{"collection":"Northern European Mythology","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/neu/kvfin/41.htm","path":"neu/kvfin/41.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/neu/kvfin/41.htm","text":"Vaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen, laulaja i\u00e4n-ikuinen,\n \nsormiansa suorittavi, peukaloitansa pesevi.\n \nIstuiksen ilokivelle, laulupaaelle paneikse\n \nhope'iselle m\u00e4elle, kultaiselle kunnahalle.\n \nOtti soiton sormillensa, k\u00e4\u00e4nti k\u00e4yr\u00e4n polvillensa,\n \nkantelen k\u00e4tens\u00e4 alle. Sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Tulkohonpa kuulemahan, ku ei liene ennen kuullut\n \niloa ikirunojen, kajahusta kanteloisen!\"\n \nSiit\u00e4 vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen alkoi soittoa somasti\n \nhauinruotaista romua, kalanluista kanteletta.\n \nSormet nousi notkeasti, peukalo yl\u00f6s keveni.\n \nJo k\u00e4vi ilo ilolle, riemu riemulle remahti,\n \ntuntui soitto soitannalle, laulu laululle tehosi.\n \nHel\u00e4hteli hauin hammas, kalan pursto purkaeli,\n \nulvosi upehen jouhet, jouhet ratsun raikkahuivat.\n \nSoitti vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen. Ei ollut sit\u00e4 mets\u00e4ss\u00e4\n \njalan nelj\u00e4n juoksevata, koivin koikkelehtavata,\n \nku ei tullut kuulemahan, iloa imehtim\u00e4h\u00e4n.\n \nOravat ojentelihe lehv\u00e4selt\u00e4 lehv\u00e4selle;\n \ntuohon k\u00e4rp\u00e4t k\u00e4\u00e4ntelihe, aioillen asettelihe.\n \nHirvet hyppi kankahilla, ilvekset piti iloa.\n \nHer\u00e4si susiki suolta, nousi karhu kankahalta\n \npet\u00e4j\u00e4isest\u00e4 pes\u00e4st\u00e4, kutiskosta kuusisesta.\n \nSusi juoksi suuret matkat, karhu kankahat samosi;\n \nviimein aiallen asettui, ver\u00e4j\u00e4lle vieret\u00e4ikse:\n \naita kaatui kalliolle, ver\u00e4j\u00e4 aholle vieri.\n \nSiit\u00e4 kuusehen kuvahti, pet\u00e4j\u00e4h\u00e4n py\u00f6r\u00e4hytti\n \nsoitantoa kuulemahan, iloa imehtim\u00e4h\u00e4n.\n \nTapiolan tarkka ukko, itse Metsolan is\u00e4nt\u00e4,\n \nja kaikki Tapion kansa, sek\u00e4 piiat jotta poiat,\n \nkulki vuoren kukkulalle soittoa tajuamahan.\n \nItseki mets\u00e4n em\u00e4nt\u00e4, Tapiolan tarkka vaimo,\n \nsinisukkahan siroikse, punapaulahan paneikse;\n \nloihe koivun konkelolle, lep\u00e4n lengolle levahti\n \nkanteloista kuulemahan, soittoa tajuamahan.\n \nMi oli ilman lintujaki, kahen siiven sirkovia,\n \nne tulivat tuiskutellen, kii\u00e4tellen kiirehtiv\u00e4t\n \nkunnioa kuulemahan, iloa imehtim\u00e4h\u00e4n.\n \nKokko kun kotona kuuli sen sorean Suomen soiton,\n \nheitti pentunsa pes\u00e4h\u00e4n; itse loihe lent\u00e4m\u00e4h\u00e4n\n \nsoittohon sulan urohon, V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen v\u00e4\u00e4ntel\u00f6h\u00f6n.\n \nKorkealta kokko lenti, halki pilvien havukka,\n \nallit aalloilta syvilt\u00e4, joutsenet sulilta soilta.\n \nPieni\u00e4ki peiposia, lintuja livert\u00e4vi\u00e4,\n \nsirkkuja satalukuisin, leivoja liki tuhatta\n \nilmassa ihastelivat, hartioilla haastelivat,\n \ntehess\u00e4 is\u00e4n iloa, soitellessa V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen.\n \nItse ilman luonnottaret, ilman impyet ihanat,\n \niloa imehteliv\u00e4t, kanteloista kuuntelivat;\n \nmik\u00e4 ilman vempelell\u00e4, taivon kaarella kajotti,\n \nmik\u00e4 pienen pilven p\u00e4\u00e4ll\u00e4, rusoreunalla rehotti.\n \nTuo Kuutar, korea impi, neiti P\u00e4iv\u00e4t\u00e4r p\u00e4tev\u00e4\n \npiteliv\u00e4t pirtojansa, niisi\u00e4ns\u00e4 nostelivat,\n \nkultakangasta kutoivat, hope'ista helskyttiv\u00e4t,\n \n\u00e4\u00e4rell\u00e4 punaisen pilven, pitk\u00e4n kaaren kannikalla.\n \nKunpa saivat kuullaksensa tuon sorean soiton \u00e4\u00e4nen,\n \njo p\u00e4\u00e4si piosta pirta, suistui sukkula k\u00e4est\u00e4,\n \nkatkesihe kultarihmat, helk\u00e4hti hopeaniiet.\n \nEi sit\u00e4 oloista ollut, ei ollut ve'ess\u00e4k\u00e4n\u00e4\n \nev\u00e4n kuuen kulkevata, kalaparvea parasta,\n \nku ei tullut kuulemahan, iloa imehtim\u00e4h\u00e4n.\n \nUipi hauit hangotellen, ve'en koirat vengotellen,\n \nlohet luo'oilta samosi, siikaset syv\u00e4ntehilt\u00e4.\n \nS\u00e4ret pienet, ahvenetki, mujehetki, muut kalatki\n \nrinnoin ruokohon ajaikse, rantahan rakenteleikse\n \nvirtt\u00e4 V\u00e4in\u00f6n kuulemahan, soittoa tajuamahan.\n \nAhto, aaltojen kuningas, ve'en ukko ruohoparta,\n \nve'en kalvolle ve\u00e4ikse, luikahaikse lumpehelle;\n \nsiin\u00e4 kuunteli iloa. Itse tuon sanoiksi virkki:\n \n\"En ole mointa ennen kuullut sin\u00e4 ilmoisna ik\u00e4n\u00e4,\n \nsoitantoa V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen, iloa ikirunojan!\"\n \nSisarekset sotkottaret, rannan ruokoiset k\u00e4lykset,\n \nhiipoivat hivuksiansa, hapsiansa harjasivat\n \nharjalla hopeap\u00e4\u00e4ll\u00e4, sukimella kultaisella.\n \nSaavat kuulla \u00e4\u00e4nen ouon, tuon on soitannon sorean:\n \nsulkahti suka vetehen, haihtui harja lainehesen.\n \nJ\u00e4i hivukset hiipomatta, tukat kesken suorimatta.\n \nItseki ve'en em\u00e4nt\u00e4, ve'en eukko ruokorinta,\n \njopa nousevi merest\u00e4 ja lapaikse lainehesta;\n \nruokorintahan rivahti, v\u00e4\u00e4nn\u00e4ikse vesikarille\n \ntuota \u00e4\u00e4nt\u00e4 kuulemahan, soitantoa V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen,\n \nkun oli \u00e4\u00e4ni kummanlainen, soitanto ylen sorea.\n \nSe siihen sike'in nukkui, vaipui maata vatsallehen\n \nkirjavan kiven sel\u00e4lle, paaen paksun pallealle.\n \nSiin\u00e4 vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen soitti p\u00e4iv\u00e4n, soitti toisen.\n \nEi ollut sit\u00e4 urosta eik\u00e4 miest\u00e4 urheata,\n \nollut ei miest\u00e4 eik\u00e4 naista eik\u00e4 kassan kantajata,\n \nkellen ei itkuksi k\u00e4ynyt, kenen sy\u00e4nt\u00e4 ei sulannut.\n \nItki nuoret, itki vanhat, itki miehet naimattomat,\n \nitki nainehet urohot, itki pojat puol'-ik\u00e4iset,\n \nsek\u00e4 pojat jotta neiet, jotta pienet piikasetki,\n \nkun oli \u00e4\u00e4ni kummanlainen, ukon soitanto suloinen.\n \nItsens\u00e4ki V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen kyynel vieri kyyk\u00e4hteli.\n \nTippui tilkat silmist\u00e4ns\u00e4, vieriv\u00e4t vesipisarat,\n \nkarkeammat karpaloita, herke\u00e4mm\u00e4t hernehi\u00e4,\n \npy\u00f6re\u00e4mm\u00e4t pyyn munia, p\u00e4re\u00e4mm\u00e4t p\u00e4it\u00e4 p\u00e4\u00e4skyn.\n \nVe'et vieri silm\u00e4st\u00e4ns\u00e4, toiset toisesta noruvi.\n \nPutosivat poskip\u00e4ille, kaunihille kasvoillensa,\n \nkaunihilta kasvoiltansa leve'ille leuoillensa,\n \nleve'ilt\u00e4 leuoiltansa rehe'ille rinnoillensa,\n \nrehe'ilt\u00e4 rinnoiltansa p\u00e4teville polvillensa,\n \np\u00e4tevilt\u00e4 polviltansa jalkap\u00f6yille jaloille,\n \njalkap\u00f6yilt\u00e4 jaloilta maahan alle jalkojensa\n \nl\u00e4pi viien villavaipan, kautta kuuen kultavy\u00f6ns\u00e4,\n \nseitsem\u00e4n sinihamosen, sarkakauhtanan kaheksan.\n \nVieriv\u00e4t vesipisarat luota vanhan V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen\n \nrannalle meren sinisen, rannalta meren sinisen\n \nalle selvien vesien, p\u00e4\u00e4lle mustien murien.\n \nSiit\u00e4 vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen itse tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Onko t\u00e4ss\u00e4 nuorisossa, nuorisossa kaunoisessa,\n \nt\u00e4ss\u00e4 suuressa su'ussa, isossa is\u00e4n alassa\n \nkyyneleni poimijata alta selvien vesien?\"\n \nNuoret tuossa noin sanovi sek\u00e4 vanhat vastoavi:\n \n\"Ei ole t\u00e4ss\u00e4 nuorisossa, nuorisossa kaunoisessa,\n \nt\u00e4ss\u00e4 suuressa su'ussa, isossa is\u00e4n alassa\n \nkyynelesi poimijata alta selvien vesien.\"\n \nSanoi vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen, itse virkki, noin nimesi:\n \n\"Kenp\u00e4 toisi kyyneleni, poimisi vesipisarat\n \nalta selvien vesien, saisi multa sulkaturkin.\"\n \nTuli korppi koikotellen. Sanoi vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen:\n \n\"K\u00e4y\u00f6s, korppi, kyyneleni alta selvien vesien!\n \nAnnan sulle sulkaturkin.\" Eip\u00e4 korppi saanutkana.\n \nKuuli tuon sininen sotka, niin tuli sininen sotka.\n \nSanoi vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen: \"Use'in, sininen sotka,\n \nsuullasi sukelteleihet, ve'ess\u00e4 vilotteleihet:\n \nk\u00e4yp\u00e4, poimi kyyneleni alta selvien vesien!\n \nSaat sin\u00e4 parahan palkan: annan sulle sulkaturkin.\"\n \nK\u00e4vi sotka poimimahan V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen kyyneleit\u00e4\n \nalta selvien vesien, p\u00e4\u00e4lt\u00e4 mustien murien.\n \nPoimi kyynelet merest\u00e4, kantoi V\u00e4in\u00f6lle k\u00e4tehen:\n \njo oli muiksi muuttunehet, kasvanehet kaunoisiksi,\n \nhelmiksi heristynehet, simpsukoiksi siintynehet,\n \nkuningasten kunnioiksi, valtojen iki-iloiksi.","title":"Yhdesviidett\u00e4 runo","type":"page"}