{"collection":"Northern European Mythology","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/neu/kvfin/31.htm","path":"neu/kvfin/31.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/neu/kvfin/31.htm","text":"Kasvatti emo kanoja, suuren joukon joutsenia.\n \nKanat aialle asetti, joutsenet joelle saattoi.\n \nTuli kokko, niin kohotti, tuli haukka, niin hajotti,\n \nsiipilintu, niin sirotti: yhen kantoi Karjalahan,\n \ntoisen vei Ven\u00e4j\u00e4n maalle, kolmannen kotihin heitti.\n \nMink\u00e4 vei Ven\u00e4ehelle, siit\u00e4 kasvoi kaupanmiesi;\n \nmink\u00e4 kantoi Karjalahan, siit\u00e4 se Kalervo kasvoi;\n \nkunkapa kotihin heitti, se sikesi Untamoinen\n \nison p\u00e4iviksi pahoiksi, emon mielimurtehiksi.\n \nUntamoinen verkot laski Kalervon kalavetehen;\n \nKalervoinen verkot katsoi, kalat konttihin kokosi.\n \nUntamo, utala miesi, sep\u00e4 suuttui ja vihastui.\n \nTeki soan sormistansa, k\u00e4mmenp\u00e4ist\u00e4ns\u00e4 ker\u00e4j\u00e4t,\n \ntoran nosti totkusilta, artin ahvenmaimasilta.\n \nTorelivat, tappelivat, eik\u00e4 voita toinen toista:\n \nmink\u00e4 toistansa tokaisi, sen sai itse vastahansa.\n \nJopa tuosta toisen kerran, kahen, kolmen p\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4\n \nKalervoinen kauran kylvi Untamon tuvan ta'aksi.\n \nUntamolan uljas uuhi s\u00f6i Kalervon kaurakylv\u00f6n.\n \nKalervoisen k\u00e4rts\u00e4 koira repi uuhen Untamolta.\n \nUntamo uhittelevi Kalervolle veljellens\u00e4,\n \nsurmata su'un Kalervon, ly\u00f6\u00e4 suuret, ly\u00f6\u00e4 pienet,\n \nkoko kansan kolhaella, tuvat polttoa poroksi.\n \nLaittoi miehet miekka vy\u00f6lle, urohot ase k\u00e4tehen,\n \npojat pienet piikki vy\u00f6lle, kaunot kassara olalle;\n \nl\u00e4ksi suurehen sotahan vasten velje\u00e4 omoa.\n \nKalervoisen kaunis minj\u00e4 istui ikkunan l\u00e4hell\u00e4.\n \nKatsoi ulos ikkunasta, sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Onko tuo savu sakea vai onpi pime\u00e4 pilvi\n \nnoien peltojen perill\u00e4, kujan uuen ulkop\u00e4\u00e4ss\u00e4?\"\n \nEi ollut ume umakka eik\u00e4p\u00e4 savu sakea:\n \nne oli Untamon urohot, tulla suorivat sotahan.\n \nTuli Untamon urohot, saivat miehet miekka vy\u00f6ll\u00e4.\n \nKaatoivat Kalervon joukon, su'un suuren surmasivat,\n \ntalon polttivat poroksi, tasoittivat tantereksi.\n \nJ\u00e4i yksi Kalervon impi kera vatsan vaivaloisen.\n \nSenp\u00e4 Untamon urohot veiv\u00e4t kanssansa kotihin\n \npirtin pienen pyyhkij\u00e4ksi, lattian lakaisijaksi.\n \nOli aikoa v\u00e4h\u00e4isen; syntyi pieni poikalapsi\n \nemollen osattomalle. Miksi tuo nimitet\u00e4h\u00e4n?\n \nEmo kutsui Kullervoksi, Untamo sotijaloksi.\n \nPantihinpa poika pieni, orpolapsi laitettihin\n \ntuutuhun tutajamahan, k\u00e4tkyehen liekkumahan.\n \nLiekkui lapsi k\u00e4tkyess\u00e4, lapsi liekkui, tukka l\u00f6yhki.\n \nLiekkui p\u00e4iv\u00e4n, liekkui toisen; jopa kohta kolmantena,\n \nkun tuo poika potkaisihe, potkaisihe, ponnistihe,\n \nkatkaisi kapalovy\u00f6ns\u00e4, p\u00e4\u00e4si p\u00e4\u00e4lle peittehens\u00e4,\n \ns\u00e4rki liekun lehmuksisen, kaikki riepunsa revitti.\n \nN\u00e4htihin hyv\u00e4 tulevan, keksittihin kelpoavan.\n \nUntamola vuottelevi t\u00e4t\u00e4 t\u00e4st\u00e4 kasvavaksi,\n \nmieltyv\u00e4ksi, miestyv\u00e4ksi, oike'in urostuvaksi,\n \nsaavaksi sataisen orjan, tuhantisen turpuvaksi.\n \nKasvoi kuuta kaksi, kolme. Jopa kuuna kolmantena\n \npoika polven korkeuisna alkoi itse arvaella:\n \n\"Kunpa saisin suuremmaksi, vahvistuisin varreltani,\n \nkostaisin isoni kohlut, maksaisin emoni mahlat!\"\n \nSaipa kuulla Untamoinen. Itse tuon sanoiksi virkki:\n \n\"T\u00e4st\u00e4 saa sukuni surma, t\u00e4st\u00e4 kasvavi Kalervo!\"\n \nUrohot ajattelevat, akat kaikki arvelevat,\n \nminne poika pantanehe, kunne surma saatanehe.\n \nPannahanpa puolikkohon, ty\u00f6nnet\u00e4h\u00e4n tynnyrihin;\n \nsiit\u00e4 vie\u00e4h\u00e4n vetehen, lasketahan lainehesen.\n \nK\u00e4y\u00e4h\u00e4np\u00e4 katsomahan kahen, kolmen y\u00f6n per\u00e4st\u00e4,\n \njoko on hukkunut vetehen, kuollut poika puolikkohon!\n \nEi ole hukkunut vetehen, kuollut poika puolikkohon!\n \nPoika oli p\u00e4\u00e4snyt puolikosta istui aaltojen sel\u00e4ss\u00e4\n \nvapa vaskinen k\u00e4ess\u00e4, siima silkkinen per\u00e4ss\u00e4;\n \nonkivi meren kaloja, merivett\u00e4 mittoavi:\n \nmelke'in meress\u00e4 vett\u00e4, kun on kaksi kauhallista;\n \noisko oike'in mitata, osa kolmatta tulisi.\n \nUntamo ajattelevi: \"Mihin poika pantanehe,\n \nkunne tuo tuhottanehe, kusta surma saatanehe?\"\n \nK\u00e4ski orjansa ker\u00e4t\u00e4 koivuja, kovia puita,\n \nhonkia satahavuja, tiett\u00e4vi\u00e4 tervaksia\n \nyhen poian polttimeksi, Kullervon kaottimeksi.\n \nKoottihin, ker\u00e4eltihin koivuja, kovia puita,\n \nhonkia satahavuja, tiett\u00e4vi\u00e4 tervaksia,\n \ntuohia tuhat reke\u00e4, sata sylt\u00e4 saarnipuita.\n \nTuli puihin tuiskattihin, roviohon roiskattihin,\n \nsiihen poika paiskattihin keskelle tulen palavan.\n \nPaloi p\u00e4iv\u00e4n, tuosta toisen, paloi p\u00e4iv\u00e4n kolmannenki.\n \nK\u00e4ytihin katsastamahan: poik' oli porossa polvin,\n \nkypeniss\u00e4 kyyn\u00e4svarsin, hiilikoukkunen k\u00e4ess\u00e4,\n \nmill\u00e4 tulta kiihottavi, hiili\u00e4 kokoelevi,\n \nkatomatta karvankana, kutrisen k\u00e4hertym\u00e4tt\u00e4!\n \nUntamo \u00e4'itteleikse: \"Mihin poika pantanehe,\n \nkunne tuo tuhottanehe, surma tuolle saatanehe?\"\n \nPoika puuhun hirtet\u00e4h\u00e4n, tammehen ripustetahan.\n \nKului y\u00f6t\u00e4 kaksi, kolme, saman verran p\u00e4ivi\u00e4ki.\n \nUntamo ajattelevi: \"Aik' on k\u00e4y\u00e4 katsomahan,\n \njoko Kullervo katosi, kuoli poika hirsipuuhun.\"\n \nLaittoi orjan katsomahan. Orja toi sanan takaisin:\n \n\"Ei ole Kullervo kaonnut, kuollut poika hirsipuuhun!\n \nPoika puuta kirjoittavi pieni piikkonen k\u00e4ess\u00e4.\n \nKoko puu kuvia t\u00e4ynn\u00e4, t\u00e4ynn\u00e4 tammi kirjoitusta:\n \nsiin\u00e4 miehet, siin\u00e4 miekat, siin\u00e4 keih\u00e4'\u00e4t sivulla.\"\n \nMit\u00e4s autti Untamoisen tuon pojan katalan kanssa!\n \nKuinka surmat suoritteli, kuinka kuolemat sukesi,\n \npoika ei puutu surman suuhun eik\u00e4 kuole kuitenkana.\n \nPiti viimeinki v\u00e4sy\u00e4 suorimasta surmiansa,\n \nkasvatella Kullervoinen, orja poikana omana.\n \nSanoi Untamo sanansa, itse virkki, noin nimesi:\n \n\"Kun el\u00e4net kaunihisti, aina siivolla asunet,\n \nsaat olla talossa t\u00e4ss\u00e4, orjan t\u00f6it\u00e4 toimitella.\n \nPalkka pannahan j\u00e4lest\u00e4, ansiosta arvatahan:\n \nvy\u00f6hyt vy\u00f6llesi korea tahi korvalle kolahus.\"\n \nKun oli Kullervo kohonnut, saanut vartta vaaksan verran,\n \ntuopa ty\u00f6lle ty\u00f6nnet\u00e4h\u00e4n, raaolle rakennetahan,\n \nlapsen pienen katsontahan, sormi pienen souantahan:\n \n\"Katso lasta kaunihisti, sy\u00f6t\u00e4 lasta, sy\u00f6 itseki!\n \nRievut virrassa viruta, pese pienet vaattehuiset!\"\n \nKatsoi lasta p\u00e4iv\u00e4n, kaksi: k\u00e4en katkoi, silm\u00e4n kaivoi.\n \nSiit\u00e4 kohta kolmannella lapsen tauilla tapatti,\n \nrievut viskoi virran vie\u00e4, k\u00e4tkyen tulella poltti.\n \nUntamo ajattelevi: \"Ei t\u00e4m\u00e4 t\u00e4h\u00e4n sopiva\n \nlapsen pienen katsontahan, sormi pienen souantahan!\n \nEn tie\u00e4, kuhun panisin, kulle ty\u00f6lle ty\u00f6nteleisin.\n \nPanenko kasken kaa'antahan?\" Pani kasken kaa'antahan.\n \nKullervo, Kalervon poika, tuossa tuon sanoiksi virkki:\n \n\"\u00c4sken lienen mies min\u00e4ki, kun saan kirvehen k\u00e4tehen,\n \npaljo katsoa parempi, entist\u00e4ni armahampi:\n \nlienen mies viien veroinen, uros kuuen-kummallinen.\"\n \nMeni seppolan pajahan. Sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Oi on seppo veikkoseni! Taos mulle tapparainen!\n \nTao kirves miest\u00e4 my\u00f6ten; rauta raatajan mukahan!\n \nL\u00e4hen kasken kaa'antahan, solkikoivun sorrantahan.\"\n \nSepp\u00e4 tarpehen takovi, kirvehen kerittelevi.\n \nSaip' on kirves miest\u00e4 my\u00f6ten, rauta raatajan mukahan.\n \nKullervo, Kalervon poika, hioi siit\u00e4 kirvehens\u00e4;\n \np\u00e4iv\u00e4n kirvest\u00e4 hiovi, illan vartta valmistavi.\n \nSuorihe kasken ajohon korkealle korpimaalle,\n \nparahasen parsikkohon, hirve\u00e4h\u00e4n hirsikk\u00f6h\u00f6n.\n \nIski puuta kirvehell\u00e4, tempasi tasater\u00e4ll\u00e4:\n \nkerralla hyv\u00e4tki hirret, pahat puolella menevi.\n \nVihoin kaatoi viisi puuta, kaiketi kaheksan puuta.\n \nSiit\u00e4 tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi:\n \n\"Lempo tuota raatakohon! Hiisi hirret kaatakohon!\"\n \nKavahutti kannon p\u00e4\u00e4h\u00e4n, niin huhuta heiahutti,\n \nvihellytti, viuahutti. Sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Sini kaski kaatukahan, koivu solki sortukahan,\n \nkuni \u00e4\u00e4ni kuulunevi, kuni vierrevi vihellys!\n \n\"Elk\u00f6h\u00f6n vesa venyk\u00f6, elk\u00f6h\u00f6n koretko korsi\n \nsin\u00e4 ilmoisna ik\u00e4n\u00e4, kuuna kullan valkeana\n \nkaskessa Kalervon poian, otoksessa oivan miehen!\n \n\"Ottaisiko maa orahan, nousisiko nuori laiho,\n \nsek\u00e4 korsi korteuisi, jotta varsi varteuisi,\n \nelk\u00f6h\u00f6n tere\u00e4 tehk\u00f6, varsi p\u00e4\u00e4t\u00e4 valmistako!\"\n \nUntamoinen, mies utala, k\u00e4vi tuota katsomahan\n \nkaskea Kalervon poian, ajamoa uuen orjan:\n \nei kaski kaselle tunnu, ajamaksi nuoren miehen.\n \nUntamo ajattelevi: \"Ei t\u00e4m\u00e4 t\u00e4h\u00e4n sopiva!\n \nHyv\u00e4n hirsik\u00f6n pilasi, kaatoi parsikon parahan!\n \nEn tie\u00e4, kuhun panisin, kulle ty\u00f6lle ty\u00f6nteleisin.\n \nPanenko aitojen panohon?\" Pani aitojen panohon.\n \nKullervo, Kalervon poika, jopa aitoa panevi.\n \nKohastansa kokkahongat aiaksiksi asettelevi,\n \nkokonansa korpikuuset seip\u00e4hiksi pistelevi;\n \nveti vitsakset lujahan pisimmist\u00e4 pihlajista;\n \npani aian umpinaisen, ver\u00e4j\u00e4tt\u00f6m\u00e4n kyh\u00e4si.\n \nSiit\u00e4 tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi:\n \n\"Ku ei lintuna kohonne, kahen siiven siuotelle,\n \nelk\u00f6h\u00f6n ylitse p\u00e4\u00e4sk\u00f6 aiasta Kalervon poian!\"\n \nUntamo osaelevi tulla tuota katsomahan\n \naitoa Kalervon poian, sotaorjan sortamoa.\n \nN\u00e4ki aian aukottoman, raottoman, rei\u00e4tt\u00f6m\u00e4n,\n \njok' oli pantu maaem\u00e4st\u00e4, yl\u00f6s pilvihin osattu.\n \nSanan virkkoi, noin nimesi: \"Ei t\u00e4m\u00e4 t\u00e4h\u00e4n sopiva!\n \nPani aian aukottoman, ver\u00e4j\u00e4tt\u00f6m\u00e4n kyh\u00e4si,\n \ntuon on nosti taivosehen, yl\u00f6s pilvihin kohotti:\n \nen tuosta ylitse p\u00e4\u00e4se enk\u00e4 rei\u00e4st\u00e4 sis\u00e4lle!\n \nEn tie\u00e4, mihin panisin, kulle ty\u00f6lle ty\u00f6nteleisin.\n \nPanenko puimahan rukihit?\" Pani puimahan rukihit.\n \nKullervo, Kalervon poika, jo oli puimassa rukihit:\n \npui rukihit ruumeniksi, olet kaunaksi kaotti.\n \nTulipa is\u00e4nt\u00e4 tuohon, k\u00e4vi itse katsomahan\n \npuintoa Kalervon poian, Kullervoisen kolkintoa:\n \nrukihit on ruumenina, olet kaunoina kahisi!\n \nUntamo \u00e4'itteleikse: \"Ei ole t\u00e4st\u00e4 raatajasta!\n \nKulle ty\u00f6lle ty\u00f6nt\u00e4nenki, ty\u00f6ns\u00e4 tuhmin turmelevi.\n \nJoko vien Ven\u00e4ehelle tahi kaupin Karjalahan\n \nIlmariselle sepolle, sepon paljan painajaksi?\"\n \nM\u00f6i siit\u00e4 Kalervon poian, pani kaupan Karjalahan\n \nIlmariselle sepolle, takojalle taitavalle.\n \nMinp\u00e4 seppo tuosta antoi? \u00c4ij\u00e4n seppo tuosta antoi:\n \nkaksi kattilarania, kolme koukun puoliskoa,\n \nviisi viikatekulua, kuusi kuokan kuolioa\n \nmiehest\u00e4 mit\u00e4tt\u00f6m\u00e4st\u00e4, orjasta ep\u00e4p\u00e4\u00f6st\u00e4.","title":"Yhdesnelj\u00e4tt\u00e4 runo","type":"page"}