{"collection":"Northern European Mythology","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/neu/kvfin/47.htm","path":"neu/kvfin/47.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/neu/kvfin/47.htm","text":"Vaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen kauan soitti kanteletta,\n \nsek\u00e4 soitti jotta lauloi, jotta ilmankin iloitsi.\n \nSoitto kuului kuun tupihin, ilo p\u00e4iv\u00e4n ikkunoille.\n \nKuu tuvastahan tulevi, astui koivun konkelolle,\n \np\u00e4iv\u00e4 p\u00e4\u00e4tyi linnastansa, loihe latvahan pet\u00e4j\u00e4n\n \nkanteletta kuulemahan, iloa imehtim\u00e4h\u00e4n.\n \nLouhi, Pohjolan em\u00e4nt\u00e4, Pohjan akka harvahammas,\n \nsiit\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n kiinni saapi, kuuhuen k\u00e4sin tavoitti,\n \nkuun on koivun konkelolta, p\u00e4iv\u00e4n latvasta pet\u00e4j\u00e4n.\n \nNe kohta kotihin saattoi, pime\u00e4h\u00e4n Pohjolahan.\n \nK\u00e4tki kuun kumottamasta kirjarintahan kivehen,\n \nlauloi p\u00e4iv\u00e4n paistamasta vuorehen ter\u00e4ksisehen.\n \nItse tuossa noin saneli: \"Ell\u00f6s t\u00e4\u00e4lt\u00e4 ilman p\u00e4\u00e4sk\u00f6,\n \nnousko, kuu, kumottamahan, p\u00e4\u00e4sk\u00f6, p\u00e4iv\u00e4, paistamahan,\n \nkun en k\u00e4yne p\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4h\u00e4n, itse tulle noutamahan\n \nyheks\u00e4n orihin kanssa, yhen tamman kantamalla!\"\n \nKun oli kuun kulettanunna sek\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n saattanunna\n \nPohjolan kivim\u00e4kehen, rautaisehen kalliohon,\n \njopa valkean varasti, tulen V\u00e4in\u00f6l\u00e4n tuvilta:\n \nsai tuvat tulettomaksi, pirtit valkeattomaksi.\n \nJo oli y\u00f6 alinomainen, pitk\u00e4, pilkkoisen pime\u00e4.\n \nOli y\u00f6 Kalevalassa, noilla V\u00e4in\u00f6l\u00e4n tuvilla\n \nsek\u00e4 tuolla taivahassa, Ukon ilman istuimilla.\n \nTukela on tuletta olla, vaiva suuri valkeatta,\n \nik\u00e4v\u00e4 inehmisien, ik\u00e4v\u00e4 itsen Ukonki.\n \nTuo Ukko, ylijumala, itse ilman suuri luoja,\n \nalkoi tuota ouostella. Arvelee, ajattelevi,\n \nmik\u00e4 kumma kuun e'ess\u00e4, mik\u00e4 terhen p\u00e4iv\u00e4n tiess\u00e4,\n \nkun ei kuu kumotakana eik\u00e4 p\u00e4iv\u00e4 paistakana.\n \nAstui pilven \u00e4\u00e4rt\u00e4 my\u00f6ten, taivahan rajoa my\u00f6ten\n \nsukassa sinert\u00e4v\u00e4ss\u00e4, kirjavassa kaplukassa;\n \nk\u00e4vi kuuta etsim\u00e4h\u00e4n, p\u00e4ive\u00e4 tapoamahan:\n \neip\u00e4 kuuta l\u00f6y\u00e4k\u00e4n\u00e4, p\u00e4ive\u00e4 tapoakana.\n \nTulta iski ilman Ukko, valahutti valkeata\n \nmiekalla tuliter\u00e4ll\u00e4, s\u00e4il\u00e4ll\u00e4 s\u00e4kenev\u00e4ll\u00e4;\n \niski tulta kyntehens\u00e4, j\u00e4rskytti j\u00e4senehens\u00e4\n \nyl\u00e4h\u00e4ll\u00e4 taivosessa, t\u00e4htitarhojen tasalla.\n \nSaipa tulta iskem\u00e4ll\u00e4. K\u00e4tkevi tulikipunan\n \nkultaisehen kukkarohon, hope'isehen keh\u00e4'\u00e4n.\n \nAntoi neien tuuitella, ilman immen vaapotella\n \nkuun uuen kuvoamaksi, uuen auringon aluksi.\n \nNeiti pitk\u00e4n pilven p\u00e4\u00e4ll\u00e4, impi ilman partahalla\n \ntuota tulta tuuitteli, valkeaista vaapotteli\n \nkultaisessa k\u00e4tkyess\u00e4, hihnoissa hope'isissa.\n \nHope'iset orret notkui, k\u00e4tkyt kultainen kulisi,\n \npilvet liikkui, taivot naukui, taivon kannet kallistihe\n \ntulta tuuiteltaessa, valkeaista vaapottaissa.\n \nImpi tulta tuuitteli, vaapotteli valkeaista,\n \ntulta sormilla somitti, k\u00e4sin vaali valkeaista:\n \ntuli tuhmalta putosi, valkea varattomalta,\n \nk\u00e4t\u00f6silt\u00e4 k\u00e4\u00e4ntelij\u00e4n, sormilta somittelijan.\n \nTaivas reikihin repesi, ilma kaikki ikkunoihin.\n \nKirposi tulikipuna, suikahti punasoronen,\n \nl\u00e4pi l\u00e4ikkyi taivosista, puhki pilvist\u00e4 pirisi,\n \nl\u00e4pi taivahan yheks\u00e4n, halki kuuen kirjokannen.\n \nSanoi vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen: \"Veli, seppo Ilmarinen!\n \nL\u00e4htek\u00e4mme katsomahan, saakamme opastumahan,\n \nmik\u00e4 tuo tuli tulonen, outo valkea valahti\n \nyl\u00e4isist\u00e4 taivosista alaisihin maaemihin,\n \njos olisi kuun keh\u00e4nen eli p\u00e4iv\u00e4n py\u00f6ryl\u00e4inen!\"\n \nL\u00e4ksiv\u00e4t urosta kaksi. Astuivat, ajattelivat,\n \nmiten tuonne tullaksensa ja kuten osataksensa\n \ntulen siirtym\u00e4sijoille, valkean valantomaille.\n \nJoki joutuvi etehen, melke\u00e4n meren tapainen.\n \nSiin\u00e4 vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen alkoi veiste\u00e4 venett\u00e4,\n \nalla korven kolkutella. Toinen seppo Ilmarinen\n \nlaati kuusesta meloja, pet\u00e4j\u00e4st\u00e4 j\u00e4rk\u00e4leit\u00e4.\n \nSai venonen valmihiksi hankoinensa, airoinensa;\n \nniin veiv\u00e4t venon vesille. Soutelevat, joutelevat\n \nymp\u00e4ri Nevan jokea, Nevan nient\u00e4 kiertelev\u00e4t.\n \nIlmatar, ihana impi, vanhin luonnon tytt\u00e4rist\u00e4,\n \ntuopa vastahan tulevi puhutellen, lausutellen:\n \n\"Mit\u00e4 miehi\u00e4 olette, kuinka teit\u00e4 kutsutahan?\"\n \nSanoi vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen: \"Merimiehi\u00e4 olemme,\n \nmin\u00e4 vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen, toinen seppo Ilmarinen.\n \nVaan sano oma sukusi, kuin sinua kutsutahan!\"\n \nVaimo tuon sanoiksi virkki: \"Min\u00e4 olen vanhin\n \nvaimoksia,\n \nvanhin ilman impil\u00f6it\u00e4, ensin em\u00e4 itsel\u00f6it\u00e4,\n \njoll' on vihki viien vaimon, muoto kuuen morsiamen.\n \nMinne te menette, miehet, kunne l\u00e4ksitte, urohot?\"\n \nSanoi vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen, itse virkki, noin nimesi:\n \n\"Tukehtui tulonen meilt\u00e4, vaipui meilt\u00e4 valkeainen.\n \nViikon on tuletta oltu, pime'iss\u00e4 piileskelty.\n \nNyt on meill\u00e4 mieless\u00e4mme menn\u00e4 tulta tiet\u00e4m\u00e4h\u00e4n,\n \njok' on tullut taivahasta, p\u00e4\u00e4lt\u00e4 pilvien pu'onnut.\"\n \nVaimo tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi:\n \n\"Tuli on tuima tie'ett\u00e4v\u00e4, valkeainen vaaittava.\n \nJo teki tuli tekoset, valkea vahingot laati!\n \nTuikahti tulikipuna, putosi punaker\u00e4nen\n \nLuojan luomilta tiloilta, Ukon ilman iskemilt\u00e4\n \nl\u00e4pi taivahan tasaisen, halki tuon ihalan ilman,\n \npuhki repp\u00e4n\u00e4n retuisen, kautta kuivan kurkihirren\n \nTuurin uutehen tupahan, Palvoisen laettomahan.\n \n\"Sitte sinne tultuansa Tuurin uutehen tupahan\n \npanihe pahoille t\u00f6ille, l\u00f6ihe t\u00f6ille t\u00f6rke'ille:\n \nrikkoi rinnat tytt\u00e4rilt\u00e4, neitosilta n\u00e4nnit n\u00e4ppi,\n \nturmeli pojalta polvet, is\u00e4nn\u00e4lt\u00e4 parran poltti.\n \n\"\u00c4iti lastansa imetti k\u00e4tkyess\u00e4 vaivaisessa.\n \nTuohon tultua tulonen jo teki pahinta ty\u00f6t\u00e4:\n \npoltti lapsen k\u00e4tkyest\u00e4, poltti paarmahat emolta.\n \nSe lapsi meni Manalle, toki poika Tuonelahan,\n \nku oli luotu kuolemahan, katsottu katoamahan\n \ntuskissa tulen punaisen, vaike'issa valkeaisen.\n \n\"Niin emo enemm\u00e4n tiesi, ei emo Manalle mennyt;\n \nse tunsi tulen manata, valkeaisen vaivutella\n \nl\u00e4pi pienen neulansilm\u00e4n, halki kirvehen hamaran,\n \npuhki kuuman tuuran putken, pitkin pellon pientaretta.\"\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen itse enn\u00e4tti kysy\u00e4:\n \n\"Kunne tulet tuosta l\u00e4ksi, kunne kii\u00e4hti kipunat\n \nTuurin pellon pientarelta? Mets\u00e4llenk\u00f6 vai merelle?\"\n \nVaimo vastaten sanovi, itse virkki, noin nimesi:\n \n\"Tuli tuosta menness\u00e4ns\u00e4, valkeainen vierress\u00e4ns\u00e4\n \nensin poltti paljo maita, paljo maita, paljo soita;\n \nviimein vier\u00e4hti vetehen, aaltoihin Aluen j\u00e4rven:\n \nse oli sytty\u00e4 tulehen, s\u00e4kehin\u00e4 s\u00e4ihkyell\u00e4.\n \n\"Kolmasti kes\u00e4isn\u00e4 y\u00f6n\u00e4, yheks\u00e4sti syksy-y\u00f6n\u00e4,\n \nkuohui kuusien tasalle, \u00e4rjyi p\u00e4\u00e4lle \u00e4yr\u00e4hien\n \ntuon tuiman tulen k\u00e4siss\u00e4, varin valkean v\u00e4ess\u00e4.\n \n\"Kuohui kuiville kalansa, arinoille ahvenensa.\n \nKalat tuossa katselevat, ahvenet ajattelevat,\n \nmiten olla, kuin ele\u00e4: ahven itki aittojansa,\n \nkalat kartanoisiansa, kiiski linnoa kivist\u00e4.\n \n\"L\u00e4ksi ahven kyrmyniska, tavoitti tulisoroista:\n \neip\u00e4 ahven saanutkana. Niin meni sinerv\u00e4 siika:\n \nse nieli tulisorosen, vajotteli valkeaisen.\n \n\"Jo vettyi Aluen j\u00e4rvi, p\u00e4\u00e4si p\u00e4\u00e4lt\u00e4 \u00e4yr\u00e4stens\u00e4\n \nsijallensa entiselle yhten\u00e4 kes\u00e4isn\u00e4 y\u00f6n\u00e4.\n \n\"Oli aikoa v\u00e4h\u00e4isen: tuli tuska nielij\u00e4lle,\n \nvaikea vajottajalle, pakko paljo sy\u00f6nehelle.\n \n\"Uiskenteli, kuiskenteli. Uipi p\u00e4iv\u00e4n, uipi toisen\n \nsiikasaarien sivuja, lohiluotojen lomia,\n \ntuhannen nen\u00e4tse niemen, sa'an saaren kainalotse.\n \nJoka niemi neuvon pisti, joka saari sai sanoman:\n \n'Ei ole vienossa ve'ess\u00e4, Aluessa ankehessa\n \nkalan kurjan nielij\u00e4t\u00e4, katalan kaottajata\n \nn\u00e4iss\u00e4 tuskissa tulosen, vaivannoissa valkeaisen.'\n \n\"Niin kuuli kulea kuuja, nieli tuon sinerv\u00e4n siian.\n \nOli aikoa v\u00e4h\u00e4isen: tuli tuska nielij\u00e4lle,\n \nvaikea vajottajalle, pakko paljo sy\u00f6nehelle.\n \n\"Uiskenteli, kuiskenteli. Uipi p\u00e4iv\u00e4n, uipi toisen\n \nlohiluotojen lomia, kalahauin kartanoita,\n \ntuhannen nenitse niemen, sa'an saaren kainaloitse.\n \nJoka niemi neuvon pisti, joka saari sai sanoman:\n \n'Ei ole vienossa ve'ess\u00e4, Aluessa ankehessa\n \nkalan kurjan appajata, katalan kaottajata\n \ntuskissa tulen palavan, vaivannoissa valkeaisen.'\n \n\"Niin tuli halea hauki, nieli tuon kulean kuujan.\n \nOli aikoa v\u00e4h\u00e4isen: tuli tuska nielij\u00e4lle,\n \nvaikea vajottajalle, pakko paljo sy\u00f6nehelle.\n \n\"Uiskenteli, kuiskenteli. Uipi p\u00e4iv\u00e4n, uipi toisen\n \nlokkiluotojen lomitse, kajavan kivikaritse,\n \ntuhannen nen\u00e4tse niemen, sa'an saaren kainalotse.\n \nJoka niemi neuvon pisti, joka saari sai sanoman:\n \n'Ei ole vienossa ve'ess\u00e4, Aluessa ankehessa\n \nkalan kurjan nielij\u00e4t\u00e4, katalan kaottajata\n \ntuskissa tulen palavan, vaivannoissa valkeaisen.'\"\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen, toinen seppo Ilmarinen\n \nnuotan niinisen kutovi, katajaisen kaikuttavi;\n \nsen painoi pajuvesill\u00e4, raian kuorilla rakenti.\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen ty\u00f6nti naiset nuottaselle.\n \nL\u00e4ksi naiset nuottaselle, sisarekset silpomahan.\n \nSoutelevat, luitelevat niemi nient\u00e4, saari saarta,\n \nlohiluotojen lomatse, siikasaarien sivutse\n \nruskeahan ruoikkohon, kaunihisen kaislikkohon.\n \nPyrit\u00e4h\u00e4n, pyyet\u00e4h\u00e4n, ve'et\u00e4h\u00e4n, vellotahan\n \nnurin nuotta potketahan, v\u00e4\u00e4rin veet\u00e4h\u00e4n apaja:\n \nei saa'a sit\u00e4 kaloa, kuta kilvoin pyyet\u00e4h\u00e4n.\n \nVeljekset vesille l\u00e4ksi, miehet nuotalle menev\u00e4t.\n \nPohetahan, potketahan, ve'et\u00e4h\u00e4n, vennotahan\n \nlahen suita, luo'on p\u00e4it\u00e4, Kalevan kivikaria:\n \nei saa'a kaloa tuota, mit\u00e4 tarkoin tarvittihin.\n \nTullut ei halea hauki vienoilta lahen vesilt\u00e4\n \neik\u00e4 suurelta sel\u00e4lt\u00e4: kalat pienet, verkot harvat.\n \nJo tuossa kalat valitti, hauki hauille sanovi,\n \nkysyi siika s\u00e4yn\u00e4h\u00e4lt\u00e4, lohi toiselta lohelta:\n \n\"Joko kuoli kuulut miehet, katosi Kalevan poiat,\n \nliinanuotan nuikuttajat, lankapaulan laaittajat,\n \nsuuren tarpoimen talujat, pitk\u00e4n varren vaikuttajat?\"\n \nKuuli vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen. Itse tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Ei ole kuollehet urohot, kaatunut Kalevan kansa.\n \nYksi kuoli, kaksi syntyi, joill' on tarpoimet paremmat,\n \nvarret vaaksoa pitemm\u00e4t, nuotat kahta kauheammat.\"","title":"Seitsem\u00e4sviidett\u00e4 runo","type":"page"}