{"collection":"Northern European Mythology","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/neu/kvfin/27.htm","path":"neu/kvfin/27.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/neu/kvfin/27.htm","text":"Jo nyt Kaukoni kuletin, saatoin Ahti Saarelaisen\n \nmonen surman suun ohitse, Kalman kielen kantimetse\n \nnoille Pohjolan pihoille, salakansan kartanoille.\n \nNyt onpi saneltavana, kielin kertoeltavana,\n \nmiten lieto Lemmink\u00e4inen, tuo on kaunis Kaukomieli,\n \ntuli Pohjolan tupihin, Sariolan salvoksihin,\n \nilman kutsutta pitoihin, airuhitta juominkihin.\n \nTuop' on lieto Lemmink\u00e4inen, poika, veitikk\u00e4 verev\u00e4,\n \nheti kun tuli tupahan, astui keskilattialle:\n \nsilta liekkui lehmuksinen, tupa kuusinen kumahti.\n \nSanoi lieto Lemmink\u00e4inen, itse virkki, noin nimesi:\n \n\"Terve t\u00e4nne tultuani, terve tervehytt\u00e4j\u00e4lle!\n \nKuules, Pohjolan is\u00e4nt\u00e4! Oisiko talossa t\u00e4ss\u00e4\n \nohria orosen purra, olutta urohon juoa?\"\n \nItse Pohjolan is\u00e4nt\u00e4 istui pitk\u00e4n p\u00f6y\u00e4n p\u00e4\u00e4ss\u00e4.\n \nTuop' on tuolta vastoavi, sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Ollevi talossa t\u00e4ss\u00e4 tannerta orosen olla.\n \nEik\u00e4 kiellet\u00e4 sinua, jos olet siivolla tuvassa,\n \noven suussa seisomasta, oven suussa, orren alla,\n \nkahen kattilan v\u00e4liss\u00e4, kolmen koukun koskevilla.\"\n \nSiin\u00e4 lieto Lemmink\u00e4inen murti mustoa haventa,\n \nkattilaisen-karvallista. Sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Lempo t\u00e4nne l\u00e4htek\u00f6h\u00f6n oven suuhun seisomahan,\n \nnokianne nuohomahan, karstoja karistamahan!\n \nEip' ennen minun isoni eik\u00e4 valtavanhempani\n \nseisonut sijalla sill\u00e4, oven suussa, orren alla.\n \nOlipa sijoa silloin: tanhua orihin olla,\n \ntupa pesty miesten tulla, sopet luoa sormikasta,\n \nvaarnat miesten vanttuhia, sein\u00e4t miekkoja laella.\n \nMiksip' ei ole minulle kuin ennen minun isolle?\"\n \nSiit\u00e4 siirtihen ylemm\u00e4, py\u00f6r\u00e4htihe p\u00f6y\u00e4n p\u00e4\u00e4h\u00e4n;\n \nistuihe rahin nen\u00e4h\u00e4n, pet\u00e4j\u00e4isen penkin p\u00e4\u00e4h\u00e4n:\n \nrahi vastahan rasahti, pet\u00e4j\u00e4inen penkki notkui.\n \nSanoi lieto Lemmink\u00e4inen: \"Enp\u00e4s liene lempivieras,\n \nkun ei tuotane olutta tulevalle vierahalle.\"\n \nIlpotar, hyv\u00e4 em\u00e4nt\u00e4, sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Ohoh poika Lemmink\u00e4isen! Mi sinusta vierahasta!\n \nTulit p\u00e4\u00e4ni polkemahan, aivoni alentamahan!\n \nOhrina oluet meill\u00e4, makujuomat maltahina,\n \nleipomatta vehn\u00e4leiv\u00e4t, lihakeitot keitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4.\n \nOisit y\u00f6t\u00e4 ennen tullut taikka p\u00e4ive\u00e4 j\u00e4lest\u00e4.\"\n \nSiin\u00e4 lieto Lemmink\u00e4inen murti suuta, v\u00e4\u00e4nti p\u00e4\u00e4t\u00e4,\n \nmurti mustoa haventa. Itse tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Jop' on t\u00e4\u00e4ll\u00e4 sy\u00f6m\u00e4t sy\u00f6ty, h\u00e4\u00e4t juotu, piot pi'etty,\n \noluet osin jaeltu, me'et miehin mittaeltu,\n \nkannut kannettu kokohon, tuopit roukkoihin rovittu!\n \n\"Oi sie Pohjolan em\u00e4nt\u00e4, Pimentolan pitk\u00e4hammas!\n \nPi'it h\u00e4\u00e4t h\u00e4jyn tavalla, kutsut koiran kunnialla.\n \nLeipoelit leiv\u00e4t suuret, panit ohraiset oluet,\n \nlaitoit kutsut kuusianne, anojat yheksi\u00e4nne:\n \nkutsuit kurjat, kutsuit k\u00f6yh\u00e4t, kutsuit ruojat, kutsuit\n \nroistot,\n \nkaikki hoikat huonemiehet, kaitakauhtanat kasakat;\n \nmuun on kutsuit kaiken kansan minun heitit\n \nkutsumatta!\n \n\"Mint\u00e4hen t\u00e4m\u00e4 minulle omistani ohristani?\n \nMuut ne kantoi kauhasilla, muut ne tiiskin\u00e4 tiputti,\n \nmin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin m\u00e4tk\u00e4elin, puolikkoisin putkaelin\n \nomiani ohriani, kylv\u00e4mi\u00e4ni jyvi\u00e4.\n \n\"En nyt liene Lemmink\u00e4inen, en vieras hyv\u00e4n-niminen,\n \nkun ei tuotane olutta, pantane pata tulelle,\n \nkeittoa pa'an sis\u00e4h\u00e4n, leivisk\u00e4 sianlihoa,\n \nsy\u00f6\u00e4kseni, juoakseni p\u00e4\u00e4h\u00e4n matkan p\u00e4\u00e4sty\u00e4ni.\"\n \nIlpotar, hyv\u00e4 em\u00e4nt\u00e4, h\u00e4np\u00e4 tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Ohoh piika pikkarainen, orjani alinomainen!\n \nPane keittoa patahan, tuo olutta vierahalle!\"\n \nTytt\u00f6 pieni, tyhj\u00e4 lapsi, pahin astian pesij\u00e4,\n \nlusikkojen luutustaja, kapustojen kaapustaja\n \npani keittoa patahan: luut lihoista, p\u00e4\u00e4t kaloista,\n \nvanhat naatit naurihista, kuoret leivist\u00e4 kovista.\n \nToi siit\u00e4 olutta tuopin, kannun kaljoa pahinta\n \njuoa lieto Lemmink\u00e4isen, appoa halun-alaisen.\n \nItse tuon sanoiksi virkki: \"Tokko lie sinussa miest\u00e4,\n \njuojoa t\u00e4m\u00e4n oluen, t\u00e4m\u00e4n kannun kaatajata?\"\n \nLemmink\u00e4inen, lieto poika, katsoi tuosta tuoppihinsa:\n \ntoukka on tuopin pohjukassa, k\u00e4\u00e4rmehi\u00e4 keskimailla;\n \n\u00e4\u00e4rill\u00e4 maot mateli, sisiliskot liuahteli.\n \nSanoi lieto Lemmink\u00e4inen, kauahutti Kaukomieli:\n \n\"Tuopin tuojat Tuonelahan, kannun kantajat Manalle\n \nennen kuun ylenemist\u00e4, t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4tymist\u00e4!\"\n \nSiit\u00e4 tuon sanoiksi virkki: \"Oh sin\u00e4 olut katala!\n \nJo nyt jou'uit joutavihin, jou'uit joutavan j\u00e4lille!\n \nOlut suuhun juotanehe, ruhkat maahan luotanehe\n \nsormella nimett\u00f6m\u00e4ll\u00e4, vasemmalla peukalolla!\"\n \nTapasip' on taskuhunsa, kulki kukkaroisehensa.\n \nOtti ongen taskustansa, v\u00e4k\u00e4rauan v\u00e4skyst\u00e4ns\u00e4,\n \ntuonp' on tunki tuoppihinsa, alkoi onkia olutta:\n \nmaot puuttui onkehensa, v\u00e4k\u00e4h\u00e4ns\u00e4 kyyt vihaiset.\n \nSa'an nosti sammakoita, tuhat mustia matoja,\n \nloi ne maahan maan hyviksi, kaikki laski lattialle;\n \nveti veitsens\u00e4 ter\u00e4v\u00e4n, tuon on tuiman tuppirauan,\n \nsill\u00e4 silpoi p\u00e4\u00e4t maoilta, katkoi kaulat k\u00e4\u00e4rmehilt\u00e4\n \n joi oluen onneksensa, me'en mustan mieliksens\u00e4.\n \nSanan virkkoi, noin nimesi: \"En m\u00e4 liene lempivieras,\n \nkun ei tuotane olutta, parempata juotavata\n \nvaravammalla k\u00e4ell\u00e4, suuremmalla astialla,\n \ntahi ei oinasta iset\u00e4, suurta sonnia tapeta,\n \nh\u00e4rke\u00e4 tupahan tuoa, sorkkas\u00e4\u00e4rt\u00e4 huonehesen.\"\n \nItse Pohjolan is\u00e4nt\u00e4 sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Mit\u00e4 sie tulitki t\u00e4nne, ken sinua koolle kutsui?\"\n \nVirkkoi lieto Lemmink\u00e4inen, sanoi kaunis Kaukomieli:\n \n\"Korea kutsuttu vieras, koreampi kutsumatoin.\n \nKuules, poika pohjolaisen, itse Pohjolan is\u00e4nt\u00e4!\n \nAnna ostoa olutta, juomoa rahan-alaista!\"\n \nTuopa Pohjolan is\u00e4nt\u00e4 tuosta suuttui ja sy\u00e4ntyi,\n \nkovin suuttui ja vihastui. Lauloi lammin lattialle\n \nLemmink\u00e4isellen etehen. Sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Tuoss' on joki juoaksesi, lampi laikutellaksesi.\"\n \nMit\u00e4 huoli Lemmink\u00e4inen! Sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"En ole vaimojen vasikka enk\u00e4 h\u00e4rk\u00e4 h\u00e4nn\u00e4llinen\n \njuomahan jokivesi\u00e4, lampivett\u00e4 lakkimahan.\"\n \nItse loihe loitsimahan, laikahtihe laulamahan.\n \nLauloi sonnin lattialle, h\u00e4r\u00e4n suuren, kultasarven:\n \nsep\u00e4 lammin laikkaeli, joi jokosen onneksensa.\n \nPohjolainen, pitk\u00e4 poika, suen suustansa sukesi;\n \nsenp\u00e4 lauloi lattialle surmaksi lihavan sonnin.\n \nLemmink\u00e4inen, lieto poika, lauloi valkean j\u00e4niksen\n \nlattialle hyppim\u00e4h\u00e4n sen sutosen suun e'ess\u00e4.\n \nPohjolainen, pitk\u00e4 poika, lauloi koiran koukkuleuan\n \ntuon j\u00e4niksen tappamahan, kierosilm\u00e4n kiskomahan.\n \nLemmink\u00e4inen, lieto poika, lauloi orrelle oravan,\n \norsilla kapahumahan, koiran tuota haukkumahan.\n \nPohjolainen, pitk\u00e4 poika, lauloi n\u00e4\u00e4'\u00e4n kultarinnan:\n \nn\u00e4\u00e4t\u00e4 n\u00e4pp\u00e4si oravan orren p\u00e4\u00e4ss\u00e4 istumasta.\n \nLemmink\u00e4inen, lieto poika, lauloi ruskean reposen:\n \nse s\u00f6i n\u00e4\u00e4'\u00e4n kultarinnan, karvan kaunihin kaotti.\n \nPohjolainen, pitk\u00e4 poika, kanan suustansa sukesi\n \nsillalla sipoamahan tuon reposen suun e'ess\u00e4.\n \nLemmink\u00e4inen, lieto poika, haukan suustansa sukesi,\n \nkielelt\u00e4 k\u00e4pe\u00e4kynnen: sep\u00e4 kiskalti kanasen.\n \nSanoi Pohjolan is\u00e4nt\u00e4, itse lausui, noin nimesi:\n \n\"Ei t\u00e4ss\u00e4 piot paranne, kun ei vierahat v\u00e4henne;\n \ntalo ty\u00f6lle, vieras tielle hyvist\u00e4ki juomingista!\n \nL\u00e4he t\u00e4st\u00e4, hiien heitto, luota kaiken ihmiskansan!\n \nKotihisi, konna, koita, paha, maahasi pakene!\"\n \nVirkkoi lieto Lemmink\u00e4inen, sanoi kaunis Kaukomieli:\n \n\"Ei miest\u00e4 manaten saa'a, ei miest\u00e4 pahempatana\n \nsijaltansa siirtym\u00e4h\u00e4n, paikalta pakenemahan.\"\n \nSilloin Pohjolan is\u00e4nt\u00e4 miekan sein\u00e4lt\u00e4 sivalti,\n \ntempasi tuliter\u00e4ns\u00e4. Sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Oi sie Ahti Saarelainen tahi kaunis Kaukomieli!\n \nMitelk\u00e4mme miekkojamme, katselkamme kalpojamme,\n \nminunko parempi miekka vainko Ahti Saarelaisen!\"\n \nSanoi lieto Lemmink\u00e4inen: \"Mit\u00e4 minun on miekastani,\n \nkun on luissa lohkiellut, p\u00e4\u00e4kasuissa katkiellut!\n \nVaan kuitenki kaikitenki, kun ei nuo piot paranne,\n \nmitelk\u00e4mme, katselkamme, kumman miekka\n \nmieluhumpi!\n \nEip' ennen minun isoni miekkamittoja varannut:\n \npojastako polvi muuttui, lapsesta laji v\u00e4heni!\"\n \nOtti miekan, riisui rauan, tempasi tuliter\u00e4isen\n \nhuotrasta huveksisesta, vy\u00f6st\u00e4 vennon-selk\u00e4isest\u00e4.\n \nMitteliv\u00e4t, katselivat noien miekkojen pituutta:\n \nolipa pikkuista pitempi miekka Pohjolan is\u00e4nn\u00e4n,\n \nyht\u00e4 kynnen mustukaista, puolta sormuen nivelt\u00e4.\n \nSanoi Ahti Saarelainen, virkkoi kaunis Kaukomieli:\n \n\"Sinunpa pitempi miekka: sinun eell\u00e4 iskeminen.\"\n \nSiit\u00e4 Pohjolan is\u00e4nt\u00e4 sivalteli, sieppaeli,\n \ntavoitteli, ei tavannut, Lemmink\u00e4ist\u00e4 p\u00e4\u00e4lakehen.\n \nKerran ortehen osasi, kamanahan kapsahutti:\n \norsi poikki otskahutti, kamana kaheksi lenti.\n \nSanoi Ahti Saarelainen, virkkoi kaunis Kaukomieli:\n \n\"Min teki pahoa orret, kamana tihua ty\u00f6t\u00e4,\n \njotta orsia osoitat, kamanata kapsuttelet?\n \n\"Kuule, poika pohjolaisen, itse Pohjolan is\u00e4nt\u00e4!\n \nTukela tora tuvassa, seikat akkojen seassa:\n \ntuvan uuen turmelemme, lattiat verin panemme.\n \nK\u00e4yk\u00e4mme ulos pihalle, ulos pellolla torahan,\n \ntanterelle tappelohon! Pihalla veret paremmat,\n \nkaunihimmat kartanolla, luontevaisemmat lumella.\"\n \nMentihin ulos pihalle. Tavattihin lehm\u00e4n talja,\n \nlevitettihin pihalle semp' on p\u00e4\u00e4ll\u00e4 seist\u00e4ksens\u00e4.\n \nSanoi Ahti Saarelainen: \"Kuulesta, sa Pohjan poika!\n \nSinunpa pitempi miekka, sinun kalpa kauheampi\n \n ehk\u00e4 tuon on tarvinnetki, ennenkuin ero tulevi\n \ntahi kaula katkeavi : iske p\u00e4\u00e4lt\u00e4, Pohjan poika!\"\n \nIski p\u00e4\u00e4lt\u00e4 Pohjan poika. Iski kerran, iski toisen,\n \nkohta kolmasti rapasi; eip\u00e4 oike'in osoita,\n \nlipaise lihoakana, ota ei orvaskettuana.\n \nSanoi Ahti Saarelainen, virkkoi kaunis Kaukomieli:\n \n\"Annapas min\u00e4ki koitan, jo se on vuoroni minunki!\"\n \nTuopa Pohjolan is\u00e4nt\u00e4 ei tuosta totella ollut:\n \nyh\u00e4 iski, ei ep\u00e4illyt, tarkoitteli, ei tavannut.\n \nTulta tuiski tuima rauta, ter\u00e4 varsin valkeata\n \nk\u00e4ess\u00e4 lieto Lemmink\u00e4isen; l\u00e4ksi loiste loitommaksi,\n \nvasten kauloa valahti tuon on pojan pohjolaisen.\n \nSanoi kaunis Kaukomieli: \"Ohoh Pohjolan is\u00e4nt\u00e4!\n \nNiinp' on kaulasi, katalan, kuni koite ruskeana!\"\n \nTuopa poika pohjolaisen, itse Pohjolan is\u00e4nt\u00e4,\n \nsinne siirti silmi\u00e4ns\u00e4 p\u00e4'in kauloa omoa.\n \nTuop' on lieto Lemmink\u00e4inen siin\u00e4 ly\u00f6\u00e4 silpahutti,\n \niski miest\u00e4 miekallansa, kavahutti kalvallansa.\n \nL\u00f6ip' on kerran luimahutti: laski p\u00e4\u00e4n on p\u00e4\u00e4lt\u00e4 olka,\n \nkallon kaulalta sivalti; vei kuin naatin naurihista\n \ntahikka t\u00e4hk\u00e4n olesta, ev\u00e4n kaikesta kalasta.\n \nP\u00e4\u00e4hyt py\u00f6r\u00e4hti pihalle, miehen kallo kartanolle,\n \nkuni nuolen noutaessa puusta koppelo putosi.\n \nSata oli seiv\u00e4st\u00e4 m\u00e4ell\u00e4, tuhat pyst\u00f6ss\u00e4 pihalla,\n \nsaoin p\u00e4it\u00e4 seip\u00e4hiss\u00e4. Yks' on seiv\u00e4s ilman p\u00e4\u00e4tt\u00e4:\n \ntuop' on lieto Lemmink\u00e4inen otti p\u00e4\u00e4n pojan p\u00e4t\u00f6isen,\n \nkantoi kallon kartanolta senki seip\u00e4h\u00e4n nen\u00e4h\u00e4n.\n \nSiit\u00e4 Ahti Saarelainen, tuo on kaunis Kaukomieli,\n \ntupahan palattuansa sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Tuo vett\u00e4, vihainen piika, k\u00e4si\u00e4ni pest\u00e4kseni\n \nverist\u00e4 pahan is\u00e4nn\u00e4n, h\u00e4jyn miehen hurmehista!\"\n \nPohjan akka sy\u00e4nnyksenti, sy\u00e4nnyksenti, suutuksenti.\n \nLauloi miest\u00e4 miekallista, asehellista urosta,\n \nsaa miest\u00e4 miekallista, tuhat kalvan kantajata\n \np\u00e4\u00e4n varalle Lemmink\u00e4isen, Kaukomielen kaulan p\u00e4\u00e4lle.\n \nJo aika tosin tulevi, p\u00e4iv\u00e4 liitolle lipuvi,\n \ntoki k\u00e4ypi tuskemmaksi, l\u00e4ylemm\u00e4ksi lankeavi\n \nasuskella Ahti poian, Lemmink\u00e4isen leyhytell\u00e4\n \nnoissa Pohjolan pioissa, salajoukon juomingissa.","title":"Seitsem\u00e4skolmatta runo","type":"page"}