{"collection":"Northern European Mythology","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/neu/kvfin/38.htm","path":"neu/kvfin/38.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/neu/kvfin/38.htm","text":"Tuop' on seppo Ilmarinen, takoja i\u00e4n-ikuinen,\n \nheitti kultaisen kuvansa, hope'isen neitosensa.\n \nPisti varsan valjahisin, ruskean re'en etehen,\n \nitse istuvi rekehen, kohennaikse korjahansa.\n \nL\u00e4hte\u00e4ksens\u00e4 lupasi sek\u00e4 mietti menn\u00e4ksens\u00e4\n \npyyt\u00e4m\u00e4h\u00e4n Pohjolasta toista Pohjolan tyt\u00e4rt\u00e4.\n \nSai p\u00e4iv\u00e4n ajaneheksi, tuosta toisen vierneheksi;\n \np\u00e4iv\u00e4ll\u00e4p\u00e4 kolmannella tuli Pohjolan pihalle.\n \nLouhi, Pohjolan em\u00e4nt\u00e4, itse p\u00e4\u00e4tyvi pihalle.\n \nSai tuossa sanelemahan, k\u00e4\u00e4ntihe kyselem\u00e4h\u00e4n\n \noman lapsensa oloa, asuntoa armahansa\n \nmini\u00e4n\u00e4 miehel\u00e4ss\u00e4, naisena anoppelassa.\n \nSe on seppo Ilmarinen alla p\u00e4in, pahoilla mielin,\n \nkaiken kallella kyp\u00e4rin sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Ell\u00f6s nyt, anoppiseni, ell\u00f6s sie kyselk\u00f6 tuota,\n \nel\u00e4mi\u00e4 tytt\u00e4resi, asuntoa armahasi!\n \nJo sen on surma suin pi'ellyt, kova loppu loukahtanut.\n \nMaassa on jo marjaseni, kankahassa kaunoiseni,\n \nmustakulmani kulossa, hopeani heinikossa.\n \nL\u00e4ksin toista tytt\u00f6\u00e4si, nuorempata neitoasi.\n \nAnnapa, anoppiseni, ty\u00f6nn\u00e4 toinen tytt\u00e4resi\n \nnaisen entisen eloille, sijalle sisaruensa!\"\n \nLouhi, Pohjolan em\u00e4nt\u00e4, sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Pahoin tein min\u00e4 poloinen, pahoinpa, polon-alainen,\n \nkun ma lapseni lupasin, ty\u00f6nsin sulle toisenkana\n \nnuorena nukahtamahan, verev\u00e4n\u00e4 vierem\u00e4h\u00e4n:\n \nannoin kuin sutosen suuhun, karhun kiljuvan kitahan.\n \n\"En nyt toista annakana, en m\u00e4 ty\u00f6nn\u00e4 tytt\u00f6\u00e4ni\n \nnokiesi nuohojaksi, karstojesi kaapijaksi.\n \nEnnen ty\u00f6nn\u00e4n tytt\u00e4reni, laitan lapseni vakavan\n \nkoskehen kohisevahan, palavahan py\u00f6rtehesen,\n \nManalan matikan suuhun, Tuonen hauin hampahisin.\"\n \nSiit\u00e4 seppo Ilmarinen murti suuta, v\u00e4\u00e4nti p\u00e4\u00e4t\u00e4,\n \nmurti mustoa haventa, k\u00e4\u00e4nti p\u00e4\u00e4t\u00e4 k\u00e4iv\u00e4r\u00e4ist\u00e4.\n \nItse tunkihe tupahan, alle kattojen ajoihe.\n \nSanan virkkoi, noin nimesi: \"Tulepa minulle, tytt\u00f6,\n \nsijalle sisaruesi, naisen entisen eloille\n \nmesileiv\u00e4n leipojaksi, oluen osoajaksi!\"\n \nLauloi lapsi lattialta, sek\u00e4 lauloi jotta lausui:\n \n\"Pois on, liika, linnastamme, mies outo, ovilta n\u00e4ilt\u00e4!\n \nTukon linnoa tuhosit, palan linnoa pahensit\n \nkerran ennen k\u00e4yty\u00e4si, ovillen osattuasi.\n \n\"Neitonen, sin\u00e4 sisari! El\u00e4 sulho'on ihastu,\n \nel\u00e4 sulhon suun pitohon el\u00e4k\u00e4 jalkoihin jaloihin!\n \nSulholl' on suen ikenet, revon koukut kormanossa,\n \nkarhun kynnet kainalossa, veren juojan veitsi vy\u00f6ll\u00e4,\n \njolla p\u00e4\u00e4t\u00e4 piirtelevi, selke\u00e4 sirettelevi.\"\n \nNeiti itse noin saneli Ilmariselle sepolle:\n \n\"En l\u00e4he min\u00e4 sinulle enk\u00e4 huoli huitukoille!\n \nTapoit naisen ennen naiun, surmasit sisarueni:\n \nviel\u00e4 tappaisit minunki, surmoaisit itseniki.\n \nOnpa t\u00e4ss\u00e4 neitosessa paremmanki miehen verta,\n \nkaunihimman varren kauppa, koreamman korjan t\u00e4ysi,\n \npaikoille paremmillenki, isommille istuimille,\n \nei sepon sysisijoille, miehen tuhmaisen tulille.\"\n \nSe on seppo Ilmarinen, takoja i\u00e4n-ikuinen,\n \nmurti suuta, v\u00e4\u00e4nti p\u00e4\u00e4t\u00e4, murti mustoa haventa.\n \nSaautti tyt\u00f6n samassa, k\u00e4\u00e4r\u00e4lti k\u00e4p\u00e4lihins\u00e4,\n \nl\u00e4ksi tuiskuna tuvasta, riepsahti rekens\u00e4 luoksi;\n \nty\u00f6nn\u00e4lti tyt\u00f6n rekehen, koksahutti korjahansa.\n \nL\u00e4ksi kohta kulkemahan, valmistui vaeltamahan,\n \nk\u00e4si ohjassa orosen, toinen neien n\u00e4nnisill\u00e4.\n \nNeiti itki ja urisi, sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Sain nyt suolle karpalohon, vehkahan vesiperille;\n \ntuonne ma kana katoan, kuolen, lintu, liian surman!\n \n\"Kuule, seppo Ilmarinen! Kun et laskene minua,\n \npotkin korjasi paloiksi, s\u00e4ren reen repalehiksi,\n \npotkin poikki polvillani, s\u00e4ren s\u00e4\u00e4rivarsillani.\"\n \nSe on seppo Ilmarinen itse tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Sent\u00e4hen sepon rekosen laiat rautahan rakettu,\n \njotta potkia pit\u00e4vi, hyv\u00e4n immen heiskaroia.\"\n \nNeitonen kujertelevi, vy\u00f6 vaski valittelevi,\n \nsormiansa murtelevi, katkovi k\u00e4t\u00f6si\u00e4ns\u00e4.\n \nSanan virkkoi, noin nimesi: \"Kun et laskene minua,\n \nlaulaime meren kalaksi, syv\u00e4n aallon siikaseksi.\"\n \nSe on seppo Ilmarinen itse tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Etp\u00e4 sin\u00e4 sinne p\u00e4\u00e4se: min\u00e4 haukina j\u00e4less\u00e4.\"\n \nNeitonen kujertelevi, vy\u00f6 vaski valittelevi,\n \nsormiansa murtelevi, katkovi k\u00e4t\u00f6si\u00e4ns\u00e4.\n \nSanan virkkoi, noin nimesi: \"Kun et laskene minua,\n \nmets\u00e4h\u00e4n menetteleime, k\u00e4rp\u00e4ksi kiven kolohon.\"\n \nSe on seppo Ilmarinen itse tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Etp\u00e4 sin\u00e4 sinne p\u00e4\u00e4se: min\u00e4 saukkona j\u00e4less\u00e4.\"\n \nNeitonen kujertelevi, vy\u00f6 vaski valittelevi,\n \nsormiansa murtelevi, katkovi k\u00e4t\u00f6si\u00e4ns\u00e4.\n \nSanan virkkoi, noin nimesi: \"Kun et laskene minua,\n \nkiuruna kiverteleime taaksi pilven piilem\u00e4h\u00e4n.\"\n \nSe on seppo Ilmarinen itse tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Etp\u00e4 sin\u00e4 sinne p\u00e4\u00e4se: min\u00e4 kokkona j\u00e4less\u00e4.\"\n \nKulki matkoa palasen, ajoi tiet\u00e4 pikkuruisen.\n \nJo hepo h\u00f6ryeleikse, luppakorva luonteleikse.\n \nNeiti p\u00e4\u00e4t\u00e4ns\u00e4 kohotti, n\u00e4ki j\u00e4lki\u00e4 lumessa.\n \nKysytteli, lausutteli: \"Mi on t\u00e4st\u00e4 poikki juosnut?\"\n \nSanoi seppo Ilmarinen: \"J\u00e4n\u00f6 on juosnut siit\u00e4 poikki.\"\n \nNeiti parka huokaiseikse, huokaiseikse, henk\u00e4iseikse.\n \nSanan virkkoi, noin nimesi: \"Voi minua, kurja raukka!\n \nParempi minun olisi, parempi oletteleisi\n \nj\u00e4n\u00f6n juoksevan j\u00e4lill\u00e4, koukkupolven polkemilla,\n \nkuin t\u00e4m\u00e4n kosijan reess\u00e4, viirunaaman viltin alla.\n \nJ\u00e4n\u00f6n on karvat kaunihimmat, j\u00e4n\u00f6n suumalo somempi.\"\n \nSe on seppo Ilmarinen puri huulta, v\u00e4\u00e4nti p\u00e4\u00e4t\u00e4;\n \najoa kahattelevi. Ajoi matkoa palasen:\n \ntaas hepo h\u00f6ryeleikse, luppakorva luonteleikse.\n \nNeiti p\u00e4\u00e4t\u00e4ns\u00e4 kohotti, n\u00e4ki j\u00e4lki\u00e4 lumessa.\n \nKysytteli, lausutteli: \"Mi on t\u00e4st\u00e4 poikki juosnut?\"\n \nSanoi seppo Ilmarinen: \"Repo on juosnut siit\u00e4 poikki.\"\n \nNeiti parka huokaiseikse, huokaiseikse, henk\u00e4iseikse.\n \nSanan virkkoi, noin nimesi: \"Voi minua, kurja raukka!\n \nParempi minun olisi, parempi oletteleisi\n \nrevon reyhk\u00e4v\u00e4n re'ess\u00e4, aina k\u00e4yv\u00e4n ahkiossa,\n \nkuin t\u00e4m\u00e4n kosijan reess\u00e4, viirunaaman viltin alla.\n \nRevon on karvat kaunihimmat, revon suumalo\n \nsomempi.\"\n \nNeiti p\u00e4\u00e4t\u00e4ns\u00e4 kohotti, n\u00e4ki j\u00e4lki\u00e4 lumessa.\n \nKysytteli, lausutteli: \"Mi on t\u00e4st\u00e4 poikki juosnut?\"\n \nSanoi seppo Ilmarinen: \"Hukka on juosnut siit\u00e4 poikki.\"\n \nNeiti parka huokaiseikse, huokaiseikse, henk\u00e4iseikse.\n \nSanan virkkoi, noin nimesi: \"Voi minua, kurja raukka!\n \nParempi minun olisi, parempi oletteleisi\n \nhukan hurskavan j\u00e4lill\u00e4, alak\u00e4rs\u00e4n askelilla,\n \nkuin t\u00e4m\u00e4n kosijan reess\u00e4, viirunaaman viltin alla.\n \nHukan on karva kaunihimpi, hukan suumalo somempi.\"\n \nSe on seppo Ilmarinen puri huulta, v\u00e4\u00e4nti p\u00e4\u00e4t\u00e4.\n \nAjoa kahattelevi y\u00f6ksi uutehen kyl\u00e4h\u00e4n.\n \nMatkalta v\u00e4synehen\u00e4 seppo nukkuvi sike'in\n \ntoinen naista naurattavi miehelt\u00e4 unekkahalta.\n \nSiit\u00e4 seppo Ilmarinen aamulla havattuansa\n \nmurti suuta, v\u00e4\u00e4nti p\u00e4\u00e4t\u00e4, murti mustoa haventa.\n \nSanoi seppo Ilmarinen, itse mietti, noin nimesi:\n \n\"Joko luome laulamahan, laulan moisen morsiamen\n \nmets\u00e4h\u00e4n mets\u00e4n omaksi vai vetehen veen omaksi?\n \n\"En laula mets\u00e4n omaksi: mets\u00e4 kaikki kaihostuisi;\n \nenk\u00e4p\u00e4 ve'en omaksi: vieroaisi veen kalaset.\n \nEnnen kaa'an kalvallani, menettelen miekallani.\"\n \nMiekka mietti miehen kielen, arvasi uron pakinan.\n \nSanan virkkoi, noin nimesi: \"Ei liene minua luotu\n \nnaisia menett\u00e4m\u00e4h\u00e4n, kataloita kaatamahan.\"\n \nSe on seppo Ilmarinen jopa loihe laulamahan,\n \nsy\u00e4ntyi sanelemahan. Lauloi naisensa lokiksi\n \nluo'olle lokottamahan, veen karille kaikkumahan,\n \nnen\u00e4t nienten niukumahan, vastatuulet vaapumahan.\n \nSiit\u00e4 seppo Ilmarinen rekehens\u00e4 reutoaikse.\n \nAjoa kahattelevi alla p\u00e4in, pahoilla mielin;\n \nmatkasi omille maille, tuli maille tuttaville.\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen tiell\u00e4 vastahan tulevi.\n \nSai tuosta sanelemahan: \"Veli, seppo Ilmarinen!\n \nMit' olet pahoilla mielin, kahta kallella kyp\u00e4rin\n \nPohjolasta tullessasi? Miten Pohjola el\u00e4vi?\"\n \nSanoi seppo Ilmarinen: \"Mi on Pohjolan ele\u00e4!\n \nSiell' on sampo jauhamassa, kirjokansi kallumassa:\n \np\u00e4iv\u00e4n jauhoi sy\u00f6t\u00e4vi\u00e4, p\u00e4iv\u00e4n toisen my\u00f6t\u00e4vi\u00e4,\n \nkolmannen kotipitoja.\n \n\"Jotta sanon kuin sanonki, viel\u00e4 kerran kertaelen:\n \nmi on Pohjolan ele\u00e4, kun on sampo Pohjolassa!\n \nSiin' on kynt\u00f6, siin\u00e4 kylv\u00f6, siin\u00e4 kasvo kaikenlainen,\n \nsiin\u00e4p\u00e4 ikuinen onni.\"\n \nSanoi vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen: \"Veli, seppo Ilmarinen!\n \nMinne heitit naisen nuoren, kunne kuulun morsiamen,\n \nkun sa tyhj\u00e4n\u00e4 tuletki, aina naisetta ajelet?\"\n \nSe on seppo Ilmarinen sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Lauloin ma mokoman naisen meren luo'olle lokiksi.\n \nNyt se lokkina lojuvi, kajavana kaakahtavi,\n \nY kiljuvi vesikivill\u00e4, kariloilla kaljahuvi.\"","title":"Kahdeksasnelj\u00e4tt\u00e4 runo","type":"page"}