{"collection":"Northern European Mythology","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/neu/kvfin/40.htm","path":"neu/kvfin/40.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/neu/kvfin/40.htm","text":"Vaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen laskea karehtelevi\n \ntuon on pitk\u00e4n niemen p\u00e4\u00e4st\u00e4, kyl\u00e4n kurjan kuuluvilta.\n \nLaski laulellen vesi\u00e4, ilon ly\u00f6en lainehia.\n \nNeiet niemien neniss\u00e4 katselevat, kuuntelevat:\n \n\"Mi lienee ilo merell\u00e4, mik\u00e4 laulu lainehilla,\n \nilo entist\u00e4 parempi, laulu muita laatuisampi?\"\n \nLaski vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen, laski p\u00e4iv\u00e4n maavesi\u00e4,\n \np\u00e4iv\u00e4n toisen suovesi\u00e4, kolmannen kosen vesi\u00e4.\n \nSiin\u00e4 lieto Lemmink\u00e4inen muisti muutaman sanansa\n \nkorvalla tulisen kosken, pyh\u00e4n virran py\u00f6rtehess\u00e4.\n \nSanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella:\n \n\"Heit\u00e4, koski, kuohuminen, vesi vankka, vellominen!\n \nKosken tytt\u00f6, kuohuneiti! Istuite kihokivelle,\n \nkihopaaelle paneite! Sylin aaltoja aseta,\n \nk\u00e4sin k\u00e4\u00e4ri k\u00e4ppyr\u00f6it\u00e4, kourin kuohuja kohenna,\n \njottei riusko rinnoillemme eik\u00e4 p\u00e4\u00e4llemme p\u00e4r\u00e4j\u00e4!\n \n\"Akka aaltojen-alainen, vaimo kuohun-korvallinen!\n \nNouse kourin kuohun p\u00e4\u00e4lle, yksin aallollen ylene\n \nkuohuja kokoamahan, vaahtip\u00e4it\u00e4 vaalimahan,\n \njottei syyt\u00f6int\u00e4 syse\u00e4, viatointa vierettele!\n \n\"Kivet keskell\u00e4 jokea, paaet kuohun kukkuralla\n \notsansa alentakohon, p\u00e4\u00e4lakensa painakohon\n \nmatkalta punaisen purren, tielt\u00e4 tervaisen venehen!\n \n\"Kun ei tuosta kyllin liene, Kivi-Kimmo, Kammon\n \npoika,\n \nv\u00e4\u00e4nn\u00e4 reik\u00e4 v\u00e4\u00e4ntimell\u00e4, puhkaise purasimella\n \nkeskelle kosen kive\u00e4, pahan paaen palleahan,\n \njuosta purren puuttumatta, venehen vikaumatta!\n \n\"Kun ei tuosta kyllin liene, veen is\u00e4nt\u00e4, vuon alio,\n \nkivet saata sammaliksi, hauin vuoluksi venonen\n \nkuohuja kulettaessa, m\u00e4kip\u00e4it\u00e4 ment\u00e4ess\u00e4!\n \n\"Neiti kosken-korvallinen, impi virran-vierellinen!\n \nKehre\u00e4s utuinen lanka utuisesta kuontalosta!\n \nVe\u00e4 lankasi ve'elle, sinerv\u00e4si lainehelle,\n \njota pitkin purren juosta, tervarinnan teuotella,\n \nmenn\u00e4 miehen melke\u00e4nki, \u00e4kkiouonkin osata!\n \n\"Melatar on, mielivaimo! Ota mieluisa melasi,\n \njollapa pi\u00e4t pere\u00e4, noitivirrat viilettelet\n \nkatehen koan e'etse, noian ikkunan alatse!\n \n\"Kun ei tuosta kyllin liene, Ukko, taivahan jumala,\n \npi\u00e4 miekalla pere\u00e4, tuijota tupettomalla,\n \njotta juosta puisen purren, menn\u00e4 m\u00e4ntyisen venehen!\"\n \nItse vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen laskea karehtelevi.\n \nLaski louhien lomitse noita kuohuja kovia;\n \neik\u00e4 puutu puinen pursi, vene tiet\u00e4j\u00e4n takellu.\n \n\u00c4sken tuonne tultuansa noille v\u00e4ljille vesille\n \npuuttui pursi juoksemasta, venonen pakenemasta.\n \nPursi puuttuvi lujahan, vene vierem\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi.\n \nSe on seppo Ilmarinen, toinen lieto Lemmink\u00e4inen\n \npistiv\u00e4t melan merehen, lastun kuusen lainehesen;\n \np\u00e4\u00e4ste\u00e4 nytystelev\u00e4t tuota purtta puutoksesta:\n \nei ota venonen juosta eik\u00e4 p\u00e4\u00e4se puinen pursi.\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Oi sie lieto Lemmin poika! Kallistaite katsomahan,\n \nmiss' on pursi puuttumassa, venonen takistumassa\n \nn\u00e4ill\u00e4 v\u00e4ljill\u00e4 vesill\u00e4, vienolla alantehella,\n \nkivell\u00e4k\u00f6 vai haolla vaiko muulla vastuksella!\"\n \nSe on lieto Lemmink\u00e4inen py\u00f6r\u00e4htihe katsomahan.\n \nKatsovi venosen alle, sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Ei ole veno kivell\u00e4, ei kivell\u00e4, ei haolla:\n \nvene on hauin hartioilla, ve'en koiran konkkaluilla!\"\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Jotaki joessa onpi, hakojaki, haukiaki.\n \nKun lie hauin hartioilla, ve'en koiran konkkaluilla,\n \nve\u00e4 miekalla vetehen, katkaise kala kaheksi!\"\n \nSe on lieto Lemmink\u00e4inen, poika, veitikk\u00e4 verev\u00e4,\n \nmiekan vy\u00f6lt\u00e4ns\u00e4 vet\u00e4vi, luunpurijan puoleltansa.\n \nVeti miekalla merytt\u00e4, alta laian laskettavi:\n \nitse vier\u00e4hti vetehen, kourin aaltohon kohahti.\n \nSiit\u00e4 seppo Ilmarinen tarttui tukkahan urosta,\n \nnostalti merest\u00e4 miehen. Itse tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Kaikki on mieheksi kyh\u00e4tty, pantu parran kantajaksi,\n \nlis\u00e4ksi satalu'ulle, tuhannelle t\u00e4ytteheksi!\"\n \nMiekan vy\u00f6lt\u00e4ns\u00e4 vet\u00e4vi, tupestansa tuiman rauan,\n \njolla kalhaisi kaloa, alta laian l\u00e4im\u00e4hytti:\n \nmiekka murskaksi mureni, eip\u00e4 hauki tiennytk\u00e4n\u00e4.\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen tuossa tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Ei ole teiss\u00e4 puolta miest\u00e4, ei urosta kolmannesta!\n \nKun konsa tulevi tarve, miehen mielt\u00e4 vaaitahan,\n \nsilloin mieli melke\u00e4ss\u00e4, kaikki toimi toisialla.\"\n \nItse miekkansa ve\u00e4lti, tempasi ter\u00e4v\u00e4n rauan.\n \nTy\u00f6nti miekkansa merehen, alle laian langetteli\n \nkalahauin hartioihin, ve'en koiran konkkaluihin.\n \nMiekka luottihe lujahan, kitasihin kiinnittihe.\n \nSiit\u00e4 vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen nostalti kaloa tuota,\n \nveti haukia ve'est\u00e4: hauki katkesi kaheksi;\n \npursto pohjahan putosi, p\u00e4\u00e4 kavahti karpahasen.\n \nJo otti venonen juosta, p\u00e4\u00e4si pursi puutoksesta.\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen luotti purren luotoselle,\n \nravahutti rantehesen. Katselevi, k\u00e4\u00e4ntelevi\n \ntuota hauin p\u00e4\u00e4paloa. Itse tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Ken on vanhin sulholoista, sep\u00e4 hauki halkomahan,\n \nkala viploin viilt\u00e4m\u00e4h\u00e4n, p\u00e4\u00e4 paloiksi pahkomahan!\"\n \nMiehet purresta puhuvat, vaimot lausui laitasilta:\n \n\"Saajanpa k\u00e4et sulimmat, sormet pyyt\u00e4j\u00e4n pyhimm\u00e4t.\"\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen veti veitsen huotrastansa,\n \nkylelt\u00e4ns\u00e4 kylm\u00e4n rauan, jolla hauin halkaisevi,\n \npahkovi kalan paloiksi. Itse tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Ken on nuorin neitosista, sep\u00e4 hauki keitt\u00e4m\u00e4h\u00e4n\n \nmurkinaisiksi muruiksi, kalaisiksi lounahiksi!\"\n \nK\u00e4vi neiet keitt\u00e4m\u00e4h\u00e4n k\u00e4vi kilvan kymmenenki.\n \nSiit\u00e4 hauki keitet\u00e4h\u00e4n, murkinoiahan muruina.\n \nJ\u00e4ip\u00e4 luita luotoselle, kalanluita kalliolle.\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen noita tuossa katselevi,\n \nkatselevi, k\u00e4\u00e4ntelevi. Sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Mik\u00e4 tuostaki tulisi, noista hauin hampahista,\n \nleve\u00e4st\u00e4 leukaluusta, jos oisi sepon pajassa,\n \nluona taitavan takojan, miehen mahtavan k\u00e4siss\u00e4?\"\n \nSanoi seppo Ilmarinen: \"Ei tule tyhj\u00e4st\u00e4 mit\u00e4n\u00e4,\n \nkalan ruotasta kalua, ei seponkana pajassa,\n \nluona taitavan takojan, miehen mahtavan k\u00e4siss\u00e4.\"\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen itse tuon sanoiksi virkki:\n \n\"N\u00e4ist\u00e4p\u00e4 toki tulisi kalanluinen kanteloinen,\n \nkun oisi osoajata; soiton luisen laatijata.\"\n \nKun ei toista tullutkana, ei ollut osoajata,\n \nsoiton luisen laatijata, vaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen\n \nitse loihe laatijaksi, tekij\u00e4ksi teentelihe.\n \nLaati soiton hauinluisen, suoritti ilon ikuisen.\n \nKust' on koppa kanteletta? Hauin suuren leukaluusta.\n \nKust' on naulat kanteletta? Ne on hauin hampahista.\n \nKusta kielet kanteletta? Hivuksista Hiien ruunan.\n \nJo oli soitto suorittuna, valmihina kanteloinen,\n \nsoitto suuri hauinluinen, kantelo kalanev\u00e4inen.\n \nTuli tuohon nuoret miehet, tuli nainehet urohot,\n \ntuli pojat puol'-ik\u00e4iset sek\u00e4 pienet piikalapset,\n \ntyt\u00f6t nuoret, vaimot vanhat, naiset keskikertaisetki,\n \nkanteletta katsomahan, soittoa t\u00e4hy\u00e4m\u00e4h\u00e4n.\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen k\u00e4ski nuoren, k\u00e4ski vanhan,\n \nk\u00e4ski keskikertaisenki soittamahan sormillansa\n \ntuota ruotaista romua, kalanluista kanteletta.\n \nSoitti nuoret, soitti vanhat, soitti keskikertaisetki.\n \nNuoret soitti, sormet notkui, vanhat v\u00e4\u00e4nti, p\u00e4\u00e4 vapisi:\n \nei ilo ilolle nousnut, soitto soitolle ylennyt.\n \nSanoi lieto Lemmink\u00e4inen: \"Oi te pojat puol'\u00e4lyiset,\n \nteki tytt\u00e4ret typer\u00e4t sek\u00e4 muu katala kansa!\n \nEi ole teiss\u00e4 soittajata, oike'in osoajata!\n \nTuokatte minulle soitto, kantakatte kanteloinen\n \nkahen polven pystyn p\u00e4\u00e4h\u00e4n, kynnen kymmenen\n \nnen\u00e4h\u00e4n!\"\n \nSiit\u00e4 lieto Lemmink\u00e4inen saip' on kantelon k\u00e4sille,\n \nilon itsens\u00e4 likemm\u00e4, soiton alle sormiensa.\n \nSoittoa sovittelevi, kanteletta k\u00e4\u00e4ntelevi:\n \neip\u00e4 soitto soitakana, ei ilo iloakana.\n \nSanoi vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen: \"Ei ole t\u00e4ss\u00e4 nuorisossa,\n \nkansassa kasuavassa eik\u00e4 vanhassa v\u00e4ess\u00e4\n \ntuon on soiton soittajaista, tuon ilon iloajaista.\n \nJoko Pohjola paremmin saisi soiton soittamahan,\n \ntuon ilon iloamahan, jospa laitan Pohjolahan?\"\n \nLaittoi soiton Pohjolahan, saatatti Sariolahan.\n \nSoitti pojat Pohjolassa, soitti pojat jotta piiat,\n \nsoitti miehet naisekkahat sek\u00e4 naiset miehekk\u00e4h\u00e4t.\n \nItsekin em\u00e4nt\u00e4 soitti, tuota k\u00e4\u00e4nti, tuota v\u00e4\u00e4nti,\n \ntuota sormin suoritteli, kynsin kymmenin piteli.\n \nSoitti pojat Pohjolassa, soitti kansa kaikenlainen.\n \nEi ilo ilolle tunnu eik\u00e4 soitto soitannalle:\n \nkielet kierohon k\u00e4viv\u00e4t, jouhet parkuivat pahasti,\n \n\u00e4\u00e4ni kaikkui karkeasti, soitto julmasti sorisi.\n \nSokea sopessa nukkui, ukko vanha uunin p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n \nUkko uunilta havannut, kiukahalta kirsahtanut\n \nurahti unisijalta, nurahutti nurkastansa:\n \n\"Heretk\u00e4tte, heitt\u00e4k\u00e4tte, luokatte, lopettakatte!\n \nPuhki korvani puhuvi, l\u00e4pi p\u00e4\u00e4ni l\u00e4ylent\u00e4vi,\n \nkaikki k\u00e4ypi karvoilleni, viepi viikoksi uneni!\n \n\"Jos ei soitto Suomen kansan vasta vaikuta ilolle\n \neli uuvuta unehen, maku'usen maanittele,\n \nniin vetehen visko'otte, aaltoihin upottaotte,\n \ntahi viek\u00f6tte takaisin, soitto tuonne saattaotte\n \nmiehen tehnehen k\u00e4sille, sormille sovittelijan!\"\n \nSoitto kielin kerki\u00e4vi, kantelo sanoin kajahui:\n \n\"En viel\u00e4 vetehen joua, alle aaltojen asetu!\n \nEnnen soitan soittajalla, vangun vaivan n\u00e4hnehell\u00e4.\"\n \nJopa vietihin visusti, kannettihin kaunihisti\n \nmiehen laatijan k\u00e4tehen, pyyt\u00e4nehen polvuksille.","title":"Nelj\u00e4skymmenes runo","type":"page"}