{"collection":"Northern European Mythology","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/neu/kvfin/33.htm","path":"neu/kvfin/33.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/neu/kvfin/33.htm","text":"Kullervo, Kalervon poika, otti konttihin ev\u00e4st\u00e4,\n \najoi lehm\u00e4t suota my\u00f6ten, itse kangasta kapusi.\n \nSanan virkki vieress\u00e4ns\u00e4, kertoeli k\u00e4yess\u00e4ns\u00e4:\n \n\"Voi min\u00e4 poloinen poika, voi poika polon-alainen!\n \nJo min\u00e4 johonki jou'uin, jou'uin joutavan j\u00e4lille,\n \nh\u00e4r\u00e4n h\u00e4nn\u00e4n paimeneksi, vasikkojen vaalijaksi,\n \njoka suon on sotkijaksi, maan pahan matelijaksi!\"\n \nIstui maahan m\u00e4tt\u00e4h\u00e4lle, p\u00e4\u00e4tyi p\u00e4iv\u00e4n rintehesen.\n \nSiin\u00e4 virkki virsiss\u00e4ns\u00e4, lauluissansa noin lateli:\n \n\"Paistapa, Jumalan p\u00e4iv\u00e4, Herran kehr\u00e4, hellittele\n \nsepon karjan kaitsijalle, em\u00e4nn\u00e4llen ensink\u00e4n\u00e4!\n \nEm\u00e4nt\u00e4 hyvin el\u00e4vi, vehn\u00e4si\u00e4 viiltelevi,\n \npiirosia pistelevi, voita p\u00e4\u00e4lle vuolaisevi.\n \nPaimen parka kuivan leiv\u00e4n, kuivan kuoren kurskuttavi,\n \nkauraisen kavertelevi, lementtisen leikkoavi,\n \nolkisen ojentelevi, pet\u00e4isen peiputtavi,\n \nveen lepill\u00e4 liukkoavi m\u00e4r\u00e4n m\u00e4tt\u00e4h\u00e4n nen\u00e4st\u00e4.\n \n\"Mene, p\u00e4iv\u00e4, viere, vehn\u00e4, alene, Jumalan aika!\n \nKule, p\u00e4iv\u00e4, kuusikolle, viere, vehn\u00e4, vitsik\u00f6lle,\n \nkarkoa katajikolle, lenn\u00e4 leppien tasalle!\n \nP\u00e4\u00e4st\u00e4 paimenta kotihin voivatia vuolemahan,\n \nrieskoa rep\u00e4isem\u00e4h\u00e4n, kakkaroita kavamahan!\"\n \nSilloin Ilmarin em\u00e4nt\u00e4, paimenen pajattaessa,\n \nKullervoisen kukkuessa, jo oli vuollut voivatinsa,\n \nitse rieskansa rev\u00e4isnyt, kakkaransa kaivaellut;\n \nkeitt\u00e4nyt vetisen vellin, kylm\u00e4n kaalin Kullervolle,\n \njos' oli rakki rasvan sy\u00f6nyt, Musti murkinan pit\u00e4nyt,\n \nMerkki sy\u00f6nyt mielin m\u00e4\u00e4rin, Halli haukannut halunsa.\n \nLintunen lehosta lauloi, pieni lintu pensahasta:\n \n\"Jos oisi aika orjan sy\u00f6\u00e4, isottoman illastella.\"\n \nKullervo, Kalervon poika, katsoi pitk\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4lle.\n \nItse tuon sanoiksi virkki: \"Jo nyt on aika atrioia,\n \naika ruoalle ruveta, ev\u00e4hi\u00e4 etsiskell\u00e4.\"\n \nAjoi lehm\u00e4ns\u00e4 levolle, karjan maata kankahalle;\n \nitse istui m\u00e4tt\u00e4h\u00e4lle, vihannalle turpehelle.\n \nLaski laukkunsa sel\u00e4st\u00e4, otti leiv\u00e4n laukustansa,\n \nkatselevi, k\u00e4\u00e4ntelevi. Tuosta tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Moni on kakku p\u00e4\u00e4lt\u00e4 kaunis, kuorelta kovin sile\u00e4,\n \nvaan on silkkoa sis\u00e4ss\u00e4, akanoita alla kuoren.\"\n \nVeti veitsens\u00e4 tupesta leiv\u00e4n leikkaellaksensa:\n \nveitsi vier\u00e4hti kivehen, kasahutti kalliohon;\n \nter\u00e4 vieri veitsosesta, katkesi kurauksuesta.\n \nKullervo, Kalervon poika, katselevi veitsytt\u00e4ns\u00e4,\n \nitse p\u00e4\u00e4tyi itkem\u00e4h\u00e4n. Sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Yks' oli veitsi veikkoutta, yksi rauta rakkautta,\n \nis\u00e4n saamoa eloa, vanhemman varustamata;\n \nsenki katkaisin kivehen, karahutin kalliohon,\n \nleip\u00e4h\u00e4n pahan em\u00e4nn\u00e4n, pahan vaimon paistamahan!\n \n\"Mill\u00e4 nyt maksan naisen naurun, naisen naurun, piian pilkan,\n \nakan ilke\u00e4n ev\u00e4h\u00e4t, pahan porton paistannaiset?\"\n \nVaris vaakkui varvikosta, varis vaakkui, korppi koikkui:\n \n\"Oi on kurja kullansolki, ainoa Kalervon poika!\n \nMit' olet mielell\u00e4 pahalla, sy\u00e4mell\u00e4 synke\u00e4ll\u00e4?\n \nOta vitsa viiakosta, koivu korven notkelmosta,\n \naja suolle sontareiet, lehm\u00e4t liejuhun levit\u00e4\n \npuolen suurille susille, toisen korven kontioille!\n \n\"Kaikoa suet kokohon, karhut kaikki katrahasen!\n \nSuet pist\u00e4 Pienikiksi, karhut Kyyt\u00e4ksi kyh\u00e4ise,\n \naja karjana kotihin, kirjavana kartanolle!\n \nSill\u00e4 maksat naisen naurun, pahan vaimon parjaukset.\"\n \nKullervo, kalervon poika, itse tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Malta, malta, hiien huora! Jos itken isoni veist\u00e4,\n \nviel\u00e4 itkenet itseki, itket lypsylehmi\u00e4si.\"\n \nOtti vitsan viiakosta, katajaisen karjanruoskan;\n \nsorti suohon lehm\u00e4karjan, h\u00e4r\u00e4t murtohon murenti\n \npuoliksi susien sy\u00f6\u00e4, puolen korven kontioille.\n \nSuet lausui lehm\u00e4siksi, karhut karjaksi rakenti,\n \nmink\u00e4 pisti Pienikiksi, kunka Kyyt\u00e4ksi kyh\u00e4isi.\n \nLonkui p\u00e4iv\u00e4 lounahasen, kiertyi keski-illoillensa,\n \nkulki kuusikon tasalle, lenti lehm\u00e4slypsykselle.\n \nTuo pahainen paimen raiska, Kullervo, Kalervon poika,\n \najoi kontiot kotihin, susikarjan kartanolle.\n \nViel\u00e4 neuvoi karhujansa, susillensa suin puheli:\n \n\"Rep\u00e4ise em\u00e4nn\u00e4n reisi, pure puoli pohkeata,\n \nkun tulevi katsomahan, lyykist\u00e4ikse lyps\u00e4m\u00e4h\u00e4n!\"\n \nTeki luikun lehm\u00e4n luista, h\u00e4r\u00e4n sarvesta helin\u00e4n,\n \ntorven Tuomikin jalasta, pillin Kirjon kinterest\u00e4.\n \nLujahutti luikullansa, toitahutti torvellansa\n \nkolmasti kotim\u00e4ell\u00e4, kuuesti kujosten suussa.\n \nTuop' on Ilmarin em\u00e4nt\u00e4, sepon akka, selv\u00e4 nainen,\n \nviikon maiotta virovi, ks\u00e4voitta kellett\u00e4vi.\n \nKuuli suolta soittamisen, kajahuksen kankahalta.\n \nSanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella:\n \n\"Ole kiitetty, Jumala! Torvi soipi, karja saapi!\n \nMist' on orja sarven saanut, torven raataja tavannut,\n \nkun tuo soitelleen tulevi, toitatellen torvettavi,\n \npuhki korvani puhuvi, l\u00e4pi p\u00e4\u00e4ni l\u00e4ylent\u00e4vi?\"\n \nKullervo, Kalervon poika, sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Suolt' on orja sarven saanut, tuonut torven liettehest\u00e4.\n \nJo nyt on karjasi kujalla, lehm\u00e4t l\u00e4\u00e4v\u00e4pellon p\u00e4\u00e4ss\u00e4;\n \nsaaospa savun panohon, k\u00e4y\u00f6s lehm\u00e4t lyps\u00e4m\u00e4h\u00e4n!\"\n \nSep\u00e4 Ilmarin em\u00e4nt\u00e4 k\u00e4ski muorin lyps\u00e4m\u00e4h\u00e4n:\n \n\"K\u00e4yp\u00e4, muori, lyps\u00e4m\u00e4h\u00e4n, raavahat rakentamahan!\n \nEnp\u00e4 itse enn\u00e4tt\u00e4isi taikinan alustehelta.\"\n \nKullervo, Kalervon poika, sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Ainapa hyv\u00e4t em\u00e4nn\u00e4t, taitavat taloiset vaimot\n \nitse ennen lehm\u00e4t lypsi, itse raavahat rakenti.\"\n \nSiit\u00e4 Ilmarin em\u00e4nt\u00e4 sai itse savupanolle,\n \ntuosta lypsylle tulevi. Katsoi kerran karjoansa,\n \nsilm\u00e4eli siivatoita; sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Karja on kaunihin n\u00e4k\u00f6inen, siivatat sile\u00e4karvat,\n \nkaikki ilveksen iholla, mets\u00e4n uuhen untuvalla,\n \ntuntuvilla tummelilla, n\u00e4nnill\u00e4 n\u00e4p\u00e4hyvill\u00e4.\"\n \nLyhmistihe lyps\u00e4m\u00e4h\u00e4n, heittihe heruttamahan.\n \nVeti kerran, tuosta toisen, kohta kolmatta yritti:\n \nsusi p\u00e4\u00e4lle suimastaikse, karhu p\u00e4\u00e4lle kuopaiseikse.\n \nSusi suun revittelevi, karhu kiskoi kinttusuonet,\n \npuri puolen pohkeata, katkoi kannan s\u00e4\u00e4riluusta.\n \nKullervo, Kalervon poika, sill\u00e4 kosti piian pilkan,\n \npiian pilkan, naisen naurun, pahan vaimon palkan maksoi.\n \nIlmarin iso em\u00e4nt\u00e4 itse loihe itkem\u00e4h\u00e4n,\n \nsanan virkkoi, noin nimesi: \"Pahoin teit s\u00e4, paimo parka!\n \nAjoit kotiot kotihin, suet suurille pihoille!\"\n \nKullervo, Kalervon poika, tuopa tuohon vastaeli:\n \n\"Pahoin tein m\u00e4, paimen parka, et hyvin, em\u00e4nt\u00e4 parka!\n \nLeivoit sie kivisen leiv\u00e4n, kakun paistoit kallioisen:\n \nve'in veitseni kivehen, karahutin kalliohon\n \nainoan isoni veitsen, sukukuntani kuraksen!\"\n \nSanoi Ilmarin em\u00e4nt\u00e4: \"Oi sie paimo, armas paimo!\n \nMy\u00f6styt\u00e4p\u00e4 miettehesi, perin lausu lausehesi,\n \np\u00e4\u00e4st\u00e4 suen suutehista, karhun kynnest\u00e4 kavista!\n \nMie sun paioilla parannan, kaatioilla kaunistelen,\n \nsy\u00f6t\u00e4n voilla, vehn\u00e4sill\u00e4,rieskamaitosilla;\n \nvuoen sy\u00f6t\u00e4n raatamatta, toisen ty\u00f6lle ty\u00f6nt\u00e4m\u00e4tt\u00e4.\n \n\"Kun et jou'u p\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4h\u00e4n, k\u00e4y pian keritt\u00e4m\u00e4h\u00e4n,\n \nkohta kaaun kuolijaksi, muutun mullan muotoiseksi.\"\n \nKullervo, Kalervon poika, sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Kun on kuollet, kuolkosipa, kaotkosi, kun kaonnet!\n \nSija on maassa mennehill\u00e4, kalmassa kaonneihilla,\n \nmaata mahtavaisimmanki, leve'imm\u00e4nki lev\u00e4t\u00e4.\"","title":"Kolmasnelj\u00e4tt\u00e4 runo","type":"page"}