u00e4\u00e4ll\u00e4 t\u00e4m\u00e4nki p\u00e4iv\u00e4n, jopa p\u00e4iv\u00e4n eilisenki\n \nvanhat istui ikkunoissa, lapset raittoi rantasilla,\n \nnaiset seisoi seinuksilla, pojat porstuan ovilla\n \nnuoren vaimon varronnassa, morsiamen vuotannassa.\n \n\"Terve nyt, piha t\u00e4ysinesi, ulkoinen urohinesi,\n \nterve, vaja t\u00e4ysinesi, vaja vierahaisinesi,\n \nterve, sintsi t\u00e4ysinesi, tuohikatto kansoinesi,\n \nterve, pirtti t\u00e4ysinesi, satalauta lapsinesi,\n \nterve, kuu, terve, kuningas, terve nuori nuoekansa!\n \nEi ole t\u00e4ss\u00e4 ennen ollut, eip\u00e4 ennen eik\u00e4 eilen\n \nt\u00e4m\u00e4n joukon juoleutta, t\u00e4m\u00e4n kansan kauneutta.\n \n\"Sulho, viljon veljyeni! Pura pois punaiset paikat,\n \nsivalluta silkkiverhot! N\u00e4yt\u00e4 tuota n\u00e4\u00e4t\u00e4ist\u00e4si,\n \nviisin vuosin k\u00e4yty\u00e4si, kaheksin katseltuasi!\n \n\"Tokko toit, kenen k\u00e4kesit? K\u00e4kesit k\u00e4k\u00f6sen tuoa,\n \nmaalta valkean valita, vesilt\u00e4 verev\u00e4n saa'a.\n \n\"Jo tuon n\u00e4en kyselem\u00e4tt\u00e4, arvoan anelematta:\n \ntoit k\u00e4k\u00f6sen tullessasi, sinisotkan suojassasi,\n \nvihannimman virven latvan vihannasta virvik\u00f6st\u00e4,\n \ntuorehimman tuomen lehv\u00e4n tuorehesta tuomikosta.\"\n \nOlipa lapsi lattialla. Lausui lapsi lattialta:\n \n\"Voi veikko, mit\u00e4 vetelet! Tervaskannon kauneutta,\n \ntervapuolikon pituutta, kerinkannan korkeutta!\n \n\"Kutti, kutti, sulho rukka! Tuota toivotit ik\u00e4si,\n \nsanoit saavasi sataisen, tuovasi tuhannen neien.\n \nJo saitki hyv\u00e4n sataisen: tuon tuhannen tuppeloisen!\n \nSait kuin suolta suovariksen, aialta ajoharakan,\n \npellolta pelotuslinnun, mustan linnun mullokselta!\n \n\"Mit\u00e4 lie ik\u00e4ns\u00e4 tehnyt, kuta mennehen kesosen,\n \nkun ei kinnasta kutonut, saanut sukkoa su'unki?\n \nTyhj\u00e4n\u00e4 tuli tupahan, annitoinna appelahan:\n \nhiiret kopsassa kopasi, h\u00f6rpp\u00e4korvat lippahassa!\"\n \nLokka, luopuisa em\u00e4nt\u00e4, Kalevatar, vaimo kaunis,\n \nkuuli kummaisen tarinan. Sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Mit\u00e4 lausuit, lapsi kurja, kuta, kunnotoin, latelit?\n \nMuista kummat kuulukohon, h\u00e4v\u00e4istykset h\u00e4\u00e4lyk\u00f6h\u00f6n,\n \neip\u00e4 t\u00e4st\u00e4 neitosesta, ei t\u00e4m\u00e4n talon v\u00e4est\u00e4!\n \n\"Jo sanoit pahan sanasen, sanan kehnon kertaelit\n \nsuusta y\u00f6tisen vasikan, p\u00e4\u00e4st\u00e4 pennun p\u00e4iv\u00e4kunnan!\n \nHyv\u00e4n on sulho neien saanut, tuonut maalta maan\n \nparahan:\n \non kuin puola puolikypsi, kuin on mansikka m\u00e4ell\u00e4,\n \ntahi kuin k\u00e4k\u00f6nen puussa, pieni lintu pihlajassa,\n \nkoivussa koreasulka, valorinta vaahteressa.\n \n\"Oisi ei saanut Saksastana, tavannut Viron takoa\n \nt\u00e4m\u00e4n neitosen soreutta, t\u00e4m\u00e4n allin armautta,\n \nt\u00e4m\u00e4n kasvon kauneutta, t\u00e4m\u00e4n muo'on muhkeutta,\n \nk\u00e4sivarren valkeutta, kaulan hoikan kaarevuutta.\n \n\"Eik\u00e4 neiti tyhjin tullut: oli turkit tuotavana,\n \nvaipat vasta saatavana ja verat ve'ett\u00e4v\u00e4n\u00e4.\n \n\"Paljo on t\u00e4ll\u00e4 neitosella oman v\u00e4rttin\u00e4n v\u00e4ke\u00e4,\n \noman kehr\u00e4n kiert\u00e4m\u00e4t\u00e4, oman hyppisen hyve\u00e4,\n \nvaattehia valkehia, talvisotkun suorimia,\n \nkev\u00e4tp\u00e4iv\u00e4n valkomia, kes\u00e4kuien kuivomia:\n \nhyv\u00e4t hurstit huilahuset, p\u00e4\u00e4nalaiset p\u00e4ll\u00e4hykset,\n \nsivallukset silkkihuivit, vilahukset villavaipat.\n \n\"Hyv\u00e4 mutso, kaunis mutso, mutso valkeanverev\u00e4!\n \nHyvinp\u00e4 ko'issa kuuluit, tytt\u00f6n\u00e4 ison ko'issa;\n \nhyvin kuulu kuun ik\u00e4si mini\u00e4n\u00e4 miehel\u00e4ss\u00e4!\n \n\"El\u00e4 huolelle rupea, el\u00e4 huoli huolehtia!\n \nEi sinua suolle viety, ojavarrelle otettu:\n \nviety on viljam\u00e4tt\u00e4h\u00e4lt\u00e4, viety viel\u00e4 viljemm\u00e4lle,\n \notettu oluttuvilta, oluemmille otettu.\n \n\"Hyv\u00e4 neito, kaunis mutso! Tuotapa kysyn sinulta:\n \nn\u00e4itk\u00f6 t\u00e4nne tullessasi kekoja ker\u00e4peri\u00e4,\n \nn\u00e4s\u00e4p\u00e4it\u00e4 n\u00e4rttehi\u00e4? Ne kaikki t\u00e4m\u00e4n talosen,\n \nt\u00e4m\u00e4n sulhon kynt\u00e4mi\u00e4, kynt\u00e4mi\u00e4, kylv\u00e4mi\u00e4.\n \n\"Neitokainen, nuorukainen! Tuota nyt sanon sinulle:\n \nkun tunsit talohon tulla, niin tunne talossa olla!\n \nHyv\u00e4 t\u00e4\u00e4ll' on mutson olla, kaunis kasvoa mini\u00e4n,\n \npiossasi piim\u00e4pytty, voivatinen vallassasi.\n \n\"Hyv\u00e4 t\u00e4ss' on neien olla, kaunis kasvoa kanasen.\n \nT\u00e4ss' on laajat saunan lauat ja leve\u00e4t pirtin lautsat,\n \nis\u00e4nn\u00e4t isosi verrat, em\u00e4nn\u00e4t emosi verrat,\n \npojat onpi veikon verrat, tytt\u00e4ret sisaren verrat.\n \n\"Kun sinun himo tulevi, noita mielesi tekevi\n \nison saamia kaloja, veljen pyit\u00e4 pyyt\u00e4mi\u00e4,\n \nniin el\u00e4 kysy ky'ylt\u00e4 el\u00e4k\u00e4 ano apelta!\n \nKysy suorin sulholtasi, toimittele tuojaltasi!\n \nEi ole sit\u00e4 mets\u00e4ss\u00e4 jalan nelj\u00e4n juoksijata\n \neik\u00e4 ilman lintusia, kahen siiven siukovia,\n \nei viel\u00e4 ve'ess\u00e4k\u00e4n\u00e4 kalaparvea parasta,\n \nkuta sinun ei saaja saane, saaja saane, tuoja tuone.\n \nHyv\u00e4 t\u00e4ss' on neien olla, kaunis kasvoa kanasen.\n \nEi ole kiirett\u00e4 kivelle eik\u00e4 huolta huhmarelle:\n \nvesi t\u00e4ss\u00e4 vehn\u00e4t jauhoi, koski kuohutti rukihit,\n \naalto astiat pesevi, meren vaahti valkaisevi.\n \n\"Ohoh kullaista kyl\u00e4ist\u00e4, maan parasta paikaistani!\n \nNurmet alla, pellot p\u00e4\u00e4ll\u00e4, keskell\u00e4 kyl\u00e4 v\u00e4lill\u00e4;\n \nkyl\u00e4n alla armas ranta, rannassa rakas vetonen:\n \nse sopivi sorsan uia, vesilinnun vieretell\u00e4.\"\n \nSiit\u00e4 joukko juotettihin, sy\u00f6tettihin, juotettihin\n \nliioilla lihamuruilla, kaunihilla kakkaroilla,\n \nolu'illa ohraisilla, viertehill\u00e4 vehn\u00e4isill\u00e4.\n \nOlipa kyst\u00e4 kyllin sy\u00f6\u00e4, kyllin sy\u00f6\u00e4, kyllin juoa\n \npunaisissa purtiloissa, kaunoisissa kaukaloissa:\n \npirotella piirahia, murotella voimuruja,\n \nsirotella siikasia, lohkota lohikaloja\n \nveitsell\u00e4 hope'isella, kuraksella kultaisella.\n \nOlut juoksi ostamatoin, mesi markoin maksamatoin,\n \noluoinen orren p\u00e4\u00e4st\u00e4, sima vaarnojen sis\u00e4st\u00e4,\n \nolut huulten huuhtimeksi, mesi mielten k\u00e4\u00e4ntimeksi.\n \nKukapa tuossa kukkujaksi, lailliseksi laulajaksi?\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen, laulaja i\u00e4n-ikuinen,\n \nitse laululle rupesi, t\u00f6ille virtten ty\u00f6ntelihe.\n \nSanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella:\n \n\"Veli kullat, veitoseni, suulliset sanalliseni,\n \nkielelliset kumppalini! Kuulkottenpa, kuin sanelen!\n \nHarvoin on hanhet suutasusten, sisarukset silm\u00e4tysten,\n \nharvoin veikot vieretysten, emon lapset laiatusten\n \nn\u00e4ill\u00e4 raukoilla rajoilla, poloisilla Pohjan mailla.\n \n\"Niin joko laululle l\u00e4hemme, t\u00f6ille virtten\n \nty\u00f6nteleimme?\n \nLaulanta runoilla t\u00f6it\u00e4, kukunta kev\u00e4tk\u00e4ell\u00e4,\n \npainanta sinett\u00e4rill\u00e4, kuonta kankahattarilla.\n \n\"Laulavat Lapinki lapset, hein\u00e4keng\u00e4t heittelev\u00e4t\n \nhirven harvoilta lihoilta, peuran pienen pallehilta;\n \nniin miks' en min\u00e4ki laula, miks' ei laula mei\u00e4n lapset\n \nruoalta rukihiselta, suulta suurukselliselta?\n \n\"Laulavat Lapinki lapset, hel\u00e4j\u00e4v\u00e4t hein\u00e4keng\u00e4t\n \nvesimaljan juotuansa, pet\u00e4j\u00e4isen purtuansa;\n \nniin miks' en min\u00e4ki laula, miks' ei laula mei\u00e4n lapset\n \njuomilta jyv\u00e4llisilt\u00e4, olu'ilta ohraisilta?\n \n\"Laulavat Lapinki lapset, hel\u00e4j\u00e4v\u00e4t hein\u00e4keng\u00e4t\n \nnokisilta nuotioilta, hiilisilt\u00e4 hiertimilt\u00e4;\n \nniin miks' en min\u00e4ki laula, miks' ei laula mei\u00e4n lapset\n \nalta kuulun kurkihirren, alta kaunihin katoksen?\n \n\"Hyv\u00e4p\u00e4 t\u00e4ss' on miesten olla, armas naistenki asua\n \nolutpuolikon povella, mesitiinun tienohilla,\n \nsivullamme siikasalmet, luonamme lohiapajat,\n \njoist' ei sy\u00f6en sy\u00f6m\u00e4t puutu, juoen juomiset v\u00e4hene.\n \n\"Hyv\u00e4p\u00e4 t\u00e4ss' on miesten olla, armas naistenki elell\u00e4.\n \nEi t\u00e4ss\u00e4 surulla sy\u00f6\u00e4, ei elet\u00e4 huolen kanssa;\n \nt\u00e4ss\u00e4 sy\u00f6\u00e4h\u00e4n surutta, elet\u00e4h\u00e4n huoletoinna\n \ni\u00e4ll\u00e4 t\u00e4m\u00e4n is\u00e4nn\u00e4n, elinajalla em\u00e4nn\u00e4n.\n \n\"Kumman t\u00e4ss\u00e4 ensin kiit\u00e4n, is\u00e4nn\u00e4nk\u00f6 vai em\u00e4nn\u00e4n?\n \nAinap' entiset urohot ensin kiittiv\u00e4t is\u00e4nn\u00e4n,\n \nku on suolta suojan saanut, ko'in korvesta kokenut:\n \ntyvin tuonut tyysk\u00e4t m\u00e4nnyt, latvoin lansatut pet\u00e4j\u00e4t,\n \npannut paikalle hyv\u00e4lle, asettanut ankaralle\n \nsuuriksi sukutuviksi, kaunihiksi kartanoiksi;\n \nsalvannut salosta sein\u00e4t, hirret hirmulta m\u00e4elt\u00e4,\n \nruotehet rome'ikolta, malat marjakankahalta,\n \ntuohet tuomivaaran p\u00e4\u00e4lt\u00e4, sammalet sulilta soilta.\n \n\"Tupa on tehty tesm\u00e4llens\u00e4, suoja pantu paikallensa.\n \nSata oli miest\u00e4 salvaimella, tuhat oli tuvan katolla\n \ntehess\u00e4 t\u00e4t\u00e4 tupoa, laaittaissa lattiata.\n \n\"Jopa vaan t\u00e4m\u00e4n is\u00e4nn\u00e4n saaessa t\u00e4t\u00e4 tupoa\n \nmont' on tukka tuulta n\u00e4hnyt, hivus s\u00e4\u00e4t\u00e4 hirve\u00e4t\u00e4.\n \nUse'in hyv\u00e4n is\u00e4nn\u00e4n j\u00e4\u00e4nyt on kinnasta kivelle,\n \nhattua havun sel\u00e4lle, suohon sukkoa vajonnut.\n \n\"Use'in hyv\u00e4 is\u00e4nt\u00e4 aivan aika-huomenessa\n \nennen muien nousematta, kyl\u00e4kunnan kuulematta\n \nnousnut on nuotiotulelta, havannut havumajoilta,\n \nhavu p\u00e4\u00e4ns\u00e4 harjaellut, kaste pesnyt sirkut silm\u00e4t.\n \n\"Siit\u00e4p\u00e4 hyv\u00e4 is\u00e4nt\u00e4 saapi tuttua tupahan,\n \nlautsant\u00e4yen laulajoita, ikkunat iloitsijoita,\n \nsiltalauat lausujoita, karsinat karehtijoita,\n \nsein\u00e4vieret seisojia, aitovieret astujia,\n \npihat pitkin kulkijoita, maat ristin matelijoita.\n \n\"Is\u00e4nn\u00e4n esinn\u00e4 kiitin, siit\u00e4 ehtoisen em\u00e4nn\u00e4n\n \nruokien rakentamasta, pitk\u00e4n p\u00f6y\u00e4n t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4st\u00e4.\n \n\"H\u00e4np\u00e4 leipoi leiv\u00e4t paksut, suuret talkkunat taputti\n \nk\u00e4pe'ill\u00e4 k\u00e4mmenill\u00e4, kyperill\u00e4 kymmenill\u00e4;\n \nnosti leiv\u00e4t leppe\u00e4sti, sy\u00f6tti vierahat v\u00e4lehen\n \nliioilla sianlihoilla, kohokuori-kokkaroilla\n \nter\u00e4t vieri veitsist\u00e4mme, p\u00e4\u00e4t putosi puukoistamme\n \nlohen p\u00e4it\u00e4 lohkoessa, hauin p\u00e4it\u00e4 halkoessa.\n \n\"Use'in hyv\u00e4 em\u00e4nt\u00e4, tuo tarkka taloinen vaimo,\n \nkuullut on kukotta nousta, kanan lapsetta karata\n \nn\u00e4it\u00e4 h\u00e4it\u00e4 hankittaissa, teoksia teht\u00e4ess\u00e4,\n \nhiivoja rakettaessa, olosia pantaessa.\n \n\"Hyvin on hyv\u00e4 em\u00e4nt\u00e4, tuo tarkka taloinen vaimo,\n \nosannut oluet panna, makujuoman juoksutella\n \niuista imeltyneist\u00e4, make'ista maltahista,\n \njoit' ei puulla puuhaellut, korennolla koukkaellut,\n \nvaanpa kourilla kohenti, k\u00e4sivarsin k\u00e4\u00e4nnytteli\n \nsaunassa savuttomassa, la'aistuilla lautehilla.\n \n\"Eip\u00e4 tuo hyv\u00e4 em\u00e4nt\u00e4, tuo tarkka taloinen vaimo,\n \nlaske iskulle ituja, p\u00e4\u00e4st\u00e4 maalle maltahia;\n \nk\u00e4ypi saunassa use'in sy\u00e4ny\u00f6ll\u00e4 yksin\u00e4ns\u00e4,\n \nei huoli susia surra, pel\u00e4t\u00e4 mets\u00e4n petoja.\n \n\"Jopa nyt em\u00e4nn\u00e4n kiitin; vuotas kiit\u00e4n patvaskani!\n \nKen on pantu patvaskaksi, ken otettu oppahaksi?\n \nKyl\u00e4n paras patvaskana, kyl\u00e4n onni oppahana.\n \n\"Onpa mei\u00e4n patvaskalla p\u00e4\u00e4ll\u00e4 haahen haljakkainen;\n \nse on kaita kainalosta, soma suolien kohasta.\n \n\"Onpa mei\u00e4n patvaskalla, onpa kauhtana kapoinen:\n \nhelmat hietoa vet\u00e4vi, takapuolet tanteria.\n \n\"V\u00e4h\u00e4n paitoa n\u00e4kyvi, pikkaraisen pilkottavi:\n \non kuin Kuuttaren kutoma, tinarinnan riukuttama.\n \n\"Onpa mei\u00e4n patvaskalla vy\u00f6ll\u00e4 ussakka utuinen,\n \nP\u00e4iv\u00e4n tytt\u00e4ren kutoma, kirjokynnen kirjoittama\n \najalla tulettomalla, tulen tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ll\u00e4.\n \n\"Onpa mei\u00e4n patvaskalla silkkiset sukat jalassa,\n \nsilkkiset sukan sitehet, s\u00e4teriset s\u00e4\u00e4rinauhat,\n \njotk' on kullalla ku'ottu, hopealla huoliteltu.\n \n\"Onpa mei\u00e4n patvaskalla Saksan keng\u00e4t kelvolliset,\n \nkuni joutsenet joella, vesiteiret vieremill\u00e4\n \ntahi hanhuet havulla, muuttolinnut murrikolla.\n \n\"Onpa mei\u00e4n patvaskalla kutrit kullansuortuvaiset,\n \nparta kullanpalmikkoinen; p\u00e4\u00e4ss\u00e4 pystyinen kyp\u00e4ri,\n \npuhki pilvien puhuja, l\u00e4pi mets\u00e4n l\u00e4ik\u00f6tt\u00e4j\u00e4,\n \njot' ei saatane sataisin, tuotane tuhansin markoin.\n \n\"Jo nyt kiitin patvaskani; vuotas kiit\u00e4n saajanaisen!\n \nMist' on saatu saajanainen, kust' otettu onnellinen?\n \n\"Tuolt' on saatu saajanainen, tuolt' otettu onnellinen\n \ntakoa Tanikan linnan, uuen linnan ulkopuolta.\n \n\"Eip\u00e4 viel\u00e4 sielt\u00e4k\u00e4n\u00e4, ei per\u00e4n pere\u00e4k\u00e4n\u00e4!\n \nTuolt' on saatu saajanainen, tuolt' otettu onnellinen\n \nVienan p\u00e4\u00e4lilt\u00e4 vesilt\u00e4, ulapoilta auke'ilta.\n \n\"Eip\u00e4 viel\u00e4 sielt\u00e4k\u00e4n\u00e4, ei per\u00e4n pere\u00e4k\u00e4n\u00e4!\n \nKasvoi maalla mansimarja, punapuola kankahalla,\n \npellolla hele\u00e4 hein\u00e4, kukka kultainen aholla:\n \nsiit' on saatu saajanainen, siit' otettu onnellinen.\n \n\"Saajanaisen suu somainen kuni Suomen sukkulainen;\n \nsaajanaisen sirkut silm\u00e4t kuni t\u00e4het taivahalla;\n \nsaajanaisen kuulut kulmat kuni kuu meren-ylinen.\n \n\"Onpa mei\u00e4n saajanaisen kaula kullankiehkuroissa,\n \np\u00e4\u00e4 kullanvipalehissa, k\u00e4et kullank\u00e4\u00e4ril\u00f6iss\u00e4,\n \nsormet kullansormuksissa, korvat kullanhelmil\u00f6iss\u00e4,\n \nkulmat kullansolmuloissa, silm\u00e4ripset simpsukoissa.\n \n\"Luulin kuun kumottavaksi, kuu kumotti kultasolki;\n \nluulin p\u00e4iv\u00e4n paistavaksi, kun sen paistoi paian kaulus;\n \nluulin laivan l\u00e4ikkyv\u00e4ksi, kun sen l\u00e4ikkyi lakki p\u00e4\u00e4ss\u00e4.\n \n\"Jopa kiitin saajanaisen; annas katson kaiken kansan,\n \nonko kansa kaunihina, v\u00e4ki vanha v\u00e4nke\u00e4n\u00e4\n \nsek\u00e4 nuoriso somana, koko joukko juoleana!\n \n\"Jopa katsoin kaiken kansan, ehk\u00e4 tiesin ennoltaki:\n \neip' ole t\u00e4ss\u00e4 ennen ollut eik\u00e4 varsin vasta liene\n \nt\u00e4m\u00e4n joukon juoleutta, t\u00e4m\u00e4n kansan kauneutta,\n \nv\u00e4en vanhan v\u00e4nkeytt\u00e4, v\u00e4en nuorison somuutta.\n \nKaikk' on kansa haljakassa kuni mets\u00e4 huutehessa:\n \nalta on kuin aamurusko, p\u00e4\u00e4lt\u00e4 on kuin p\u00e4iv\u00e4nkoite.\n \n\"Huokeat oli hopeat, l\u00f6yh\u00e4t kullat kutsuloilla,\n \nrahataskut tanterilla, rahakukkarot kujilla\n \nn\u00e4ill\u00e4 kutsuvierahilla kutsuloille kunniaksi.\"\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen, virren ponsi polvu'inen,\n \nsiit\u00e4 siirtihe rekehen, l\u00e4htevi kohin kotia;\n \nlaulelevi virsiss\u00e4ns\u00e4, laulelevi, taitelevi.\n \nLauloi virren, lauloi toisen virrell\u00e4p\u00e4 kolmannella\n \nkilahti jalas kivehen, tarttui kapla kannon p\u00e4\u00e4h\u00e4n,\n \nrikkoihe reki runolta, jalas taittui laulajalta,\n \nkapla poikki paukahutti, laiat irti loskahutti.\n \nSanoi vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen, itse virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Onko t\u00e4ss\u00e4 nuorisossa, kansassa kasuavassa,\n \nvaiko t\u00e4ss\u00e4 vanhalassa, v\u00e4ess\u00e4 v\u00e4henev\u00e4ss\u00e4,\n \nkenp\u00e4 Tuonelle k\u00e4visi, l\u00e4htisi Manan majoille,\n \ntoisi Tuonelta orasen, v\u00e4\u00e4nti\u00e4n Manan v\u00e4elt\u00e4\n \nreki uusi laatiani, korjanen kohentoani?\"\n \nSek\u00e4 nuoremmat sanovi, jotta vanhat vastoavi:\n \n\"Ei ole t\u00e4ss\u00e4 nuorisossa eik\u00e4 varsin vanhastossa,\n \nkoko suuressa su'ussa niin urosta urheata,\n \njotta Tuonelle menisi, l\u00e4htisi Manan majoille,\n \ntoisi Tuonelta orasen, v\u00e4\u00e4nti\u00e4n Manan majoilta\n \nreki uusi laatiasi, korjanen kohentoasi.\"\n \nSilloin vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen, laulaja i\u00e4n-ikuinen,\n \nl\u00e4ksi toiste Tuonelahan, matkasi Manan majoille.\n \nToi orasen Tuonelasta, v\u00e4\u00e4nti\u00e4n Manan majoilta.\n \nSiit\u00e4 vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen laulavi salon sinisen,\n \nsalohon tasaisen tammen sek\u00e4 pihlajan p\u00e4tev\u00e4n;\n \nne kohenti korjaksensa, painalti jalaksiksensa,\n \nniist\u00e4 katsoi kaplaksia sek\u00e4 v\u00e4\u00e4nti vempeleit\u00e4:\n \nsai korjan kohennetuksi, re'en uuen laaituksi.\n \nPisti varsan valjahisin, ruskean re'en etehen,\n \nitse istuihe rekehen, laskettihe laitiohon.\n \nVitsattaki virkku juoksi, helmin ly\u00f6m\u00e4tt\u00e4 hevonen\n \nentisille appehille, taanoisille suuruksille;\n \nsaattoi vanhan V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen, laulajan i\u00e4n-ikuisen,\n \noman uksen aukomille, oman kynnyksen etehen.","title":"Viideskolmatta runo","type":"page"}