{"collection":"Northern European Mythology","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/neu/kvfin/26.htm","path":"neu/kvfin/26.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/neu/kvfin/26.htm","text":"Ahti oli saarella asuva, Kaukoniemen kainalossa.\n \nOli pellon kynn\u00e4nn\u00e4ss\u00e4, vainion vakoannassa.\n \nKorvalta ylen korea, kovin tarkka kuulennalta.\n \nKuulevi jumun kyl\u00e4lt\u00e4, j\u00e4ryn j\u00e4rvien takoa,\n \njalan iskun iljenelt\u00e4, reen kapinan kankahalta.\n \nJuohtui juoni mielehens\u00e4, tuuma aivohon osasi:\n \nh\u00e4it\u00e4 Pohjola pit\u00e4vi, salajoukko juominkia!\n \nMurti suuta, v\u00e4\u00e4nti p\u00e4\u00e4t\u00e4, murti mustoa haventa;\n \nveret vier\u00e4hti pahaksi poloisilta poskip\u00e4ilt\u00e4.\n \nHeti heitti kynn\u00f6ksens\u00e4, vaon keskivainiolle;\n \nnousi maasta ratsahille, l\u00e4htevi kohin kotia\n \nluoksi armahan emonsa, tyk\u00f6 valtavanhempansa.\n \nSanoi tuonne saatuansa, toimitteli tultuansa:\n \n\"Oi emoni, vaimo vanha! Pane ruoka ruttoisesti\n \nsy\u00f6\u00e4 miehen n\u00e4lk\u00e4hisen, haukata halun-alaisen!\n \nL\u00e4mmit\u00e4 samassa sauna, pian pirtti riu'uttele,\n \nmiss\u00e4 mies puhasteleikse, sueiksen urosten sulho!\"\n \nTuop' on \u00e4iti Lemmink\u00e4isen pani ruoan ruttoisesti\n \nsy\u00f6\u00e4 miehen n\u00e4lk\u00e4hisen, haukata halun-alaisen\n \nyhen kylyn joutuessa, yhen saunan saapuessa.\n \nSiit\u00e4 lieto Lemmink\u00e4inen otti ruokoa rutosti;\n \nmeni saunahan samassa, k\u00e4vi kylpyhuonehesen.\n \nSiell\u00e4 peiponen peseikse, pulmonen puhasteleikse,\n \np\u00e4\u00e4ns\u00e4 pellavaspioksi, kaulanvarren valkeaksi.\n \nTuli saunasta tupahan. Sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Oi emoni, vaimo vanha! Astu aittahan m\u00e4elle,\n \ntuo sielt\u00e4 somat sopani, kanna vaattehet vakaiset,\n \njotka p\u00e4\u00e4lleni pukisin, varustaisin varrelleni!\"\n \nEmo enn\u00e4tti kysy\u00e4, vaimo vanha tutkaella:\n \n\"Kunne l\u00e4het, poikueni? L\u00e4hetk\u00f6 ilveksen ajohon\n \nvaiko hirven hiih\u00e4nt\u00e4h\u00e4n vai oravan ammuntahan?\"\n \nVirkkoi lieto Lemmink\u00e4inen, sanoi kaunis Kaukomieli:\n \n\"Oi emoni, kantajani! L\u00e4he en ilveksen ajohon\n \nenk\u00e4 hirven hiih\u00e4nt\u00e4h\u00e4n, en oravan ammuntahan;\n \nl\u00e4hen Pohjolan pitoihin, salajoukon juominkihin.\n \nTuo mulle somat sopani, vaka'iset vaatteheni,\n \nh\u00e4iss\u00e4 h\u00e4ilytelt\u00e4v\u00e4ni, pioissa pi'elt\u00e4v\u00e4ni!\"\n \nEmo kielti poikoansa, nainen miest\u00e4ns\u00e4 ep\u00e4si;\n \nep\u00e4si kavetta kaksi, kielti kolme luonnotarta\n \nl\u00e4htem\u00e4st\u00e4 Lemmink\u00e4ist\u00e4 hyv\u00e4n Pohjolan pitoihin.\n \nNoin sanoi emo pojalle, lausui vanhin lapsellensa:\n \n\"Ell\u00f6s menk\u00f6, poikueni, poikueni, Kaukueni,\n \nnoihin Pohjolan pitoihin, suuren joukon juominkihin!\n \nEi sua kutsuttu sinne, ei tarkoin tahotakana.\"\n \nTuop' on lieto Lemmink\u00e4inen sanan virkkoi, noin\n \nnimesi:\n \n\"Kurjat kutsuen menevi, hyv\u00e4 ilman hyppeleikse!\n \nTuoss' on kutsut kuun-ikuiset, airuhut alinomaiset\n \nmiekassa tuliter\u00e4ss\u00e4, s\u00e4il\u00e4ss\u00e4 s\u00e4kenev\u00e4ss\u00e4.\"\n \nTuop' on \u00e4iti Lemmink\u00e4isen yh\u00e4 kielte\u00e4 k\u00e4kesi:\n \n\"Ell\u00f6s vainen, poikueni, menk\u00f6 Pohjolan pitoihin!\n \nMonet on kummat matkallasi, isot tiell\u00e4si imehet,\n \nkolme surmoa kovinta, kolme miehen kuolemata.\"\n \nVirkkoi lieto Lemmink\u00e4inen, sanoi kaunis Kaukomieli:\n \n\"Ain' on surmia akoilla, kaikin paikoin kuolemia;\n \nei uros h\u00e4t\u00e4ile noita, ei varsin varannekana.\n \nVaan kuitenki kaikitenki sano korvin kuullakseni:\n \nmi on surma ensim\u00e4inen, ensim\u00e4inen, viimeinenki?\"\n \nVirkkoi \u00e4iti Lemmink\u00e4isen, vaimo vanha vastaeli:\n \n\"Sanon surmat syyt\u00e4 my\u00f6ten enk\u00e4 miehen mielt\u00e4\n \nmy\u00f6ten.\n \nSanon surman ensim\u00e4isen. Se on surma ensi surma:\n \nmenet matkoa v\u00e4h\u00e4isen, p\u00e4\u00e4set tiet\u00e4 p\u00e4iv\u00e4yksen:\n \ntulevi joki tulinen poikkipuolin vastahasi.\n \nJoessa tulinen koski, koskessa tulinen luoto,\n \nluo'olla tulinen korko, korolla tulinen kokko:\n \ny\u00f6t se hammasta hiovi, p\u00e4iv\u00e4t kyntt\u00e4 kitkuttavi\n \ntulijalle vierahalle, saavalle k\u00e4ke\u00e4v\u00e4lle.\"\n \nVirkkoi lieto Lemmink\u00e4inen, sanoi kaunis Kaukomieli:\n \n\"Se on surma naisen surma, ei ole kuolema urohon.\n \nKyll\u00e4 m\u00e4 siihen keinon keksin, arvoan hyv\u00e4n asian:\n \nlaulan lepp\u00e4isen hevosen, laulan lepp\u00e4isen urohon\n \nsivutseni siirtym\u00e4h\u00e4n, eest\u00e4ni vaeltamahan;\n \nitse sorsana sukellan, allina alenteleime\n \nkouritse kokon kynimen, vaakalinnun varpahitse.\n \nOi emoni, kantajani! Sano surma keskim\u00e4inen!\"\n \nSanoi \u00e4iti Lemmink\u00e4isen: \"Se on surma toinen surma:\n \nmenet matkoa v\u00e4h\u00e4isen, toki toisen p\u00e4iv\u00e4yksen:\n \ntulevi tulinen kuoppa, se on poikkipuolin tiet\u00e4,\n \nit\u00e4h\u00e4n i\u00e4ti pitk\u00e4, luotehesen loppumatoin,\n \nt\u00e4ynn\u00e4 kuumia kivi\u00e4, palavia paateroita.\n \nSinne on satoja saanut, tuhansia tukkueltu,\n \nsa'an miest\u00e4 miekallista, tuhat rautaista oritta.\"\n \nVirkkoi lieto Lemmink\u00e4inen, sanoi kaunis Kaukomieli:\n \n\"Ei ole siin\u00e4 miehen surma eik\u00e4 kuolema urohon.\n \nKyll\u00e4 m\u00e4 siihen mutkan muistan, mutkan muistan,\n \nkeinon keksin:\n \nlaulan ma lumesta miehen, uron hangesta hotaisen,\n \nsen tungen tulen v\u00e4kehen, vaivaelen valkeahan,\n \nkylpij\u00e4ksi kuuman saunan vastan vaskisen keralla;\n \nitse siirr\u00e4ime sivutse, tungeime tulen l\u00e4vitse,\n \nettei partana palane, hivuskutri kurvettune.\n \nOi emoni, kantajani! Sano surma j\u00e4lkim\u00e4inen!\"\n \nSanoi \u00e4iti Lemmink\u00e4isen: \"Se on surma kolmas surma:\n \nmenet viel\u00e4ki v\u00e4h\u00e4isen, p\u00e4\u00e4set siit\u00e4 p\u00e4iv\u00e4yksen,\n \nPohjolan ver\u00e4j\u00e4n suulle, ahtahimpahan alahan:\n \nsusi p\u00e4\u00e4lle suimistaikse, karhu toisna kaimistaikse\n \nsuulla Pohjolan ver\u00e4j\u00e4n, kape'immassa kujassa.\n \nSy\u00f6nyt on sa'anki miest\u00e4, tuhonnut tuhat urosta,\n \nniin miks' ei sinua s\u00f6isi, tuhoaisi turvatointa?\"\n \nVirkkoi lieto Lemmink\u00e4inen, sanoi kaunis Kaukomieli:\n \n\"Uuhi uunna sy\u00f6t\u00e4k\u00f6h\u00f6n, rieskana revitt\u00e4k\u00f6h\u00f6n,\n \nvaan ei mies pahempikana, uros untelompikana!\n \nMinua on vy\u00f6tty miehen vy\u00f6ll\u00e4, pantu miehen\n \npalkimella,\n \nsolmittu uron solilla, jotten viel\u00e4 jouakana\n \nsuuhun Untamon susien, kitahan kirokavetten.\n \n\"Muistan ma suelle mutkan, keksin keinon karhullenki:\n \nsuet laulan suitsi-suuhun, karhut rautakahlehisin,\n \ntahi rutjon ruumeniksi, seulaisen sepalehiksi.\n \nSill\u00e4 siit\u00e4 selvit\u00e4ime, p\u00e4\u00e4sen matkani perille.\"\n \nSanoi \u00e4iti Lemmink\u00e4isen: \"Et viel\u00e4 perille p\u00e4\u00e4snyt!\n \nNe oli sinne menness\u00e4si matkalla isot imehet,\n \nkolme kummoa kovoa, kolme miehen kuolemata;\n \nviel' on sinne saatuasi paikalla pahimmat kummat.\n \nKulet tiet\u00e4 pikkaraisen, tulet Pohjolan pihalle:\n \naita on rautainen rakettu, ter\u00e4starha teeksennelty\n \nmaasta asti taivosehen, taivosesta maahan asti,\n \nkeih\u00e4'ill\u00e4 seiv\u00e4stetty, maan maoilla aiastettu,\n \nk\u00e4\u00e4rmehill\u00e4 vitsastettu, sisiliskoilla si'elty;\n \nheitty h\u00e4nn\u00e4t h\u00e4ilym\u00e4h\u00e4n, p\u00e4\u00e4kurikat kuilumahan,\n \np\u00e4\u00e4keh\u00e4t k\u00e4h\u00e4j\u00e4m\u00e4h\u00e4n, p\u00e4\u00e4t ulos, sis\u00e4h\u00e4n h\u00e4nn\u00e4t.\n \n\"Maass' on toisia matoja, rata kyit\u00e4, k\u00e4\u00e4rmehi\u00e4\n \nyl\u00f6s kielin kiehumassa, alas h\u00e4nnin h\u00e4ilym\u00e4ss\u00e4.\n \nYks' on muita kauheampi eess\u00e4 portin poikkipuolin,\n \npitel\u00e4mpi pirtin hirtt\u00e4, paksumpi kujapatsasta,\n \nyl\u00f6s kielin kiehumassa, suin yl\u00f6s suhahtamassa,\n \nei ket\u00e4n\u00e4 muuta vasten, vasten vaivaista sinua.\"\n \nVirkkoi lieto Lemmink\u00e4inen, sanoi kaunis Kaukomieli:\n \n\"Seki on surma lapsen surma, ei ole kuolema urohon.\n \nTunnen ma tulen lumoa, valkeaisen vaivutella,\n \nja tunnen maot manata, k\u00e4\u00e4rmehyiset k\u00e4\u00e4nnytell\u00e4.\n \n\u00c4sken p\u00e4\u00e4n\u00e4 eilisen\u00e4 kynnin maata kyyn-alaista,\n \nk\u00e4\u00e4nnin maata k\u00e4\u00e4rmehist\u00e4 aivan paljahin k\u00e4t\u00f6sin.\n \nKyyt pitelin kynsiss\u00e4ni, k\u00e4siss\u00e4ni k\u00e4\u00e4rmehyiset;\n \ntapoin kyit\u00e4 kymmenkunnan, sa'an mustia matoja:\n \nviel' on kynnet kyyn veress\u00e4, k\u00e4et k\u00e4\u00e4rmehen talissa.\n \nSill' en taia tullakana, viel' en varsin jouakana\n \nmaon suuren suupalaksi, k\u00e4\u00e4rmehen k\u00e4sialaksi:\n \nitse konnat kouristelen, ilke\u00e4t iki puserran,\n \nkyyt on laulan laiemmalle, maot muutan tien mukahan,\n \nastun Pohjolan pihalta, tungeime tuvan sis\u00e4h\u00e4n.\"\n \nSanoi \u00e4iti Lemmink\u00e4isen: \"Ell\u00f6s vainen, poikueni,\n \nmenk\u00f6 Pohjolan tupahan, Sariolan salvoksihin!\n \nSiell' on miehet miekka vy\u00f6ll\u00e4, urohot sota-aseissa,\n \nhumalassa hullut miehet, pahat paljo juotuansa.\n \nLaulavat sinun poloisen miekkahan tuliter\u00e4h\u00e4n;\n \njo on laulettu paremmat, jalommatki jaksettuna.\"\n \nVirkkoi lieto Lemmink\u00e4inen, sanoi kaunis Kaukomieli:\n \n\"Jo olen ennenkin elellyt noilla Pohjolan tuvilla.\n \nEi minua laula lappi eik\u00e4 tunge turjalainen;\n \nitse laulan lappalaisen sek\u00e4 tungen turjalaisen:\n \nlaulan halki hartionsa, puhki leukansa puhelen,\n \npaian kauluksen kaheksi, rikki rintalastasensa.\"\n \nSanoi \u00e4iti Lemmink\u00e4isen: \"Ohoh poikani poloinen!\n \nViel\u00e4 muistat muinaistasi, kerskut ennen k\u00e4ynnist\u00e4si!\n \nJo olet ennenkin elellyt noilla Pohjolan tuvilla:\n \nuinut kaikki umpilammit, koirankieliset kokenut,\n \nk\u00e4ynyt koskia kolisten, my\u00f6t\u00e4virtoja vilisten,\n \nTuonen kosket tunnustellut, mitannut Manalan virrat!\n \nSiell' oisit t\u00e4n\u00e4ki p\u00e4\u00e4n\u00e4 ilman \u00e4ititt\u00e4 pahatta.\n \n\"Muistapa, mit\u00e4 sanelen! Tulet Pohjolan tuville:\n \nm\u00e4ki on t\u00e4ynn\u00e4 seip\u00e4hi\u00e4, piha t\u00e4ynn\u00e4 pylv\u00e4hi\u00e4,\n \nne on t\u00e4ynn\u00e4 miehen p\u00e4it\u00e4; yks' on seiv\u00e4s p\u00e4\u00e4t\u00f6in seiv\u00e4s\n \nsenp\u00e4 seip\u00e4h\u00e4n nen\u00e4h\u00e4n sinun p\u00e4\u00e4si leikatahan!\"\n \nVirkkoi lieto Lemmink\u00e4inen, sanoi kaunis Kaukomieli:\n \n\"Hurja noita huolinevi, ep\u00e4kelpo keksinevi\n \nviitt\u00e4, kuutta vainovuotta, seitsent\u00e4 sotakese\u00e4!\n \nEi noita uro totelle, v\u00e4\u00e4j\u00e4nne v\u00e4he\u00e4k\u00e4n\u00e4.\n \nTuo mulle sotisopani, vanhat vainovaatteheni!\n \nItse k\u00e4yn isoni miekan, katson kalvan taattoseni;\n \nviikon on vilussa ollut, kauan kaihossa sijassa,\n \nitkenyt ik\u00e4ns\u00e4 siell\u00e4, kantajata kaipaellut.\"\n \nSai siit\u00e4 sotisopansa, vanhat vainovaattehensa,\n \nisonsa ikuisen miekan, tuon taaton sotatoverin.\n \nSenp\u00e4 siltahan sys\u00e4si, terin ty\u00f6nti lattiahan:\n \nmiekkanen k\u00e4ess\u00e4 k\u00e4\u00e4ntyi kuni tuore tuomen latva\n \ntahi kasvava kataja. Sanoi lieto Lemmink\u00e4inen:\n \n\"Tuskin on Pohjolan tuvissa, Sariolan salvoksissa\n \nt\u00e4m\u00e4n miekan miettij\u00e4ist\u00e4, t\u00e4m\u00e4n kalvan katsojaista.\"\n \nJousen sein\u00e4lt\u00e4 sivalti, kaaren vahvan vaarnaselta.\n \nSanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella:\n \n\"Sen m\u00e4 mieheksi sanoisin, urohoksi arveleisin,\n \njoka jouseni vet\u00e4isi, kiver\u00e4ni kiinnitt\u00e4isi\n \nnoilla Pohjolan tuvilla, Sariolan salvoksilla.\"\n \nSiit\u00e4 lieto Lemmink\u00e4inen, tuo on kaunis Kaukomieli,\n \nsuorihe sotisopihin, puki vainovaattehisin.\n \nItse lausui orjallensa, sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Oi on osto-orjaseni, rahan saatu raatajani!\n \nJou'uta sotaoriini, valjastele vainovarsa\n \nl\u00e4hte\u00e4kseni pitoihin, lemmon joukon juominkihin!\"\n \nOrja n\u00f6yr\u00e4, neuvottava, pian pistihe pihalle,\n \nty\u00f6nti varsan valjahisin, puikkoihin tulipunaisen.\n \nSanoi tuolta tultuansa: \"Jo olen tehnyt teht\u00e4v\u00e4ni,\n \nsuorittanut tuon orosi, varsan viljon valjastanut.\"\n \nSiit\u00e4 lieto Lemmink\u00e4isen luku l\u00e4hte\u00e4 tulevi.\n \nK\u00e4si k\u00e4ski, toinen kielti, sormet suoniset pakotti.\n \nToki l\u00e4ksi, kuin k\u00e4kesi, varsin l\u00e4ksi, ei varannut.\n \nEmo neuvoi poikoansa, vanhin lastansa varoitti\n \noven suusta, orren alta, kattilan katasijoilta:\n \n\"Poikueni, ainueni, lapseni, vakauteni!\n \nJos sa jou'ut juominkihin, tapahut mihin tahansa,\n \njuopa puoli tuoppiasi, keskimaihin maljasesi;\n \nanna toisen toinen puoli, pahemman pahempi puoli:\n \nmato maljassa venyvi, toukka tuopin pohjukassa.\"\n \nViel\u00e4 neuvoi poikoansa, varsin lastansa vakusti\n \nperim\u00e4isen pellon p\u00e4\u00e4st\u00e4, ver\u00e4j\u00e4lt\u00e4 viimeiselt\u00e4:\n \n\"Jos sa jou'ut juominkihin, tapahut mihin tahansa,\n \nistu puolella sijoa, astu puoliaskelella,\n \nanna toisen toinen puoli, pahemman pahempi puoli,\n \nniin sinusta mies tulevi, uros selv\u00e4 selki\u00e4vi\n \nl\u00e4pi k\u00e4ym\u00e4h\u00e4n ker\u00e4j\u00e4t, jutut julki polkemahan\n \nurohoisessa v\u00e4ess\u00e4, miehisess\u00e4 joukkiossa.\"\n \nSiit\u00e4 l\u00e4ksi Lemmink\u00e4inen istuen oron re'ess\u00e4;\n \niski virkkua vitsalla, heitti helmiruoskasella.\n \nL\u00e4ksi virkku vierem\u00e4h\u00e4n, hevonen helett\u00e4m\u00e4h\u00e4n.\n \nAjoi aikoa v\u00e4h\u00e4isen, hyv\u00e4n hetken hetkutteli:\n \nn\u00e4ki tiell\u00e4 teirikarjan. Teiret lentohon lehahti,\n \nlintukarja kapsahutti eest\u00e4 juoksevan hevosen.\n \nJ\u00e4i hitusen h\u00f6yheni\u00e4, tielle teiren sulkasia.\n \nNe kokosi Lemmink\u00e4inen, tapaeli taskuhunsa:\n \nei tie\u00e4, mik\u00e4 tulisi, tapahtuisi taipalella;\n \nkaikki on tarpehen talossa, hyv\u00e4ksi h\u00e4t\u00e4varana.\n \nAjoi eellehen v\u00e4h\u00e4isen, kulki tiet\u00e4 pikkuruisen;\n \njo hepo h\u00f6r\u00f6steleikse, luppakorva luonteleikse.\n \nSe on lieto Lemmink\u00e4inen, itse kaunis Kaukomieli,\n \nkuorustihe korjastansa, kaarastihe katsomahan:\n \nniin on, kuin sanoi emonsa, oma vanhempi vakasi!\n \nAivin on joki tulinen poikitse hevon e'ess\u00e4.\n \nJoess' on tulinen koski, koskessa tulinen luoto,\n \nluo'olla tulinen korko, korolla tulinen kokko:\n \nsill\u00e4 kulkku tulta kuohui, suu valeli valkeata,\n \nh\u00f6yhenet tulena tuiski, s\u00e4kenin\u00e4 s\u00e4ihk\u00e4eli.\n \nKaukon kaukoa n\u00e4kevi, loitompata Lemmink\u00e4isen:\n \n\"Minnep\u00e4 menevi Kauko, kunne l\u00e4ksit, Lemmin poika?\"\n \nVirkkoi lieto Lemmink\u00e4inen, sanoi kaunis Kaukomieli:\n \n\"L\u00e4ksin Pohjolan pitoihin, salajoukon juominkihin.\n \nV\u00e4lty syrj\u00e4h\u00e4n v\u00e4h\u00e4isen, poikellaite tielt\u00e4 poies,\n \nlaske eelle matkamiest\u00e4, Lemmink\u00e4ist\u00e4 liiatenki,\n \nsivutsesi siirtym\u00e4h\u00e4n, vieretse vaeltamahan!\"\n \nKokko saatteli sanoa, tulikulkku kuiskahella:\n \n\"Lasken eelle matkamiehen, Lemmink\u00e4isen liiatenki\n \nsuun kautta samoamahan, kautta kulkun kulkemahan:\n \nsiit\u00e4 sulle tie menevi menn\u00e4 tuosta tuon hyv\u00e4ksi\n \nnoihin pitkihin pitoihin, i\u00e4n kaiken istumihin.\"\n \nMit\u00e4 huoli Lemmink\u00e4inen! Ei tuossa kovin h\u00e4t\u00e4illyt.\n \nTapasip' on taskuhunsa, l\u00f6ihe kukkaroisehensa,\n \notti teiren sulkasia; hieroa hitustelevi\n \nkahen k\u00e4mmenen v\u00e4liss\u00e4, sormen kymmenen sovussa:\n \nsiit\u00e4 syntyi teirikarja, koko parvi koppeloita.\n \nSy\u00f6ksi ne kokolle suuhun, antoi appajan kitahan,\n \nkulkkuhun kokon tulisen, ikenihin iskulinnun.\n \nSill\u00e4 siit\u00e4 selvittihe, p\u00e4\u00e4si p\u00e4iv\u00e4n ensim\u00e4isen.\n \nIski virkkua vitsalla, hel\u00e4hytti helmisell\u00e4.\n \nL\u00e4ks' oronen oikomahan, hepo helkehytt\u00e4m\u00e4h\u00e4n.\n \nAjoi matkoa palasen, piirr\u00e4tteli pikkuruisen;\n \njo oronen ouostuvi, hevonen h\u00f6r\u00e4htelevi.\n \nKohottihe korjastansa, kaahistihe katsomahan:\n \nniin on, kuin sanoi emonsa, oma vanhempi vakitti!\n \nOn eess\u00e4 tulinen kuoppa, se on poikkipuolin tiet\u00e4,\n \nit\u00e4h\u00e4n i\u00e4ti pitk\u00e4, luotehesen loppumatoin,\n \nt\u00e4ynn\u00e4 kuumoa kive\u00e4, palavata paateroa.\n \nMit\u00e4 huoli Lemmink\u00e4inen! Ukkoa rukoelevi:\n \n\"Oi Ukko, ylijumala, tahi taatto taivahinen!\n \nNosta lonka luotehelta, toinen l\u00e4nnest\u00e4 l\u00e4het\u00e4,\n \nkolmas istuta i\u00e4st\u00e4, kohottele koillisesta,\n \nsyrjin yhtehen syse\u00e4, lomatusten loukahuta!\n \nSa'a lunta sauvan varsi, kiehittele keih\u00e4svarsi\n \nnoille kuumille kiville, palaville paateroille!\"\n \nTuo Ukko, ylijumala, taatto vanha taivahinen,\n \nnosti longan luotehelta, toisen l\u00e4nnest\u00e4 l\u00e4hetti,\n \ni\u00e4tti i\u00e4st\u00e4 pilven, kohotteli koilta ilman,\n \nnep\u00e4 yhtehen yhytti, lomakkohon loukahutti.\n \nSatoi lunta sauvan varren, kiehitteli keih\u00e4svarren\n \nnoille kuumille kiville, palaville paateroille:\n \ntulipa luminen lampi, hyinen j\u00e4rvi muo'ostihe.\n \nSiit\u00e4 lieto Lemmink\u00e4inen lauloi tuohon j\u00e4isen sillan\n \npoikitse lumisen lammin, \u00e4yr\u00e4h\u00e4st\u00e4 \u00e4yr\u00e4h\u00e4sen.\n \nSill\u00e4 sen rovin vaelti, p\u00e4\u00e4si toisen p\u00e4iv\u00e4yksen.\n \nLaski virkkua vitsalla, hel\u00e4hytti helmisvy\u00f6ll\u00e4.\n \nSai virkku vilett\u00e4m\u00e4h\u00e4n, hepo h\u00f6tkelytt\u00e4m\u00e4h\u00e4n.\n \nVirkku juoksi virstan, toisen, maan paras palan pakeni;\n \nsiit\u00e4 seisahtui \u00e4kisti, ei pakene paikaltansa.\n \nItse lieto Lemmink\u00e4inen kavahtihe katsomahan:\n \non susi ver\u00e4j\u00e4n suulla, karhu vastassa kujalla,\n \nsuulla Pohjolan ver\u00e4j\u00e4n, p\u00e4\u00e4ss\u00e4 pitkien kujien.\n \nSilloin lieto Lemmink\u00e4inen, itse kaunis Kaukomieli,\n \ntavoitteli taskuhunsa, kulki kukkaroisehensa;\n \notti uuhen villasia, hieroa utustelevi\n \nkahen k\u00e4mmenen kesess\u00e4, sormen kymmenen sovussa.\n \nPuhui kerran k\u00e4mmenelle: uuhet juoksuhun uhahti,\n \nkoko lauma lampahia, karitsoita aika karja.\n \nSuet sinne ry\u00f6m\u00e4isihe, karhut kanssa kaimasihe.\n \nItse lieto Lemmink\u00e4inen ajoi eelle matkoansa.\n \nKulki tiet\u00e4 pikkaraisen, tuli Pohjolan pihalle.\n \nAita oli rautainen rakettu, ter\u00e4ksinen tarha tehty,\n \nsata sylt\u00e4 maaem\u00e4h\u00e4n, tuhat sylt\u00e4 taivosehen,\n \nkeih\u00e4'ill\u00e4 seiv\u00e4stetty, maan maoilla aiastettu,\n \nk\u00e4\u00e4rmehill\u00e4 kiinnitetty, sisiliskoilla si'elty:\n \nheitty h\u00e4nn\u00e4t h\u00e4ilym\u00e4h\u00e4n, p\u00e4\u00e4kurikat kuilumahan,\n \np\u00e4\u00e4t vankat vapajamahan, p\u00e4\u00e4t ulos, sis\u00e4h\u00e4n h\u00e4nn\u00e4t.\n \nSe on lieto Lemmink\u00e4inen jo tuossa ajattelevi:\n \n\"Niin on, kuin sanoi emoni, kantajani kaikeroitti:\n \non tuossa mokoma aita pantu maasta taivosehen!\n \nAlahatse kyy matavi, alemmaksi aita pantu,\n \nyl\u00e4h\u00e4tse lintu lenti, ylemm\u00e4ksi aita pantu.\"\n \nTok' ei tuossa Lemmink\u00e4inen huolinut kovin h\u00e4t\u00e4ill\u00e4.\n \nVeti veitsen huotrastansa, tupestansa tuiman rauan,\n \nsill\u00e4 aitoa sivalti, katkoi aiakset kaheksi;\n \naian rautaisen avasi, k\u00e4\u00e4nti tarhan k\u00e4\u00e4rmehisen\n \nviielt\u00e4 vitsasv\u00e4lilt\u00e4, seitsem\u00e4lt\u00e4 seip\u00e4h\u00e4lt\u00e4.\n \nItse eellehen ajavi portin Pohjolan etehen.\n \nK\u00e4\u00e4rme tiell\u00e4 k\u00e4\u00e4nteleikse eess\u00e4 portin poikkipuolin,\n \npitel\u00e4mpi pirtin hirtt\u00e4, paksumpi patsasta portin.\n \nSata silme\u00e4 maolla, tuhat kielt\u00e4 k\u00e4\u00e4rmehell\u00e4,\n \nsilm\u00e4t seulan suuruhiset, kielet pitk\u00e4t keihovartta,\n \nhampahat haravan varren, selk\u00e4 seitsem\u00e4n venett\u00e4.\n \nSiin\u00e4 lieto Lemmink\u00e4inen ei tohi k\u00e4siksi k\u00e4y\u00e4\n \nsatasilm\u00e4lle maolle, tuhatkieli-k\u00e4\u00e4rmehelle.\n \nVirkkoi lieto Lemmink\u00e4inen, sanoi kaunis Kaukomieli:\n \n\"Mato musta, maanalainen, toukka Tuonen-karvallinen,\n \nkulkija kulon-alainen, lehen lemmon juurehinen,\n \nl\u00e4pi m\u00e4tt\u00e4h\u00e4n menij\u00e4, puun juuren pujottelija!\n \nKuka sun kulosta nosti, hein\u00e4n juuresta her\u00e4tti\n \nmaan p\u00e4\u00e4lle matelemahan, tielle teukkalehtamahan?\n \nKuka nosti nokkoasi, kuka k\u00e4ski, ken kehoitti\n \np\u00e4\u00e4t\u00e4 pyst\u00f6ss\u00e4 pite\u00e4, kaulan vartta kankeata?\n \nIsosiko vai emosi vaiko vanhin velji\u00e4si\n \nvai nuorin sisariasi vaiko muu sukusi suuri?\n \n\"Sule nyt suusi, peit\u00e4 p\u00e4\u00e4si, k\u00e4tke kielesi k\u00e4pe\u00e4,\n \nsykerr\u00e4ite sykkyr\u00e4h\u00e4n, k\u00e4perr\u00e4ite k\u00e4ppyr\u00e4h\u00e4n,\n \nanna tiet\u00e4, puolen tiet\u00e4, sivu menn\u00e4 matkamiehen!\n \nTahi siirry tielt\u00e4 poies, kule, kurja, kursikkohon,\n \nkaaloa kanervikkohon, sala'aite sammalehden,\n \nve\u00e4ite villakuontalona, haavan halkona kuleksi,\n \ntunge p\u00e4\u00e4si turpehesen, m\u00e4t\u00e4 m\u00e4tt\u00e4h\u00e4n sis\u00e4h\u00e4n\n \nturpehessa sun tupasi, alla m\u00e4tt\u00e4h\u00e4n majasi:\n \njospa tuolta p\u00e4\u00e4si nostat, Ukko p\u00e4\u00e4si s\u00e4rkenevi\n \nneuloilla ter\u00e4snenill\u00e4, rakehilla rautaisilla.\"\n \nSenp\u00e4 lausui Lemmink\u00e4inen. Ei sit\u00e4 mato totellut;\n \nain' yh\u00e4 k\u00e4h\u00e4elevi, yl\u00f6s kielin kiehahtavi,\n \nsuin yl\u00f6s suhahtelevi p\u00e4\u00e4n varalle Lemmink\u00e4isen.\n \nSiit\u00e4 lieto Lemmink\u00e4inen muisti vanhoja sanoja,\n \nennen eukon neuvomia, \u00e4itins\u00e4 opettamia.\n \nSanoi lieto Lemmink\u00e4inen, virkki kaunis Kaukomieli:\n \n\"Kun et tuostana totelle etk\u00e4 v\u00e4\u00e4j\u00e4nne v\u00e4h\u00e4ll\u00e4,\n \nviel\u00e4 turvut tuskihisi, paisut pakkop\u00e4ivihisi,\n \nhalkeat, paha, kaheksi, konna, kolmeksi muruksi,\n \nkun ma etsinen emosi, haen valtavanhempasi.\n \nTie\u00e4n, sykk\u00e4, synnynt\u00e4si, maan kamala, kasvantasi:\n \nSy\u00f6j\u00e4t\u00e4r sinun emosi, Vetehinen vanhempasi.\n \n\"Sylki Sy\u00f6j\u00e4t\u00e4r vesille, laski kuolan lainehille.\n \nTuota tuuli tuuitteli, ve'en henki heilutteli,\n \ntuuitteli vuotta kuusi, senki seitsem\u00e4n kese\u00e4\n \nselv\u00e4ll\u00e4 meren sel\u00e4ll\u00e4, lapovilla lainehilla.\n \nVesi sen pitk\u00e4ksi venytti, p\u00e4iv\u00e4 paistoi pehme\u00e4ksi,\n \nve'en tyrsky maalle ty\u00f6nti, aalto rannallen ajeli.\n \n\"Kulki kolme luonnotarta rannalla meren rapean,\n \nmeren pauhun partahalla. Ne tuon rannalla n\u00e4kiv\u00e4t;\n \nsanoivat sanalla tuolla: 'Mip\u00e4 tuostaki tulisi,\n \nkunpa Luoja hengen loisi, tuolle silm\u00e4t siunoaisi?'\n \n\"P\u00e4\u00e4tyi Luoja kuulemassa; sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n'Pahasta paha tulisi, konna konnan oksennosta,\n \njos ma tuolle hengen loisin, silm\u00e4t p\u00e4\u00e4h\u00e4n siunoaisin.'\n \n\"Saipa Hiisi kuulemahan, mies h\u00e4ijy t\u00e4hy\u00e4m\u00e4h\u00e4n.\n \nItse luojaksi rupesi; antoi Hiisi hengen tuolle\n \nkonnan ilke\u00e4n kinalle, Sy\u00f6j\u00e4tt\u00e4ren sylkem\u00e4lle:\n \nsiit\u00e4 k\u00e4\u00e4ntyi k\u00e4\u00e4rmeheksi, muuttui mustaksi maoksi.\n \n\"Mist' on tuolle henki saatu? Henki Hiien hiiloksesta.\n \nMist' on syyetty sy\u00e4nt\u00e4? Sy\u00f6j\u00e4tt\u00e4relt\u00e4 sy\u00e4nt\u00e4.\n \nMist' on aivot ankeloisen? Virran vankan vaaluvista.\n \nMist\u00e4 tunto turmiolla? Kuohusta tulisen kosken.\n \nMist' on p\u00e4\u00e4 pahalle pantu? P\u00e4\u00e4 pahan pavun jyv\u00e4st\u00e4.\n \n\"Mist' on siihen silm\u00e4t luotu? Lemmon liinan\n \nsiemenist\u00e4.\n \nMist' on korvat konnan p\u00e4\u00e4ss\u00e4? Lemmon koivun\n \nlehtosista.\n \nMist' on suuta suunnitettu? Suu solesta Sy\u00f6j\u00e4tt\u00e4ren.\n \nMist' on kieli kehnon suussa? Keitolaisen keih\u00e4'\u00e4st\u00e4.\n \nMist' on hampahat h\u00e4jyll\u00e4? Okahista Tuonen ohran.\n \nMist' on ilke\u00e4n ikenet? Ikenist\u00e4 Kalman immen.\n \n\"Mist' on selk\u00e4 seisotettu? Hiien hiiliseip\u00e4h\u00e4st\u00e4.\n \nMist\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 h\u00e4\u00e4l\u00e4ttyn\u00e4? Pahalaisen palmikosta.\n \nMist\u00e4 suolet solmittuna? Suolet surman vy\u00f6llisest\u00e4.\n \n\"Siin' oli sinun sukusi, siin\u00e4 kuulu kunniasi!\n\"Mato musta, maanalainen, toukka Tuonen-karvallinen,\n \nmaan karva, kaiken ilmankaaren karva!\n \nL\u00e4he nyt tielt\u00e4 matkamiehen, eest\u00e4 kulkijan urohon!\n \nAnna menn\u00e4 matkamiehen, Lemmink\u00e4isen leyhytell\u00e4\n \nnoihin Pohjolan pitoihin, hyv\u00e4n synnyn sy\u00f6minkihin!\"\n \nJo mato kuvattelihe, satasilm\u00e4 siirtelihe,\n \nk\u00e4\u00e4ntelihe k\u00e4\u00e4rme paksu, muuttelihe tien mukahan;\n \nantoi menn\u00e4 matkamiehen, Lemmink\u00e4isen leyhytell\u00e4\n \nnoihin Pohjolan pitoihin, salajoukon juominkihin.","title":"Kuudeskolmatta runo","type":"page"}