{"collection":"Northern European Mythology","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/neu/kvfin/32.htm","path":"neu/kvfin/32.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/neu/kvfin/32.htm","text":"Kullervo, Kalervon poika, sinisukka \u00e4ij\u00f6n poika,\n \nhivus keltainen, korea, keng\u00e4n kauto kaunokainen,\n \njo kohta sepon ko'issa kysyi ty\u00f6t\u00e4 iltasella\n \nis\u00e4nn\u00e4lt\u00e4 iltaseksi, em\u00e4nn\u00e4lt\u00e4 aamuseksi:\n \n\"Ty\u00f6t t\u00e4ss\u00e4 nimett\u00e4k\u00f6h\u00f6n, nimi ty\u00f6lle pantakohon,\n \nkulle ty\u00f6lle ty\u00f6ntyminen, raaolle rakentuminen!\"\n \nSeppo Ilmarin em\u00e4nt\u00e4, tuopa tuossa arvelevi,\n \nkulle ty\u00f6lle uusi orja, raaolle rahan-alainen.\n \nPani orjan paimeneksi, karjan suuren kaitsijaksi.\n \nTuopa ilkoinen em\u00e4nt\u00e4, sep\u00e4n akka irvihammas,\n \nleipoi leiv\u00e4n paimenelle, kakun paksun paistelevi:\n \nkauran alle, vehn\u00e4n p\u00e4\u00e4lle, keskelle kiven kutovi.\n \nKakun voiti voiheralla, kuoren rasvalla rakenti,\n \npani orjalle osaksi, palaseksi paimenelle.\n \nItse orjoa opasti, sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Ell\u00f6s t\u00e4t\u00e4 ennen sy\u00f6k\u00f6 karjan menty\u00e4 mets\u00e4lle!\"\n \nSiit\u00e4 Ilmarin em\u00e4nt\u00e4 laittoi karjan laitumelle.\n \nSanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella:\n \n\"Lasken lehm\u00e4ni leholle, maion antajat aholle,\n \nhatasarvet haavikolle, kourusarvet koivikolle;\n \nty\u00f6nn\u00e4n kuuta ottamahan, talia tavottamahan\n \nahomailta auke'ilta, leve'ilt\u00e4 lehtomailta,\n \nkorke'ilta koivikoilta, mataloilta haavikoilta,\n \nkultaisilta kuusikoilta, hope'isilta saloilta.\n \n\"Katso, kaunoinen Jumala, varjele, vakainen Luoja,\n \nvarjele vahingon tielt\u00e4, kaitse kaikista pahoista,\n \nettei tuskihin tulisi, h\u00e4pe'ihin h\u00e4mmentyisi!\n \n\"Kuin katsoit katollisessa, alla varjon vartioitsit,\n \nniin katso katottomassa, vaali vartijattomassa,\n \njotta karja kaunistuisi, eistyisi em\u00e4nn\u00e4n vilja\n \nhyv\u00e4nsuovan mielt\u00e4 my\u00f6ten, pahansuovan paitsi mielt\u00e4!\n \n\"Kun lie kurjat paimeneni, ylen kainut karjapiiat,\n \npaju pannos paimeneksi, lepp\u00e4 lehm\u00e4n katsojaksi,\n \npihlaja pitelij\u00e4ksi, tuomi tuojaksi kotihin\n \nem\u00e4nn\u00e4isen etsim\u00e4tt\u00e4, muun v\u00e4en murehtimatta!\n \n\"Kun ei paju paimentane, pihlaja hyvin pi'elle,\n \nlepp\u00e4 ei lehmi\u00e4 ajane, tuomi ei kotihin tuone,\n \nniin pane parempiasi, ty\u00f6nn\u00e4 luonnon tytt\u00e4ri\u00e4\n \nminun viljan viitsij\u00e4ksi, katsojaksi karjan kaiken!\n \nPaljo on piikoja sinulla, saoin k\u00e4skyn kuulijoita,\n \nel\u00e4ji\u00e4 ilman alla, luonnottaria hyvi\u00e4.\n \n\"Suvetar, valio vaimo, Etel\u00e4t\u00e4r, luonnon eukko,\n \nHongatar, hyv\u00e4 em\u00e4nt\u00e4, Katajatar, kaunis neiti,\n \nPihlajatar, piika pieni, Tuometar, tyt\u00e4r Tapion,\n \nMielikki, mets\u00e4n mini\u00e4, Tellervo, Tapion neiti!\n \nKatso'ote karjoani, viitsi\u00f6te viljoani\n \nkes\u00e4 kaikki kaunihisti, lehen aika leppe\u00e4sti,\n \nlehen puussa liehuessa, ruohon maassa roikatessa!\n \n\"Suvetar, valio vaimo, Etel\u00e4t\u00e4r, luonnon eukko!\n \nHeit\u00e4 hienot helmuksesi, esiliinasi levit\u00e4\n \nkarjalleni katteheksi, pienilleni peitteheksi,\n \nvihoin tuulen tuulematta, vihoin saamatta satehen!\n \n\"Kaitse karjani pahoista, varjele vahingon teilt\u00e4,\n \nnoista soista soiluvista, l\u00e4htehist\u00e4 l\u00e4ilyvist\u00e4,\n \nheiluvista hettehist\u00e4, py\u00f6re'ist\u00e4 py\u00f6tik\u00f6ist\u00e4,\n \nettei tuskihin tulisi, h\u00e4pe'ihin h\u00e4mmentyisi,\n \nsorkka suohon sorkahtaisi, hettehesen herk\u00e4ht\u00e4isi\n \nylitse Jumalan tunnin, p\u00e4itse aivon autuahan!\n \n\"Tuo'os torvi tuonnempata, tuolta taivahan navalta,\n \nmesitorvi taivosesta, simatorvi maaem\u00e4st\u00e4!\n \nPuhu tuohon torvehesi, kumahuta kuuluhusi:\n \npuhu kummut kukkahaksi, kangasvieret kaunihiksi,\n \nahovieret armahaksi, lehtovieret leppe\u00e4ksi,\n \nsuovieret sulaksi meeksi, hetevieret vierteheksi!\n \n\"Siit\u00e4 sy\u00f6t\u00e4 karjoani, raavahiani ravitse,\n \nsy\u00f6ttele metisin sy\u00f6min, juottele metisin juomin!\n \nSy\u00f6t\u00e4 kullaista kuloa, hope'ista hein\u00e4n p\u00e4\u00e4t\u00e4\n \nheraisista hettehist\u00e4, l\u00e4ikkyvist\u00e4 l\u00e4htehist\u00e4,\n \nkoskilta kohisevilta, jokiloilta juoksevilta,\n \nkultaisilta kunnahilta, hope'isilta ahoilta!\n \n\"Kaivo kultainen kuvoa kahen puolen karjan maata,\n \njosta karja vett\u00e4 joisi, simoa siretteleisi\n \nutarihin uhkuvihin, nisihin pakottavihin:\n \nsaisi suonet soutamahan, maitojoet juoksemahan,\n \nmaitopurot purkemahan, maitokosket kuohumahan,\n \npuhumahan maitoputket, maitohormit huokumahan,\n \njoka aika antamahan, joka vuoro vuotamahan\n \nylitse vihanki suovan, pahansuovan sormiloitse,\n \nmaion saamatta manalle, katehesen karjanannin!\n \n\"Paljo on niit\u00e4 ja pahoja, kut maion manalle viev\u00e4t,\n \nkatehesen karjanannin, lehm\u00e4n tuoman toisialle;\n \nv\u00e4h\u00e4 on niit\u00e4 ja hyvi\u00e4, kut maion manalta saavat,\n \npiim\u00e4ns\u00e4 kyl\u00e4n piolta, tuorehensa toisialta.\n \n\"Ei ennen minun emoni kysynyt kyl\u00e4st\u00e4 mielt\u00e4,\n \ntointa toisesta talosta; sai se maitonsa manalta,\n \npiim\u00e4ns\u00e4 pitelij\u00e4lt\u00e4, tuorehensa toisialta.\n \nAntoi tulla tuonnempata, ehti\u00e4 etemp\u00e4t\u00e4ki:\n \ntulla maion Tuonelasta, Manalasta, maankin alta,\n \ntulla y\u00f6ll\u00e4 yksin\u00e4ns\u00e4, pime\u00e4ll\u00e4 piilokkali,\n \nkuulematta kunnottoman, kelvottoman keksim\u00e4tt\u00e4,\n \nvihansuovan sortamatta, katehen kaehtimatta.\n \n\"Noin sanoi minun emoni, noin sanon min\u00e4 itseki:\n \nminne viipyi lehm\u00e4n vilja, kunne maitoni katosi?\n \nOnko viety vierahalle, kytketty kyl\u00e4n pihoille,\n \nmieron porttojen povehen, katehien kainalohon,\n \nvai on puihin puuttununna, metsihin menehtynynn\u00e4,\n \nlevennynn\u00e4 lehtomaille, kaonnunna kankahille?\n \n\"Ei maito manalle joua, lehm\u00e4n vilja vierahalle,\n \nmieron porttojen povehen, katehien kainalohon\n \neik\u00e4 puihin puuttumahan, metsihin menehtym\u00e4h\u00e4n,\n \nlehtoihin levenem\u00e4h\u00e4n, kaatumahan kankahalle.\n \nMaito koissa tarvitahan, ajan kaiken kaivatahan:\n \nkoissa vuottavi em\u00e4nt\u00e4 katajainen rainta k\u00e4ess\u00e4.\n \n\"Suvetar, valio vaimo, Etel\u00e4t\u00e4r, luonnon eukko!\n \nK\u00e4y nyt, sy\u00f6t\u00e4 Sy\u00f6tikkini sek\u00e4 juota Juotikkini,\n \nherustele Hermikki\u00e4, tuorustele Tuorikkia,\n \nanna maito Mairikille, Omenalle uuet piim\u00e4t\n \nhele'ist\u00e4 hein\u00e4np\u00e4ist\u00e4, kaunihista kastikoista,\n \nmairehista maaemist\u00e4, metisist\u00e4 m\u00e4tt\u00e4hist\u00e4,\n \nnurmelta mesinukalta, maalta marjanvartiselta,\n \nkanervan-kukattarilta, hein\u00e4n-helpehett\u00e4rilt\u00e4,\n \npilven piim\u00e4tytt\u00e4rilt\u00e4, taivahan-navattarilta,\n \ntuoa maitoiset maruet, aina uhkuvat utaret\n \nlypse\u00e4 lyhyen vaimon, pienen piian piukutella!\n \n\"Nouse, neitonen, norosta, hienohelma, hettehest\u00e4,\n \nneiti l\u00e4mmin, l\u00e4htehest\u00e4, puhasmuotoinen, muasta!\n \nOta vett\u00e4 l\u00e4htehest\u00e4, jolla kastat karjoani,\n \njotta karja kaunistuisi, eistyisi em\u00e4nn\u00e4n vilja\n \nennen k\u00e4ymist\u00e4 em\u00e4nn\u00e4n, katsomista karjapiian,\n \nem\u00e4nn\u00e4n ep\u00e4p\u00e4t\u00f6isen, ylen kainun karjapiian.\n \n\"Mielikki, mets\u00e4n em\u00e4nt\u00e4, lavek\u00e4mmen karjan eukko!\n \nTy\u00f6nn\u00e4 pisin piikojasi, paras palkkalaisiasi,\n \nviitsim\u00e4h\u00e4n viljoani, katsomahan karjoani\n \nt\u00e4n\u00e4 suurena suvena, Luojan l\u00e4mminn\u00e4 kes\u00e4n\u00e4,\n \nJumalan suaitsemana, antamana armollisen!\n \n\"Tellervo, Tapion neiti, mets\u00e4n tytt\u00f6 tyller\u00f6inen,\n \nutupaita, hienohelma, hivus keltainen, korea,\n \njok' olet karjan kaitselija, viitsij\u00e4 em\u00e4nn\u00e4n viljan\n \nmieluisassa Metsolassa, tarkassa Tapiolassa!\n \nKaitse karja kaunihisti, viitsi vilja virke\u00e4sti!\n \n\"Kaitse kaunoisin k\u00e4t\u00f6sin, somin sormin suorittele,\n \nsu'i ilveksen iholle, kampua kalan ev\u00e4lle,\n \nkarvalle meren kapehen, mets\u00e4n uuhen untuvalle!\n \nIllan tullen, y\u00f6n pimeten, h\u00e4m\u00e4rien h\u00e4mmetess\u00e4\n \nsaata karjani kotihin, etehen hyv\u00e4n em\u00e4nn\u00e4n,\n \nhete heiluva sel\u00e4ll\u00e4, maitolampi lautasilla!\n \n\"P\u00e4iv\u00e4n menness\u00e4 majoille, iltalinnun laulellessa\n \nitse virki viljalleni, sano sarvijuonelleni:\n \n'Kotihinne, kourusarvet, maion antajat, majalle!\n \nKoissa on hyv\u00e4 ollaksenne, maa imara maataksenne;\n \nkorpi on kolkko k\u00e4y\u00e4ksenne, ranta raikutellaksenne.\n \nKotihinne tullaksenne vaimot valkean tekev\u00e4t\n \nnurmelle mesinukalle, maalle marjanvartiselle.'\n \n\"Nyyrikki, Tapion poika, siniviitta viian poika!\n \nTyvin pist\u00e4 pitk\u00e4t kuuset, latvoin lakkap\u00e4\u00e4t pet\u00e4j\u00e4t\n \nsillaksi likasijoille, paikaksi pahoille maille,\n \nsuosulihin, maasulihin, l\u00e4t\u00e4kk\u00f6ihin l\u00e4ilyvihin!\n \nAnna k\u00e4y\u00e4 k\u00e4yr\u00e4sarven, haarasorkan sorkutella,\n \njoutua joka savulle viatoinna, vilpit\u00f6inn\u00e4,\n \nilman suohon sortumatta, likahan litistym\u00e4tt\u00e4!\n \n\"Kun ei karja tuosta huoli, y\u00f6ksi ei kulkene kotihin,\n \nPihlajatar, piika pieni, Katajatar, kaunis neiti,\n \nleikkoa lehosta koivu, ota vitsa viiakosta,\n \nk\u00e4y\u00f6s piiska pihlajainen, katajainen karjanruoska\n \ntakoa Tapion linnan, tuolta puolen Tuomivaaran!\n \nAja karja kartanolle, saunan l\u00e4mmit\u00e4-panolle,\n \nkotihin kotoinen karja, mets\u00e4n karja Metsolahan!\n \n\"Otsonen, mets\u00e4n omena, mesik\u00e4mmen k\u00e4yretyinen!\n \nTehk\u00e4mme sulat sovinnot, rajarauhat rapsakamme\n \ni\u00e4ksemme, ilmaksemme, polveksemme, p\u00e4iviksemme,\n \nettet sorra sorkkas\u00e4\u00e4rt\u00e4, kaa'a maion kantajata\n \nt\u00e4n\u00e4 suurena suvena, Luojan l\u00e4mminn\u00e4 kes\u00e4n\u00e4!\n \n\"Kun sa kuulet kellon \u00e4\u00e4nen tahi torven toitotuksen,\n \nly\u00f6te maata m\u00e4tt\u00e4h\u00e4lle, nurmelle nukahtamahan,\n \ntunge korvasi kulohon, paina p\u00e4\u00e4si m\u00e4tt\u00e4h\u00e4sen!\n \nTahi korpehen kokeos, saaos sammalhuonehesen,\n \nmene toisille m\u00e4'ille, muille kummuille kuvahu,\n \njottei kuulu karjan kello eik\u00e4 paimenen pakina!\n \n\"Otsoseni, ainoiseni, mesik\u00e4mmen, kaunoiseni!\n \nEn sua kiell\u00e4 kiert\u00e4m\u00e4st\u00e4 enk\u00e4 k\u00e4ym\u00e4st\u00e4 epe\u00e4;\n \nkiell\u00e4n kielen koskemasta, suun ruman rupeamasta,\n \nhampahin hajottamasta, k\u00e4mmenin k\u00e4py\u00e4m\u00e4st\u00e4.\n \n\"K\u00e4y\u00f6s kaarten karjamaita, piilten piim\u00e4kankahia,\n \nkierten kellojen remua, \u00e4\u00e4nt\u00e4 paimenen paeten!\n \nKonsa on karja kankahalla, sin\u00e4 suolle soiverraite;\n \nkun karja solahti suolle, silloin korpehen kokeos!\n \nKarjan k\u00e4yess\u00e4 m\u00e4ke\u00e4 astu sie m\u00e4en alatse;\n \nkarjan k\u00e4yess\u00e4 alatse mene sie m\u00e4ke\u00e4 my\u00f6ten!\n \nAstuessansa aholla sin\u00e4 viere viiakkoa;\n \nviiakkoa vierress\u00e4ns\u00e4 sin\u00e4 astuos ahoa!\n \nKule kullaisna k\u00e4ken\u00e4, hope'isna kyyhkyl\u00e4isn\u00e4,\n \nsiirry siikana sivutse, veteleite veen kalana,\n \nviere villakuontalona, kule pellavaskupona,\n \nk\u00e4tke kynnet karvoihisi, hampahat ikenihisi,\n \njottei karja kammastuisi, pieni vilja pillastuisi!\n \n\"Anna rauha raavahille, sorkkas\u00e4\u00e4rille sovinto,\n \nk\u00e4y\u00e4 karjan kaunihisti, soreasti sorkutella\n \npoikki soista, poikki maista, halki korven kankahista,\n \nettet koske konsakana, rupea rumanakana!\n \n\"Muista muinainen valasi tuolla Tuonelan joella,\n \nkynsikoskella kovalla, Luojan polvien e'ess\u00e4!\n \nLupa sulle annettihin kolme kertoa kes\u00e4ss\u00e4\n \nk\u00e4y\u00e4 kellon kuuluvilla, tiukujen tirin\u00e4mailla,\n \nvaan eip\u00e4 sit\u00e4 suattu eik\u00e4 annettu lupoa\n \nruveta rumille t\u00f6ille, h\u00e4pe\u00e4h\u00e4n h\u00e4mmenty\u00e4.\n \n\"Jos sulle viha tulisi, hampahat halutteleisi,\n \nvisko viitahan vihasi, honkihin pahat halusi!\n \nHakkoa lahoa puuta, kaa'a koivunp\u00f6kkel\u00f6it\u00e4,\n \nv\u00e4\u00e4ntele vesihakoja, m\u00e4\u00e4hki marjam\u00e4tt\u00e4hi\u00e4!\n \n\"Kun tulevi ruoan tarvis, sy\u00f6\u00e4 mielesi tekevi,\n \nsy\u00f6'\u00f6s sieni\u00e4 mets\u00e4st\u00e4, murra muurahaiskekoja,\n \njuuria punaisen putken, Metsolan mesipaloja\n \nilman ruokaruohoittani, minun henkiheinitt\u00e4ni!\n \n\"Metsolan metinen amme hapata hihittelevi\n \nkultaisella kunnahalla, hope'isella m\u00e4ell\u00e4:\n \nsiin' on sy\u00f6\u00e4 sy\u00f6l\u00e4h\u00e4nki, juoa miehen juolahanki,\n \neik\u00e4 sy\u00f6en sy\u00f6m\u00e4t puutu, juoen juomiset v\u00e4hene.\n \n\"Niin teemme ikisovinnot, ikirauhat ratkoamme\n \nele\u00e4ksemme ehosti, kes\u00e4n kaiken kaunihisti:\n \nmaat on meill\u00e4 yhtehiset, ev\u00e4h\u00e4t erinomaiset.\n \n\"Vaan jos tahtonet tapella, ele\u00e4 soan tavalla,\n \ntapelkamme talvikauet, lumiajat luskailkamme!\n \nSuven tullen, suon sulaen, l\u00e4t\u00e4kk\u00f6jen l\u00e4mmitess\u00e4\n \nell\u00f6s t\u00e4nne tulkokana karjan kullan kuuluville!\n \n\"Josp' on tullet n\u00e4ille maille, sattunet saloille n\u00e4ille,\n \nt\u00e4\u00e4ll\u00e4 aina ammutahan. Kun ei ampujat kotona,\n \non meill\u00e4 osaavat vaimot, em\u00e4nn\u00e4t alinomaiset,\n \njotka tiesi turmelevi, matkasi pahoin panevi,\n \nettet koske konsakana, rupea rumanakana\n \nylitse tahon Jumalan, p\u00e4itse auvon autuahan.\n \n\"Oi Ukko, ylijumala! Kun kuulet toen tulevan,\n \nmuuta muiksi lehm\u00e4seni, kamahuta karjaseni,\n \nkiviksi minun omani, kantoloiksi kaunoiseni,\n \nkumman maata kulkiessa, vantturan vaeltaessa!\n \n\"Kun ma otsona olisin, mesik\u00e4mmenn\u00e4 k\u00e4visin,\n \nen m\u00e4 noissa noin asuisi aina akkojen jaloissa.\n \nOnpa maata muuallaki, tarhoa taempanaki\n \njuosta miehen joutilahan, virattoman viiletell\u00e4,\n \nk\u00e4y\u00e4 halki k\u00e4mmenp\u00e4\u00e4si, poikki pohkealihasi,\n \nsinisen salon sis\u00e4ss\u00e4, korven kuulun kainalossa.\n \n\"K\u00e4py- on kangas k\u00e4y\u00e4ksesi, hiekka helkytell\u00e4ksesi,\n \ntie on tehty menn\u00e4ksesi, meren ranta juostaksesi\n \nPohjan pitk\u00e4h\u00e4n per\u00e4h\u00e4n, Lapin maahan laakeahan.\n \nSiell' on onni ollaksesi, armas aikaellaksesi,\n \nk\u00e4y\u00e4 keng\u00e4tt\u00e4 kes\u00e4ll\u00e4, sykysyll\u00e4 syylingitt\u00e4\n \nsuurimmilla suon selill\u00e4, leve'ill\u00e4 liettehill\u00e4.\n \n\"Kun et tuonne mennek\u00e4n\u00e4 etk\u00e4 oike'in osanne,\n \nota juoni juostaksesi, polku poimetellaksesi\n \ntuonne Tuonelan salolle tahi Kalman kankahalle!\n \nSiell' on suohut sorkutella, kanervikko kaalaella,\n \nsiell\u00e4 Kirjos, siell\u00e4 Karjos, siell\u00e4 muita mullukoita\n \nrautaisissa rahkehissa, kymmeniss\u00e4 kytky'iss\u00e4.\n \nSiell\u00e4 laihatki lihovat, lihaviksi luutki saavat.\n \n\"Lepy, lehto, kostu, korpi, lempe\u00e4, salo sininen!\n \nAnna rauha raavahille, sorkkas\u00e4\u00e4rille sovinto\n \nt\u00e4n\u00e4 suurena suvena, Herran hellenn\u00e4 kes\u00e4n\u00e4!\n \n\"Kuippana, mets\u00e4n kuningas, mets\u00e4n hippa halliparta!\n \nKorjaele koiriasi, raivaele rakkiasi!\n \nPist\u00e4 sieni sieramehen, toisehen omenamarja,\n \njottei henki haisahtele, tuuhahtele karjan tuuhku!\n \nSilm\u00e4t silkill\u00e4 sitele, korvat k\u00e4\u00e4ri k\u00e4\u00e4rehell\u00e4,\n \njottei kuule kulkevia, ei n\u00e4e k\u00e4velevi\u00e4!\n \n\"Kun ei tuosta kyllin liene, ei viel\u00e4 kovin varone,\n \nkiell\u00e4 poies poikoasi, epe\u00e4 \u00e4p\u00e4rett\u00e4si!\n \nSaattele saloilta n\u00e4ilt\u00e4, n\u00e4ilt\u00e4 rannoilta rapoa,\n \nkape'ilta karjan mailta, leve'ilt\u00e4 liepehilt\u00e4!\n \nK\u00e4tke koirasi kolohon, rakkisi rapoa kiinni\n \nkultaisihin kytky'ihin, hihnoihin hope'isihin,\n \njottei pilloa pit\u00e4isi, h\u00e4pehi\u00e4 h\u00e4mment\u00e4isi!\n \n\"Kun ei tuosta kyllin liene, ei viel\u00e4 sit\u00e4 varone,\n \nUkko, kultainen kuningas, hope'inen hallitsija,\n \nkuule kultaiset sanani, armahaiset lauseheni!\n \nPaina panta pihlajainen ymp\u00e4ri nen\u00e4n nyker\u00e4n!\n \nKun ei pihlaja pit\u00e4ne, niin s\u00e4 vaskesta valata,\n \njos ei vaski vahva liene, panta rautainen rakenna!\n \nVaan jos rauan ratkaisnehe, viel\u00e4 mennehe vioille,\n \nsy\u00f6kse kultainen korento leukaluusta leukaluuhun,\n \np\u00e4\u00e4t on p\u00e4\u00e4ttele lujasti, kotkoa kovasti kiinni,\n \nettei liiku liiat leuat, harvat hampahat hajoa,\n \nkun ei rauoin ratkottane, ter\u00e4ksill\u00e4 temmottane,\n \nveitsill\u00e4 veristett\u00e4ne, kirvehell\u00e4 kiskottane!\"\n \nSiit\u00e4 Ilmarin em\u00e4nt\u00e4, tuo takojan tarkka vaimo,\n \nlehm\u00e4t l\u00e4\u00e4v\u00e4st\u00e4 l\u00e4hetti, laski karjan laitumelle,\n \npani paimenen per\u00e4h\u00e4n, orjan lehmien ajohon.","title":"Kahdesnelj\u00e4tt\u00e4 runo","type":"page"}