{"collection":"Northern European Mythology","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/neu/kvfin/30.htm","path":"neu/kvfin/30.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/neu/kvfin/30.htm","text":"Ahti poika, aino poika, lieto poika Lemmink\u00e4inen\n \naamulla ani varahin, aivan aika-huomenessa\n \nastuihen alusmajoille, l\u00e4ksi laivavalkamoille.\n \nSiin\u00e4 itki puinen pursi, hanka rauta haikeroitsi:\n \n\"Mi minusta laatimasta, kurjasta kuvoamasta!\n \nEi Ahti sotia soua kuunna, kymmenn\u00e4 kes\u00e4n\u00e4\n \nhopeankana halulla, kullankana tarpehella.\"\n \nSe on lieto Lemmink\u00e4inen iski purtta vanttuhulla,\n \nkirjasuulla kintahalla. Itse tuon sanoiksi virkki:\n \n\"El\u00e4 huoli, hongan pinta, varpelaitainen, valita!\n \nViel\u00e4 saat sotia k\u00e4y\u00e4, tappeloita tallustella:\n \nlienet t\u00e4ynn\u00e4 soutajia p\u00e4iv\u00e4n huomenen per\u00e4st\u00e4.\"\n \nAstuvi emonsa luoksi, itse tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Et nyt itkene, emoni, valittane, vanhempani,\n \njos menen johonkuhunki, suorime sotatiloille.\n \nJuohtui juoni mieleheni, tuuma aivohon osasi\n \nkaatakseni Pohjan kansa, kostoakseni katalat.\"\n \nEmo estell\u00e4 k\u00e4kesi, varoitteli vaimo vanha:\n \n\"Ell\u00f6s menk\u00f6, poikaseni, noihin Pohjolan sotihin!\n \nSiell\u00e4 surmasi tulevi, kuolemasi kohtoavi.\"\n \nMit\u00e4 huoli Lemmink\u00e4inen! Toki mietti menn\u00e4ksens\u00e4,\n \nl\u00e4hte\u00e4ksens\u00e4 lupasi. Sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Mist\u00e4 saisin miehen toisen, sek\u00e4 miehen jotta miekan\n \nAhille soan avuksi, liioin voivalle lis\u00e4ksi?\n \n\"Onpa Tiera tieossani, Kuura kuulemaisissani!\n \nSiit\u00e4 saanen miehen toisen, sek\u00e4 miehen jotta miekan\n \nAhille soan avuksi, liioin voivalle lis\u00e4ksi.\"\n \nKulkevi kylitse tuonne, teitse Tieran kartanohon.\n \nSanoi sinne saatuansa, toimitteli tultuansa:\n \n\"Tieraseni, tiettyiseni, armaiseni, ainoiseni!\n \nTokko muistat muinaistamme, entist\u00e4 el\u00e4m\u00e4t\u00e4mme,\n \nkun ennen kahen k\u00e4vimme suurilla sotatiloilla?\n \nEi ollut sit\u00e4 kyle\u00e4, kuss' ei kymmenen taloa;\n \nei ollut sit\u00e4 taloa, kuss' ei kymmenen urosta;\n \nei ollut sit\u00e4 urosta eik\u00e4 miest\u00e4 melke\u00e4t\u00e4,\n \nkuta emme kaatanehet ja kahen kapistanehet.\"\n \nIso p\u00e4\u00e4tyi ikkunassa keih\u00e4svartta vuolemassa,\n \nemo aitan kynnyksell\u00e4 kirnua kolistamassa,\n \nveljekset ver\u00e4j\u00e4n suussa laitioita laatimassa,\n \nsisarekset sillan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 vaippoja vanuttamassa.\n \nVirkkoi iso ikkunasta, emo aitan kynnykselt\u00e4,\n \nveljekset ver\u00e4j\u00e4n suusta, sisarekset sillan p\u00e4\u00e4st\u00e4:\n \n\"Ei Tiera sotahan joua, Tieran tuura tappelohon!\n \nTiera on tehnyt kuulun kaupan, ikikaupan iskenynn\u00e4:\n \nvast' on nainut naisen nuoren, ottanut oman em\u00e4nn\u00e4n;\n \nviel' on n\u00e4nnit n\u00e4ppim\u00e4tt\u00e4, rinnat riuahuttamatta.\"\n \nTiera p\u00e4\u00e4tyi kiukahalla, Kuura uunin korvasella:\n \njalan kenki kiukahalla, toisen pankon partahalla,\n \nver\u00e4j\u00e4ll\u00e4 vy\u00f6teleikse, ulkona k\u00e4vysteleikse.\n \nTempoi Tiera keih\u00e4'\u00e4ns\u00e4; ei ole keiho suuren suuri\n \neik\u00e4 keiho pienen pieni, keiho keskikertahinen:\n \nheponen sulalla seisoi, varsa vaapui lappealla,\n \nsusi ulvoi suoverolla, karhu karjui naulan tiess\u00e4.\n \nSylkytteli keihoansa, sylkytteli, nyrskytteli:\n \nsylen sy\u00f6ksi keih\u00e4svartta peltohon saviper\u00e4h\u00e4n,\n \nnurmehen nukattomahan, maahan m\u00e4tt\u00e4h\u00e4tt\u00f6m\u00e4h\u00e4n.\n \nTy\u00f6nti Tiera keih\u00e4'\u00e4ns\u00e4 Ahin keihojen keselle,\n \nsek\u00e4 l\u00e4ksi jotta joutui Ahille soan avuksi.\n \nSiit\u00e4 Ahti Saarelainen lykk\u00e4si venon vesille\n \nkuni kyyn kulon-alaisen eli k\u00e4\u00e4rmehen el\u00e4v\u00e4n.\n \nL\u00e4ksi luoen luotehesen tuolle Pohjolan merelle.\n \nSilloin Pohjolan em\u00e4nt\u00e4 pakkasen pahan l\u00e4hetti\n \ntuolle Pohjolan merelle, ulapalle aukealle.\n \nItse tuon sanoiksi virkki, sek\u00e4 k\u00e4ski jotta lausui:\n \n\"Pakko poika pienokainen, oma kaunis kasvattini!\n \nL\u00e4he tuonne, kunne k\u00e4sken, kunne k\u00e4sken ja kehoitan!\n \nKylm\u00e4 veitik\u00e4n venonen, pursi lieto Lemmink\u00e4isen\n \nselv\u00e4lle meren sel\u00e4lle, ulapalle aukealle!\n \nKylm\u00e4 itseki is\u00e4nt\u00e4, j\u00e4\u00e4'\u00e4 veitikk\u00e4 vesille,\n \njottei p\u00e4\u00e4se p\u00e4ivin\u00e4ns\u00e4, selvi\u00e4 sin\u00e4 ik\u00e4n\u00e4,\n \nkun en p\u00e4\u00e4sne p\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4h\u00e4n, kerinne kehitt\u00e4m\u00e4h\u00e4n!\"\n \nPakkanen pahansukuinen ja poika pahantapainen\n \nl\u00e4ksi merta kylm\u00e4m\u00e4h\u00e4n, aaltoja asettamahan.\n \nJopa tuonne menness\u00e4ns\u00e4, maata matkaellessansa\n \npuut puri lehett\u00f6m\u00e4ksi, hein\u00e4t helpehett\u00f6m\u00e4ksi.\n \nSitte sinne saatuansa meren Pohjan partahalle,\n \n\u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4n \u00e4yr\u00e4h\u00e4lle, heti y\u00f6n\u00e4 ensim\u00e4isn\u00e4\n \nlahet kylmi, lammet kylmi, meren rannat rapsutteli;\n \nviel' ei merta kylm\u00e4nynn\u00e4, aaltoja asettanunna.\n \nPieni on peiponen sel\u00e4ll\u00e4, v\u00e4st\u00e4r\u00e4kki lainehilla:\n \nsenki on kynnet kylm\u00e4m\u00e4tt\u00e4, p\u00e4\u00e4 pieni palelematta.\n \n\u00c4sken tuosta toisna y\u00f6n\u00e4 jopa suureksi sukeutui,\n \nheittihe h\u00e4vytt\u00f6m\u00e4ksi, kovin kasvoi kauheaksi.\n \nKylmi silloin t\u00e4yen kylm\u00e4n, v\u00e4ki pakkasen paleli:\n \nkylmi j\u00e4\u00e4t\u00e4 kyyn\u00e4svarren, satoi lunta sauvan varren,\n \nkylmi veitik\u00e4n venehen, Ahin laivan lainehille.\n \nAikoi kylme\u00e4 Ahinki, j\u00e4\u00e4te\u00e4 jalon urohon;\n \njopa kynsi\u00e4 kyseli, anoi alta varpahia.\n \nSiit\u00e4 suuttui Lemmink\u00e4inen, siit\u00e4 suuttui ja pahastui;\n \ntunki Pakkasen tulehen, ty\u00f6nti rautarauniohon.\n \nK\u00e4sin Pakkasen piteli, kovan ilman kouristeli.\n \nSanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella:\n \n\"Pakkanen, Puhurin poika, talven poika hyyelm\u00f6inen!\n \nEl\u00e4 kylm\u00e4 kynsi\u00e4ni, vaai varpahuisiani\n \nel\u00e4k\u00e4 koske korviani, el\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00e4ni palele!\n \n\"Kyll' on sulla kylm\u00e4mist\u00e4, paljoki palelemista\n \nilman ihmisen ihotta, emon tuoman ruumihitta:\n \nkylm\u00e4 soita, kylm\u00e4 maita, kylm\u00e4 kylmi\u00e4 kivi\u00e4,\n \npalele vesipajuja, pane haavan pahkuroita,\n \nkoivun kuoria kolota, n\u00e4rehi\u00e4 n\u00e4ykk\u00e4ele,\n \nel\u00e4 ihmisen ihoa, karvoja kavon tekem\u00e4n!\n \n\"Kun et tuosta kyllin saane, kylm\u00e4 muita kummempia!\n \nKylm\u00e4 kuumia kivi\u00e4, palavoita paateroita,\n \nrautaisia kallioita, vuoria ter\u00e4ksisi\u00e4,\n \nVuoksen koskea kovoa, Imatrata ilke\u00e4t\u00e4,\n \nkurimuksen kulkun suuta, kinahmia kauheata!\n \n\"Joko nyt sanon sukusi, kuuluttelen kunniasi?\n \nTie\u00e4np\u00e4 sinun sukusi, tie\u00e4n kaiken kasvantasi:\n \nPakkanen pajuilla syntyi, kova ilma koivikolla\n \nPohjolan koan per\u00e4ss\u00e4, Pimentolan pirtin p\u00e4\u00e4ss\u00e4\n \nikiturmasta isosta, emosta epattomasta.\n \n\"Kukas Pakkasen imetti, kovan ilman kostutteli,\n \nkun oli maammo maiotoinna, emonen utaretoinna?\n \n\"Kyyhyt Pakkasen imetti, kyy imetti, k\u00e4\u00e4rme sy\u00f6tti\n \nn\u00e4nnill\u00e4 nen\u00e4tt\u00f6mill\u00e4, utarella uuttomalla;\n \npohjaistuuli tuuitteli, vilu ilma viihytteli\n \npahoilla pajupuroilla, here'ill\u00e4 hettehill\u00e4.\n \n\"Sai poika pahantapainen, tuli turmion-alainen.\n \nEi ollut nime\u00e4 viel\u00e4 pojalla ep\u00e4p\u00e4\u00f6ll\u00e4.\n \nPantihin nimi pahalle: pantihinpa Pakkaseksi.\n \n\"Siit\u00e4 aioilla ajeli, risukoissa ripsutteli;\n \nkes\u00e4t heilui hettehiss\u00e4, suurimmilla suon selill\u00e4;\n \ntalvet m\u00e4iski m\u00e4nnik\u00f6iss\u00e4, pelmusi pet\u00e4jik\u00f6iss\u00e4,\n \nkolkkaeli koivikoissa, lepik\u00f6iss\u00e4 leyhk\u00e4eli.\n \nKylmi puita ja pehuja, tasoitteli tanteria,\n \npuri puut lehett\u00f6m\u00e4ksi, kanervat kukittomaksi,\n \npilvat hongista piristi, laski lastut m\u00e4ntyl\u00f6ist\u00e4.\n \n\"Joko nyt suureksi sukesit, ylenit ylen ehoksi,\n \naioit kylme\u00e4 minua, kohotella korviani,\n \nalta jalkoja anella, p\u00e4\u00e4lt\u00e4 kynsi\u00e4 kysell\u00e4?\n \n\"Etp' on kylm\u00e4ne minua, et pahoin palellekana!\n \nTulen tungen sukkahani, kek\u00e4lehet kenk\u00e4h\u00e4ni,\n \nhienot hiilet helmoihini, panun alle paulojeni,\n \nPakkasen palelematta, kovan ilman koskematta.\n \n\"Tuonne ma sinun manoan Pohjan pitk\u00e4h\u00e4n per\u00e4h\u00e4n.\n \nSitte sinne tultuasi, kotihisi k\u00e4yty\u00e4si\n \nkylm\u00e4 kattilat tulelle, hiilet uunin lietoselle,\n \nk\u00e4et naisen taikinahan, poika neitosen povehen,\n \nutarihin uuhen maito, vatsahan hevosen varsa!\n \n\"Et sin\u00e4 sit\u00e4 totelle, niin tuonne sinun manoan\n \nHiien hiilien sekahan, Lemmon liesikiukahille.\n \nSiell\u00e4 tungeite tulehen, asetu alasimelle\n \nsep\u00e4n panna paljallansa, vasaralla valkkaella,\n \npanna paljalla lujasti, vasaralla vaikeasti!\n \n\"Et totelle tuotakana, v\u00e4\u00e4j\u00e4nne v\u00e4he\u00e4k\u00e4n\u00e4,\n \nviel\u00e4 muistan muunkin paikan, arvoan yhen aluen:\n \nvien suusi suven sijahan, kielesi kes\u00e4n kotihin,\n \njost' et p\u00e4\u00e4se p\u00e4ivin\u00e4si, selvi\u00e4 sin\u00e4 ik\u00e4n\u00e4,\n \nkun en tulle p\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4h\u00e4n ja k\u00e4yne keritt\u00e4m\u00e4h\u00e4n.\"\n \nPakkanen, Puhurin poika, jo tunsi tuhon tulevan;\n \nalkoi armoa anella. Sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Tehk\u00e4mme sula sovinto toinen ei toistansa viata\n \nsin\u00e4 ilmoisna ik\u00e4n\u00e4, kuuna kullan valkeana!\n \n\"Jos mun kuulet kylm\u00e4v\u00e4ksi, toiste tuhmin liikkuvaksi,\n \nniin tunge tulisijahan, vaivuttele valkeahan,\n \nsep\u00e4n hiilien sekahan, alle ahjon Ilmarisen!\n \nTahi vie suvehen suuni, kieleni kes\u00e4n kotihin,\n \netten p\u00e4\u00e4se p\u00e4ivin\u00e4ni, selvi\u00e4 sin\u00e4 ik\u00e4n\u00e4!\"\n \nSiit\u00e4 lieto Lemmink\u00e4inen j\u00e4tti laivan j\u00e4\u00e4tehesen,\n \nsotapurren puutoksehen, itse eellehen menevi.\n \nTiera tuossa toisna miesn\u00e4 v\u00e4\u00e4nti veitik\u00e4n j\u00e4less\u00e4.\n \nTallasi tasaista j\u00e4\u00e4t\u00e4, sile\u00e4t\u00e4 siuotteli.\n \nAstui p\u00e4iv\u00e4n, tuosta toisen; p\u00e4iv\u00e4n\u00e4p\u00e4 kolmantena\n \njo n\u00e4kyvi N\u00e4lk\u00e4niemi, kyl\u00e4 kurja kuumottavi.\n \nAstui alle niemen linnan. Sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Onko linnassa lihoa ja kalaista kartanossa\n \nurohille uupuneille, miehille v\u00e4synehille?\"\n \nOllut ei linnassa lihoa, ei kalaista kartanossa.\n \nVirkkoi lieto Lemmink\u00e4inen, sanoi kaunis Kaukomieli:\n \n\"Tuli, polta tuhma linna, vesi viek\u00f6h\u00f6n mokoman!\"\n \nItse eistyvi etemm\u00e4, yl\u00f6s korpehen kohosi,\n \nmatkoille majattomille, teille tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6mille.\n \nSiit\u00e4 lieto Lemmink\u00e4inen, tuo on kaunis Kaukomieli,\n \nkeritsi kivelt\u00e4 villat, katkoi karvat kalliolta,\n \nsuoritteli sukkasiksi, kiirehteli kintahiksi\n \nvilun suurihin sijoihin, pakkasen palelemihin.\n \nL\u00e4ksi tiet\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4h\u00e4n, ojelvoista oppimahan:\n \ntiehyt mets\u00e4h\u00e4n vet\u00e4vi, ojelvoinen ottelevi.\n \nVirkkoi lieto Lemmink\u00e4inen, sanoi kaunis Kaukomieli:\n \n\"Ohoh Tiera veikkoseni! Jo nyt jou'uimme johonki,\n \nkuuksi p\u00e4iv\u00e4ksi kululle, ilman rannallen i\u00e4ksi!\"\n \nTiera tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi:\n \n\"Kostohonpa, koito raukat, kostohon, kovaosaiset,\n \nsaimme suurehen sotahan pime\u00e4h\u00e4n Pohjolahan\n \noman hengen heitteheksi, itsemme ikimenoksi\n \nn\u00e4ill\u00e4 paikoilla pahoilla, teill\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6mill\u00e4.\n \n\"Emme tuota tunnekana, emme tunne, emme tie\u00e4,\n \nmik\u00e4 tie vet\u00e4vi mei\u00e4t, kuka juoni juohattavi\n \nkuolemahan korven p\u00e4\u00e4h\u00e4n, kaatumahan kankahalle,\n \nkorppien kotisijoille, variksien vainioille.\n \n\"Siin\u00e4 korpit siirtelev\u00e4t, linnut liiat kantelevat:\n \nsaavat lintuset lihoa, varikset varia verta,\n \nkorpit noukan kostuketta mei\u00e4n, raukan, raaoistamme;\n \nluumme luovat rauniolle, kantavat kivikarille.\n \n\"Ei tie\u00e4 emo poloinen eik\u00e4 kantaja katala,\n \nmiss\u00e4 liikkuvi lihansa, vierevi oma verens\u00e4,\n \nonko suuressa soassa, tasap\u00e4\u00e4ss\u00e4 tappelossa,\n \nvaiko suurella sel\u00e4ll\u00e4, lakehilla lainehilla,\n \nvai k\u00e4ypi k\u00e4pym\u00e4ke\u00e4, vaelsi varvikkosaloa.\n \n\"Ei emo mit\u00e4n\u00e4 tie\u00e4 poloisesta poiastansa:\n \nemo tiesi kuolleheksi, kantaja kaonneheksi.\n \nNoinpa itkevi emoni, valittavi vanhempani:\n \n'Tuoll' on poikani, poloisen, tuolla, vaivaisen, varani\n \nTuonen toukojen panossa, Kalman maien karhinnassa.\n \nSaapi nyt minun pojalta, minun, laiton, lapseltani,\n \nsaapi jouset jouten olla, jalot kaaret kuivaella,\n \nlintuset hyvin lihota, pyyt lehossa pyrhistell\u00e4,\n \nkontiot kovin elell\u00e4, peurat pellon piehtaroia.'\"\n \nVirkkoi lieto Lemmink\u00e4inen, sanoi kaunis Kaukomieli:\n \n\"Niin on, niin, emo poloinen, niinp\u00e4, kantaja katala!\n \nKasvatit kanoja parven, koko joukon joutsenia:\n \ntuli tuuli, niin hajotti, tuli lempo, niin levitti,\n \nyhet sinne, toiset t\u00e4nne, jonnekunne kolmannetki.\n \n\"Kyll\u00e4 muistan muinaisenki, arvoan ajan paremman,\n \nkun kulimme kukkasina, marjoina omilla mailla:\n \nmoni katsoi muotohomme, vartehemme valkotteli.\n \nEi kuin nyt t\u00e4t\u00e4 nyky\u00e4, t\u00e4ll\u00e4 inhalla i\u00e4ll\u00e4:\n \nyks' on tuuli tuttujamme, p\u00e4iv\u00e4 ennen n\u00e4htyj\u00e4mme;\n \nsenki pilvet peittelev\u00e4t, satehet salaelevat.\n \n\"Vaan en huoli huolimahan, suuresti sureksimahan,\n \njos immet hyvin el\u00e4isi, kassap\u00e4iset kalkettaisi,\n \nnaiset kaikki naurusuulla, mesimielin morsiamet,\n \nik\u00e4viss\u00e4 itkem\u00e4tt\u00e4, huolihin h\u00e4vi\u00e4m\u00e4tt\u00e4.\n \n\"Viel' ei meit\u00e4 noiat noiu, noiat noiu, n\u00e4e n\u00e4kij\u00e4t\n \nn\u00e4ille teille kuolevaksi, matkoille masenevaksi,\n \nnuorena nukahtavaksi, verev\u00e4n\u00e4 vierev\u00e4ksi.\n \n\"Mink\u00e4 noiat noitunevat, kunka n\u00e4hnev\u00e4t n\u00e4kij\u00e4t,\n \nkotihinsa koitukohon, majahansa maatukohon!\n \nNoitukohot itsi\u00e4ns\u00e4, laulakohot lapsiansa,\n \nsukuansa surmatkohot, heimoansa herjatkohot!\n \n\"Ei ennen minun isoni eik\u00e4 valtavanhempani\n \nnouatellut noian mielt\u00e4, lahjoitellut lappalaista.\n \nNoin sanoi minun isoni, noin sanon min\u00e4 itseki:\n \nvarjele, vakainen Luoja, kaitse, kaunoinen Jumala,\n \nauta armokourallasi, v\u00e4kev\u00e4ll\u00e4 vallallasi\n \nmiesten mielijuohtehista, akkojen ajatuksista,\n \npakinoista partasuien, pakinoist' on parratointen!\n \nOle ainaisna apuna, vakaisena vartijana,\n \nettei poika pois tulisi, emon tuoma erkaneisi\n \nLuojan luomalta la'ulta, Jumalan sukeamalta!\"\n \nSiit\u00e4 lieto Lemmink\u00e4inen, itse kaunis Kaukomieli,\n \nlaati huolista hevoset, murehista mustat ruunat,\n \np\u00e4itset p\u00e4ivist\u00e4 pahoista, satulat salavihoista.\n \nHypp\u00e4si hyv\u00e4n sel\u00e4lle, hyv\u00e4n laukin lautasille;\n \najoa ramuttelevi Tieran tuttavan keralla.\n \nAjoi rannat raskutellen, hiekkarannat herskytellen\n \nluoksi ehtoisen emonsa, tyk\u00f6 valtavanhempansa.\n \nSiihen Kaukoni kaotan virrest\u00e4ni viikommaksi,\n \nTieran tielle toimittelen kotihinsa kulkemahan.\n \nItse virren vier\u00e4hyt\u00e4n, panen toiselle tolalle.","title":"Kolmaskymmenes runo","type":"page"}