{"collection":"Northern European Mythology","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/neu/kvfin/42.htm","path":"neu/kvfin/42.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/neu/kvfin/42.htm","text":"Vaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen, toinen seppo Ilmarinen,\n \nkolmas lieto Lemmin poika, tuo on kaunis Kaukomieli,\n \nl\u00e4ksi selv\u00e4lle merelle, lake'ille lainehille\n \ntuonne kylm\u00e4h\u00e4n kyl\u00e4h\u00e4n, pime\u00e4h\u00e4n Pohjolahan,\n \nmiehen sy\u00f6j\u00e4h\u00e4n sijahan, urohon upottajahan.\n \nKenp\u00e4 tuossa soutajaksi? Yks' on seppo Ilmarinen:\n \nsep\u00e4 tuossa soutajaksi airoillen ylim\u00e4isille;\n \ntoinen lieto Lemmink\u00e4inen airoillen alimaisille.\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen itse istuihe per\u00e4h\u00e4n.\n \nLaskea karehtelevi; laski halki lainehien,\n \nnoien kuohujen kovien, lakkip\u00e4ien lainehien,\n \nvasten Pohjan valkamoita, ennen tiettyj\u00e4 teloja.\n \nJopa tuonne tultuansa, matkan p\u00e4\u00e4h\u00e4n p\u00e4\u00e4sty\u00e4ns\u00e4\n \nvetiv\u00e4t venosen maalle, tempasivat tervarinnan\n \nteloille ter\u00e4ksisille, valkamoille vaskisille.\n \nTulivat tuville tuosta, pian pistihe sis\u00e4lle.\n \nKysyi Pohjolan em\u00e4nt\u00e4, tutkaeli tullehilta:\n \n\"Mip\u00e4 miehill\u00e4 sanoma, urohilla uusi tieto?\"\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen, tuopa tuohon vastoavi:\n \n\"Sammosta sanomat miesten, kirjokannesta urosten:\n \nsaimme sampuen jaolle, kirjokannen katselulle.\"\n \nItse Pohjolan em\u00e4nt\u00e4 sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Ei pyyss\u00e4 kahen jakoa, oravassa miehen kolmen.\n \nHyv\u00e4 on sampuen hyr\u00e4t\u00e4, kirjokannen kahnatella\n \nPohjolan kivim\u00e4ess\u00e4, vaaran vaskisen sis\u00e4ss\u00e4.\n \nHyv\u00e4 olla itseniki sammon suuren haltijana.\"\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Kun et antane osoa, tuota sammon toista puolta,\n \nniin on kaiken kantanemme, vienemme venehesemme.\"\n \nLouhi, Pohjolan em\u00e4nt\u00e4, tuo tuosta pahoin pahastui.\n \nKutsui Pohjolan kokohon, nuoret miehet miekkoinensa,\n \nurohot asehinensa p\u00e4\u00e4n varalle V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen.\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen k\u00e4vi kanteloisehensa,\n \nitse istui soittamahan, alkoi soittoa somasti.\n \nTuota kaikki kuulemahan, iloa imehtim\u00e4h\u00e4n,\n \nmiehet mielell\u00e4 hyv\u00e4ll\u00e4, naiset suulla nauravalla,\n \nurohot vesiss\u00e4 silmin, pojat maassa polvillansa.\n \nV\u00e4ke\u00e4 v\u00e4syttelevi, rahvahaista raukaisevi:\n \nkaikki nukkui kuuntelijat sek\u00e4 vaipui katselijat;\n \nnukkui nuoret, nukkui vanhat V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen soitantohon.\n \nSiit\u00e4 viisas V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen, tiet\u00e4j\u00e4 i\u00e4n-ikuinen,\n \ntapasi on taskuhunsa, kulki kukkaroisehensa.\n \nOttavi uniset neulat, voiteli unella silm\u00e4t,\n \nripset ristihin panevi, painoi luomet lukkosehen\n \nv\u00e4elt\u00e4 v\u00e4synehelt\u00e4, urohilta uinuvilta:\n \npani pitk\u00e4h\u00e4n unehen, viikommaksi nukkumahan\n \nkoko Pohjolan perehen ja kaiken kyl\u00e4isen kansan.\n \nMeni sammon saa'antahan, kirjokannen katsontahan\n \nPohjolan kivim\u00e4est\u00e4, vaaran vaskisen sis\u00e4st\u00e4,\n \nyheks\u00e4n lukon takoa, takasalvan kymmenennen.\n \nTuossa vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen lauloa hyr\u00e4htelevi\n \nvaaran vaskisen ovilla, kivilinnan liepehill\u00e4:\n \njopa liikkui linnan portit, j\u00e4rkkyi rautaiset saranat.\n \nItse seppo Ilmarinen, tuopa tuossa toisna miesn\u00e4.\n \nVoilla voiti lukkoloita, saranoita rasvasilla,\n \njottei ukset ulvahuisi, eik\u00e4 naukuisi saranat.\n \nLukot sormin luksutteli, salvat kuokalla kohotti:\n \njo lukot lusuna vieri, ovet vahvat aukieli.\n \nSiit\u00e4 vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen itse tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Oi sie lieto Lemmin poika, ylim\u00e4inen yst\u00e4v\u00e4ni!\n \nMene sampo ottamahan, kirjokansi kiskomahan!\"\n \nTuopa lieto Lemmink\u00e4inen tahi kaunis Kaukomieli,\n \nkyll\u00e4 k\u00e4rk\u00e4s k\u00e4skem\u00e4tt\u00e4, kehumattaki kepe\u00e4,\n \nmeni sammon saa'antahan, kirjokannen kiskontahan.\n \nSanoi tuonne menness\u00e4ns\u00e4, kerskaeli k\u00e4yess\u00e4ns\u00e4:\n \n\"Mi lienee minussa miest\u00e4, urosta Ukon pojassa,\n \nsenp\u00e4 sampo siirtyk\u00f6h\u00f6n, kirjokansi k\u00e4\u00e4ntyk\u00f6h\u00f6n\n \njalan oikean avulla, takakannan koskemalla!\"\n \nSiirrytteli Lemmink\u00e4inen, siirrytteli, k\u00e4\u00e4nnytteli,\n \nsylin sampoa syleili, polvin maassa puuhaeli:\n \neip\u00e4 sampo liikukana, kirjokansi kallukana;\n \nsen oli juuret juurruteltu yheks\u00e4n sylen syv\u00e4h\u00e4n.\n \nHyv\u00e4 on h\u00e4rk\u00e4 Pohjolassa, jok' on vahva vartalolta,\n \nylen sitke\u00e4 sivulta, suonilta kovin sorea;\n \nsen on sylt\u00e4 sarvet pitk\u00e4t, puolentoista turpa paksu.\n \nOtti h\u00e4r\u00e4n heinikosta, auran pellon pientarelta;\n \nsill\u00e4 kynti sammon juuret, kirjokannen kiinnittimet:\n \nsaipa sampo liikkumahan, kirjokansi kallumahan.\n \nSiit\u00e4 vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen, toinen seppo Ilmarinen,\n \nkolmas lieto Lemmink\u00e4inen saattelivat sammon suuren\n \nPohjolan kivim\u00e4est\u00e4, vaaran vaskisen sis\u00e4st\u00e4.\n \nVeiv\u00e4t sen venosehensa, latjasivat laivahansa.\n \nSaivat sammon purtehensa, kirjokannen kaarillensa;\n \nty\u00f6ntiv\u00e4t venon vesille, satalauan lainehille.\n \nTyrsk\u00e4hti veno vetehen, l\u00e4ksi laioin lainehesen.\n \nKysyi seppo Ilmarinen, sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Minne sampo saatetahan, kunnepa kuletetahan\n \nn\u00e4ilt\u00e4 paikoilta pahoilta, poloisesta Pohjolasta?\"\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen itse virkki, noin nimesi:\n \n\"Tuonne sampo saatetahan, kirjokansi kaimatahan\n \nnen\u00e4h\u00e4n utuisen niemen, p\u00e4\u00e4h\u00e4n saaren terhenisen,\n \nsiell\u00e4 onnen ollaksensa, ainian asuaksensa.\n \nOn siell\u00e4 v\u00e4h\u00e4n sijoa, toki paikkoa palanen,\n \nsy\u00f6m\u00e4t\u00f6int\u00e4, ly\u00f6m\u00e4t\u00f6int\u00e4, miekan miehen k\u00e4ym\u00e4t\u00f6int\u00e4.\"\n \nSiit\u00e4 vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen l\u00e4ksi poies Pohjolasta,\n \nl\u00e4ksi mielell\u00e4 hyv\u00e4ll\u00e4, iloten omille maille.\n \nItse tuossa noin saneli: \"K\u00e4\u00e4nny, pursi, Pohjolasta,\n \nk\u00e4\u00e4nn\u00e4ite kohen kotia, perin maille vierahille!\n \n\"Tuuittele, tuuli, purtta, soutele, vesi, venett\u00e4,\n \nanna airoillen apua, huoparille huoitusta\n \nnoilla v\u00e4ljill\u00e4 vesill\u00e4, ulapoilla auke'illa!\n \n\"Oisiko airot pikkaraiset, soutajat v\u00e4h\u00e4v\u00e4kiset,\n \npienoiset per\u00e4npit\u00e4j\u00e4t, lapset laivan hallitsijat,\n \nanna, Ahto, airojasi, venett\u00e4si, veen is\u00e4nt\u00e4,\n \nairot uuet ja paremmat, mela toinen ja lujempi,\n \nitse airoillen asetu, sovitaite soutamahan!\n \nAnna juosta puisen purren, rautahangan hakkaella\n \nhalki kuohujen kovien, lakkip\u00e4ien lainehien!\"\n \nSiit\u00e4 vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen laskea karehtelevi.\n \nItse seppo Ilmarinen, toinen lieto Lemmink\u00e4inen,\n \nnep\u00e4 tuossa soutelevat, soutelevat, joutelevat\n \nselvi\u00e4 sel\u00e4n vesi\u00e4, lake'ita lainehia.\n \nSanoi lieto Lemmink\u00e4inen: \"Olipa ennen aikoinani,\n \noli vett\u00e4 soutajalla sek\u00e4 virtt\u00e4 laulajalla.\n \nVaan ei nyt, nykyisin aioin tuota kuulla kulloinkana\n \nvenehess\u00e4 vierent\u00e4t\u00e4, lainehilla laulantata.\"\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Ei vesill\u00e4 vieremist\u00e4, lainehilla laulamista!\n \nLaulu laiskana pit\u00e4vi, virret sou'un viivytt\u00e4vi.\n \nP\u00e4iv\u00e4 kultainen kuluisi, y\u00f6hyt kesken yll\u00e4tt\u00e4isi\n \nn\u00e4ill\u00e4 v\u00e4ljill\u00e4 vesill\u00e4, lake'illa lainehilla.\"\n \nSe on lieto Lemmink\u00e4inen sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Aika kuitenki kuluvi, p\u00e4iv\u00e4 kaunis karkelevi,\n \ny\u00f6 tulla tuhuttelevi, h\u00e4m\u00e4r\u00e4 h\u00e4kyttelevi,\n \njos et laula polvenasi, hyrehi sin\u00e4 ik\u00e4n\u00e4.\"\n \nLaski vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen selke\u00e4 meren sinisen,\n \nlaski p\u00e4iv\u00e4n, laski toisen. P\u00e4iv\u00e4n\u00e4p\u00e4 kolmantena\n \ntuo on lieto Lemmink\u00e4inen kerran toisen kertaeli:\n \n\"Miks' et laula, V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen, hyrehi, hyv\u00e4nt\u00f6l\u00e4inen,\n \nhyv\u00e4n sammon saatuasi, tien oikein osattuasi?\"\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen, h\u00e4np\u00e4 varman vastoavi:\n \n\"Varahainen laulannaksi, aikainen ilonpioksi.\n \n\u00c4sken laulanta sopisi, ilon teent\u00e4 kelpoaisi,\n \nkun omat ovet n\u00e4kyisi, omat ukset ulvahtaisi.\"\n \nSanoi lieto Lemmink\u00e4inen: \"Oisinko itse per\u00e4ss\u00e4,\n \nlauleleisin voiessani, kukkuisin kyetess\u00e4ni;\n \nehk' ei toiste voiakana, ei kyllin kyet\u00e4k\u00e4n\u00e4.\n \nKun et lauloa luvanne, itse laululle rupean.\"\n \nSiin\u00e4 lieto Lemmink\u00e4inen, tuo on kaunis Kaukomieli,\n \nsuutansa sovittelevi, s\u00e4velt\u00e4ns\u00e4 s\u00e4\u00e4televi.\n \nSai itse hyr\u00e4ilem\u00e4h\u00e4n, loihe, kurja, kukkumahan\n \n\u00e4re\u00e4ll\u00e4 \u00e4\u00e4nell\u00e4ns\u00e4, k\u00e4re\u00e4ll\u00e4 kulkullansa.\n \nLauloi lieto Lemmink\u00e4inen, karjahteli Kaukomieli;\n \nsuu liikkui, j\u00e4risi parta, leukapielet lonkaeli.\n \nLaulu kuului loitommalle, vier\u00e4hys vesien poikki,\n \nkuului kuutehen kyl\u00e4h\u00e4n, seitsem\u00e4n sel\u00e4n ylitse.\n \nKurki istui kannon p\u00e4\u00e4ss\u00e4, m\u00e4r\u00e4n m\u00e4tt\u00e4h\u00e4n nen\u00e4ss\u00e4,\n \nsormiluitansa lukevi, jalkojansa nostelevi.\n \nSep\u00e4 s\u00e4ik\u00e4hti kovasti Lemmink\u00e4isen laulantata.\n \nP\u00e4\u00e4sti kurki kumman kulkun, s\u00e4ik\u00e4hti pahan s\u00e4velen;\n \nheti loihe lent\u00e4m\u00e4h\u00e4n, lenti poikki Pohjolahan.\n \nSitte tuonne tultuansa, Pohjan suolle saatuansa\n \nviel\u00e4 parkaisi pahasti, \u00e4ke\u00e4sti \u00e4rj\u00e4hteli:\n \nsill\u00e4 Pohjolan her\u00e4tti, pahan vallan valveutti.\n \nNousi Pohjolan em\u00e4nt\u00e4 unen pitk\u00e4n maattuansa.\n \nK\u00e4vi karjakartanohon, juoksi riistariihen luoksi;\n \nkatselevi karjoansa, elojansa arvelevi:\n \nei ollut karjoa kaonnut, riistettyn\u00e4 riistojansa.\n \nJo k\u00e4vi kivim\u00e4elle, vaaran vaskisen ovelle.\n \nSanoi tuonne tultuansa: \"Voi, poloinen, p\u00e4ivi\u00e4ni!\n \nJop' on t\u00e4\u00e4ll\u00e4 vieras k\u00e4ynyt, kaikki lukot lonkaellut,\n \nliikutellut linnan portit, s\u00e4rkenyt saranarauat!\n \nOisko t\u00e4\u00e4lt\u00e4 sampo saatu, otettu omin lupinsa?\"\n \nJo oli sielt\u00e4 sampo saatu, anastettu kirjokansi\n \nPohjolan kivim\u00e4est\u00e4, vaaran vaskisen sis\u00e4st\u00e4,\n \nyheks\u00e4n lukon takoa, takasalvan kymmenennen.\n \nLouhi, Pohjolan em\u00e4nt\u00e4, tuo tuosta pahoin pahastui,\n \nkatsoi valtansa vajuvan, alenevan arvionsa.\n \nUutarta rukoelevi: \"Ututytt\u00f6, terhenneiti!\n \nSeulo seulalla utua, terhenist\u00e4 tepsuttele,\n \nlaske talma taivahalta, auer ilmasta alenna\n \nselv\u00e4lle meren sel\u00e4lle, ulapalle aukealle,\n \njottei p\u00e4\u00e4st\u00e4 V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen, osata uvantolaisen!\n \n\"Kun ei tuosta kyllin tulle, Iku-Turso, \u00c4ij\u00f6n poika,\n \nnosta p\u00e4\u00e4t\u00e4si merest\u00e4, lakkoasi lainehesta!\n \nKaataos Kalevan miehet, upota uvantolaiset,\n \nh\u00e4vit\u00e4 h\u00e4jyt urohot alle aaltojen syvien!\n \nSaata sampo Pohjolahan venehest\u00e4 vierim\u00e4tt\u00e4!\n \n\"Kun ei tuosta kyllin tulle, oi Ukko, ylijumala,\n \nilman kultainen kuningas, hope'inen hallitsija,\n \nrakenna rajuinen ilma, nosta suuri s\u00e4ien voima!\n \nLuo tuuli, l\u00e4het\u00e4 aalto aivan vastahan venett\u00e4,\n \njottei p\u00e4\u00e4st\u00e4 V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen, kulkea uvantolaisen!\"\n \nUtutytt\u00f6, neiti terhen, u'un huokuvi merelle,\n \nsumun ilmahan sukesi; piti vanhan V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen\n \nkokonaista kolme y\u00f6t\u00e4 sis\u00e4ss\u00e4 meren sinisen\n \np\u00e4\u00e4sem\u00e4tt\u00e4ns\u00e4 perille, kulkematta kunnekana.\n \nY\u00f6n kolmen lev\u00e4tty\u00e4ns\u00e4 sis\u00e4ss\u00e4 meren sinisen\n \nvirkki vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen, itse lausui, noin nimesi:\n \n\"Ei ole mies pahempikana, uros untelompikana\n \nu'ulla upottaminen, terhenell\u00e4 voittaminen.\"\n \nVeti vett\u00e4 kalvallansa, merta miekalla sivalti.\n \nSima siukui kalvan tiest\u00e4, mesi miekan roiskehesta:\n \nnousi talma taivahalle, utu ilmoillen yleni.\n \nSelvisi meri sumusta, meren aalto auteresta;\n \nmeri suureksi sukeutui, maailma isoksi t\u00e4ytyi.\n \nOli aikoa v\u00e4h\u00e4inen, pirahteli pikkarainen.\n \nJo kuului kova kohina vierelt\u00e4 veno punaisen;\n \nnousi kuohu korkeaksi vasten purtta V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen.\n \nSiin\u00e4 seppo Ilmarinen toki s\u00e4ik\u00e4hti kovasti:\n \nveret vieri kasvoiltansa, puna poskilta putosi.\n \nVeti viltin p\u00e4\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4lle, yli korvien kohenti,\n \npeitti kasvot kaunihisti, silm\u00e4ns\u00e4 sit\u00e4i paremmin.\n \nItse vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen katsoi vierell\u00e4 vesi\u00e4,\n \nloi silm\u00e4t sivulle purren. N\u00e4ki kummoa v\u00e4h\u00e4isen:\n \nIku-Turso, \u00c4ij\u00f6n poika, vieress\u00e4 veno punaisen\n \nnosti p\u00e4\u00e4t\u00e4ns\u00e4 merest\u00e4, lakkoansa lainehesta.\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen saipa korvat kourihinsa.\n \nKorvista kohottelevi, kysytteli, lausutteli,\n \nsanan virkkoi, noin nimesi: \"Iku-Turso, \u00c4ij\u00f6n poika!\n \nMiksi sie merest\u00e4 nousit, kuksi aallosta ylenit\n \netehen imehnisille, saanikka Kalevan poian?\"\n \nIku-Turso, \u00c4ij\u00f6n poika, eik\u00e4 tuo ihastu tuosta\n \neik\u00e4 tuo kovin pel\u00e4sty eik\u00e4 varsin vastaele.\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen tarkoin toiste tutkaeli,\n \nkolmasti kovin kysyvi: \"Iku-Turso, \u00c4ij\u00f6n poika!\n \nMiksi sie merest\u00e4 nousit, kuksi aallosta ylenit?\"\n \nIku-Turso, \u00c4ij\u00f6n poika, jo kerralla kolmannella\n \nsanan vastaten sanovi: \"Siksi mie merest\u00e4 nousin,\n \nsiksi aallosta ylenin: oli mieless\u00e4 minulla\n \nsurmata suku Kalevan, saa'a sampo Pohjolahan.\n \nKun nyt lasket lainehisin, heit\u00e4t viel\u00e4 herjan hengen,\n \nenp\u00e4 toiste tullekana etehen imehnisille.\"\n \nSilloin vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen heitti herjan lainehisin.\n \nItse tuon sanoiksi virkki: \"Iku-Turso, \u00c4ij\u00f6n poika!\n \nEll\u00f6s sie merest\u00e4 nousko, ell\u00f6s aallosta yletk\u00f6\n \netehen imehnisille t\u00e4m\u00e4n p\u00e4ivyen per\u00e4st\u00e4!\"\n \nSenp\u00e4 p\u00e4ivyen per\u00e4st\u00e4 ei Turso merest\u00e4 nouse\n \netehen imehnisille, kuni kuuta, aurinkoa,\n \nkuni p\u00e4ive\u00e4 hyve\u00e4, ilmoa ihailtavata.\n \nSiit\u00e4 vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen laski eelle laivoansa.\n \nOli aikoa v\u00e4h\u00e4inen, pirahteli pikkarainen.\n \nJo Ukko, ylijumala, itse ilmojen is\u00e4nt\u00e4,\n \nvirkki tuulet tuulemahan, s\u00e4\u00e4t rajut rajuamahan.\n \nNousi tuulet tuulemahan, s\u00e4\u00e4t rajut rajuamahan.\n \nKovin l\u00e4ikkyi l\u00e4nsituuli, luoetuuli tuikutteli;\n \nenemm\u00e4n etel\u00e4 tuuli, it\u00e4 inkui ilke\u00e4sti;\n \nkauheasti kaakko karjui, pohjonen kovin porasi.\n \nTuuli puut lehett\u00f6m\u00e4ksi, havupuut havuttomaksi,\n \nkanervat kukattomaksi, hein\u00e4t helpehett\u00f6m\u00e4ksi.\n \nNosti mustia muria p\u00e4\u00e4lle selvien vesien.\n \nKovin silloin tuulet tuuli, aallot hakkasi alusta.\n \nVeiv\u00e4t harpun hauinluisen, kantelon kalanev\u00e4isen\n \nv\u00e4en Vellamon hyv\u00e4ksi, Ahtolan iki-iloksi.\n \nAhto aalloilta havainnut, Ahon lapset lainehilta;\n \nottivat sorean soiton, kotihinsa korjasivat.\n \nSiin\u00e4 vanhan V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen ve'et silmihin vetihe.\n \nItse tuon sanoiksi virkki: \"Sinne sattui saalahani,\n \nmeni mielisoittimeni, katosi iki-iloni!\n \nEn tuota en\u00e4mpi saane sin\u00e4 ilmoisna ik\u00e4n\u00e4\n \nhauin hampahan iloa, kalanluista luikutusta.\"\n \nItse seppo Ilmarinen, tuopa tuiki tuskautui.\n \nSanan virkkoi, noin nimesi: \"Voi, poloinen, p\u00e4ivi\u00e4ni,\n \nkun l\u00e4ksin selille n\u00e4ille, ulapoille auke'ille,\n \npolin puulle py\u00f6riv\u00e4lle, varvalle vapisevalle!\n \nJo on tukka tuulta n\u00e4hnyt, hivus s\u00e4\u00e4t\u00e4 hirve\u00e4t\u00e4,\n \nparta p\u00e4ivi\u00e4 pahoja, n\u00e4hnyt n\u00e4ill\u00e4ki vesill\u00e4;\n \nharvoin on havaita tainnut tuulta ennen tuon n\u00e4\u00f6ist\u00e4,\n \nnoita kuohuja kovia, lakkip\u00e4it\u00e4 lainehia.\n \nJo nyt on tuuli turvanani, meren aalto armonani!\"\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen, tuopa tuossa arvelevi:\n \n\"Ei venossa vieremist\u00e4, purressa parahtamista!\n \nItku ei h\u00e4'\u00e4st\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4, parku p\u00e4ivist\u00e4 pahoista.\"\n \nSiit\u00e4 tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi:\n \n\"Vesi, kiell\u00e4 poikoasi, laine, lastasi epe\u00e4,\n \nAhto, aaltoja aseta, Vellamo, veen v\u00e4ke\u00e4,\n \nettei parsku parraspuille, p\u00e4\u00e4se p\u00e4\u00e4lle kaarieni!\n \n\"Nouse, tuuli, taivahalle, yl\u00f6s pilvihin ajaite,\n \nsukuhusi, syntyhysi, heimohon, perehesesi!\n \nEl\u00e4 kaa'a puista purtta, vierr\u00e4 hongaista venett\u00e4!\n \nEnnen kaa'a puut palolla, kuuset kummuilla kumoa!\"\n \nSe on lieto Lemmink\u00e4inen, itse kaunis Kaukomieli,\n \nsanan virkkoi, noin nimesi: \"Tule, kokko turjalainen!\n \nTuopa kolme sulkoasi, kokko, kolme, kaarne, kaksi\n \nvaraksi v\u00e4h\u00e4n venehen, pahan purren parraspuuksi!\"\n \nItse laitoa lis\u00e4si, varppehia valmisteli;\n \nliitti tuohon liikalaiat, koko sylen korkeuiset,\n \naallon k\u00e4ym\u00e4tt\u00e4 ylitse, partahille parskumatta.\n \nJo oli kyllin laitoaki, venehess\u00e4 varppehia\n \ntuulen tuiman tuikutella, aallon ankaran lyk\u00e4t\u00e4,\n \nkuohuja kulettaessa, m\u00e4kip\u00e4it\u00e4 ment\u00e4ess\u00e4.","title":"Kahdesviidett\u00e4 runo","type":"page"}