{"collection":"Northern European Mythology","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/neu/kvfin/46.htm","path":"neu/kvfin/46.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/neu/kvfin/46.htm","text":"Sai sanoma Pohjolahan, tieto kylm\u00e4h\u00e4n kyl\u00e4h\u00e4n\n \nV\u00e4in\u00f6l\u00e4n vironneheksi, Kalevalan p\u00e4\u00e4sneheksi\n \nnoista nostamavioista, tauista tavattomista.\n \nLouhi, Pohjolan em\u00e4nt\u00e4, Pohjan akka harvahammas,\n \ntuo tuosta kovin pahastui. Sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Viel\u00e4 muistan muunki keinon, toki toisen tien osoan:\n \nnostan karhun kankahalta, korvesta koverakouran\n \np\u00e4\u00e4lle V\u00e4in\u00f6l\u00e4n elojen, Kalevalan karjan p\u00e4\u00e4lle.\"\n \nNosti karhun kankahalta, kontion kovilta mailta\n \nnoille V\u00e4in\u00f6l\u00e4n ahoille, Kalevalan karjamaille.\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen itse tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Veli, seppo Ilmarinen! Taos mulle uusi keih\u00e4s,\n \ntao keiho kolmisulka varren vaskisen keralla!\n \nOis' otso otettavana, rahakarva kaattavana\n \nruuniani ruhtomasta, tammojani tahtomasta,\n \nkaatamasta karjoani, lehmi\u00e4 levitt\u00e4m\u00e4st\u00e4.\"\n \nSeppo keihyen takovi, eik\u00e4 pitk\u00e4n, ei lyhyen,\n \ntakoi keskilaaullisen: sen susi sulalla seisoi,\n \nkontio ter\u00e4n kohalla, hirvi hiihti suoverossa,\n \nvarsa varrella samosi, peura potki ponnen p\u00e4\u00e4ss\u00e4.\n \nSatoi siit\u00e4 uutta lunta, hiukan hienoista viti\u00e4,\n \nsykysyisen uuhen verran, verran talvisen j\u00e4niksen.\n \nSanoi vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen, itse virkki, noin nimesi:\n \n\"Mieleni minun tekevi, mieli k\u00e4y\u00e4 Metsolassa\n \nmets\u00e4n tytt\u00f6jen tyk\u00f6n\u00e4, sinipiikojen pihoilla.\n \n\"L\u00e4hen miehist\u00e4 mets\u00e4lle, urohista ulkot\u00f6ille.\n \nOta, mets\u00e4, miehiksesi, urohiksesi, Tapio!\n \nAuta onni ottamahan, mets\u00e4n kaunis kaatamahan!\n \n\"Mielikki, mets\u00e4n em\u00e4nt\u00e4, Tellervo, Tapion vaimo!\n \nKytke kiinni koiroasi, rakentele rakkiasi\n \nkuusamisehen kujahan, talahasen tammisehen!\n \n\"Otsonen, mets\u00e4n omena, mesik\u00e4mmen k\u00e4ller\u00f6inen!\n \nKun kuulet minun tulevan, miehen aimo astelevan,\n \nkytke kynnet karvoihisi, hampahat ikenihisi,\n \nettei koske konsakana, liikuta lipe\u00e4n\u00e4n\u00e4!\n \n\"Otsoseni, ainoiseni, mesik\u00e4mmen, kaunoiseni!\n \nLy\u00f6te maata m\u00e4tt\u00e4h\u00e4lle, kaunihille kalliolle,\n \nhongat p\u00e4\u00e4ll\u00e4 huojumassa, kuuset p\u00e4\u00e4ll\u00e4 kuulumassa!\n \nSiin\u00e4, otso, py\u00f6rteleite, mesik\u00e4mmen, k\u00e4\u00e4nteleite,\n \nkuni pyy pes\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4ll\u00e4, hanhi hautomaisillansa!\"\n \nSiin\u00e4 vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen kuuli koiran haukkuvaksi,\n \npenun julki juttavaksi pikkusilm\u00e4isen pihalla,\n \ntasak\u00e4rs\u00e4n tanhu'illa. Sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Luulin kukkuvan k\u00e4k\u00f6sen, lempilinnun laulelevan;\n \nei k\u00e4ki kukahakana, lempilintu laulakana:\n \nt\u00e4\u00e4ll' on koirani komehin, otukseni oivallisin\n \notsosen tuvan ovella, miehen kaunon kartanolla!\"\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen siin\u00e4 otsosen tapasi;\n \ns\u00e4teriset s\u00e4ngyt kaati, sijat kultaiset kumosi.\n \nSanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella:\n \n\"Ole kiitetty, Jumala, ylistetty, Luoja yksin,\n \nkun annoit otson osaksi, salon kullan saalihiksi!\"\n \nKatselevi kultoansa. Sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Otsoseni, ainoiseni, mesik\u00e4mmen, kaunoiseni!\n \nEl\u00e4 suutu suottakana! En min\u00e4 sinua kaannut:\n \nitse vierit vempelelt\u00e4, hairahit havun sel\u00e4lt\u00e4,\n \npuhki puiset kaatiosi, halki haljakan havuisen.\n \nSykysyiset s\u00e4\u00e4t lipe\u00e4t, p\u00e4iv\u00e4t pilviset pime\u00e4t.\n \n\"Mets\u00e4n kultainen k\u00e4k\u00f6nen, kaunis karva r\u00f6yhetyinen!\n \nHeit\u00e4 nyt kylmille kotosi, asuinmaasi autiaksi,\n \nkoivunoksainen kotosi, vasunvarpainen majasi!\n \nL\u00e4he, kuulu, kulkemahan, mets\u00e4n auvo, astumahan,\n \nk\u00e4ym\u00e4h\u00e4n, k\u00e4pe\u00e4kenk\u00e4, sinisukka, sipsomahan\n \nn\u00e4ilt\u00e4 pienilt\u00e4 pihoilta, kape'ilta k\u00e4yt\u00e4vilt\u00e4\n \nurohoisehen v\u00e4kehen, miehisehen joukkiohon!\n \nEi siell\u00e4 pahoin pi'et\u00e4, ei elet\u00e4 kehnon lailla:\n \nsima siell\u00e4 sy\u00f6tet\u00e4h\u00e4n, mesi nuori juotetahan\n \ntulevalle vierahalle, saavalle k\u00e4ke\u00e4v\u00e4lle.\n \n\"L\u00e4he nyt t\u00e4st\u00e4 kuin l\u00e4hetki, t\u00e4st\u00e4 pienest\u00e4 pes\u00e4st\u00e4\n \nalle kuulun kurkihirren, alle kaunihin katoksen!\n \nNiin s\u00e4 luikkaos lumella, kuni lumme lammin p\u00e4\u00e4ll\u00e4,\n \nniin s\u00e4 haihaos havulla, kuni oksalla orava!\"\n \nSiit\u00e4 vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen, laulaja i\u00e4n-ikuinen,\n \nastui soitellen ahoja, kajahellen kankahia\n \nkera kuulun vierahansa, kanssa karvalallusensa.\n \nJo soitto tupahan kuului, alle kattojen kajahus.\n \nVirkahti v\u00e4ki tuvassa, kansa kaunis vieretteli:\n \n\"Kuulkottes t\u00e4t\u00e4 kumua, salon soittajan sanoja,\n \nk\u00e4pylinnun k\u00e4lkytyst\u00e4, mets\u00e4n piian pillin \u00e4\u00e4nt\u00e4!\"\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen itse enn\u00e4tti pihalle.\n \nVier\u00e4hti v\u00e4ki tuvasta, kansa kaunis lausutteli:\n \n\"Joko on kulta kulkemassa, hopea vaeltamassa,\n \nrahan armas astumassa, tenka tiet\u00e4 poimimassa?\n \nMesij\u00e4nk\u00f6 mets\u00e4 antoi, ilveksen salon is\u00e4nt\u00e4,\n \nkoska laulaen tulette, hyreksien hiihtelette?\"\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen tuossa tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Sanomiks' on saukko saatu, virsiksi Jumalan vilja;\n \nsill\u00e4 laulaen tulemme, hyreksien hiihtelemme.\n \n\"Eik\u00e4 saukko ollekana, eik\u00e4 saukko eik\u00e4 ilves:\n \nitse on kuulu kulkemassa, salon auvo astumassa,\n \nmies vanha vaeltamassa, verkanuttu vierem\u00e4ss\u00e4.\n \nKun lie suotu vierahamme, ovet auki paiskatkatte,\n \nvaan kun lie vihattu vieras, kiinni ly\u00f6k\u00e4tte lujahan!\"\n \nV\u00e4ki vastaten sanovi, kansa kaunis vieretteli:\n \n\"Terve, otso, tultuasi, mesik\u00e4mmen, k\u00e4yty\u00e4si\n \nn\u00e4ille pestyille pihoille, kaunoisille kartanoille!\n \n\"Tuota toivoin tuon ik\u00e4ni, katsoin kaiken kasvinaian\n \nsoivaksi Tapion torven, mets\u00e4n pillin piukovaksi,\n \nkulkevaksi mets\u00e4n kullan, saavaksi salon hopean\n \nn\u00e4ille pienille pihoille, kape'ille k\u00e4yt\u00e4ville.\n \n\"Toivoin kuin hyve\u00e4 vuotta, katsoin kuin kes\u00e4n tuloa,\n \nniinkuin suksi uutta lunta, lyly liukasta lipua,\n \nneiti nuorta sulhokaista, punaposki puolisoa.\n \n\"Illat istuin ikkunoissa, aamut aitan portahilla,\n \nver\u00e4jill\u00e4 viikkokauet, kuukauet kujaisten suussa,\n \ntalvikauet tanhu'illa. Lumet seisoin tanteriksi,\n \ntanteret suliksi maiksi, sulat maat somerikoiksi,\n \nsomerikot hiesukoiksi, hiesukot vihottaviksi.\n \nAjattelin aamut kaiket, p\u00e4iv\u00e4t p\u00e4\u00e4ss\u00e4ni pitelin,\n \nmiss\u00e4 viikon otso viipyi, salon armas aikaeli,\n \noisiko Virohon viernyt, maasta Suomen sorkehtinut.\"\n \nSiit\u00e4 vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen itse tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Minne vienen vierahani, kulettanen kultaiseni?\n \nTokko laittanen latohon, pannen pahnahuonehesen?\"\n \nV\u00e4ki vastaten sanovi, kansa kaunis vieretteli:\n \n\"Tuonne vienet vierahamme, kulettanet kultaisemme\n \nalle kuulun kurkihirren, alle kaunihin katoksen.\n \nSiell' on sy\u00f6m\u00e4t suoriteltu, juomaneuvot jou'uteltu,\n \nkaikki sillat siivottuna, lakaistuna lattiaiset;\n \nkaikki vaimot vaatehtinna pukemihin puhtahisin,\n \nsore'ihin p\u00e4\u00e4somihin, valke'ihin vaattehisin.\"\n \nSiit\u00e4 vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen itse virkki, noin nimesi:\n \n\"Otsoseni, lintuseni, mesik\u00e4mmen, k\u00e4\u00e4r\u00f6seni!\n \nViel' on maata k\u00e4y\u00e4ksesi, kangasta kavutaksesi.\n \n\"L\u00e4hes nyt, kulta, kulkemahan, armas, maata astumahan,\n \nmustasukka, muikumahan, verkahousu, vierem\u00e4h\u00e4n,\n \nk\u00e4ym\u00e4h\u00e4n tiaisen teit\u00e4, varpusen vaeltamia\n \nalle viien viilohirren, alle kuuen kurkiaisen!\n \n\"Varo'otte, vaimo raukat, ettei karja kammastuisi,\n \npieni vilja pillastuisi, vikoisi em\u00e4nn\u00e4n vilja\n \ntullessa otson tuville, karvaturvan tunkeitessa!\n \n\"Pois on, pojat, porstuasta, piiat, pihtipuolisista\n \nuron tullessa tupahan, astuessa aimo miehen!\n \n\"Mets\u00e4n otsonen, omena, mets\u00e4n kaunis k\u00e4ller\u00f6inen!\n \nEll\u00f6s piikoja pel\u00e4tk\u00f6, kassap\u00e4it\u00e4 kammastelko\n \nel\u00e4k\u00e4 vaimoja varoa, sure sylttysukkaisia!\n \nMi on akkoja tuvassa, ne on kaikki karsinahan\n \nmiehen tullessa tupahan, astuessa aika poian!\"\n \nSanoi vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen: \"Terve t\u00e4nneki, Jumala,\n \nalle kuulun kurkiaisen, alle kaunihin katoksen!\n \nMihin nyt heit\u00e4n hempuseni, lasken karvalalluseni?\"\n \nV\u00e4ki vastahan sanovi: \"Terve, terve tultuasi!\n \nTuohon liit\u00e4 lintusesi, kulettele kultaisesi\n \npet\u00e4j\u00e4isen pienan p\u00e4\u00e4h\u00e4n, rautaisen rahin nen\u00e4h\u00e4n\n \nturkin tunnusteltavaksi, karvojen katseltavaksi!\n \n\"El\u00e4, otso, tuosta huoli el\u00e4k\u00e4 pane pahaksi,\n \njos tulevi turkin tunti, karvojen katsanto-aika!\n \nEi tuhota turkkiasi, karvojasi ei katsota\n \nherjojen hetalehiksi, vaivaisien vaattehiksi.\"\n \nSiit\u00e4 vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen otatti otsolta turkin,\n \npani aitan parven p\u00e4\u00e4h\u00e4n; lihat liitti kattilahan,\n \nkuparihin kullattuhun, vaskipohjahan patahan.\n \nJo oli pa'at tulella, vaskilaiat valkealla,\n \nt\u00e4pittyn\u00e4, t\u00e4ytettyn\u00e4 liioilla lihamuruilla;\n \nsuolat saatettu sekahan, jotk' oli tuotu tuonnempata,\n \nsaatu suolat Saksanmaalta, Vienan p\u00e4\u00e4lilt\u00e4 vesilt\u00e4,\n \nsouttu Suolasalmen kautta, laivan p\u00e4\u00e4lt\u00e4 laskettuna.\n \nKun oli keitto keitettyn\u00e4, saatu kattilat tulelta,\n \njopa saalis saatettihin, k\u00e4pylintu k\u00e4ytettihin\n \np\u00e4\u00e4h\u00e4n pitk\u00e4n pintap\u00f6y\u00e4n kultaisihin kuppiloihin\n \nsimoa sirett\u00e4m\u00e4h\u00e4n, olosia ottamahan.\n \nPet\u00e4j\u00e4st' oli p\u00f6yt\u00e4 tehty, va'it vaskesta valettu,\n \nlusikkaiset hopeasta, veitset kullasta kuvattu.\n \nKupit kaikki kukkusilla, va'it varpelaitasilla\n \nmets\u00e4n mieliantehia, salon kullan saalihia.\n \nSiin\u00e4 vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen itse tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Kummun ukko kultarinta, Tapion talon is\u00e4nt\u00e4,\n \nMetsolan metinen vaimo, mets\u00e4n ehtoisa em\u00e4nt\u00e4,\n \nmies puhas, Tapion poika, mies puhas, punakyp\u00e4r\u00e4,\n \nTellervo, Tapion neiti, kanssa muu Tapion kansa!\n \nTule nyt h\u00e4ihin h\u00e4rk\u00f6sesi, pitk\u00e4villasi pitoihin!\n \nNyt on kyllin kyst\u00e4 sy\u00f6\u00e4, kyllin sy\u00f6\u00e4, kyllin juoa,\n \nkyllin itsens\u00e4 pite\u00e4, kyllin antoa kyl\u00e4lle.\"\n \nV\u00e4ki tuossa noin sanovi, kansa kaunis vieretteli:\n \n\"Miss' on otso syntynynn\u00e4, rahankarva kasvanunna?\n \nTokko tuo olilla syntyi, kasvoi saunan karsinassa?\"\n \nSilloin vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen itse tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Ei otso olilla synny eik\u00e4 riihiruumenilla!\n \nTuoll' on otso synnytelty, mesik\u00e4mmen k\u00e4\u00e4nnytelty\n \nluona kuun, malossa p\u00e4iv\u00e4n, otavaisen olkap\u00e4ill\u00e4,\n \nilman impien tyk\u00f6n\u00e4, luona luonnon tytt\u00e4rien.\n \n\"Astui impi ilman \u00e4\u00e4rt\u00e4, neiti taivahan napoa,\n \nk\u00e4vi pilven piirt\u00e4 my\u00f6ten, taivahan rajoa my\u00f6ten\n \nsukassa sinert\u00e4v\u00e4ss\u00e4, kirjavassa kaplukassa,\n \nvillavakkanen k\u00e4ess\u00e4, karvakoppa kainalossa.\n \nViskoi villan p\u00e4\u00e4n vesille, laski karvan lainehille.\n \nTuota tuuli tuuitteli, ilma lieto liikutteli,\n \nve'en henki heilutteli, aalto rannalle ajeli,\n \nrannalle salon simaisen, nen\u00e4h\u00e4n metisen niemen.\n \n\"Mielikki, mets\u00e4n em\u00e4nt\u00e4, Tapiolan tarkka vaimo,\n \nkoppoi kuontalon vesilt\u00e4, villat hienot lainehilta.\n \n\"Siit\u00e4 liitti liukkahasti, kapaloitsi kaunihisti\n \nvaahterisehen vasuhun, kaunoisehen k\u00e4tkyehen.\n \nNostatti kapalonuorat, vitjat kultaiset kuletti\n \noksalle olovimmalle, lehv\u00e4lle leve'imm\u00e4lle.\n \n\"Tuuitteli tuttuansa, liekutteli lempe\u00e4ns\u00e4\n \nalla kuusen kukkalatvan, alla pense\u00e4n pet\u00e4j\u00e4n.\n \nSiin\u00e4 otsosen sukesi, jalokarvan kasvatteli\n \nvieress\u00e4 metisen viian, simaisen salon sis\u00e4ss\u00e4.\n \n\"Kasvoi otso kaunihiksi, yleni ylen ehoksi:\n \nlyhyt jalka, lysm\u00e4 polvi, tasak\u00e4rs\u00e4 talleroinen,\n \np\u00e4\u00e4 levyt, nen\u00e4 nyker\u00e4, karva kaunis r\u00f6yhetyinen.\n \nEi ollut viel\u00e4 hampahia eik\u00e4 kynsi\u00e4 kyh\u00e4tty.\n \n\"Mielikki, mets\u00e4n em\u00e4nt\u00e4, itse tuon sanoiksi virkki:\n \n'Kyhe\u00e4isin kynnet tuolle, kanssa hampahat hakisin,\n \nkun tuo ei vioille saisi, painuisi pahoille t\u00f6ille.'\n \n\"Niin otso valansa vannoi polvilla mets\u00e4n em\u00e4nn\u00e4n,\n \neess\u00e4 julkisen Jumalan, alla kasvon kaikkivallan,\n \nei teh\u00e4ksens\u00e4 pahoa, ruveta rumille t\u00f6ille.\n \n\"Mielikki, mets\u00e4n em\u00e4nt\u00e4, Tapiolan tarkka vaimo,\n \nl\u00e4ksi hammasta hakuhun, kynsi\u00e4 kyselem\u00e4h\u00e4n\n \npihlajilta piuke'ilta, katajilta karke'ilta,\n \njukaisilta juurikoilta, kesunkannoilta kovilta:\n \neip\u00e4 sielt\u00e4 kyntt\u00e4 saanut eik\u00e4 hammasta tavannut.\n \n\"Honka kasvoi kankahalla, kuusi kummulla yleni,\n \nhongassa hopeaoksa, kultaoksa kuusosessa:\n \nne kapo k\u00e4sin tavoitti, niist\u00e4 kynsi\u00e4 kyh\u00e4si,\n \nniit\u00e4 liitti leukaluuhun, ikenihin istutteli.\n \n\"Siit\u00e4 laski lallokkinsa, ulos lempens\u00e4 l\u00e4hetti;\n \npani suota soutamahan, viitoa vitaisemahan,\n \nahoviert\u00e4 astumahan, kangasta kapuamahan.\n \nK\u00e4ski k\u00e4y\u00e4 kaunihisti, soreasti sorkutella,\n \nelell\u00e4 ajat iloiset, kulutella kuulut p\u00e4iv\u00e4t\n \nsuon selill\u00e4, maan navoilla, kisakangasten perill\u00e4,\n \nk\u00e4y\u00e4 keng\u00e4tt\u00e4 kes\u00e4ll\u00e4, sykysyll\u00e4 syylingitt\u00e4;\n \nasua ajat pahemmat, talvikylm\u00e4t kyhm\u00e4stell\u00e4\n \ntuomisen tuvan sis\u00e4ss\u00e4, havulinnan liepehell\u00e4,\n \nkeng\u00e4ll\u00e4 korean kuusen, katajikon kainalossa,\n \nalla viien villavaipan, alla kaapuan kaheksan.\n \n\"Sielt\u00e4 sain nyt saalihini, eh\u00e4tin t\u00e4m\u00e4n er\u00e4ni.\"\nV\u00e4ki nuori noin sanovi, v\u00e4ki vanha virkkelevi:\n \n\"Mit\u00e4 tehen mets\u00e4 mieltyi, mets\u00e4 mieltyi, korpi kostui,\n \nihastui salon is\u00e4nt\u00e4, taipui ainoinen Tapio,\n \njotta antoi ainokkinsa, menetti mesikkisens\u00e4?\n \nOliko keihon keksimist\u00e4 eli nuolen noutamista?\"\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen itse tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Hyvin meihin mets\u00e4 mieltyi, mets\u00e4 mieltyi, korpi kostui,\n \nihastui salon is\u00e4nt\u00e4, taipui ainoinen Tapio.\n \n\"Mielikki, mets\u00e4n em\u00e4nt\u00e4, Tellervo, Tapion neiti,\n \nmets\u00e4n neiti muoto kaunis, mets\u00e4n piika pikkarainen,\n \nl\u00e4ksi tiet\u00e4 neuvomahan, rastia rakentamahan,\n \ntien vieri\u00e4 viittomahan, matkoa opastamahan.\n \nVeisti pilkat pitkin puita, rastit vaaroihin rakenti\n \njalon otsosen oville, rahasaaren rantehille.\n \n\"Sitte sinne tultuani, perillen osattuani\n \nei ollut keihon keksimist\u00e4, ampuen ajelemista:\n \nitse vieri vempelelt\u00e4, horjahti havun sel\u00e4lt\u00e4;\n \nrisut rikkoi rintap\u00e4\u00e4ns\u00e4, varvut vatsansa hajotti.\"\n \nSiit\u00e4 tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi:\n \n\"Otsoseni, ainoiseni, lintuseni, lempiseni!\n \nP\u00e4\u00e4st\u00e4 nyt t\u00e4nne p\u00e4\u00e4ripasi, pujota puraisimesi,\n \nheit\u00e4 harvat hampahasi, liit\u00e4 leukasi leve\u00e4t!\n \nEl\u00e4k\u00e4 pane pahaksi, jos meille mik\u00e4 tulisi,\n \nluien luske, p\u00e4ien pauke, kova hammasten kolina!\n \n\"Jo otan nen\u00e4n otsolta nen\u00e4n entisen avuksi;\n \nen ota osattomaksi enk\u00e4 aivan ainoaksi.\n \n\"Otan ma otsolta korvan korvan entisen avuksi;\n \nen ota osattomaksi enk\u00e4 aivan ainoaksi.\n \n\"Otan ma otsolta silm\u00e4n silm\u00e4n entisen avuksi;\n \nen ota osattomaksi enk\u00e4 aivan ainoaksi.\n \n\"Otan ma otsan otsolta otsan entisen avuksi;\n \nen ota osattomaksi enk\u00e4 aivan ainoaksi.\n \n\"Otan ma otsolta turvan turvan entisen avuksi;\n \nen ota osattomaksi enk\u00e4 aivan ainoaksi.\n \n\"Otan ma otsolta kielen kielen entisen avuksi;\n \nen ota osattomaksi enk\u00e4 aivan ainoaksi.\n \n\"Sen nyt mieheksi sanoisin, urohoksi arvoaisin,\n \njoka umpiluut lukisi, saisi sarjahampahuiset\n \nleuasta ter\u00e4ksisest\u00e4 rusamilla rautaisilla.\"\n \nEip\u00e4 toista tullutkana, ei ollut urosta tuota.\n \nItse umpiluut lukevi, sarjahampahat sanovi\n \nalla luisten polviensa, rautaisten rusamiensa.\n \nOtti hampahat otsolta. Sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Mets\u00e4n otsonen, omena, mets\u00e4n kaunis k\u00e4ller\u00f6inen!\n \nNyt on matka k\u00e4y\u00e4ksesi, retki reiahellaksesi\n \nt\u00e4st\u00e4 pienest\u00e4 pes\u00e4st\u00e4, matalaisesta majasta\n \nkorkeampahan kotihin, avarampahan asuhun.\n \n\"L\u00e4he nyt, kulta, kulkemahan, rahan armas, astumahan,\n \nsivutse sikojen teist\u00e4, poikki porsasten poluista\n \nvasten varvikkom\u00e4ke\u00e4, kohti vuorta korkeata\n \npet\u00e4j\u00e4h\u00e4n pense\u00e4h\u00e4n, honkahan havusatahan!\n \nHyv\u00e4 siin' on ollaksesi, armas aikaellaksesi\n \nkuuluvilla karjan kellon, luona tiukujen tirin\u00e4n.\"\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen jo tuli kotihin tuolta.\n \nV\u00e4ki nuori noin sanovi, kansa kaunis lausutteli:\n \n\"Minne saatit saalihisi, kunne enn\u00e4tit er\u00e4si?\n \nLienet j\u00e4\u00e4lle j\u00e4tt\u00e4nynn\u00e4, uhkuhun upottanunna,\n \nsuomutihin sortanunna, kaivanunna kankahasen.\"\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Enp\u00e4 j\u00e4\u00e4lle j\u00e4tt\u00e4nynn\u00e4, uhkuhun upottanunna:\n \nsiin\u00e4 koirat siirteleisi, linnut liiat peitteleisi;\n \nenk\u00e4 suohon sortanunna, kaivanunna kankahasen:\n \nsiin\u00e4 toukat turmeleisi, s\u00f6isi mustat muurahaiset.\n \n\"Tuonne saatin saalihini, eh\u00e4tin er\u00e4n v\u00e4h\u00e4ni\n \nkultakunnahan kukulle, vaskiharjun hartioille.\n \nPanin puuhun puhtahasen, honkahan havusatahan,\n \noksalle olovimmalle, lehv\u00e4lle leve'imm\u00e4lle\n \niloksi inehmisille, kunnioiksi kulkijoille.\n \n\"Ikenin panin it\u00e4h\u00e4n, silmin loin on luotehesen.\n \nEnk\u00e4 aivan latvasehen: oisin luonut latvasehen,\n \nsiin\u00e4 tuuli turmeleisi, ahava pahoin panisi;\n \nenk\u00e4 pannut maavarahan: oisin pannut maavarahan,\n \nsiat siin\u00e4 siirteleisi, alak\u00e4rs\u00e4t k\u00e4\u00e4nteleisi.\"\n \nSiit\u00e4 vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen laikahtihe laulamahan\n \nillan kuulun kunniaksi, p\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4tyv\u00e4n iloksi.\n \nSanoi vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen, itse lausui, noin nimesi:\n \n\"Pi\u00e4 nyt, pihti, valkeata, jotta lauloa n\u00e4kisin!\n \nLauloa luku tulevi, suuni soia tahtelevi.\"\n \nSiin\u00e4 lauloi jotta soitti, pitkin iltoa iloitsi.\n \nLausui laulunsa lopulla, itse virkki viimeiseksi:\n \n\"Anna toisteki, Jumala, vastaki, vakainen Luoja,\n \nn\u00e4in n\u00e4iss\u00e4 ilottavaksi, toiste toimiteltavaksi,\n \nn\u00e4iss\u00e4 h\u00e4iss\u00e4 pyylypoian, pitk\u00e4villaisen pioissa!\n \n\"Anna ainaki, Jumala, toisteki, totinen Luoja,\n \nrastia rakettaviksi, puita pilkoteltaviksi\n \nurohoisessa v\u00e4ess\u00e4, miehisess\u00e4 joukkiossa!\n \n\"Anna ainaki, Jumala, toisteki, totinen Luoja,\n \nsoivaksi Tapion torven, mets\u00e4n pillin piukovaksi\n \nn\u00e4ill\u00e4 pienill\u00e4 pihoilla, kape'illa kartanoilla!\n \nP\u00e4iv\u00e4t soisin soitettavan, illat teht\u00e4v\u00e4n iloa\n \nn\u00e4ill\u00e4 mailla, mantereilla, Suomen suurilla tiloilla,\n \nnuorisossa nousevassa, kansassa kasuavassa.\"","title":"Kuudesviidett\u00e4 runo","type":"page"}