{"collection":"Northern European Mythology","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/neu/kvfin/43.htm","path":"neu/kvfin/43.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/neu/kvfin/43.htm","text":"Louhi, Pohjolan em\u00e4nt\u00e4, kutsui Pohjolan kokohon.\n \nPani joukon jousihinsa, laittoi miehet miekkoihinsa;\n \nrakenteli Pohjan purren, suoritti sotavenosen.\n \nLatoi miehet laivahansa, suoritti sotaurohot,\n \nkuni sotka poikasensa, tavi lapsensa latovi:\n \nsata miest\u00e4 miekallista, tuhat jousella urosta.\n \nKohenteli purjepuita, vaatevarpoja varasi;\n \nnosti puuhun purjehia, vaattehia varpapuihin,\n \nkuin on pitk\u00e4n pilven longan, pilven t\u00f6nk\u00e4n taivahalla.\n \nSiit\u00e4 l\u00e4ksi laskemahan, sek\u00e4 l\u00e4ksi jotta joutui\n \nsampoa tapoamahan venehest\u00e4 V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen.\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen laskevi sinist\u00e4 merta.\n \nItse tuon sanoiksi virkki, puhui purtensa per\u00e4st\u00e4:\n \n\"Oi sie lieto Lemmin poika, ylim\u00e4inen yst\u00e4v\u00e4ni!\n \nNouse purjepuun nen\u00e4h\u00e4n, vaatevarpahan ravaha!\n \nKatsaise etinen ilma, tarkkoa takainen taivas,\n \nonko selv\u00e4t ilman rannat, onko selv\u00e4t vai sekavat!\"\n \nTuopa lieto Lemmink\u00e4inen, poika, vetikk\u00e4 verev\u00e4,\n \nhyvin k\u00e4rk\u00e4s k\u00e4skem\u00e4tt\u00e4, kehumattaki kepe\u00e4,\n \nnousi purjepuun nen\u00e4h\u00e4n, vaatevarpahan ravahti.\n \nKatsoi i\u00e4t, katsoi l\u00e4nnet, katsoi luotehet, etel\u00e4t,\n \nkatsoi poikki Pohjan rannan. Siit\u00e4 tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Selv\u00e4n\u00e4 etinen ilma, taakea takainen taivas:\n \npieni on pilvi pohjosessa, pilven lonka luotehessa.\"\n \nSanoi vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen: \"Jo vainen valehteletki!\n \nEi se pilvi ollekana, pilven lonka lienek\u00e4n\u00e4:\n \nse on pursi purjehinen. Katso toiste tarkemmasti!\"\n \nKatsoi toiste, katsoi tarkoin. Sanovi sanalla tuolla:\n \n\"Saari kaukoa n\u00e4kyvi, et\u00e4h\u00e4lt\u00e4 haamottavi;\n \nhavukoita haavat t\u00e4ynn\u00e4, koivut kirjokoppeloita.\"\n \nSanoi vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen: \"Jo vainen valehtelitki!\n \nHavukoita ei ne olle eik\u00e4 kirjokoppeloita:\n \nne on Pohjan poikasia. Katso tarkoin kolmannesti!\"\n \nSe on lieto Lemmink\u00e4inen katsoi kerran kolmannenki.\n \nSanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella:\n \n\"Jo tulevi Pohjan pursi, satahanka hakkoavi!\n \nSata on miest\u00e4 soutimilla, tuhat ilman istumassa!\"\n \nSilloin vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen jo tunsi toet totiset.\n \nSanan virkkoi, noin nimesi: \"Soua, seppo Ilmarinen,\n \nsoua, lieto Lemmink\u00e4inen, soutakatte, kaikki kansa,\n \njotta juoksisi venonen, pursi eest\u00e4 enn\u00e4tt\u00e4isi!\"\n \nSouti seppo Ilmarinen, souti lieto Lemmink\u00e4inen,\n \nsouti kansa kaikenlainen. Lyllyiv\u00e4t melat lylyiset,\n \nhangat piukki pihlajaiset, vene honkainen vapisi;\n \nnen\u00e4 hyrski hylkehen\u00e4, per\u00e4 koskena kohisi,\n \nvesi kiehui kelloloissa, vaahti palloissa pakeni.\n \nKilvan kiskoivat urohot, miehet veikaten vetiv\u00e4t:\n \neip\u00e4 matka eistyk\u00e4n\u00e4, ei pakene puinen pursi\n \neest\u00e4 purren purjehisen, tuon on Pohjolan venehen.\n \nSilloin vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen jo tunsi tuhon tulevan,\n \nh\u00e4t\u00e4p\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4lle saavan. Arvelee, ajattelevi,\n \nmiten olla, kuin ele\u00e4. Itse tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Viel\u00e4 m\u00e4 tuohon mutkan muistan, keksin kummoa\n \nv\u00e4h\u00e4isen.\"\n \nTavoittihe tauloihinsa, tunkihe tuluksihinsa.\n \nOtti piit\u00e4 pikkuruisen, tauloa taki v\u00e4h\u00e4isen;\n \nne merehen mestoavi yli olkansa vasemman.\n \nSanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella:\n \n\"Tuosta tulkohon karinen, salasaari kasvakohon,\n \njohon juosta Pohjan purren, satahangan halkiella\n \nmeren myrskyn hiertimess\u00e4, lainehen rapa'imessa!\"\n \nSe siit\u00e4 kariksi kasvoi, loihe luo'oksi merehen,\n \nit\u00e4h\u00e4n pitemmin puolin, poikkipuolin pohjosehen.\n \nTulla puikki Pohjan pursi, halki aallon hakkoavi:\n \njopa joutuvi karille, puuttui luotohon lujasti.\n \nLenti poikki puinen pursi, satakaari katkieli;\n \nmastot maiskahti merehen, purjehet putoelivat\n \nnoiksi tuulen viet\u00e4viksi, ahavan ajeltaviksi.\n \nLouhi, Pohjolan em\u00e4nt\u00e4, jaloin juoksevi vetehen,\n \nl\u00e4ksi purtta nostamahan, laivoa kohottamahan.\n \nEi ota vene ylet\u00e4 eik\u00e4 pursi liikahella:\n \nkaikk' oli kaaret katkennunna, kaikki hangatki hajalla.\n \nArvelee, ajattelevi. Itse tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Mik\u00e4s neuvoksi tulevi, kukas pannahan etehen?\"\n \nJopa muiksi muutaltihe, tohti toisiksi ruveta.\n \nOtti viisi viikatetta, kuusi kuokan kuolioa:\n \nnep\u00e4 kynsiksi kyh\u00e4si, kohenteli kouriksensa;\n \npuolen purtta s\u00e4rkynytt\u00e4: senp\u00e4 allensa asetti;\n \nlaiat siiviksi sivalti, per\u00e4puikon purstoksensa;\n \nsata miest\u00e4 siiven alle, tuhat purston tutkaimehen,\n \nsata miest\u00e4 miekallista, tuhat ampujaurosta.\n \nLevit\u00e4ikse lent\u00e4m\u00e4h\u00e4n, kokkona kohotteleikse.\n \nLente\u00e4 lekuttelevi tavoitellen V\u00e4in\u00e4m\u00f6ist\u00e4:\n \nsiipi pilvi\u00e4 sipaisi, toinen vett\u00e4 vieprahteli.\n \nVeen emonen, vaimo kaunis, h\u00e4np\u00e4 tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Oi on vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen! K\u00e4\u00e4nn\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n alta,\n \nluo'os silm\u00e4t luotehesen, katso taaksesi v\u00e4h\u00e4isen!\"\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen k\u00e4\u00e4nti p\u00e4\u00e4t\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n alta,\n \nluopi silm\u00e4t luotehesen, katsoi taaksensa v\u00e4h\u00e4isen:\n \njo tulevi Pohjan eukko, lintu kumma liitelevi,\n \nharte'ista kuin havukka, vaakalintu vartalolta!\n \nYll\u00e4tt\u00e4vi V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen. Lenti purjepuun nen\u00e4h\u00e4n,\n \nvaatevarpahan rapasi, p\u00e4\u00e4h\u00e4n pielen seisotaikse:\n \noli pursi p\u00e4in pu'ota, laiva laioin kallistua.\n \nSiin\u00e4 seppo Ilmarinen heit\u00e4ikse Jumalahansa,\n \nLuojahansa luotteleikse. Sanovi sanalla tuolla:\n \n\"Varjele, vakainen Luoja, kaitse, kaunoinen Jumala,\n \nettei poika pois tulisi, emon lapsi lankeaisi\n \nLuojan luomalta lu'ulta, Jumalan sukeamalta!\n \n\"Ukko, julkinen jumala, itse taatto taivahinen!\n \nTuo mulle tulinen turkki, p\u00e4\u00e4lleni panuinen paita,\n \njonka suojasta sotisin ja takoa tappeleisin,\n \nettei p\u00e4\u00e4 pahoin menisi, tukka turhi'in tulisi\n \nrauan kirkkahan kisassa, ter\u00e4n tuiman tutkaimessa!\"\n \nItse vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Ohoh Pohjolan em\u00e4nt\u00e4! Joko saat jaolle sammon\n \nnen\u00e4h\u00e4n utuisen niemen, p\u00e4\u00e4h\u00e4n saaren terhenisen?\"\n \nSanoi Pohjolan em\u00e4nt\u00e4: \"En l\u00e4he jakohon sammon\n \nsinun kanssasi, katala, kerallasi, V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen!\"\n \nItse sampoa tavoitti venehest\u00e4 V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen.\n \nSiin\u00e4 lieto Lemmink\u00e4inen miekan vy\u00f6lt\u00e4ns\u00e4 vet\u00e4isi,\n \ntempasi ter\u00e4v\u00e4n rauan vasemmalta puoleltansa;\n \nkokon kourille kokevi, r\u00e4pyl\u00f6ille r\u00e4imil\u00f6ivi.\n \nIski lieto Lemmink\u00e4inen, sek\u00e4 iski jotta lausui:\n \n\"Maahan miehet, maahan miekat, maahan untelot\n \nurohot,\n \nsa'at miehet siiven alta, kymmenet kyn\u00e4n nen\u00e4st\u00e4!\"\n \nVirkki tuossa Pohjan eukko, puhui purjepuun nen\u00e4st\u00e4:\n \n\"Oi sie lieto, Lemmin poika, Kauko rukka, mies katala!\n \nPettelit oman emosi, valehtelit vanhempasi:\n \nsanoit et k\u00e4yv\u00e4si sotoa kuunna, kymmenn\u00e4 kes\u00e4n\u00e4\n \nkullankana tarpehella, hopeankana halulla!\"\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen, tiet\u00e4j\u00e4 i\u00e4n-ikuinen,\n \narvasi ajan olevan, tunsi hetken tulleheksi.\n \nJo veti melan merest\u00e4, tammen lastun lainehesta:\n \nsill\u00e4 kalhaisi kavetta, iski kynsi\u00e4 kokolta:\n \nmuut kynnet meni muruiksi, j\u00e4i yksi sakarisormi.\n \nPojat siivilt\u00e4 putosi, melskahti merehen miehet,\n \nsata miest\u00e4 siiven alta, tuhat purstolta urosta.\n \nItse kokko kopsahtihe, kapsahutti kaaripuille,\n \nkuni puusta koppeloinen, kuusen oksalta orava.\n \nSiit\u00e4 sampoa tavoitti sormella nimett\u00f6m\u00e4ll\u00e4.\n \nSammon vuoalti vetehen, kaatoi kaiken kirjokannen\n \npunapurren laitimelta keskelle meren sinisen:\n \nsiin\u00e4 sai muruiksi sampo, kirjokansi kappaleiksi.\n \nNiin meni muruja noita, sammon suuria paloja\n \nalle vienojen vesien, p\u00e4\u00e4lle mustien murien;\n \nne j\u00e4iv\u00e4t ve'en varaksi, ahtolaisten aartehiksi.\n \nSiit\u00e4p' ei sin\u00e4 ik\u00e4n\u00e4, kuuna kullan valkeana\n \nvesi puuttune varoja, ve'en Ahto aartehia.\n \nJ\u00e4ip\u00e4 toisia muruja, pienemp\u00e4isi\u00e4 paloja\n \nsel\u00e4lle meren sinisen, meren laajan lainehille,\n \ntuulen tuuiteltavaksi, aaltojen ajeltavaksi.\n \nNiit\u00e4 tuuli tuuitteli, meren l\u00e4ikk\u00e4 l\u00e4ikytteli\n \nsel\u00e4ll\u00e4 meren sinisen, meren laajan lainehilla.\n \nTuuli maalle ty\u00f6nnytteli, aalto rannallen ajeli.\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen n\u00e4ki tyrskyn ty\u00f6ntelev\u00e4n,\n \nhyrskyn maalle hylke\u00e4v\u00e4n, aallon rannallen ajavan\n \nnoita sampuen muruja, kirjokannen kappaleita.\n \nH\u00e4n tuosta toki ihastui. Sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Tuost' on siemenen siki\u00f6, alku onnen ainiaisen,\n \ntuosta kynt\u00f6, tuosta kylv\u00f6, tuosta kasvu kaikenlainen!\n \nTuosta kuu kumottamahan, onnen p\u00e4iv\u00e4 paistamahan\n \nSuomen suurille tiloille, Suomen maille mairehille!\"\n \nLouhi, Pohjolan em\u00e4nt\u00e4, sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Viel\u00e4 m\u00e4 tuohon mutkan muistan, mutkan muistan,\n \nkeinon keksin\n \nkynn\u00f6llesi, kylv\u00f6llesi, karjoillesi, kasvuillesi,\n \nkuillesi kumottaville, p\u00e4ivillesi paistaville:\n \ntungen kuuhuen kivehen, p\u00e4iv\u00e4n k\u00e4tken kalliohon;\n \nannan pakkasen palella, vilun ilman viivytell\u00e4\n \nkynt\u00f6j\u00e4si, kylv\u00f6j\u00e4si, elojasi, toukojasi;\n \nsaatan rautaisen rakehen, ter\u00e4ksisen tellittelen\n \nhalmehillesi hyville, parahille pelloillesi.\n \nNostan karhun kankahalta, harvahampahan havuilta\n \nruuniasi ruhtomahan, tammojasi tappamahan,\n \nkarjojasi kaatamahan, lehmi\u00e4 levitt\u00e4m\u00e4h\u00e4n.\n \nKansan tauilla tapatan, surmoan sukusi kaiken,\n \nettei kuulla kuun ik\u00e4n\u00e4 maailmassa mainittavan.\"\n \nSilloin vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen itse tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Ei minua laula lappi eik\u00e4 tunge turjalainen!\n \nJumalall' on ilman viitta, Luojalla avaimet onnen,\n \nei katehen kainalossa, vihansuovan sormen p\u00e4\u00e4ss\u00e4.\n \n\"Kun ma luome Luojahani, turvoan Jumalahani,\n \nsaa se toukat touoistani, viholliset viljastani,\n \ntonkimasta toukojani, kasvujani kaatamasta,\n \norahia ottamasta, viljoa vihoamasta.\n \n\"Sin\u00e4, Pohjolan em\u00e4nt\u00e4, tunge turmiot kivehen,\n \npahat paina kalliohon, vaivat vuorehen valitse,\n \nel\u00e4 kuuta kulloinkana, aurinkoa milloinkana!\n \n\"Anna pakkasen palella, vilun ilman viivytell\u00e4\n \nomia orahiasi, kylv\u00e4mi\u00e4si jyvi\u00e4!\n \nSa'a rauaista raetta, ter\u00e4ksist\u00e4 telkyttele\n \noman auran k\u00e4\u00e4nt\u00e4mille, Pohjan peltojen perille!\n \n\"Nosta karhu kankahalta, viiasta vihainen kissa,\n \nkorvesta koverakoura, havun alta harvahammas\n \nPohjolan kujan perille, Pohjan karjan k\u00e4yt\u00e4ville!\"\n \nSiit\u00e4 Pohjolan em\u00e4nt\u00e4 sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Jo minulta valta vaipui, jo aleni arvioni:\n \neloni meni merehen, sampo s\u00e4rkyi lainehisin!\"\n \nL\u00e4ksi itkien kotihin, polotellen pohjosehen.\n \nEi saanut sanottavata koko sammosta kotihin;\n \nveip\u00e4 kuitenki v\u00e4h\u00e4isen sormella nimett\u00f6m\u00e4ll\u00e4:\n \nkantoi kannen Pohjolahan, sai rivan Sariolahan.\n \nSiit' on polo Pohjolassa, elo leiv\u00e4t\u00f6in Lapissa.\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen itse maalle menty\u00e4ns\u00e4\n \nl\u00f6yti sampuen muruja, kirjokannen kappaleita\n \nrannalta merelliselt\u00e4, hienoiselta hietik\u00f6lt\u00e4.\n \nSaattoi sampuen muruset, kirjokannen kappalehet\n \nnen\u00e4h\u00e4n utuisen niemen, p\u00e4\u00e4h\u00e4n saaren terhenisen,\n \nkasvamahan, karttumahan, saamahan, satoamahan\n \nolu'iksi ohraisiksi, leiviksi rukihisiksi.\n \nSiin\u00e4 vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen itse tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Anna, Luoja, suo, Jumala, anna onni ollaksemme,\n \nhyvin ain' ele\u00e4ksemme, kunnialla kuollaksemme\n \nsuloisessa Suomenmaassa, kaunihissa Karjalassa!\n \n\"Varjele, vakainen Luoja, kaitse, kaunoinen Jumala,\n \nmiesten mielijuohtehista, akkojen ajatuksista!\n \nKaa'a maalliset katehet, ve'elliset velhot voita!\n \n\"Ole puolla poikiesi, aina lastesi apuna,\n \naina y\u00f6llisn\u00e4 tukena, p\u00e4iv\u00e4llisn\u00e4 vartijana,\n \nvihoin p\u00e4iv\u00e4n paistamatta, vihoin kuun kumottamatta,\n \nvihoin tuulen tuulematta, vihoin saamatta satehen,\n \npakkasen palelematta, kovan ilman koskematta!\n \n\"Aita rautainen rakenna, kivilinna liit\u00e4ttele\n \nymp\u00e4ri minun eloni, kahen puolen kansoani,\n \nmaasta saaen taivosehen, taivosesta maahan asti,\n \nasukseni, ainokseni, tuekseni, turvakseni,\n \njottei liika liioin s\u00f6isi, vastus viljalta vitaisi\n \nsin\u00e4 ilmoisna ik\u00e4n\u00e4, kuuna kullan valkeana!\"","title":"Kolmasviidett\u00e4 runo","type":"page"}