{"collection":"Northern European Mythology","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/neu/kvfin/34.htm","path":"neu/kvfin/34.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/neu/kvfin/34.htm","text":"Kullero, Kalervon poika, sinisukka \u00e4ij\u00f6n lapsik\n \nhivus keltainen, kore, keng\u00e4n kauto kaunokainen,\n \nitse l\u00e4ksi astumahan luota seppo Ilmarisen,\n \nennenkuin is\u00e4nt\u00e4 saisi naisen kuolon korvihinsa,\n \npainuisi pahoille mielin, tapahtuisi tappelohon.\n \nL\u00e4ksi soitellen seposta, ilon ly\u00f6en Ilman mailta,\n \nkullervoiten kankahalla, patakoitellen palolla:\n \nsuo sorahti, maa j\u00e4r\u00e4hti, kangas vastahan kajahti\n \nKullervoisen soitantoa, ilke\u00e4n ilonpitoa.\n \nKuului se sepon pajahan. Seppo seisottui pajassa,\n \nsai kujalle kuulemahan, kartanolle katsomahan,\n \nmik\u00e4 soitanta salolla, kullervointa kankahalla.\n \nJo n\u00e4ki toet totiset, valehettomat, vakaiset:\n \nn\u00e4ki naisen nukkunehen, kaunoisensa kaatunehen,\n \nkaatunehen kartanolle, kellistynehen keolle.\n \nSiihen seppo seisottihe sy\u00e4mell\u00e4 synke\u00e4ll\u00e4.\n \nPuuttui y\u00f6ksi itkem\u00e4h\u00e4n, viikoksi vetist\u00e4m\u00e4h\u00e4n.\n \nMieli ei tervoa parempi, sy\u00e4n ei sytt\u00e4 valkeampi.\n \nItse Kullervo k\u00e4veli, astui eelle jonnekunne,\n \np\u00e4iv\u00e4n korpia kovia, hiien hirsikankahia.\n \nIllan tullen, y\u00f6n pimeten p\u00e4\u00e4tyi maahan mett\u00e4h\u00e4lle.\n \nSiin\u00e4 istuvi isotoin, armotoin ajattelevi:\n \n\"Mik\u00e4 lie minunki luonut, kuka kurjaisen kuvannut\n \nkuuksi p\u00e4iv\u00e4ksi kululle, i\u00e4kseni ilman alle?\n \n\"Kotihinsa muut menev\u00e4t, majoillensa matkoavat:\n \nmull' on korvessa kotini, kankahalla kartanoni,\n \ntuulessa tulisijani, satehessa saunan l\u00f6yly.\n \n\"Ell\u00f6sp\u00e4, hyv\u00e4 Jumala, elk\u00f6si sin\u00e4 ik\u00e4n\u00e4\n \nluoko lasta luonnotointa eik\u00e4 aivan armotointa,\n \nisotointa alle ilman, emotointa ensink\u00e4n\u00e4,\n \nniinkuin loit minun, Jumala, minun kurjaisen kuvasit,\n \nloit kuin lokkien sekahan, karille meren kajavan!\n \nP\u00e4iv\u00e4 p\u00e4\u00e4skyille tulevi, varpusille valkenevi,\n \nilo ilman lintusille; ei minulle milloinkana,\n \ntule ei p\u00e4iv\u00e4 polvenensa, ei ilo sin\u00e4 ik\u00e4n\u00e4!\n \n\"En tie\u00e4 tekij\u00e4t\u00e4ni enk\u00e4 tunne tuojoani.\n \nLiek\u00f6 telkk\u00e4 tielle tehnyt, sorsa suolle suorittanut,\n \ntavi rannalle takonut, koskelo kiven kolohon?\n \n\"Pienn\u00e4 j\u00e4in min\u00e4 isosta, matalana maammostani.\n \nIso kuoli, \u00e4iti kuoli, kuoli mun sukuni suuri;\n \nj\u00e4tti mulle j\u00e4iset keng\u00e4t, sukat uhkuiset unohti;\n \nj\u00e4tti j\u00e4isille j\u00e4lille, py\u00f6riville portahille,\n \njoka suohon sortumahan, likahan litistym\u00e4h\u00e4n...\n \nVaan en nyt i\u00e4ll\u00e4 t\u00e4ll\u00e4, en m\u00e4 viel\u00e4 jouakana\n \nsoille sotkuportahiksi, silloiksi likasijoille.\n \nEnk\u00e4 sinnes suohon sorru, kunnes kannan kahta k\u00e4tt\u00e4,\n \nviitt\u00e4 sormea virit\u00e4n, kyntt\u00e4 kymment\u00e4 ylenn\u00e4n.\"\n \n Jopa juohtui mielehens\u00e4, puuttui aivohon ajatus\n \n k\u00e4y\u00e4 Untamon kyl\u00e4h\u00e4n, kostoa isonsa kohlut,\n \n ison kohlut, maammon mahlat, itsens\u00e4 pahoin-pi\u00e4nn\u00e4t.\n \n \n \n Sanan virkkoi, noin nimesi: \"Vuota, vuota, Untamoinen,\n \n maltapa, sukuni surma! Kun tulen min\u00e4 sotahan,\n \n tokko saan tuvat tuhaksi, kartanot kek\u00e4lehiksi?\"\n \n \n \n Tuli akka vastahansa, siniviitta viian eukko.\n \n H\u00e4np\u00e4 tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi:\n \n \"Kunne l\u00e4ksit, Kullervoinen, kaaloat, Kalervon poika?\"\n \n \n \n Kullervo, Kalervon poika, sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n \"Juohtui mielehen minulle, puuttui aivohon ajatus\n \n menn\u00e4 tuonne tosialle, k\u00e4y\u00e4 Untamon kyl\u00e4h\u00e4n,\n \n kostoa sukuni surma, ison kohlut, maammon mahlat,\n \n polttoa tuvat tuhaksi, kypeniksi kyyetell\u00e4.\"\n \n \n \n Akka tuo sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi:\n \n \"Ei ole surmattu sukusi, viel' ei kaatunut Kalervo.\n \n On sulla iso elossa, maammo maille tervehen\u00e4.\"\n \n \"Oi on armas akkaseni! Sano, armas akkaseni:\n \nmiss\u00e4p\u00e4 minun isoni, kussa kaunis kantajani?\"\n \n\"Tuollapa sinun isosi, tuolla kaunis kantajasi\n \nLapin laajalla rajalla, kalalammin laitehella.\"\n \n\"Oi on armas akkaseni! Sano, armas akkaseni:\n \nmitenk\u00e4 m\u00e4 sinne p\u00e4\u00e4snen, kuten kulkea osannen?\"\n \n\"Hyv\u00e4 on sinne p\u00e4\u00e4st\u00e4ksesi, ouonkin osataksesi,\n \nKorven kolkka k\u00e4y\u00e4ksesi, joen ranta juostaksesi.\n \nAstut p\u00e4iv\u00e4n, tuosta toisen, astut kohta kolmannenki,\n \nkulet kohti luotesehen. Vaara vastahan tulevi:\n \nsie astu alatse vaaran, k\u00e4y vaaran vasenta puolta!\n \nTuostapa joki tulevi oikealle puolellesi:\n \nk\u00e4y sit\u00e4 joen sivua kolmen kosken kuohumitse!\n \nTulet niemen tutkaimehen, p\u00e4\u00e4yt p\u00e4\u00e4h\u00e4n pitk\u00e4n kaiskun;\n \ntupa on niemen tutkaimessa, kalasauna kaiskun p\u00e4\u00e4ss\u00e4:\n \nsiin\u00e4p\u00e4 iso el\u00e4vi, siin\u00e4 kaunis kantajasi,\n \nsiin\u00e4p\u00e4 sisaresiki, kaksi kaunista tyt\u00e4rt\u00e4.\"\n \nKullervo, Kalervon poika, l\u00e4ksi tuosta astumahan.\n \nAstui p\u00e4iv\u00e4n, tuosta toisen, astui kohta kolmannenki,\n \nkulki kohti luotehesen. Tuli vaara vastahansa:\n \nh\u00e4n astui alaisin puolin, vaaran lievett\u00e4 vasenta.\n \nJoutuvi joelle tuosta: astuvi joen sivua,\n \njokivarrutta vasenta. Kulki kolmen kosken kautta,\n \ntuli niemen tutkaimehen, p\u00e4\u00e4tyi p\u00e4\u00e4h\u00e4n pitk\u00e4n niemen:\n \ntupa oli niemen tutkaimessa, kalasauna kaiskun p\u00e4\u00e4ss\u00e4.\n \nMeni h\u00e4n tupahan tuosta eip\u00e4 tunneta tuvassa:\n \n\"Mist\u00e4 vieras veen takoa, kusta kulkijain kotisin?\"\n \n\"Etk\u00f6 tunne poikoasi, tunne et lastasi omoa,\n \njonka Untamon urohot veiv\u00e4t kanssansa kotihin\n \nison vvaaksan varrellisna, emon v\u00e4rttin\u00e4n pituisna?\"\n \nEmo enn\u00e4tti sanoa, vaimo vanha lausuella:\n \n\"Ohoh poikani poloinen, ohoh kurja kullansolki!\n \nEtt\u00e4p\u00e4s el\u00e4vin silmin n\u00e4it\u00e4 maita matkaelet,\n \nkun jo itkin kuolleheksi, jo kauan kaonneheksi!\n \n\"Kaks' oli poikoa minulla, kaksi kaunista tyt\u00e4rt\u00e4.\n \nNiist' oli osattomalta kaksi vanhinta kaonnut:\n \npoika suurehen sotahan, tytt\u00f6 tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6mihin.\n \nPoikani tuli takaisin, eip\u00e4 tytt\u00f6 tullekana.\"\n \nKullervo, Kalervon poika, itse enn\u00e4tti kysy\u00e4:\n \n\"Kunne tytt\u00f6si katosi, minne sai sisarueni?\"\n \nEmo tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi:\n \n\"Tuonne tytt\u00f6ni katosi, tuonne sai sisaruesi:\n \nl\u00e4ksi marjahan mets\u00e4lle, alle vaaran vaapukkahan;\n \nsinnep\u00e4 kana katosi, lintu kuoli liian surman,\n \nsurmahan sanattomahan, nimen tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4h\u00e4n.\n \n\"Kenen tytt\u00f6\u00e4 ik\u00e4v\u00e4? Kenen muun, kun ei emonsa!\n \nEmon etso eelimm\u00e4isn\u00e4, emon etso, emon kaiho.\n \nL\u00e4ksinp\u00e4, emo poloinen, etsim\u00e4h\u00e4n tytt\u00f6\u00e4ni;\n \njuoksin korvet kontiona, salot saukkona samosin.\n \nEtsin p\u00e4iv\u00e4n, tuosta toisen, etsin kohta kolmannenki.\n \nP\u00e4iv\u00e4n kolmennen per\u00e4st\u00e4, viikon p\u00e4\u00e4st\u00e4 viimeist\u00e4ki\n \nnousin suurelle m\u00e4elle, korkealle kukkulalle.\n \nHuusin tuosta tytt\u00f6\u00e4ni, kaonnutta kaihoelin:\n \n'Miss\u00e4 olet, tytt\u00f6seni? Tule jo, tytt\u00f6ni, kotihin!'\n \n\"Noinpa huusin tytt\u00f6\u00e4ni, kaonnutta kaipaelin.\n \nVaarat vastahan saneli, kankahat kajahtelivat:\n \n'El\u00e4 huua tytt\u00f6\u00e4si, el\u00e4 huua, hoilaele!\n \nEi se saa sin\u00e4 ik\u00e4n\u00e4, ei paloa polvenansa\n \nemon entisen tiloille, taaton vanhan valkamoille.'\"","title":"Nelj\u00e4snelj\u00e4tt\u00e4 runo","type":"page"}