{"collection":"Northern European Mythology","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/neu/kvfin/29.htm","path":"neu/kvfin/29.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/neu/kvfin/29.htm","text":"Lemmink\u00e4inen, lieto poika, itse kaunis Kaukomieli,\n \nsaapi s\u00e4kkihin ev\u00e4st\u00e4, kes\u00e4voita vakkahansa,\n \nvuoeksensa voita sy\u00f6\u00e4, toiseksi sianlihoa.\n \nSiit\u00e4 l\u00e4ksi piilem\u00e4h\u00e4n, sek\u00e4 l\u00e4ksi jotta joutui.\n \nSanan virkkoi, noin nimesi: \"Jo l\u00e4henki, jo pakenen\n \nkoko kolmeksi kes\u00e4ksi, viitiseksi vuotoseksi.\n \nHeit\u00e4n maat matojen sy\u00f6\u00e4, lehot ilvesten lev\u00e4t\u00e4,\n \npellot peuran piehtaroia, ahot hanhien asua.\n \n\"Hyv\u00e4sti, hyv\u00e4 emoni! Kun tulevi Pohjan kansa,\n \nPimentolan pitk\u00e4 joukko p\u00e4\u00e4t\u00e4ni kyselem\u00e4h\u00e4n,\n \nsanopa samonneheksi, minun t\u00e4\u00e4lt\u00e4 menneheksi\n \nsaman kasken kaattuani, joka jo on leikattuna!\"\n \nVet\u00e4isi venon vesille, laski laivan lainehille\n \nter\u00e4ksisilt\u00e4 teloilta, vaskisilta valkamoilta.\n \nVeti puuhun purjehia, vaattehia varpapuuhun;\n \nitse istuvi per\u00e4h\u00e4n, laaittihe laskemahan\n \nkokan koivuisen nojahan, melan vartevan varahan.\n \nSanan virkkoi, noin nimesi, itse lausui ja pakisi:\n \n\"Puhu, tuuli, purjehesen, ahava, aja alusta!\n \nAnna juosta puisen purren, menn\u00e4 m\u00e4ntyisen venehen\n \nsaarelle sanattomalle, niemelle nimett\u00f6m\u00e4lle!\"\n \nTuuli tuuitti venoista, meren tyrsky ty\u00f6nnytteli\n \nselvi\u00e4 sel\u00e4n vesi\u00e4, ulapoita auke'ita;\n \ntuuitteli kuuta kaksi, kuun on kohta kolmannenki.\n \nTuossa istui niemen neiet rannalla meren sinisen;\n \nkatselevat, k\u00e4\u00e4nteleiv\u00e4t, silm\u00e4t p\u00e4in sinist\u00e4 merta.\n \nKenp\u00e4 vuotti velje\u00e4ns\u00e4, toivoi taattonsa tulevan;\n \nsep\u00e4 vasta varsin vuotti, joka vuotti sulhoansa.\n \nKaukoa n\u00e4kyvi Kauko, Kaukon laiva loitompata:\n \non kuin pieni pilven lonka veen ja taivahan v\u00e4lill\u00e4.\n \nNiemen neiet arvelevat, saaren impyet sanovat:\n \n\"Mip\u00e4 tuo merell\u00e4 outo, kupa kumma lainehilla?\n \nKun ollet omainen laiva, saaren pursi purjeniekka,\n \nniin kohin kotia k\u00e4\u00e4nny, vasten saaren valkamoita:\n \nsaisimme sanomat kuulla, viestit mailta vierahilta,\n \nrauhassako rantakansat vainko vainossa el\u00e4v\u00e4t.\"\n \nTuuli purjetta punovi, aalto laivoa ajeli.\n \nPian lieto Lemmink\u00e4inen luotti purren luotoselle,\n \nlaski laivan saaren p\u00e4\u00e4h\u00e4n, saaren niemyen nen\u00e4h\u00e4n.\n \nSanoi tuonne saatuansa, tutkaeli tultuansa:\n \n\"Onko saarella sijoa, maata saaren manterella\n \nvete\u00e4 venett\u00e4 maalle, purtta kuivalle kumota?\"\n \nSaaren impyet sanovat, niemen neiet vastoavat:\n \n\"Onpa saarella sijoa, maata saaren manterella\n \nvete\u00e4 venett\u00e4 maalle, purtta kuivalle kumota:\n \nt\u00e4\u00e4ll' on valkamat varavat, rannat t\u00e4ynn\u00e4ns\u00e4 teloja,\n \njos saisit saoin venehin, tulisit tuhansin pursin.\"\n \nSiit\u00e4 lieto Lemmink\u00e4inen ve\u00e4lti venehen maalle,\n \npurren puisille teloille. Itse tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Onko saarella tiloa, maata saaren manterella\n \npiill\u00e4 miehen pienekk\u00e4isen, paeta v\u00e4h\u00e4v\u00e4kisen\n \nsuurista sotajymyist\u00e4, ter\u00e4n miekan melskehist\u00e4?\"\n \nSaaren impyet sanovat, niemen neiet vastoavat:\n \n\"Onpa saarella tiloa, maata saaren manterella\n \npiill\u00e4 miehen pienekk\u00e4isen, paeta v\u00e4h\u00e4v\u00e4kisen:\n \nliiat meill' on linnat t\u00e4\u00e4ll\u00e4, kalhot kartanot asua,\n \njos saisi sa'an urosta, tulisi tuhannen miest\u00e4.\"\n \nSiit\u00e4 lieto Lemmink\u00e4inen sanan virkki, noin nimesi:\n \n\"Onko saarella tiloa, maata saaren manterella,\n \npieni kolkka koivikkoa ja murunen muuta maata\n \nminun kaski kaatakseni, hyv\u00e4 huuhta raatakseni?\"\n \nSaaren impyet sanovat, niemen neiet vastoavat:\n \n\"Ei ole saarella tiloa, maata saaren manterella\n \nyht\u00e4 selk\u00e4si sijoa, maata karpion aloa\n \nsinun kaski kaataksesi, hyv\u00e4 huuhta raataksesi:\n \nsaaren maat saroin jaettu, pellot pirstoin mittaeltu,\n \naholoista arpa ly\u00f6ty, nurmista ker\u00e4j\u00e4t k\u00e4yty.\"\n \nVirkkoi lieto Lemmink\u00e4inen, kysyi kaunis Kaukomieli:\n \n\"Onko saarella sijoa, maata saaren manterella\n \nminun laulut laulellani, pitk\u00e4t virret vieretell\u00e4?\n \nSanat suussani sulavat, ikenill\u00e4ni it\u00e4v\u00e4t.\"\n \nSaaren impyet sanovat, niemen neiet vastoavat:\n \n\"Onpa saarella sijoa, maata saaren manterella\n \nsinun laulut laulellasi, hyv\u00e4t virret vieretell\u00e4,\n \nlehot leikki ly\u00f6\u00e4ksesi, tanner tanhuellaksesi.\"\n \nSiit\u00e4 lieto Lemmink\u00e4inen jopa loihe laulamahan.\n \nLauloi pihlajat pihoille, tammet keskitanhu'ille,\n \ntammelle tasaiset oksat, joka oksallen omenan,\n \nomenalle kultapy\u00f6r\u00e4n, kultapy\u00f6r\u00e4lle k\u00e4k\u00f6sen:\n \nkun k\u00e4ki kukahtelevi, kulta suusta kuohahtavi,\n \nvaski leuoilta valuvi, hopea hohahtelevi\n \nkultaiselle kunnahalle, hope'iselle m\u00e4elle.\n \nViel\u00e4 lauloi Lemmink\u00e4inen, viel\u00e4 lauloi ja saneli,\n \nlauloi hiekat helmil\u00f6iksi, kivet kaikki kiilt\u00e4viksi,\n \npuut kaikki punertaviksi, kukat kullankarvaisiksi.\n \nSiit\u00e4 lauloi Lemmink\u00e4inen, lauloi kaivon kartanolle,\n \nkultakannen kaivon p\u00e4\u00e4lle, kultakapan kannen p\u00e4\u00e4lle,\n \njosta veikot vett\u00e4 juovat, siskot silmi\u00e4 pesev\u00e4t.\n \nLauloi lammin tanterelle, lampihin siniset sorsat,\n \nkulmat kulta, p\u00e4\u00e4 hopea, kaikki varpahat vasesta.\n \nImehtiv\u00e4t immet saaren, niemen neiet kummeksivat\n \nLemmink\u00e4isen laulantoa, urohon osoantoa.\n \nVirkkoi lieto Lemmink\u00e4inen, sanoi kaunis Kaukomieli:\n \n\"Laulaisin hyv\u00e4nki virren, kaunihinki kaikuttaisin,\n \nkun oisin katoksen alla, p\u00e4\u00e4ss\u00e4 pitk\u00e4n pintap\u00f6y\u00e4n.\n \nKun ei t\u00e4ytyne tupoa, lainattane lattiata,\n \njo puran sanat salolle, kaa'an virret viiakkohon.\"\n \nSaaren impyet sanovat, niemen neiet arvelevat:\n \n\"On meill\u00e4 tupia tulla, kalhot kartanot asua,\n \nvie\u00e4 virtesi vilusta, sanat saa'a ulkoisesta.\"\n \nSiit\u00e4 lieto Lemmink\u00e4inen heti tultua tupahan\n \nlauloi tuopit tuonnempata p\u00e4\u00e4h\u00e4n pitk\u00e4n pintap\u00f6y\u00e4n,\n \ntuopit t\u00e4ytehen olutta, kannut kaunihit simoa,\n \nva'it varpelaitehille, kupit kukkurakuvulle:\n \nolipa olutta tuopit, mett\u00e4 kannut kannettuna,\n \nvoita pantuna varalle ja siihen sianlihoa\n \nsy\u00f6\u00e4 lieto Lemmink\u00e4isen, Kaukomielen mielitell\u00e4.\n \nKovin on korea Kauko: eip\u00e4 sy\u00f6m\u00e4h\u00e4n rupea\n \nveitsett\u00e4 hopeap\u00e4\u00e4tt\u00e4, kuraksetta kultaisetta.\n \nSai veitsen hopeap\u00e4isen, lauloi kultaisen kuraksen;\n \nsiit\u00e4 sy\u00f6pi kylliksens\u00e4, joi olutta onneksensa.\n \nSiit\u00e4 lieto Lemmink\u00e4inen k\u00e4veli kyli\u00e4 my\u00f6ten\n \nsaaren impien ilossa, kassap\u00e4ien kauneussa.\n \nKunnep\u00e4in on p\u00e4\u00e4t\u00e4 k\u00e4\u00e4nti, siin\u00e4 suuta suihkatahan,\n \nkunne k\u00e4tt\u00e4ns\u00e4 ojenti, siin\u00e4 k\u00e4tt\u00e4 k\u00e4ps\u00e4t\u00e4h\u00e4n.\n \nK\u00e4vi \u00f6ill\u00e4 \u00f6itsim\u00e4ss\u00e4, pime'ill\u00e4 pilkkoisilla.\n \nEi ollut sit\u00e4 kyle\u00e4, kuss' ei kymmenen taloa,\n \neik' ollut sit\u00e4 taloa, kuss' ei kymmenen tyt\u00e4rt\u00e4,\n \neik\u00e4p\u00e4 sit\u00e4 tyt\u00e4rt\u00e4, ei sit\u00e4 emosen lasta,\n \nkunk' ei vierehen venynyt, k\u00e4sivartta vaivutellut.\n \nTuhat tunsi morsianta, sa'an leski\u00e4 lep\u00e4si.\n \nKaht' ei ollut kymmeness\u00e4, kolmea koko sa'assa\n \npiikoa pit\u00e4m\u00e4t\u00f6int\u00e4, leske\u00e4 lep\u00e4\u00e4m\u00e4t\u00f6int\u00e4.\n \nNiinp\u00e4 lieto Lemmink\u00e4inen ele\u00e4 nutustelevi\n \nkoko kolmisen kese\u00e4 saaren suurissa kyliss\u00e4;\n \nihastutti saaren immet, kaikki lesketki lepytti.\n \nJ\u00e4i yksi lepytt\u00e4m\u00e4tt\u00e4, yksi vanha impi rukka,\n \nse on p\u00e4\u00e4ss\u00e4 pitk\u00e4n niemen, kymmenenness\u00e4 kyl\u00e4ss\u00e4.\n \nJo oli matka mieless\u00e4ns\u00e4 l\u00e4hte\u00e4 omille maille.\n \nTuli vanha impi rukka, itse noin sanoiksi virkki:\n \n\"Kauko rukka, miesi kaunis! Kun et muistane minua,\n \nannan t\u00e4\u00e4lt\u00e4 menness\u00e4si juosta purtesi kivehen.\"\n \nEi kuullut kukotta nousta, kanan lapsetta karata\n \nsenki impyen ilohon, naisen raukan naurantahan.\n \nNiin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 muutamana, iltana moniahana\n \nlaati liiton noustaksensa ennen kuuta, kukkoaki.\n \nNousi ennen liittoansa, ennen ehtoaikoansa.\n \nL\u00e4ksi kohta kulkemahan, kylitse vaeltamahan\n \nsenki impyen ilohon, naisen raukan naurantahan.\n \nY\u00f6ll\u00e4 yksin k\u00e4yess\u00e4ns\u00e4, kulkiessansa kylitse\n \ntuonne niemen pitk\u00e4n p\u00e4\u00e4h\u00e4n, kymmenentehen kyl\u00e4h\u00e4n,\n \nei n\u00e4hnyt sit\u00e4 taloa, kuss' ei kolmea kotoa,\n \nei n\u00e4hnyt sit\u00e4 kotoa, kuss' ei kolmea urosta,\n \nei n\u00e4hnyt sit\u00e4 urosta, ku ei miekkoa hionut,\n \ntapparata tahkaellut p\u00e4\u00e4n varalle Lemmink\u00e4isen.\n \nSilloin lieto Lemmink\u00e4inen sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Voi, p\u00e4ivyinen p\u00e4iv\u00e4 nousi, armas aurinko kohosi\n \nmun, pojan poloisen, p\u00e4\u00e4lle, p\u00e4\u00e4lle kaulani katalan!\n \nLempoko yhen urohon sovissansa suojelevi,\n \nvaipoissansa varjelevi, kaavuissansa kaitselevi\n \np\u00e4\u00e4lle saaessa satojen, tuhansien tunkiessa!\"\n \nJ\u00e4i neiet syli\u00e4m\u00e4tt\u00e4, sylityt haloamatta.\n \nJo vieri veneteloille luoksi purtensa poloinen:\n \npurs' on poltettu poroksi, kypeniksi kyyetelty!\n \nJo tunsi tuhon tulevan, h\u00e4t\u00e4p\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4lle saavan.\n \nAlkoi veiste\u00e4 venett\u00e4, uutta purtta puuhaella.\n \nPuita puuttui purren sepp\u00e4, lautoja venon tekij\u00e4.\n \nSaapi puuta pikkuruisen, lautoa ani v\u00e4h\u00e4isen:\n \nviisi v\u00e4rttin\u00e4n murua, kuusi tainnan taittumoa.\n \nSiit\u00e4 veist\u00e4vi venosen, uuen purren puuhoavi.\n \nTeki tieolla venett\u00e4, tietoisilla tehtahilla;\n \niski kerran: l\u00e4ksi laita, iski toisen: syntyi toinen,\n \niski kerran kolmannenki: siit\u00e4 sai koko venonen.\n \nJo ty\u00f6nti venon vesille, laski laivan lainehille.\n \nSanan virkki, noin nimesi, itse lausui ja pakisi:\n \n\"Kupliksi, veno, vesille, lumpehiksi lainehille!\n \nKokko, kolme sulkoasi, kokko, kolme, kaarne, kaksi\n \nvaraksi v\u00e4h\u00e4n venehen, pahan purren parraspuuksi!\"\n \nAstaiksen aluksehensa, vier\u00e4hti venon per\u00e4h\u00e4n,\n \nalla p\u00e4in, pahoilla mielin, kaiken kallella kyp\u00e4rin,\n \nkun ei saanut \u00f6it\u00e4 olla eik\u00e4 p\u00e4ivi\u00e4 elell\u00e4\n \nsaaren impien iloissa, kassap\u00e4ien karkeloissa.\n \nVirkkoi lieto Lemmink\u00e4inen, sanoi kaunis Kaukomieli:\n \n\"Pois tuli pojalle l\u00e4ht\u00f6, matkansa majoilta n\u00e4ilt\u00e4,\n \nn\u00e4ist\u00e4 impien iloista, kaunokaisten karkeloista.\n \nVaan toki l\u00e4hetty\u00e4ni, minun t\u00e4\u00e4lt\u00e4 menty\u00e4ni\n \neip\u00e4 impyet iloinne, kassap\u00e4\u00e4t ei kalketelle\n \nn\u00e4ill\u00e4 tuhmilla tuvilla, kataloilla kartanoilla.\"\n \nJopa itki saaren immet, niemen neiet vaikeroitsi:\n \n\"Mit\u00e4 l\u00e4ksit, Lemmink\u00e4inen, urkenit, urosten sulho?\n \nL\u00e4ksitk\u00f6 piikojen pyhyytt\u00e4 vainko vaimojen v\u00e4hyytt\u00e4?\"\n \nVirkkoi lieto Lemmink\u00e4inen, sanoi kaunis Kaukomieli:\n \n\"L\u00e4he en piikojen pyhyytt\u00e4 enk\u00e4 vaimojen v\u00e4hyytt\u00e4:\n \nsaisin jos sataki naista, tuhat piikoa pi'ell\u00e4.\n \nSit\u00e4 l\u00e4ksin, Lemmink\u00e4inen, urkenin, urosten sulho,\n \nkun tuli kova ik\u00e4v\u00e4, ik\u00e4v\u00e4 omia maita,\n \noman maani mansikoita, oman vaaran vaapukoita,\n \noman niemen neitosia, oman kartanon kanoja.\"\n \nSiit\u00e4 lieto Lemmink\u00e4inen laski laivansa ulomma.\n \nTuli tuuli, tuon puhalti, tuli aalto, tuon ajeli\n \nsel\u00e4lle meren sinisen, ulapalle aukealle.\n \nJ\u00e4iv\u00e4t raukat rannikolle, vienoiset vesikivelle,\n \nsaaren immet itkem\u00e4h\u00e4n, kultaiset kujertamahan.\n \nSini itki saaren immet, niemen neiet voikerrehti,\n \nkuni purjepuu n\u00e4kyvi, rautahankki haimentavi.\n \nEi he itke purjepuuta, rautahankkia haloa:\n \nitki purjepuun alaista, hankkinuoran haltijata.\n \nItse itki Lemmink\u00e4inen, sini itki ja sureksi,\n \nkuni saaren maat n\u00e4kyvi, saaren harjut haimentavi.\n \nEi h\u00e4n itke saaren maita, saaren harjuja haloa:\n \nitki saaren ympy'it\u00e4, noita harjun hanhosia.\n \nSiit\u00e4 lieto Lemmink\u00e4inen laskevi sinist\u00e4 merta.\n \nLaski p\u00e4iv\u00e4n, laski toisen. P\u00e4iv\u00e4ll\u00e4p\u00e4 kolmannella\n \nnousi tuuli tuulemahan, ilman ranta riehkumahan,\n \nsuuri tuuli luotehinen, kova tuuli koillistuuli:\n \notti laian, otti toisen, vikelti koko venehen.\n \nSiit\u00e4 lieto Lemmink\u00e4inen k\u00e4\u00e4ntihe k\u00e4sin vetehen,\n \nl\u00e4ksi sormin soutamahan, jaloilla meloamahan.\n \nUituansa y\u00f6n ja p\u00e4iv\u00e4n, melke'in melattuansa\n \nn\u00e4ki pilven pikkuruisen, pilven longan luotehessa.\n \nSep\u00e4 maaksi muuttelihe, niemeksi panettelihe.\n \nNousi niemelle talohon. L\u00f6yti em\u00e4nn\u00e4n leipomassa,\n \ntytt\u00e4ret taputtamassa: \"Oi on ehtoinen em\u00e4nt\u00e4!\n \nKunpa n\u00e4lk\u00e4ni n\u00e4kisit, asiani arvoaisit,\n \njuosten aittahan menisit, tuiskuna oluttupahan;\n \ntoisit tuoppisen olutta, sirusen sianlihoa,\n \nsen panisit paistumahan, vuolaisisit voita p\u00e4\u00e4lle\n \nsy\u00f6\u00e4 miehen uupunehen, juoa uinehen urohon.\n \nJo olen uinut y\u00f6t ja p\u00e4iv\u00e4t meren aavan aaltoloita,\n \njoka tuuli turvanani, meren aallot armonani.\"\n \nTuopa ehtoinen em\u00e4nt\u00e4 meni aittahan m\u00e4elle,\n \nvuoli voita aittasesta, sirusen sianlihoa;\n \nsen panevi paistumahan sy\u00f6\u00e4 miehen n\u00e4lk\u00e4hisen,\n \ntuopi tuopilla olutta juoa uinehen urohon.\n \nAntoi siit\u00e4 uuen purren, varsin valmihin venehen,\n \nmenn\u00e4 miehen muille maille, kulkea kotiperille.\n \nSiit\u00e4 lieto Lemmink\u00e4inen, p\u00e4\u00e4sty\u00e4 kotiperille,\n \ntunsi maat on, tunsi rannat, sek\u00e4 saaret jotta salmet,\n \ntunsi vanhat valkamansa, entiset elosijansa;\n \nm\u00e4et tunsi m\u00e4ntyinens\u00e4, kummut kaikki kuusinensa\n \nmut'ei tunne tuvan aloa, sein\u00e4n seisontasijoa:\n \njo tuossa tuvan sijalla nuori tuomikko tohisi,\n \nm\u00e4nnikk\u00f6 tupam\u00e4ell\u00e4, katajikko kaivotiell\u00e4!\n \nVirkkoi lieto Lemmink\u00e4inen, sanoi kaunis Kaukomieli:\n \n\"Tuoss' on lehto, jossa liikuin, kivet tuossa, joilla kiikuin,\n \ntuossa nurmet nukkeroimat, pientarehet piehtaroimat.\n \nMik\u00e4 vei tutut tupani, kuka kaunihit katokset?\n \nTupa on poltettu poroksi, tuuli tuhkat korjannunna!\"\n \nLoihe siit\u00e4 itkem\u00e4h\u00e4n; itki p\u00e4iv\u00e4n, itki toisen.\n \nEi h\u00e4n itkenyt tupoa eik\u00e4 aittoa halannut:\n \nitki tuttua tuvassa, aitallista armastansa.\n \nLinnun lent\u00e4v\u00e4n n\u00e4kevi, kokkolinnun liitelev\u00e4n.\n \nSai tuolta kyselem\u00e4h\u00e4n: \"Oi sie kokko, lintuseni!\n \nEtk\u00f6 saattaisi sanoa, miss' on entinen emoni,\n \nmiss\u00e4 kaunis kantajani, ihana imett\u00e4j\u00e4ni?\"\n \nEi kokko mit\u00e4n\u00e4 muista eik\u00e4 tunne tuhma lintu:\n \nkokko tiesi kuolleheksi ja kaarne kaonneheksi,\n \nmiekalla menetetyksi, tapetuksi tapparalla.\n \nVirkkoi lieto Lemmink\u00e4inen, sanoi kaunis Kaukomieli:\n \n\"Ohoh kaunis kantajani, ihana imett\u00e4j\u00e4ni!\n \nJo olet kuollut, kantajani, mennyt, ehtoinen emoni,\n \nliha mullaksi lahonnut, kuuset p\u00e4\u00e4lle kasvanehet,\n \nkatajaiset kantap\u00e4ihin, pajut sormien nen\u00e4h\u00e4n!\n \n\"Kostohon min\u00e4ki koito, kostoksi, kovaosainen,\n \nmittaelin miekkoani, kannoin kaunista asetta\n \nnoilla Pohjolan pihoilla, Pimentolan pientarilla\n \nsurmaksi oman sukuni, kateheksi kantajani!\"\n \nKatseleikse, k\u00e4\u00e4nteleikse: n\u00e4ki j\u00e4lke\u00e4 hitusen,\n \nruohossa rutistunutta, kanervassa katkennutta.\n \nL\u00e4ksi tiet\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4h\u00e4n, ojelvoista oppimahan.\n \nTiehyt mets\u00e4h\u00e4n vet\u00e4vi, ojelvoinen ottelevi.\n \nVieri siit\u00e4 virstan, toisen, pakeni palasen maata\n \nsalon synkimm\u00e4n sis\u00e4h\u00e4n, korven kolkan kainalohon.\n \nN\u00e4kevi salaisen saunan, piilopirtin pikkaraisen\n \nkahen kallion lomassa, kolmen kuusen kulman alla\n \nsiell\u00e4 ehtoisen emonsa, tuon on valtavanhempansa.\n \nSiin\u00e4 lieto Lemmink\u00e4inen ihastui ikihyv\u00e4ksi.\n \nSanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella:\n \n\"Ohoh \u00e4iti armahani, oi emo, el\u00e4tt\u00e4j\u00e4ni!\n \nViel' olet, emo, elossa, vanhempani, valvehella,\n \nkun jo luulin kuolleheksi, kaiketi kaonneheksi,\n \nmiekalla menetetyksi, keih\u00e4'\u00e4ll\u00e4 keksityksi!\n \nItkin pois ihanat silm\u00e4t, kasvon kaunihin kaotin.\"\n \nSanoi \u00e4iti Lemmink\u00e4isen: \"Viel' olen toki elossa,\n \nvaikkapa piti paeta, pist\u00e4it\u00e4ni piilosalle\n \nt\u00e4nne synkk\u00e4h\u00e4n salohon, korven kolkan kainalohon.\n \nSuori Pohjola sotoa, takajoukko tappeloa\n \nvasten vaivaista sinua ja kohti kovaosaista:\n \npoltti huonehet poroksi, kaikki kaatoi kartanomme.\"\n \nSanoi lieto Lemmink\u00e4inen: \"Oi emoni, kantajani!\n \nEll\u00f6s olko mill\u00e4k\u00e4n\u00e4, mill\u00e4k\u00e4n\u00e4, tuollakana!\n \nTuvat uuet teht\u00e4nehe, paremmat osattanehe,\n \nPohjola so'ittanehe, Lemmon kanssa kaattanehe.\"\n \nSiit\u00e4 \u00e4iti Lemmink\u00e4isen itse tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Viikon viivyit, poikueni, kauan, Kaukoni, elelit\n \nnoilla mailla vierahilla, aina ouoilla ovilla,\n \nniemell\u00e4 nimett\u00f6m\u00e4ll\u00e4, saarella sanattomalla.\"\n \nVirkkoi lieto Lemmink\u00e4inen, sanoi kaunis Kaukomieli:\n \n\"Hyv\u00e4 oli siell\u00e4 ollakseni, lempi liehaellakseni.\n \nPuut siell\u00e4 punalle paistoi, puut punalle, maat sinelle,\n \nhopealle hongan oksat, kullalle kukat kanervan.\n \nSiell' oli m\u00e4et simaiset, kalliot kananmunaiset;\n \nmett\u00e4 vuoti kuivat kuuset, maitoa mahot pet\u00e4j\u00e4t,\n \naian nurkat voita lypsi, seip\u00e4h\u00e4t valoi olutta.\n \n\"Hyv\u00e4 oli siell\u00e4 ollakseni, armas aikaellakseni.\n \nSiit\u00e4 oli paha el\u00e4m\u00e4, siit\u00e4 outo ollakseni:\n \npelk\u00e4siv\u00e4t piikojansa, luulivat lutuksiansa,\n \nnoita kehnon kellukoita, paholaisen pallukoita\n \npahasti pitelev\u00e4ni, ylim\u00e4\u00e4rin \u00f6itsiv\u00e4ni.\n \nMin\u00e4 piilin piikasia, varoin vaimon tytt\u00e4ri\u00e4,\n \nkuin susi sikoja piili, havukat kyl\u00e4n kanoja.\"","title":"Yhdeks\u00e4nkolmatta runo","type":"page"}