{"collection":"Northern European Mythology","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/neu/kvfin/35.htm","path":"neu/kvfin/35.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/neu/kvfin/35.htm","text":"Kullervo, Kalervon poika, sinisukka \u00e4ij\u00f6n lapsi,\n \nsai tuosta elelem\u00e4h\u00e4n alla varjon vanhempien;\n \nei saanut \u00e4ly\u00e4m\u00e4h\u00e4n, miehen mielt\u00e4 ottamahan,\n \nkun oli kaltoin kasvateltu, tuhmin lasna tuuiteltu\n \nluona kalton kasvattajan, tuon on tuhman tuuittajan.\n \nPoika ty\u00f6lle ty\u00f6nteleikse, raaolle rakenteleikse.\n \nKaalasi kalastamahan, nuotan suuren souantahan.\n \nItse tuossa noin sanovi, airo k\u00e4ess\u00e4 arvelevi:\n \n\"Ve\u00e4nk\u00f6 v\u00e4en mukahan, souan tarmoni takoa\n \nvai ve\u00e4n asun mukahan, souan tarpehen takoa?\"\n \nPerimies per\u00e4lt\u00e4 lausui, sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Jos ve\u00e4t v\u00e4en mukahan, souat tarmosi takoa,\n \net vet\u00e4ne purtta poikki etk\u00e4 hankoja hajalle.\"\n \nKullervo, Kalervon poika, ve\u00e4lti v\u00e4en mukahan,\n \nsouti tarmonsa takoa: souti poikki puiset hangat,\n \nkatajaiset kaaret katkoi, venon haapaisen hajotti.\n \nSai Kalervo katsomahan. Sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Ei sinusta soutajaksi! Souit poikki puiset hangat,\n \nkatajaiset kaaret katkoit, koko haapion hajotit!\n \nMene nuotan tarvontahan! Lienet tarpoja parempi.\"\n \nKullervo, Kalervon poika, meni nuotan tarvontahan.\n \nItse tuossa tarpoimelta sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Tarvonko olan takoa, pane miehuuen nojassa!\"\n \nKullervo, Kalervon poika, tarpaisi olan takoa,\n \npani miehuuen nojassa: ve'en velliksi seotti,\n \ntarpoi nuotan tappuroiksi, kalat liivaksi litsotti.\n \nSai Kalervo katsomahan. Sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Ei sinusta tarpojaksi! Tarvoit nuotan tappuroiksi,\n \nruumeniksi pullot rouhit, selykset paloin paloitit!\n \nL\u00e4he viem\u00e4h\u00e4n vetoja, maarahoja maksamahan!\n \nLienet matkassa parempi, taipalella taitavampi.\"\n \nKullervo, Kalervon poika, sinisukka \u00e4ij\u00f6n lapsi,\n \nhivus keltainen, korea, keng\u00e4n kauto kaunokainen,\n \nl\u00e4ksi viem\u00e4h\u00e4n vetoja, maajyvi\u00e4 maksamahan.\n \nViety\u00e4 vetoper\u00e4ns\u00e4, maajyv\u00e4set maksettua\n \nrekehens\u00e4 reutoaikse, kohennaikse korjahansa.\n \nAlkoi kulkea kotihin, matkata omille maille.\n \nAjoa j\u00e4ryttelevi, matkoansa mittelevi\n \nnoilla V\u00e4in\u00f6n kankahilla, ammoin raatuilla ahoilla.\n \nNeiti vastahan tulevi, hivus kulta hiihtelevi\n \nnoilla V\u00e4in\u00f6n kankahilla, ammoin raatuilla ahoilla.\n \nKullervo, Kalervon poika, jo tuossa pi\u00e4ttelevi;\n \nalkoi neitt\u00e4 haastatella, haastatella, houkutella:\n \n\"Nouse, neito, korjahani, taaksi maata taljoilleni!\"\n \nNeiti suksilta sanovi, hiihtimilt\u00e4 hiioavi:\n \n\"Surma sulle korjahasi, tauti taaksi taljoillesi!\"\n \nKullervo, Kalervon poika, sinisukka \u00e4ij\u00f6n lapsi,\n \niski virkkua vitsalla, hel\u00e4hytti helmivy\u00f6ll\u00e4.\n \nVirkku juoksi, matka joutui, tie vieri, reki rasasi.\n \nAjoa j\u00e4ryttelevi, matkoansa mittelevi\n \nselv\u00e4ll\u00e4 meren sel\u00e4ll\u00e4, ulapalla aukealla.\n \nNeiti vastahan tulevi, kautokenk\u00e4 kaaloavi\n \nselv\u00e4ll\u00e4 meren sel\u00e4ll\u00e4, ulapalla aukealla.\n \nKullervo, Kalervon poika, hevoista pi\u00e4ttelevi,\n \nsuutansa sovittelevi, sanojansa s\u00e4\u00e4televi:\n \n\"Tule korjahan, korea, maan valio, matkoihini!\"\n \nNeiti vastahan sanovi, kautokenk\u00e4 kalkuttavi:\n \n\"Tuomi sulle korjahasi, Manalainen matkoihisi!\"\n \nKullervo, Kalervon poika, sinisukka \u00e4ij\u00f6n lapsi,\n \niski virkkua vitsalla, hel\u00e4hytti helmivy\u00f6ll\u00e4.\n \nVirkku juoksi, matka joutui, reki vieri, ti lyheni.\n \nAjavi karettelevi, matkoansa mittelevi\n \nnoilla Pohjan kankahilla, Lapin laajoilla rajoilla.\n \nNeiti vastahan tulevi, tinrinta riioavi\n \nnoilla Pohjan kankahilla, Lapin laajoilla rajoilla.\n \nKullervo, Kalervon poika, hevoistansa hillitsevi,\n \nsuutansa sovittelevi, sanojansa s\u00e4\u00e4televi:\n \n\"K\u00e4y, neito, rekoseheni, armas, alle vilttieni,\n \nsy\u00f6m\u00e4h\u00e4n omeniani, puremahan p\u00e4\u00e4hkeni\u00e4!\"\n \nNeiti vastahan sanovi, tinarinta riuskuttavi:\n \n\"Sylen, kehno, kelkkahasi, retkale, rekosehesi!\n \nVilu on olla viltin alla, kolkko korjassa ele\u00e4.\"\n \nKullervo, Kalervon poika, sinisukka \u00e4ij\u00f6n lapsi,\n \nkoppoi neion korjahansa, reualti rekosehensa,\n \nasetteli taljoillensa, alle viltin vieritteli.\n \nNeiti tuossa noin sanovi, tinarinta riitelevi:\n \n\"P\u00e4\u00e4st\u00e4 pois minua t\u00e4st\u00e4, laske lasta vallallensa\n \nkunnotointa kuulemasta, pahalaista palvomasta,\n \ntahi potkin pohjan puhki, levittelen liistehesi,\n \nkorjasi pilastehiksi, r\u00e4m\u00e4ksi re'en retukan!\"\n \nKullervo, Kalervon poika, sinisukka \u00e4ij\u00f6n lapsi,\n \naukaise rahaisen arkun, kimahutti kirjakannen;\n \nn\u00e4ytteli hope'itansa, verkaliuskoja levitti,\n \nkultasuita sukkasia, v\u00f6it\u00e4ns\u00e4 hopeap\u00e4it\u00e4.\n \nVerat veiv\u00e4t neien mielen, raha muuttui morsiamen,\n \nhopea hukuttelevi, kulta kuihauttelevi.\n \nKullervo, Kalervon poika, sinisukka \u00e4ij\u00f6n lapsi,\n \ntuossa neitt\u00e4 mairotteli, kuihutteli, kutkutteli,\n \nk\u00e4si orosen ohjaksissa, toinen neitosen nisoissa.\n \nSiin\u00e4 neitosen kisasi, tinarinnan riu'utteli\n \nalla vaipan vaskikirjan, p\u00e4\u00e4ll\u00e4 taljan taplikkaisen.\n \nJo antoi Jumala aamun, toi Jumala toisen p\u00e4iv\u00e4n.\n \nNiin neiti sanoiksi virkki, kysytteli, lausutteli:\n \n\"Mist' olet sin\u00e4 sukuisin, kusta, rohkea, rotuisin?\n \nLienet suurtaki sukua, isoa is\u00e4n aloa.\"\n \nKullervo, Kalervon poika, sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"En ole sukua suurta, enk\u00e4 suurta enk\u00e4 pient\u00e4,\n \nolen kerran keskim\u00e4ist\u00e4: Kalervon katala tytt\u00f6,\n \ntyhj\u00e4 tytt\u00f6 tuiretuinen, lapsi kehjo keiretyinen.\n \n\"Ennen lasna ollessani emon ehtoisen eloilla\n \nl\u00e4ksin marjahan mets\u00e4lle, alle vaaran vaapukkahan.\n \nPoimin maalta mansikoita, alta vaaran vaapukoita;\n \npoimin p\u00e4iv\u00e4n, y\u00f6n lep\u00e4sin. Poimin p\u00e4iv\u00e4n, poimin toisen;\n \np\u00e4iv\u00e4ll\u00e4p\u00e4 kolmannella en tiennyt kotihin tiet\u00e4:\n \ntiehyt mets\u00e4h\u00e4n veteli, ura saatteli salolle.\n \n\"Siin\u00e4 istuin jotta itkin. Itkin p\u00e4iv\u00e4n jotta toisen;\n \np\u00e4iv\u00e4n\u00e4p\u00e4 kolmantena nousin suurelle m\u00e4elle,\n \nkorkealle kukkulalle. Tuossa huusin, hoilaelin.\n \nSalot vastahan saneli, kankahat kajahtelivat:\n \n'El\u00e4 huua, hullu tytt\u00f6, el\u00e4, mielt\u00f6in, melua!\n \nEi se kuulu kumminkana, ei kuulu kotihin huuto.'\n \n\"P\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4 kolmen, nelj\u00e4n, viien, kuuen viimeist\u00e4ki\n \nkohennihin kuolemahan, heitihin katoamahan.\n \nEnk\u00e4 kuollut kuitenkana, en m\u00e4 kalkinen kaonnut!\n \n\"Oisin kuollut, kurja raukka, oisin katkennut, katala,\n \n\u00e4sken tuosta toisna vuonna, kohta kolmanna kes\u00e4n\u00e4\n \noisin hein\u00e4n\u00e4 helynnyt, kukoistellut kukkap\u00e4\u00e4n\u00e4,\n \nmaassa marjana hyv\u00e4n\u00e4, punaisena puolukkana,\n \nn\u00e4m\u00e4 kummat kuulematta, haikeat havaitsematta.\"\n \nSai toki sanoneheksi, kerran kertoelleheksi:\n \nheti repsahti re'est\u00e4, siit\u00e4 juoksihe jokehen,\n \nkosken kuohu'un kovahan, palavahan py\u00f6rtehesen.\n \nSiihen surmansa sukesi, kuolemansa kohtaeli;\n \nl\u00f6yti turvan Tuonelassa, armon aaltojen seassa.\n \nKullervo, Kalervon poika, pyyh\u00e4ltihe korjastansa,\n \nalkoi itke\u00e4 isosti, valitella vaikeasti:\n \n\"Voi poloinen, p\u00e4ivi\u00e4ni, voipa, kurja, kummiani,\n \nkun pi'in sisarueni, turmelin emoni tuoman!\n \nVoi isoni, voi emoni, vi on valtavanhempani!\n \nMinnek\u00e4 minua loitte, kunne kannoitte katalan?\n \nParempi olisin ollut syntym\u00e4tt\u00e4, kasvamatta,\n \nilmahan sike\u00e4m\u00e4tt\u00e4, maalle t\u00e4lle t\u00e4ytym\u00e4tt\u00e4.\n \nEik\u00e4 surma suorin tehnyt, tauti oike'in osannut,\n \nkun ei tappanut minua, kaottanut kaksi\u00f6isn\u00e4.\"\n \nVeitsen l\u00e4nkens\u00e4 levitti, rauoin rahnoi rahkehensa,\n \nhypp\u00e4si hyv\u00e4n sel\u00e4lle, hyv\u00e4n laukin lautasille.\n \nAjavi palasen maata, pikkaraisen piirrelt\u00e4vi,\n \np\u00e4\u00e4tyvi ison pihoille, oman taaton tanterelle.\n \nEmo p\u00e4\u00e4tyvi pihalle: \"Oi emoni, kantajani!\n \nKun oisit, emo kuluni, synnytelt\u00e4iss\u00e4 minua\n \npannut saunahan savua, ly\u00f6nyt saunan salpa p\u00e4\u00e4lle,\n \ntukahuttanut savuhun, kaottanut kaksi\u00f6isn\u00e4,\n \nvienyt hurstilla vetehen, upotellut uutimella,\n \nluonut tuutusen tulehen, liekun lietehen sys\u00e4nnyt!\n \n\"Oisiko kyl\u00e4 kysynyt: 'Miss\u00e4 tuutunen tuvasta,\n \nmit\u00e4 sauna salpa p\u00e4\u00e4ll\u00e4?' Sin\u00e4 oisit vastannunna:\n \n'Tuutusen tulessa poltin, liekun liesivalkeassa.\n \nSaunassa te'in ituja, ma'ustelin maltahia.'\"\n \nEmo enn\u00e4tti kysy\u00e4, vanhempansa tutkaella:\n \n\"Mi sinulla, poikaseni, mik\u00e4 kumma kuulumassa?\n \nOn kuin Tuonelta tulisit, Manalalta matkoaisit!\"\n \nKullervo, Kalervon poika, sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"jo nyt on kummat kuulununna, turmiot tapahtununna,\n \nkun pi'in oman sisaren, turmelin emoni tuoman!\n \n\"Tulin vienn\u00e4st\u00e4 vetojen, maarahojen maksannasta.\n \nP\u00e4\u00e4tyi neito vastahani; mie tuota kisauttelin:\n \nse oli sisarueni, se oman emoni lapsi!\n \n\"Se jo surmansa sukesi, kuolemansa kohtaeli\n \nkosken kuohu'un kovahan, palavahan py\u00f6rtehesen.\n \nItse en nyt tie\u00e4k\u00e4n\u00e4, arvoa, \u00e4ly\u00e4k\u00e4n\u00e4,\n \nkunne surmani sukean, kunne, kurja, kuoletaime:\n \nsuuhun ulvovan sutosen, karhun kiljuvan kitahan\n \nvainko vatsahan valahan, meren hauin hampahisin?\"\n \nEmo tuon sanoiksi virkki: \"Ell\u00f6s menk\u00f6, poikaseni,\n \nsuuhun ulvovan sutosen, karhun kiljuvan kitahan\n \nel\u00e4k\u00e4 vatsahan valahan, hauin hirmun hampahisin!\n \nOnpa suurta Suomen nient\u00e4, sankoa Savon rajoa\n \npiill\u00e4 miehen pillojansa, h\u00e4vet\u00e4 pahoja t\u00f6it\u00e4,\n \npiill\u00e4 vuotta viisi, kuusi, ynn\u00e4h\u00e4n yheks\u00e4n vuotta,\n \nkunnes aika armon tuopi, vuoet huolen huojentavi.\"\n \nKullervo, Kalervon poika, sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Enk\u00e4 l\u00e4he piilem\u00e4h\u00e4n, en, paha, pakenemahan!\n \nL\u00e4hen Surman suun esille, Kalman kartanon oville,\n \nsuurille sotasijoille, miesten tappotanterille:\n \nviel' on Unto oikeana, mies katala kaatamatta,\n \nkostamatta taaton kohlut, maammon mahlat maksamatta,\n \nmuistamatta muutki vaivat, itseni hyvin-pi\u00e4nn\u00e4t.\"","title":"Viidesnelj\u00e4tt\u00e4 runo","type":"page"}