{"collection":"Northern European Mythology","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/neu/kvfin/44.htm","path":"neu/kvfin/44.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/neu/kvfin/44.htm","text":"Vaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen arvelevi aivossansa:\n \n\"Nytp\u00e4 soitanto sopisi, ilon teent\u00e4 kelpoaisi\n \nn\u00e4ill\u00e4 uusilla oloilla, kaunihilla kartanoilla!\n \nVaan on kantele kaonnut, iloni i\u00e4ti mennyt\n \nkalaisehen kartanohon, lohisehen louhikkohon,\n \nmeren hauan haltijoille, Vellamon ikiv\u00e4elle.\n \nEik\u00e4 tuota tuonekana, Ahto antane takaisin.\n \n\"Oi on seppo Ilmarinen! Taoit ennen, taoit eilen,\n \ntaopa t\u00e4n\u00e4ki p\u00e4\u00e4n\u00e4! Tao rautainen harava,\n \nharavahan piit tihe\u00e4t, piit tihe\u00e4t, varsi pitk\u00e4,\n \njolla lainehet haroan, laposille aallot lasken,\n \nmeren ruoikot ru'olle, rannat kaikki karhikoille,\n \nsoitto j\u00e4lle saa'akseni, kantelo tavatakseni\n \nkalaisesta kaartehesta, lohisesta louhikosta!\"\n \nSe on seppo Ilmarinen, takoja i\u00e4n-ikuinen,\n \ntakoi rautaisen haravan varren vaskisen keralla.\n \nPiit takoi satoa sylt\u00e4, varren viitt\u00e4 valmisteli.\n \nSiit\u00e4 vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen otti rautaisen haravan.\n \nAstui tiet\u00e4 pikkaraisen, kulki matkoa palasen\n \nteloille ter\u00e4ksisille, vaskisille valkamoille.\n \nTuoss' oli purtta, kaksi purtta, kaksi valmista venett\u00e4\n \nteloilla ter\u00e4ksisill\u00e4, vaskisilla valkamoilla:\n \nyksi pursi uusi pursi, toinen pursi vanha pursi.\n \nSanoi vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen, virkki uuelle venolle:\n \n\"L\u00e4hep\u00e4, veno, vesille, pursi, aalloillen ajaite\n \nk\u00e4sivarren k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4tt\u00e4, peukalon pitelem\u00e4tt\u00e4!\"\n \nL\u00e4ksip\u00e4 veno vesille, pursi aalloillen ajoihe.\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen itse istuihe per\u00e4h\u00e4n;\n \nl\u00e4ksi merta luutimahan, lainetta lakaisemahan.\n \nLuopi lumpehet kokohon, haravoipi rannan raiskat,\n \nruoposteli ruo'on ruutut, ruo'on ruutut, kaislan kaitut,\n \njoka hauanki harasi, karit kaikki karhieli:\n \neip\u00e4 saanut, ei tavannut hauinluista soittoansa,\n \nikimennytt\u00e4 iloa, kaonnutta kanteloa.\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen astuvi kohen kotia\n \nalla p\u00e4in, pahoilla mielin, kaiken kallella kyp\u00e4rin.\n \nItse tuon sanoiksi kertoi: \"Ei tuota en\u00e4mpi olle\n \nhauin hampahan iloa, kalanluista luikutusta!\"\n \nAstuessansa ahoa, saloviert\u00e4 vierress\u00e4ns\u00e4\n \nkuuli koivun itkev\u00e4ksi, puun visan vetist\u00e4v\u00e4ksi.\n \nJopa luoksi luontelihe, l\u00e4hemm\u00e4ksi laittelihe.\n \nKysytteli, lausutteli: \"Mit' itket, ihana koivu,\n \npuu vihanta, vierettelet, vy\u00f6hyt valkea, valitat?\n \nEi sua sotahan vie\u00e4, ei tahota tappelohon.\"\n \nKoivu taiten vastaeli, itse virkki puu vihanta:\n \n\"Niinp\u00e4 muutamat sanovi, moniahat arvelevi\n \nel\u00e4v\u00e4n minun ilossa, riemussa remuelevan:\n \nmin\u00e4 hoikka huolissani, ik\u00e4viss\u00e4ni iloitsen,\n \npanen pakkop\u00e4iviss\u00e4ni, murehissa murmattelen.\n \n\"Typeryytt\u00e4, tyhj\u00e4, itken, vajauttani valitan,\n \nkun olen osatoin, raukka, tuiki, vaivainen, varatoin\n \nn\u00e4ill\u00e4 paikoilla pahoilla, lake'illa laitumilla.\n \n\"Osalliset, onnelliset tuota toivovat alati\n \nkes\u00e4n kaunihin tulevan, suven suuren l\u00e4mpi\u00e4v\u00e4n.\n \nToisinpa min\u00e4 typer\u00e4, min\u00e4 vaivainen varoan\n \nkuoreni kolottavaksi, lehtivarvat viet\u00e4v\u00e4ksi!\n \n\"Useinpa minun utuisen, use'in, utuisen raukan,\n \nlapset kerke\u00e4n kev\u00e4imen luokseni l\u00e4henteleikse,\n \nveitsin viisin viiltelev\u00e4t halki mahlaisen mahani.\n \nPaimenet pahat kes\u00e4ll\u00e4 viev\u00e4t vy\u00f6ni valkeaisen,\n \nken lipiksi, ken tupeksi, kenp\u00e4 marjatuohiseksi.\n \n\"Use'in minun utuisen, use'in, utuisen raukan,\n \ntyt\u00f6t allani asuvat, vierell\u00e4ni viehkuroivat,\n \nlehv\u00e4t p\u00e4\u00e4lt\u00e4 leikkelev\u00e4t, varvat vastoiksi sitovat.\n \n\"Use'in min\u00e4 utuinen, use'in, utuinen raukka,\n \nkaaetahan kaskipuiksi, pinopuiksi pilkotahan.\n \nKolmasti t\u00e4n\u00e4i kes\u00e4n\u00e4, t\u00e4n\u00e4 suurena suvena\n \nmiehet allani asuivat, kirvest\u00e4ns\u00e4 kitkuttivat\n \nmun poloisen p\u00e4\u00e4n menoksi, heikon henkeni l\u00e4h\u00f6ksi.\n \n\"Se oli ilo kes\u00e4st\u00e4, riemu suuresta suvesta.\n \nEi ole talvi sen parempi, lumen aika armahampi.\n \n\"Jopa aina aikaisehen mure muo'on muuttelevi,\n \np\u00e4\u00e4ni painuvi pahaksi, kasvot k\u00e4ypi kalveaksi\n \nmuistellessa mustat p\u00e4iv\u00e4t, pahat ajat arvellessa.\n \n\"Siit\u00e4 tuuli tuskat tuopi, halla huolet haike'immat:\n \ntuuli vie vihannan turkin, halla kaunihin hamehen.\n \nNiin min\u00e4 v\u00e4h\u00e4varainen, min\u00e4, koito koivu raukka,\n \nj\u00e4\u00e4n aivan alastomaksi, varsin vaattehettomaksi\n \nvilussa v\u00e4risem\u00e4h\u00e4n, pakkasessa parkumahan.\"\n \nSanoi vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen: \"El\u00e4 itke, puu vihanta,\n \nvesa lehti, vierettele, vy\u00f6hyt valkea, valita!\n \nSaat sin\u00e4 olevan onnen, elon uuen armahamman;\n \nkohta itkenet ilosta, riemusta remahutellet.\"\n \nSiit\u00e4 vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen koivun soitoksi kuvasi.\n \nVeisteli kes\u00e4isen p\u00e4iv\u00e4n, kalkutteli kanteletta\n \nnen\u00e4ss\u00e4 utuisen niemen, p\u00e4\u00e4ss\u00e4 saaren terhenisen.\n \nVeisti kopan kanteletta, em\u00e4puun iloa uutta,\n \nkopan koivusta lujasta, em\u00e4puun visaper\u00e4st\u00e4.\n \nSanoi vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen, itse lausui, noin nimesi:\n \n\"Tuoss' on koppa kanteletta, em\u00e4puu iki-iloa.\n \nMist\u00e4 naulat saatanehe, v\u00e4\u00e4ntimet peritt\u00e4nehe?\"\n \nKasvoi tammi tanhualla, puu pitk\u00e4 pihan per\u00e4ll\u00e4,\n \ntammessa tasaiset oksat, joka oksalla omena,\n \nomenalla kultapy\u00f6r\u00e4, kultapy\u00f6r\u00e4ll\u00e4 k\u00e4k\u00f6nen.\n \nKun k\u00e4ki kukahtelevi, sanoin viisin virkkelevi,\n \nkulta suusta kumpuavi, hopea valahtelevi\n \nkultaiselle kunnahalle, hope'iselle m\u00e4elle:\n \nsiit\u00e4 naulat kantelehen, v\u00e4\u00e4ntimet visaper\u00e4h\u00e4n!\n \nSanoi vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen, itse virkki, noin nimesi:\n \n\"Sain ma naulat kantelehen, v\u00e4\u00e4ntimet visaper\u00e4h\u00e4n.\n \nViel\u00e4 uupuvi v\u00e4h\u00e4isen, viitt\u00e4 kielt\u00e4 kanteloinen.\n \nMist\u00e4 tuohon kielet saisin, \u00e4\u00e4n\u00f6set asetteleisin?\"\n \nL\u00e4ksi kielt\u00e4 etsim\u00e4h\u00e4n. Astuvi ahoa my\u00f6ten:\n \nistui immikk\u00f6 aholla, nuori neitonen norolla.\n \nEi se impi itkenynn\u00e4, ei varsin ilonnutkana;\n \nilman lauloi itseksens\u00e4: lauloi iltansa kuluksi,\n \nsulhon toivossa tulevan, armahansa aikehessa.\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen tuonne keng\u00e4tt\u00e4 kepitti,\n \nilman hampsi hattaratta. Sitte sinne tultuansa\n \nalkoi hapsia anella. Itse tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Anna, impi, hapsiasi, hieprukka, hivuksiasi\n \nkanteloisen kielosiksi, \u00e4\u00e4niksi ilon ikuisen!\"\n \nAntoi impi hapsiansa, hienoja hivuksiansa;\n \nantoi hasta viisi, kuusi sek\u00e4 seitsem\u00e4n hivusta:\n \nsiit' on kielet kantelessa, \u00e4\u00e4ntimet iki-ilossa.\n \nSaip' on soitto valmihiksi. Siit\u00e4 vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen\n \nistuiksen alakivelle, paatiselle portahalle.\n \nOtti kantelon k\u00e4sille, ilon itsens\u00e4 l\u00e4hemm\u00e4.\n \nK\u00e4ren k\u00e4\u00e4nti taivahalle, ponnen polville tukesi:\n \n\u00e4\u00e4ni\u00e4 asettelevi, s\u00e4veli\u00e4 s\u00e4\u00e4ntelevi.\n \nSai \u00e4\u00e4net asetetuksi, soittonsa sovitetuksi,\n \nniin k\u00e4\u00e4nti alak\u00e4sille, poikkipuolin polvillensa.\n \nLaski kyntt\u00e4 kymmenkunnan, viisi sormea viritti\n \nkielille kapahumahan, s\u00e4velille hyppim\u00e4h\u00e4n.\n \nSiin\u00e4 vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen kun on soitti kanteletta\n \nk\u00e4sin pienin, hoikin sormin, peukaloin ulos kiverin,\n \njopa virkki puu visainen, vesa lehti vieretteli,\n \nkukahti k\u00e4k\u00f6sen kulta, hivus impyen ilosi.\n \nSormin soitti V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen, kielin kantelo kajasi:\n \nvuoret loukkui, paaet paukkui, kaikki kalliot t\u00e4r\u00e4hti,\n \nkivet laikkui lainehilla, somerot vesill\u00e4 souti,\n \npet\u00e4j\u00e4t piti iloa, kannot hyppi kankahilla.\n \nK\u00e4lykset Kalevan naiset, kesken kirjan neulomisen\n \nne tuohon jokena juoksi, kaikki virtana vilisi,\n \nnuoret naiset naurusuulla, em\u00e4nn\u00e4t ilolla mielin\n \nsoitteloa kuulemahan, iloa imehtim\u00e4h\u00e4n.\n \nMi oli miehi\u00e4 l\u00e4hell\u00e4, ne kaikki lakit k\u00e4ess\u00e4;\n \nmi oli akkoja l\u00e4hell\u00e4, ne kaikki k\u00e4si posella.\n \nTytt\u00e4ret vesiss\u00e4 silmin, pojat maassa polvillansa\n \nkanteloista kuuntelivat, iloa imehteliv\u00e4t.\n \nSanoivat samalla suulla, yhen kielen kerkesiv\u00e4t:\n \n\"Ei ole tuota ennen kuultu noin suloista soitantoa,\n \nsin\u00e4 ilmoisna ik\u00e4n\u00e4, kuuna kullan valkeana!\"\n \nKuuluvi sorea soitto, kuului kuutehen kyl\u00e4h\u00e4n.\n \nEik' ollut sit\u00e4 otusta, ku ei tullut kuulemahan\n \ntuota soittoa suloista, kajahusta kanteloisen.\n \nMi oli mets\u00e4n el\u00e4int\u00e4, kyykistyiv\u00e4t kynsillehen\n \nkanteloista kuulemahan, iloa imehtim\u00e4h\u00e4n.\n \nIlman linnut lent\u00e4v\u00e4iset varvuille varustelihe,\n \nveen kalaset kaikenlaiset rantahan rakentelihe.\n \nMatosetki maanalaiset p\u00e4\u00e4lle mullan muuttelihe\n \nk\u00e4\u00e4nteleiv\u00e4t, kuuntelevat tuota soittoa suloista,\n \nkantelen iki-iloa, V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen v\u00e4\u00e4nn\u00e4tyst\u00e4.\n \nSiin\u00e4 vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen kyll\u00e4 soitteli somasti,\n \nkajahutti kaunihisti. Soitti p\u00e4iv\u00e4n, soitti toisen\n \nyhtehen rupeamahan, yhen aamun atriahan,\n \nyhen vy\u00f6ns\u00e4 vy\u00f6t\u00e4nt\u00e4h\u00e4n, yhen paitansa panohon.\n \nKun h\u00e4n soitteli kotona, huonehessa honkaisessa,\n \nniin katot kajahtelivat, permannot pemahtelivat;\n \nlaet lauloi, ukset ulvoi, kaikki ikkunat iloitsi,\n \nkiukoa kivinen liikkui, patsas patvinen pajahti.\n \nKun h\u00e4n kulki kuusikossa, vaelti pet\u00e4jik\u00f6ss\u00e4,\n \nkuusoset kumartelihe, m\u00e4nnyt m\u00e4ell\u00e4 k\u00e4\u00e4ntelihe,\n \nk\u00e4p\u00f6set keolle vieri, havut juurelle hajosi.\n \nKun h\u00e4n liikahti lehossa tahi astahti aholla,\n \nlehot leikki\u00e4 pitiv\u00e4t, ahot ainoista iloa,\n \nkukat kulkivat kutuhun, vesat nuoret notkahteli.","title":"Nelj\u00e4sviidett\u00e4 runo","type":"page"}