{"collection":"Northern European Mythology","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/neu/kvfin/48.htm","path":"neu/kvfin/48.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/neu/kvfin/48.htm","text":"Vaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen, tiet\u00e4j\u00e4 i\u00e4n-ikuinen,\n \ntuosta tuumille tulevi, ajeleiksen arveloille\n \nnuotan liinaisen kutoa, satahisen saautella.\n \nJopa tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi:\n \n\"Onko liinan kylv\u00e4j\u00e4t\u00e4, kylv\u00e4j\u00e4t\u00e4, kynt\u00e4j\u00e4t\u00e4,\n \nverkko valmistellakseni, satasilm\u00e4 saa'akseni\n \nkalan kurjan tappajaksi, katalan kaottajaksi?\"\n \nL\u00f6yt\u00e4h\u00e4n v\u00e4h\u00e4isen maata, paikkoa palamatointa\n \nsuurimmalla suon sel\u00e4ll\u00e4, kahen kantosen lomassa.\n \nKannon juuri kaivetahan: sielt\u00e4 l\u00f6ytyi liinan siemen\n \nTuonen toukan k\u00e4tk\u00f6ksest\u00e4, maan maon varustamista.\n \nOlipa tuhkia l\u00e4j\u00e4nen, koko kuivia poroja\n \npurren puisen polttamilta, venehen kyett\u00e4milt\u00e4.\n \nSiihen liina kylvettihin, kypenihin kynnettihin,\n \nrannallen Aluen j\u00e4rven, peltohon saviper\u00e4h\u00e4n.\n \nSiit\u00e4 silloin taimi nousi, pensi pellavas perit\u00f6in,\n \nliina liitotoin yleni yhten\u00e4 kes\u00e4isn\u00e4 y\u00f6n\u00e4.\n \nY\u00f6ll\u00e4 liina kylvettihin, kuutamella kynnettihin,\n \nperattihin, koirittihin, nyhettihin, riivittihin,\n \nter\u00e4v\u00e4sti temmottihin, rotevasti rohkittihin.\n \nVietihin likohon liina; sai pian lionneheksi.\n \nNopeasti nostettihin, kiirehesti kuivattihin.\n \nKohta tuotihin kotihin, pian luista luistettihin,\n \nloteasti loukuttihin, lipe\u00e4sti lipsuttihin.\n \nHapeasti harjattihin, h\u00e4mysill\u00e4 h\u00e4psittihin,\n \njoutui kohta kuontalolle, v\u00e4lehemmin v\u00e4rttin\u00e4lle,\n \nyhten\u00e4 kes\u00e4isn\u00e4 y\u00f6n\u00e4, kahen p\u00e4ivyen kesell\u00e4.\n \nSen sisaret kehre\u00e4v\u00e4t, k\u00e4lykset k\u00e4vylle ly\u00f6v\u00e4t,\n \nveljet verkoiksi kutovat, apet ainoille panevat.\n \nSiin\u00e4k\u00f6 k\u00e4pynen k\u00e4\u00e4ntyi, palautui painopalko,\n \nkun sai nuotta valmihiksi, lankapaula laaituksi\n \nyhten\u00e4 kes\u00e4isn\u00e4 y\u00f6n\u00e4, viel\u00e4 puolessa sit\u00e4ki!\n \nSaipa nuotta valmihiksi, lankapaula laaituksi,\n \nper\u00e4lt\u00e4 satoa sylt\u00e4, siulat seitsent\u00e4 satoa.\n \nSen kivestiv\u00e4t somasti, lau'ustivat laatuisasti.\n \nNuoret nuotalle menev\u00e4t, vanhat koissa arvelevat:\n \ntokko tuota saatanehe, mit\u00e4 mielin pyyet\u00e4h\u00e4n?\n \nVe'et\u00e4h\u00e4n, vennotahan, pyyet\u00e4h\u00e4n, pynnet\u00e4h\u00e4n:\n \nve'et\u00e4h\u00e4n pitkin vett\u00e4, pohetahan poiken vett\u00e4.\n \nSaa'ahan v\u00e4h\u00e4n kaloja: kiiski\u00e4 kirokaloja,\n \nahvenia ruotaisia, s\u00e4rki\u00e4 sapikkahia;\n \nei saatu sit\u00e4 kaloa, kuta vasten nuotta tehty.\n \nSanoi vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen: \"Oi on seppo Ilmarinen!\n \nL\u00e4htek\u00e4mme itse tuonne, kera verkkojen vesille!\"\n \nL\u00e4ksiv\u00e4t urosta kaksi, veiv\u00e4t verkkonsa vesille.\n \nYksi siula heitettihin saarehen sel\u00e4llisehen,\n \nsiula toinen heitettihin niittykannan niemeksehen;\n \nnostin tuonne laaitahan vanhan V\u00e4in\u00f6n valkamahan.\n \nPohetahan, potketahan, ve'et\u00e4h\u00e4n, venn\u00e4t\u00e4h\u00e4n.\n \nSaa'ahan kaloja kyllin: ihveni\u00e4, ahvenia,\n \ntuimenia, taimenia, lahnoja, lohikaloja,\n \nkaikkia ve'en kaloja: ei saa'a kaloa tuota,\n \nkuta vasten nuotta tehty, lankapaula laaittuna.\n \nSilloin vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen viel\u00e4 verkkoja lis\u00e4si;\n \njatkoi siuloja sivulta viiell\u00e4 sylisa'alla,\n \nk\u00f6ytt\u00e4 saalla seitsem\u00e4ll\u00e4. Sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Viek\u00e4mme syville verkot, etemm\u00e4 eh\u00e4tt\u00e4k\u00e4mme,\n \nvet\u00e4k\u00e4mme vett\u00e4 viel\u00e4 toki toinenkin apajas!\"\n \nVerkot vietihin syville, enn\u00e4tettihin etemm\u00e4;\n \nve'ettihin vett\u00e4 viel\u00e4 toki toinenkin apajas.\n \nSiin\u00e4 vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen itse tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Vellamo, ve'en em\u00e4nt\u00e4, ve'en eukko ruokorinta!\n \nTules paian muuttelohon, vaattehen vajehtelohon!\n \nSinull' on rytinen paita, merenvaahtivaippa p\u00e4\u00e4ll\u00e4,\n \ntuulen tytt\u00e4ren tekem\u00e4, Aallottaren antelema:\n \nmin\u00e4 annan liinapaian, panen aivan aivinaisen;\n \nse on Kuuttaren kutoma, P\u00e4iv\u00e4tt\u00e4ren kehre\u00e4m\u00e4.\n \n\"Ahto, aaltojen is\u00e4nt\u00e4, satahauan hallitsija!\n \nOta virpi viitt\u00e4 sylt\u00e4, salko seitsent\u00e4 tapoa,\n \njolla sel\u00e4t seuruelet, meren pohjat meuruelet,\n \nnostat ruotaisen romuen, kaiotat kalaisen karjan\n \nt\u00e4m\u00e4n nuotan nostimille, satalauan laskimille,\n \nkalaisista kaartehista, lohisista loukeroista,\n \nsuurilta sel\u00e4n navoilta, synkilt\u00e4 syv\u00e4ntehilt\u00e4,\n \np\u00e4iv\u00e4n paistamattomilta, hiekan hieromattomilta!\"\n \nPikku mies merest\u00e4 nousi, uros aalloista yleni;\n \nseisovi meren sel\u00e4ll\u00e4. Siit\u00e4 tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Onko tarve tarpojata, puun pitk\u00e4n pitelij\u00e4t\u00e4?\"\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen itse tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Onpa tarve tarpojata, puun pitk\u00e4n pitelij\u00e4t\u00e4.\"\n \nMies pieni, uros v\u00e4h\u00e4inen, hongan rannalta hotaisi,\n \npuun pitk\u00e4n pet\u00e4jik\u00f6st\u00e4, paaen painoi tarpoimeksi.\n \nKyselevi, lauselevi: \"Tarvonko v\u00e4en mukahan,\n \noike'in olan takoa, vai tarvon asun mukahan?\"\n \nVanha viisas V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Jos tarvot asun mukahan, \u00e4ij\u00e4 on siin\u00e4 tarpomista.\"\n \nMies pieni, uros v\u00e4h\u00e4inen, jo nyt tuossa tarpaisevi,\n \ntarpovi asun mukahan; kaiotti kaloja paljon\n \ntuon on nuotan nostimille, satalauan laskimille.\n \nSeppo airoilla asuvi; vaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen\n \nitse on nuotan nostajana, lankapaulan lappajana.\n \nSanoi vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen: \"Jo nyt on kalainen karja\n \nt\u00e4m\u00e4n nuotan nostimilla, satalauan laskimilla.\"\n \nSiit\u00e4 nuotta nostetahan, puretahan, puistetahan\n \nvenehesen V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen: saa'ahan kalainen karhi,\n \nkut' oli vasten nuotta tehty, lankapaula laaittuna.\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen viiletti venehen maalle\n \nsivuhun sinisen sillan, p\u00e4\u00e4h\u00e4n portahan punaisen.\n \nSiivosi kalaisen karhin, purki ruotaisen romuen:\n \nsai sielt\u00e4 halean hauin, kut' oli viikon pyyettyn\u00e4.\n \nSilloin vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen itse tuossa arvelevi:\n \n\"Ruohinko k\u00e4sin ruveta ilman rautarukkasitta,\n \nkivisitt\u00e4 kintahitta, vaskisitta vanttuhitta?\"\n \nSenp\u00e4 kuuli P\u00e4iv\u00e4n poika. Sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Min\u00e4 hauin halkoaisin, tohtisin k\u00e4siksi k\u00e4y\u00e4,\n \nkun oisi isoni puukko, veitsi valtavanhempani.\"\n \nVieri veitsi taivosesta, puukko pilvist\u00e4 putosi,\n \np\u00e4\u00e4 kulta, ter\u00e4 hopea, vieri vy\u00f6lle P\u00e4iv\u00e4n poian.\n \nNiin p\u00e4tev\u00e4 P\u00e4iv\u00e4n poika tuon veitsen k\u00e4sin tavoitti;\n \nsill\u00e4 hauin halkaisevi, suu lev\u00e4n levittelevi.\n \nVatsassa halean hauin l\u00f6yt\u00e4h\u00e4n kulea kuuja;\n \nvatsassa kulean kuujan, siell' oli sile\u00e4 siika.\n \nHalkaisi sile\u00e4n siian: sai sielt\u00e4 siniker\u00e4sen\n \nsiian suolen soukerosta, kolmannesta koukerosta.\n \nKehitti siniker\u00e4sen: sis\u00e4lt\u00e4 siniker\u00e4sen\n \nputosi punaker\u00e4nen. Purki tuon punaker\u00e4sen:\n \nkeskelt\u00e4 punaker\u00e4sen tapasi tulisorosen,\n \njok' oli tullut taivosesta, puhki pilvien pu'onnut,\n \np\u00e4\u00e4lt\u00e4 taivosen kaheksan, ilmalta yheks\u00e4nnelt\u00e4.\n \nV\u00e4in\u00e4m\u00f6isen arvellessa, mill\u00e4 tuota viet\u00e4nehe\n \ntupihin tulettomihin, pime'ihin pirttil\u00f6ihin,\n \njopa tuikahti tulonen, p\u00e4\u00e4si k\u00e4est\u00e4 P\u00e4iv\u00e4n poian.\n \nPoltti parran V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen: sepolta sit\u00e4i pahemmin\n \ntuli poltti poskip\u00e4it\u00e4, k\u00e4si\u00e4ns\u00e4 k\u00e4rventeli.\n \nMeni siin\u00e4 menness\u00e4ns\u00e4 aalloitse Aluen j\u00e4rven.\n \nKarkasi katajikolle, niin paloi katajakangas;\n \nkohautti kuusikkohon: poltti kuusikon komean.\n \nVieri viel\u00e4kin etemm\u00e4, poltti puolen Pohjan maata,\n \nsakaran Savon rajoa, kahen puolen Karjalata.\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen itse l\u00e4ksi astumahan,\n \nyl\u00f6s korpehen kohosi tuon tuiman tulen j\u00e4lille.\n \nTapasi tulosen tuolta kahen kannon juuren alta,\n \nlepp\u00e4p\u00f6kkel\u00f6n sis\u00e4st\u00e4, lahokannon kainalosta.\n \nSiin\u00e4 vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen itse tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Tulonen, Jumalan luoma, luoma Luojan, valkeainen!\n \nSyytt\u00e4p\u00e4 menit syville, asiatta aivan kauas!\n \nTeet paremmin, kun paloat kivisehen kiukahasen,\n \nkytkeihet kypenihisi, himmenn\u00e4ihet hiilihisi,\n \np\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 pi'elt\u00e4v\u00e4ksi kotapuissa koivuisissa,\n \ny\u00f6ll\u00e4 piiletelt\u00e4v\u00e4ksi keh\u00e4n kultaisen kuvussa.\"\n \nTempasi tulikipunan palavoihin pakkuloihin,\n \nkoivun k\u00e4\u00e4pihin kovihin, vaskisehen kattilahan.\n \nKantoi tulta kattilassa, koivun kuorella kuletti\n \nnen\u00e4h\u00e4n utuisen niemen, p\u00e4\u00e4h\u00e4n saaren terhenisen:\n \nsai tuvat tulelliseksi, pirtit valkealliseksi.\n \nItse seppo Ilmarinen syrjin sy\u00f6stihe merehen,\n \nve\u00e4ikse vesikivelle, rantapaaelle paneikse\n \ntuskissa tulen palavan, vaike'issa valkeaisen.\n \nSiin\u00e4 tulta tummenteli, valkeaista varventeli.\n \nSanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella:\n \n\"Tulonen, Jumalan luoma, panu, poika Aurinkoisen!\n \nMik\u00e4 sun pani pahaksi, jotta poltit poskiani,\n \nkuumotit kupehiani, \u00e4\u00e4ri\u00e4ni \u00e4rj\u00f6ttelit?\n \n\"Mill\u00e4 nyt tulta tummentelen, valkeaista varventelen,\n \nteen tulen tehottomaksi, valkean varattomaksi,\n \nettei viikkoa vihoisi, kovin kauan karvastaisi?\n \n\"Tule, tytti, Turjan maalta, neiti, laskeite Lapista\n \nhyyss\u00e4 sukka, j\u00e4\u00e4ss\u00e4 kenk\u00e4, hallassa hamehen helmat,\n \nhyinen kattila k\u00e4ess\u00e4, j\u00e4inen kauha kattilassa!\n \nViskoa vilua vett\u00e4, riittehist\u00e4 ripsuttele\n \npaikoille palanehille, tulen tuhmille vihoille!\n \n\"Kun ei tuosta kyllin liene, tule, poika, Pohjolasta,\n \nlapsi, t\u00e4yest\u00e4 Lapista, mies pitk\u00e4, Pimentolasta,\n \nkorpikuusien kokoinen, suopet\u00e4j\u00e4n suuruhinen,\n \nhyiset kintahat k\u00e4ess\u00e4, hyiset saappahat jalassa,\n \nhyinen lakki p\u00e4\u00e4laella, hyinen vy\u00f6hyt vy\u00f6lle vy\u00f6tty!\n \n\"Tuo'os hyyt\u00e4 Pohjolasta, j\u00e4\u00e4t\u00e4 kylm\u00e4st\u00e4 kyl\u00e4st\u00e4!\n \nPaljo on hyyt\u00e4 Pohjolassa, j\u00e4\u00e4t\u00e4 kylm\u00e4ss\u00e4 kyl\u00e4ss\u00e4:\n \nhyyss' on virrat, j\u00e4\u00e4ss\u00e4 j\u00e4rvet, ilmat kaikki iljeness\u00e4;\n \nhyiset hyppiv\u00e4t j\u00e4nikset, j\u00e4iset karhut karkelevat\n \nkeskell\u00e4 lumim\u00e4ke\u00e4, lumivaaran liepehell\u00e4;\n \nhyiset joutsenet joluvat, j\u00e4iset sorsat soutelevat\n \nkeskell\u00e4 lumijokea, j\u00e4isen kosken korvaksella.\n \n\"Hyyt\u00e4 kelkalla vet\u00e4\u00f6s, j\u00e4\u00e4t\u00e4 reell\u00e4 reutoellos\n \ntuiman tunturin laelta, vaaran vankan liepehelt\u00e4!\n \nSill\u00e4 hyyll\u00e4 hyy'yttele, j\u00e4\u00e4vilulla j\u00e4\u00e4hyttele\n \ntulen viemi\u00e4 vikoja, panun tuiki paahtamia!\n \n\"Kun ei tuosta kyllin liene, oi Ukko ylijumala,\n \nUkko, pilvien pit\u00e4j\u00e4, hattarojen hallitsija,\n \ni\u00e4t\u00e4 i\u00e4st\u00e4 pilvi, j\u00e4nk\u00e4 l\u00e4nnest\u00e4 l\u00e4het\u00e4,\n \nsyrjin yhtehen syse\u00e4, lomatusten loukahuta!\n \nSa'a hyyt\u00e4, sa'a j\u00e4\u00e4t\u00e4, sa'a voietta hyve\u00e4\n \npaikoille palanehille, vian tuiki tullehille!\"\n \nSill\u00e4 seppo Ilmarinen tuota tulta tummenteli,\n \nvalkeata vaimenteli. Sai seppo paranneheksi,\n \nentisellehen ehoksi tuimista tulen vioista.","title":"Kahdeksasviidett\u00e4 runo","type":"page"}