{"collection":"Northern European Mythology","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/neu/kvfin/28.htm","path":"neu/kvfin/28.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/neu/kvfin/28.htm","text":"Jo nyt Ahti Saarelainen, itse lieto Lemmink\u00e4inen,\n \npist\u00e4iksen on piilem\u00e4h\u00e4n, painaikse pakenemahan\n \npime\u00e4st\u00e4 Pohjolasta, sangasta Saran talosta.\n \nL\u00e4ksi tuiskuna tuvasta, savuna pihalle saapi\n \npakohon pahoja t\u00f6it\u00e4, pillojansa piilem\u00e4h\u00e4n.\n \nNiin pihalle tultuansa katseleikse, k\u00e4\u00e4nteleikse,\n \netsi entist\u00e4 oritta. N\u00e4e ei entist\u00e4 oroa:\n \nn\u00e4ki paaen pellon p\u00e4\u00e4ss\u00e4, pajupehkon pientarella.\n \nMik\u00e4s neuvoksi tulevi, mik\u00e4 neuvon antajaksi,\n \nettei p\u00e4\u00e4 pahoin menisi, tukka turhi'in tulisi,\n \nhivus hieno lankeaisi n\u00e4ill\u00e4 Pohjolan pihoilla?\n \nJo kumu kyl\u00e4st\u00e4 kuului, tomu toisista taloista,\n \nv\u00e4lkytys kyl\u00e4n v\u00e4lilt\u00e4, silm\u00e4n isku ikkunoilta.\n \nTuossa lieto Lemmink\u00e4isen, tuon on Ahti Saarelaisen,\n \nt\u00e4ytyi toisiksi ruveta, piti muuksi muutellaita.\n \nKokkona yl\u00f6s kohosi, tahtoi nousta taivahalle:\n \np\u00e4iv\u00e4 poltti poskip\u00e4it\u00e4, kuuhut kulmia valaisi.\n \nSiin\u00e4 lieto Lemmink\u00e4inen Ukkoa rukoelevi:\n \n\"Oi Ukko, hyv\u00e4 Jumala, mies on tarkka taivahinen,\n \njymypilvien pit\u00e4j\u00e4, hattarojen hallitsija!\n \nLaaipa utuinen ilma, luopa pilvi pikkarainen,\n \njonka suojassa menisin, kotihini koitteleisin\n \nluoksi ehtoisen emoni, tyk\u00f6 valtavanhempani!\"\n \nLente\u00e4 lekuttelevi, katsoi kerran j\u00e4lkehens\u00e4:\n \nkeksi harmoan havukan sen silm\u00e4t paloi tulena\n \nkuni pojan pohjolaisen, Pohjan entisen is\u00e4nn\u00e4n.\n \nSanoi harmoa havukka: \"Ohoh Ahti veikkoseni!\n \nMuistatko muinaista sotoa, tasap\u00e4\u00e4t\u00e4 tappeloa?\"\n \nSanoi Ahti Saarelainen, virkkoi kaunis Kaukomieli:\n \n\"Havukkani, lintuseni! K\u00e4\u00e4nn\u00e4ite kohin kotia!\n \nSano tuonne tultuasi pime\u00e4h\u00e4n Pohjolahan:\n \n'Kova on kokko kourin saa'a, kyn\u00e4lintu kynsin sy\u00f6\u00e4.'\"\n \nJo kohta kotihin joutui luoksi ehtoisen emonsa\n \nsuulla surkeann\u00e4\u00f6ll\u00e4, sy\u00e4mell\u00e4 synke\u00e4ll\u00e4.\n \nEmo vastahan tulevi kulkiessansa kujoa,\n \naitoviert\u00e4 astuessa. Enn\u00e4tti emo kysy\u00e4:\n \n\"Poikueni, nuorempani, lapseni, vakavampani!\n \nMit' olet pahoilla mielin Pohjolasta tullessasi?\n \nOnko sarkoin vaarrettuna noissa Pohjolan pioissa?\n \nJos on sarkoin vaarrettuna, saat sin\u00e4 paremman sarkan,\n \ntaattosi soasta saaman, tavoittaman tappelosta.\"\n \nSanoi lieto Lemmink\u00e4inen: \"Oi emoni, kantajani!\n \nKen mun sarkoin vaarteleisi! Itse vaartaisin is\u00e4nn\u00e4t,\n \nvaartaisin sata urosta, tuhat miest\u00e4 tunnustaisin.\"\n \nSanoi \u00e4iti Lemmink\u00e4isen: \"Mit' olet pahoilla mielin?\n \nOletko voitettu orihin, herjattu hevosen varsoin?\n \nJos olet voitettu orihin, ostaos ori parempi\n \nison saamilla eloilla, vanhemman varustamilla!\"\n \nSanoi lieto Lemmink\u00e4inen: \"Oi emoni, kantajani!\n \nKen mun herjaisi hevosin eli varsoin voitteleisi!\n \nItse herjaisin is\u00e4nn\u00e4t, voittaisin oron ajajat,\n \nmiehet vankat varsoinensa, urohot orihinensa.\"\n \nSanoi \u00e4iti Lemmink\u00e4isen: \"Mit' olet pahoilla mielin,\n \nkuta synke'in sy\u00e4min Pohjolasta tultuasi?\n \nOletko naisin naurettuna eli piioin pilkattuna?\n \nJos olet naisin naurettuna eli piioin pilkattuna,\n \ntoiset toiste pilkatahan, naiset vasta nauretahan.\"\n \nSanoi lieto Lemmink\u00e4inen: \"Oi emoni, kantajani!\n \nKen mun naisin naurattaisi eli piioin pilkkoaisi!\n \nItse nauraisin is\u00e4nn\u00e4t, kaikki piiat pilkkoaisin,\n \nnauraisin sataki naista, tuhat muuta morsianta.\"\n \nSanoi \u00e4iti Lemmink\u00e4isen: \"Mi sinulla, poikueni?\n \nOn sulle satunen saanut Pohjolassa k\u00e4yess\u00e4si,\n \nvainko liioin sy\u00f6ty\u00e4si, sy\u00f6ty\u00e4si, juotuasi\n \nolet \u00f6isill\u00e4 sijoilla n\u00e4hnyt outoja unia?\"\n \nSilloin lieto Lemmink\u00e4inen sai tuossa sanoneheksi;\n \n\"Akat noita arvelkohot \u00f6isi\u00e4 unenn\u00e4k\u00f6j\u00e4!\n \nMuistan y\u00f6lliset uneni, sen paremmin p\u00e4iv\u00e4lliset.\n \nOi emoni, vanha vaimo! S\u00e4\u00e4li s\u00e4kkihin ev\u00e4st\u00e4,\n \npane jauhot palttinahan, suolat riepuhun sovita!\n \nPois tuli pojalle l\u00e4ht\u00f6, matka maasta ottaminen,\n \nt\u00e4st\u00e4 kullasta ko'ista, kaunihista kartanosta:\n \nmiehet miekkoja hiovat, k\u00e4rest\u00e4v\u00e4t keih\u00e4'it\u00e4.\"\n \nEmo enn\u00e4tti kysy\u00e4, vaivan n\u00e4hnyt vaaitella:\n \n\"Miksi miekkoja hiovat, k\u00e4rest\u00e4v\u00e4t keih\u00e4'it\u00e4?\"\n \nVirkkoi lieto Lemmink\u00e4inen, sanoi kaunis Kaukomieli:\n \n\"Siksi miekkoja hiovat, k\u00e4rest\u00e4v\u00e4t keih\u00e4'it\u00e4:\n \nmun poloisen p\u00e4\u00e4n varalle, vasten kauloa katalan.\n \nTuli ty\u00f6, tapahtui seikka noilla Pohjolan pihoilla:\n \ntapoin pojan pohjolaisen, itsen Pohjolan is\u00e4nn\u00e4n.\n \nNousi Pohjola sotahan, takaturma tappelohon\n \nvasten vaivaista minua, yksin\u00e4isen ymp\u00e4rille.\"\n \nEmo tuon sanoiksi virkki, lausui vanhin lapsellensa:\n \n\"Jo sanoin min\u00e4 sinulle, jo vainen varoittelinki,\n \nyh\u00e4 kielte\u00e4 k\u00e4kesin l\u00e4htem\u00e4st\u00e4 Pohjolahan.\n \nMahoit olla oikeassa, ele\u00e4 emon tuvilla,\n \noman vanhemman varassa, kantajasi kartanossa,\n \nei oisi sotoa saanut, tapahtunut tappeloa.\n \n\"Kunne nyt, poikani poloinen, kunne, kannettu katala,\n \nl\u00e4het pillan piilent\u00e4h\u00e4n, ty\u00f6n pahan pakenentahan,\n \nettei p\u00e4\u00e4 pahoin menisi, kaula kaunis katkeaisi,\n \ntukka turhi'in tulisi, hivus hieno lankeaisi?\"\n \nSanoi lieto Lemmink\u00e4inen: \"En tie\u00e4 sit\u00e4 sijoa,\n \nkunne painuisin pakohon pillojani piilem\u00e4h\u00e4n.\n \nOi emoni, kantajani! Kunne k\u00e4sket piilem\u00e4h\u00e4n?\"\n \nSanoi \u00e4iti Lemmink\u00e4isen, itse lausui, noin nimesi:\n \n\"En m\u00e4 tie\u00e4, kunne k\u00e4sken, kunne k\u00e4sken ja kehoitan.\n \nMenet m\u00e4nnyksi m\u00e4elle, katajaksi kankahalle,\n \ntuho siell\u00e4ki tulevi, kova onni kohtoavi:\n \nuse'in m\u00e4kinen m\u00e4nty p\u00e4repuiksi leikatahan,\n \nusei'in kataja kangas seip\u00e4hiksi karsitahan.\n \n\"Nouset koivuksi norolle tahikka lehtohon lep\u00e4ksi,\n \ntuho siell\u00e4ki tulisi, kova onni kohti saisi:\n \nuse'in noroinen koivu pinopuiksi pilkotahan,\n \nuse'in lepikk\u00f6lehto hakatahan halmeheksi.\n \n\"Menet marjaksi m\u00e4elle, puolukaksi kankahalle,\n \nn\u00e4ille maille mansikoiksi, mustikoiksi muille maille,\n \ntuho siell\u00e4ki tulisi, kova onni kohtoaisi:\n \nnoppisivat nuoret neiet, tinarinnat riipisiv\u00e4t.\n \n\"Mene hauiksi merehen, siiaksi silajokehen,\n \ntuho siell\u00e4ki tulisi, kova loppu loukahtaisi:\n \nmies nuori, noentolainen, veisi verkkonsa vesille,\n \nnuoret nuotalla vet\u00e4isi, vanhat saisi verkollansa.\n \n\"Menet mets\u00e4h\u00e4n sueksi, korpimaille kontioksi,\n \ntuho siell\u00e4ki tulisi, kova onni kohtoaisi:\n \nmies nuori, noen n\u00e4k\u00f6inen, k\u00e4rest\u00e4isi keih\u00e4'\u00e4ns\u00e4\n \nsurmataksensa sutoset, mets\u00e4n karhut kaataksensa.\"\n \nSilloin lieto Lemmink\u00e4inen sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Itse tie\u00e4n ilke'imm\u00e4t, paikat arvoan pahimmat,\n \nkussa surma suin pit\u00e4isi, kova loppu loukahtaisi.\n \nOi emo, el\u00e4tt\u00e4j\u00e4ni, maammo, maion-antajani!\n \nKunne k\u00e4sket piilem\u00e4h\u00e4n, kunne k\u00e4sket ja kehoitat?\n \nAivan on surma suun e'ess\u00e4, paha p\u00e4iv\u00e4 parran p\u00e4\u00e4ll\u00e4,\n \nyksi p\u00e4iv\u00e4 miehen p\u00e4\u00e4t\u00e4, tuskin t\u00e4ytehen sit\u00e4n\u00e4.\"\n \nSilloin \u00e4iti Lemmink\u00e4isen itse virkki, noin nimesi:\n \n\"Sanon ma hyv\u00e4nki paikan, ani armahan nimit\u00e4n,\n \nmiss\u00e4 piill\u00e4 pillomuksen, paeta pahan-alaisen:\n \nmuistan maata pikkuruisen, tie\u00e4n paikkoa palasen,\n \nsy\u00f6m\u00e4t\u00f6int\u00e4, ly\u00f6m\u00e4t\u00f6int\u00e4, miekan miehen k\u00e4ym\u00e4t\u00f6int\u00e4.\n \nSie vanno valat ikuiset, valehettomat, vakaiset,\n \nkuunna, kymmenn\u00e4 kes\u00e4n\u00e4 et sotia k\u00e4y\u00e4ksesi\n \nhopeankana halulla tahi kullan tarpehella!\"\n \nSanoi lieto Lemmink\u00e4inen: \"Vannon mie valat vakaiset,\n \nen kes\u00e4n\u00e4 ensim\u00e4isn\u00e4, tok' en viel\u00e4 toisnakana\n \nsaa'a suurihin sotihin, noihin miekan melskehisin.\n \nViel' on haavat hartioissa, syv\u00e4t rei\u00e4t rynt\u00e4hiss\u00e4\n \nentisist\u00e4kin iloista, mennehist\u00e4 melskehist\u00e4\n \nsuurilla sotam\u00e4'ill\u00e4, miesten tappotanterilla.\"\n \nSilloin \u00e4iti Lemmink\u00e4isen sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Otapa isosi pursi, l\u00e4he tuonne piilem\u00e4h\u00e4n\n \nylitse meren yheks\u00e4n, meri-puolen kymmenett\u00e4,\n \nsaarehen sel\u00e4llisehen, luotohon merellisehen!\n \nSiell' ennen isosi piili, sek\u00e4 piili jotta s\u00e4ilyi\n \nsuurina sotakesin\u00e4, vainovuosina kovina;\n \nhyv\u00e4 oli siell\u00e4 ollaksensa, armas aikaellaksensa.\n \nSiell\u00e4 piile vuosi, toinen, k\u00e4y kotihin kolmannella\n \ntutuille ison tuville, vanhempasi valkamoille!\"","title":"Kahdeksaskolmatta runo","type":"page"}