{"collection":"Northern European Mythology","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/neu/kvfin/45.htm","path":"neu/kvfin/45.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/neu/kvfin/45.htm","text":"Louhi, Pohjolan em\u00e4nt\u00e4, sai sanoman korvihinsa\n \nV\u00e4in\u00f6l\u00e4n elelev\u00e4ksi, Kalevalan kasvavaksi\n \nsammon saauilla muruilla, kirjokannen kappaleilla.\n \nTuo tuota kovin kaehti. Itse aina arvelevi,\n \nmink\u00e4 surman suorittaisi, kunka kuoleman kokisi\n \ntuolle V\u00e4in\u00f6l\u00e4n v\u00e4elle, kansalle kalevalaisten.\n \nUkkoa rukoelevi, Pauannetta palvoavi:\n \n\"Oi Ukko, ylijumala! Kaataos Kalevan kansa\n \nrakehilla rautaisilla, neuloilla ter\u00e4snenill\u00e4!\n \nTahikka tauilla tapata, surmoa suku katala,\n \nmiehet pitkille pihoille, naiset l\u00e4\u00e4v\u00e4n lattioille!\"\n \nTytt\u00f6 oli Tuonelan sokea, Loviatar, vaimo vanha,\n \npahin Tuonen tytt\u00e4ri\u00e4, ilke'in manattaria,\n \nalku kaikille pahoille, tuhansille turmioille.\n \nSill' oli muoto mustanlainen, iho inhon-karvallinen.\n \nTuopa musta Tuonen tytt\u00f6, Ulappalan umpisilm\u00e4,\n \nteki tielle vuotehensa, pahnansa pahalle maalle.\n \nSelin tuulehen makasi, kaltoin s\u00e4\u00e4h\u00e4n karkeahan,\n \nperin viimahan viluhun, kohin p\u00e4iv\u00e4nkoittehesen.\n \nTuli suuri tuulen puuska, i\u00e4st\u00e4 iso vihuri,\n \ntuuli tuhman raskahaksi, kostutti kohulliseksi\n \naholla vesattomalla, maalla m\u00e4tt\u00e4h\u00e4tt\u00f6m\u00e4ll\u00e4.\n \nKantoi kohtua kovoa, vatsant\u00e4ytt\u00e4 vaikeata;\n \nkantoi kuuta kaksi, kolme, nelj\u00e4nnenki, viiennenki,\n \nkuuta seitsem\u00e4n, kaheksan, ymp\u00e4ri yheks\u00e4n kuuta,\n \nvaimon vanha'an lukuhun kuuta puolen kymmenett\u00e4.\n \nYheks\u00e4nnen kuun lopulla, kuun alulla kymmenennen\n \nkohtu k\u00e4\u00e4ntyvi kovaksi, painuvi pakolliseksi;\n \neik\u00e4 synny syntyminen, luovu luomaiset siki\u00f6t.\n \nSiirr\u00e4lti sijan aloa, paneutti toisen paikan.\n \nMeni portto poikimahan, tulen lautta lapsimahan\n \nkahen kallion v\u00e4lihin, viien vuoren viukelohon:\n \neip\u00e4 tuolla synty synny, luovu luomainen siki\u00f6.\n \nEtsi synnyt\u00f6ssijoa, vatsansa vajennusmaata\n \nheiluvilla hettehill\u00e4, l\u00e4ikkyvill\u00e4 l\u00e4htehill\u00e4:\n \nei siell\u00e4 sijoa saanut, vajennusta vatsallensa.\n \nSynnytteli poikiansa, vajenteli vatsoansa\n \nkuohussa tulisen kosken, ve'en vankan v\u00e4\u00e4ntehess\u00e4,\n \nyheks\u00e4n;\n \nvaan ei viel\u00e4 synty synny, kehnon kohtu ei kevene.\n \nAlkoi itke\u00e4 iletys, parkua paha kuvatus.\n \nEi tie\u00e4, mihin menisi, kunne kulkea pit\u00e4isi\n \nvatsansa vajentamahan, poikiansa poikimahan.\n \nPuhui pilvest\u00e4 Jumala, lausui Luoja taivahalta:\n \n\"Tuoll' on suolla kolmisoppi rannalla merytt\u00e4 vasten,\n \npime\u00e4ss\u00e4 Pohjolassa, sangassa Sariolassa.\n \nMene sinne poikimahan, kohtusi kevent\u00e4m\u00e4h\u00e4n!\n \nSiell\u00e4 silma tarvitahan, v\u00e4ke\u00e4si vuotetahan.\"\n \nTuopa musta Tuonen tytt\u00f6, ilke\u00e4 Manalan impi,\n \ntuli Pohjolan tuville, Sariolan saunan maille\n \nlatomahan lapsiansa, saamahan siki\u00f6it\u00e4ns\u00e4.\n \nLouhi, Pohjolan em\u00e4nt\u00e4, Pohjan akka harvahammas,\n \nvei tuon saunahan saloa, kylin kylpyhuonehesen,\n \nkyl\u00e4kunnan kuulematta, sanan saamatta kyl\u00e4h\u00e4n.\n \nL\u00e4mmitti saloa saunan, rikenehen riuahutti;\n \noluella ukset voiti, kasti kaljalla saranat,\n \njottei ukset ulvonunna, saranat narahtanunna.\n \nSiit\u00e4 tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi:\n \n\"Kave eukko, luonnon tytt\u00f6, kave kultainen, korea,\n \njok' olet vanhin vaimoloita, ensin em\u00e4 itsel\u00f6it\u00e4!\n \nJuokse polvesta merehen, vy\u00f6 lapasta lainehesen,\n \nota kiiskilt\u00e4 kinoa, matehelta nuljaskata,\n \njolla voiat luun lomia, sivelet sivuja my\u00f6ten,\n \np\u00e4\u00e4st\u00e4t piian pintehist\u00e4, vaimon vatsanv\u00e4\u00e4ntehist\u00e4,\n \nt\u00e4st\u00e4 tuskasta kovasta, vatsanty\u00f6st\u00e4 vaikeasta!\n \n\"Kun ei tuosta kyllin liene, oi Ukko, ylijumala,\n \ntule t\u00e4nne tarvittaissa, k\u00e4y t\u00e4nne kutsuttaessa!\n \nT\u00e4\u00e4ll' on piika pintehess\u00e4, vaimo vatsanv\u00e4\u00e4ntehess\u00e4\n \nsaunassa savun seassa, kyl\u00e4n kylpyhuonehessa.\n \n\"Ota kultainen kurikka k\u00e4tehesi oikeahan!\n \nSill\u00e4 haittoja hajota, pihtipuoliset porota,\n \nlukot Luojan lonkahuta, takasalvat poikki taita\n \nmenn\u00e4 suuren, menn\u00e4 pienen, kulkea v\u00e4h\u00e4v\u00e4kisen!\"\n \nSiin\u00e4 tuo paha pahennus, Tuonen tytt\u00f6 umpisilm\u00e4\n \njopa vatsansa vajenti, latoi lapsensa vihaiset\n \nalla vaipan vaskikirjan, alla uutimen utuisen.\n \nTeki poikoa yheks\u00e4n yhten\u00e4 kes\u00e4isn\u00e4 y\u00f6n\u00e4,\n \nyhen l\u00f6ylyn ly\u00f6t\u00e4vill\u00e4, yhen saunan saatavilla,\n \nyhest\u00e4 vatsan v\u00e4est\u00e4, kohunt\u00e4yest\u00e4 kovasta.\n \nNimitteli poikiansa, laaitteli lapsiansa,\n \nkuin kuki tekemi\u00e4ns\u00e4, itse ilmi luomiansa:\n \nmink\u00e4 pisti pistokseksi, kunka \u00e4nk\u00e4si \u00e4hyksi,\n \nmink\u00e4 laati luuvaloksi, kunka riieksi risasi;\n \nmink\u00e4 painoi paiseheksi, kunka ruohutti ruveksi,\n \nmink\u00e4 sy\u00f6j\u00e4ksi sys\u00e4si, kunka ruhtosi rutoksi.\n \nJ\u00e4i yksi nimitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4, poika pahnan-pohjimmainen.\n \nSenp\u00e4 sitte k\u00e4ski tuonne, ty\u00f6nti velhoiksi vesille,\n \nnoi'iksi noroperille, katehiksi kaikin paikoin.\n \nLouhi, Pohjolan em\u00e4nt\u00e4, muut on k\u00e4ski k\u00e4y\u00e4 tuonne\n \nnen\u00e4h\u00e4n utuisen niemen, p\u00e4\u00e4h\u00e4n saaren terhenisen.\n \n\u00c4rrytti \u00e4k\u00e4iset luomat, tavattomat tauit ty\u00f6nti\n \nvasten V\u00e4in\u00f6l\u00e4n v\u00e4ke\u00e4, surmaksi su'un Kalevan.\n \nPojat V\u00e4in\u00f6l\u00e4n potevi, l\u00e4sivi Kalevan kansa\n \ntautia tavattomia, nimen tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4:\n \nalta lattiat lahovi, p\u00e4\u00e4lt\u00e4 peite m\u00e4rk\u00e4nevi.\n \nSilloin vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen, tiet\u00e4j\u00e4 i\u00e4n-ikuinen,\n \nl\u00e4ksi p\u00e4it\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4h\u00e4n, henki\u00e4 lunastamahan,\n \nl\u00e4ksi Tuonelle sotahan, kera tauin tappelohon.\n \nSaattoi saunan l\u00e4mpim\u00e4ksi, kivet l\u00f6ylyn ly\u00f6t\u00e4v\u00e4ksi\n \npuuhu'illa puhtahilla, ve'en tuomilla haloilla.\n \nVei on vett\u00e4 verhossansa, kantoi vastat varjossansa,\n \nhauteli haluiset vastat, satalatvat lauhutteli.\n \nL\u00f6i siit\u00e4 simaisen l\u00f6ylyn, mesil\u00f6ylyn l\u00f6yh\u00e4ytti\n \nl\u00e4pi kuumien kivien, palavojen paaterojen.\n \nSanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella:\n \n\"Tule nyt l\u00f6ylyhyn, Jumala, iso ilman, l\u00e4mpim\u00e4h\u00e4n\n \ntekem\u00e4h\u00e4n terveytt\u00e4, rauhoa rakentamahan!\n \nPyyhi pois pyh\u00e4t kipunat, pyh\u00e4t saastat sammuttele,\n \nly\u00f6t\u00e4 maahan liika l\u00f6yly, paha l\u00f6yly pois l\u00e4het\u00e4,\n \nettei polta poikiasi, turmele tekemi\u00e4si!\n \n\"Mink\u00e4 vett\u00e4 viskaelen noille kuumille kiville,\n \nse me'eksi muuttukohon, simaksi sirahtakohon!\n \nJuoskohon joki metinen, simalampi laikkukohon\n \nl\u00e4pi kiukahan kivisen, l\u00e4pi saunan sammalisen!\n \n\"Ei nyt meit\u00e4 syytt\u00e4 sy\u00f6\u00e4 eik\u00e4 tauitta tapeta,\n \nei luvatta suuren Luojan, ilman surmatta Jumalan.\n \nKenp\u00e4 meit\u00e4 syytt\u00e4 s\u00f6isi, suuhunsa omat sanansa,\n \np\u00e4\u00e4h\u00e4ns\u00e4 pahat panonsa, ajatukset itsehens\u00e4!\n \n\"Jos ei minussa miest\u00e4 liene, urosta Ukon pojassa\n \nrikkehist\u00e4 riisumahan, p\u00e4\u00e4ttehist\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4h\u00e4n,\n \nonp' on itsess\u00e4 Ukossa, joka pilvi\u00e4 pit\u00e4vi,\n \npoutapilvess\u00e4 asuvi, hattaroissa hallitsevi.\n \n\"Oi Ukko, ylijumala, pilven-p\u00e4\u00e4llinen jumala!\n \nTule t\u00e4nne tarvittaissa, ajaite anottaessa\n \nn\u00e4m\u00e4 tuskat tuntemahan, h\u00e4t\u00e4p\u00e4iv\u00e4t h\u00e4\u00e4t\u00e4m\u00e4h\u00e4n,\n \nrikonnaiset riisumahan, puutunnaiset purkamahan!\n \n\"Tuo mulle tulinen miekka, s\u00e4kehinen s\u00e4il\u00e4 kanna,\n \njolla ma pahat pitelen, ilke\u00e4t iki asetan,\n \ntuskat tuulen teit\u00e4 my\u00f6ten, kivut aavoillen ahoille!\n \n\"Tuonne ma kipuja kiist\u00e4n, tuonne tuskia manoan\n \nkivisihin kellarihin, rautaisihin raunioihin,\n \nkivi\u00e4 kivist\u00e4m\u00e4h\u00e4n, paasia pakottamahan.\n \nEi kivi kipuja itke, paasi ei vaivoja valita,\n \nvaikka paljo pantahisi, m\u00e4\u00e4r\u00e4tt\u00e4 m\u00e4tett\u00e4hisi.\n \n\"Kiputytt\u00f6, Tuonen neiti, joka istut kipukivell\u00e4\n \njoen kolmen juoksevassa, veen kolmen jaka'imessa\n \njauhaen kipukive\u00e4, Kipuvuorta v\u00e4\u00e4nn\u00e4tellen!\n \nK\u00e4y kivut kere\u00e4m\u00e4h\u00e4n kitahan kiven sinisen,\n \ntahi vieret\u00e4 vetehen, syyt\u00e4ise meren syv\u00e4h\u00e4n,\n \ntuulen tuntumattomahan, p\u00e4iv\u00e4n paistamattomahan!\n \n\"Kun ei tuosta kyllin liene, Kivutar, hyv\u00e4 em\u00e4nt\u00e4,\n \nVammatar, valio vaimo, tule kanssa, k\u00e4y keralla\n \ntekem\u00e4h\u00e4n terveytt\u00e4, rauhoa rakentamahan!\n \nTee kivut kivuttomaksi, vammat v\u00e4rjym\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi,\n \njotta saisi sairas maata, huono huoletta lev\u00e4t\u00e4,\n \ntuskahinen tunnin olla, vikahinen vieretell\u00e4!\n \n\"Ota kivut kippasehen, vaivat vaskivakkasehen,\n \nkivut tuonne vie\u00e4ksesi, vammat vaivutellaksesi\n \nkeskelle Kipum\u00e4ke\u00e4, Kipuvuoren kukkulata!\n \nSiell\u00e4 keitt\u00e4\u00f6s kipuja pikkuisessa kattilassa,\n \nyhen sormen ment\u00e4v\u00e4ss\u00e4, peukalon mahuttavassa!\n \n\"Kivi on keskell\u00e4 m\u00e4ke\u00e4, reik\u00e4 keskell\u00e4 kive\u00e4,\n \njok' on v\u00e4\u00e4tty v\u00e4\u00e4nti\u00e4ll\u00e4, puhkaistu purasimella:\n \nsiihen kivut kiskotahan, pahat vammat vallatahan,\n \ntuskat tuimat tungetahan, pakkop\u00e4iv\u00e4t painetahan\n \n\u00f6in yritt\u00e4m\u00e4tt\u00f6miksi, p\u00e4ivin p\u00e4\u00e4sem\u00e4tt\u00f6miksi.\"\n \nSiit\u00e4 vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen, tiet\u00e4j\u00e4 i\u00e4n-ikuinen,\n \nviel\u00e4 voiteli vikoja, noita vammoja valeli\n \nyheksill\u00e4 voitehilla, kaheksilla katsehilla.\n \nSanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella:\n \n\"Oi Ukko, ylijumala, mies on vanha taivahinen!\n \nI\u00e4t\u00e4 i\u00e4st\u00e4 pilvi, nosta lonka luotehesta,\n \nl\u00e4nk\u00e4 l\u00e4nnest\u00e4 l\u00e4het\u00e4! Sa'a mett\u00e4, sa'a vett\u00e4\n \nkipehille voitehiksi, vammoille valantehiksi!\n \n\"En min\u00e4 mit\u00e4n\u00e4 voine, kun ei Luojani luvanne.\n \nAvun Luoja antakohon, avun tuokohon Jumala\n \nminun silmin n\u00e4hty\u00e4ni, k\u00e4sin p\u00e4\u00e4ll\u00e4 k\u00e4yty\u00e4ni,\n \nsuin sulin puheltuani, hengin henk\u00e4elty\u00e4ni!\n \n\"Kuhun ei k\u00e4teni k\u00e4yne, k\u00e4yk\u00f6h\u00f6n k\u00e4et Jumalan;\n \nkuhun ei sormeni sopine, sopikohon Luojan sormet!\n \nLuojan on somemmat sormet, Luojan k\u00e4mmenet k\u00e4pe\u00e4t.\n \n\"Tule nyt, Luoja, loitsimahan, Jumala, puhelemahan,\n \nkaikkivalta, katsomahan! Tehk\u00f6s y\u00f6ll\u00e4 terveheksi,\n \np\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 imanteheksi, jottei tuska p\u00e4\u00e4ll\u00e4 tunnu,\n \nkipu keske\u00e4 kivist\u00e4, pakko ei sy\u00e4mehen paneite,\n \njottei tunnu pikkuistana, vaivoa v\u00e4h\u00e4ist\u00e4k\u00e4n\u00e4\n \nsin\u00e4 ilmoisna ik\u00e4n\u00e4, kuuna kullan valkeana!\"\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen, tiet\u00e4j\u00e4 i\u00e4n-ikuinen,\n \nsill\u00e4 riisui rikkehi\u00e4, purkaeli puuttehia.\n \nPoies poisti poikenluomat, paranti pahat panoset,\n \np\u00e4\u00e4sti kansan kuolemasta, Kalevan katoamasta.","title":"Viidesviidett\u00e4 runo","type":"page"}