{"collection":"Northern European Mythology","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/neu/kvfin/49.htm","path":"neu/kvfin/49.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/neu/kvfin/49.htm","text":"Sin' on p\u00e4iv\u00e4 paistamatta, kuu kulta kumottamatta\n \nnoilla V\u00e4in\u00f6l\u00e4n tuvilla, Kalevalan kankahilla.\n \nVilu viljalle tulevi, karjoille olo kamala,\n \nouto ilman lintusille, ik\u00e4v\u00e4 imehnoisille,\n \nkun ei konsa p\u00e4ivyt paista eik\u00e4 kuuhuet kumota.\n \nHauki tiesi hauan pohjat, kokko lintujen kulennan,\n \ntuuli haahen p\u00e4iv\u00e4yksen; ei tie\u00e4 imehnon lapset,\n \nmilloin aamu alkanevi, milloin y\u00f6 yritt\u00e4nevi\n \nnen\u00e4ss\u00e4 utuisen niemen, p\u00e4\u00e4ss\u00e4 saaren terhenisen.\n \nNuoret neuvoa pit\u00e4v\u00e4t, ik\u00e4puolet arvelevat,\n \nkuinka kuutta liet\u00e4nehe, p\u00e4iv\u00e4tt\u00e4 elett\u00e4nehe\n \nnoilla raukoilla rajoilla, poloisilla Pohjan mailla.\n \nNeiet neuvoa pit\u00e4v\u00e4t, orpanat osaelevat.\n \nP\u00e4\u00e4tyv\u00e4t sepon pajahan. Sanovat sanalla tuolla:\n \n\"Nouse, seppo, sein\u00e4n alta, takoja, kiven takoa\n \ntakomahan uutta kuuta, uutta auringon kehe\u00e4!\n \nPah' on kuun kumottamatta, outo p\u00e4iv\u00e4n paistamatta.\"\n \nNousi seppo sein\u00e4n alta, takoja kiven takoa\n \ntakomahan uutta kuuta, uutta auringon keh\u00e4ist\u00e4.\n \nKuun on kullasta kuvasi, hopeasta p\u00e4iv\u00e4n laati.\n \nTuli vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen, ovelle asetteleikse.\n \nSanan virkkoi, noin nimesi: \"Oi on seppo veikkoseni!\n \nMit\u00e4 paukutat pajassa, ajan kaiken kalkuttelet?\"\n \nSe on seppo Ilmarinen sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Kuuta kullaista kuvoan, hope'ista aurinkoa\n \ntuonne taivahan laelle, p\u00e4\u00e4lle kuuen kirjokannen.\"\n \nSilloin vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen itse tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Ohoh seppo Ilmarinen! Jo nyt laait joutavia!\n \nEi kumota kulta kuuna, paista p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 hopea.\"\n \nSeppo kuuhuen kuvasi, takoi p\u00e4iv\u00e4n valmihiksi.\n \nNoita nosteli halulla, kaunihisti kannatteli,\n \nkuun on kuusen latvasehen, p\u00e4iv\u00e4n pitk\u00e4n m\u00e4nnyn p\u00e4\u00e4h\u00e4n.\n \nHiki vieri viej\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4, kaste kantajan otsasta\n \nty\u00f6ss\u00e4 tuiki ty\u00f6l\u00e4h\u00e4ss\u00e4, nostannassa vaikeassa.\n \nSaipa kuun kohotetuksi, auringon asetetuksi,\n \nkuun on kuusen kukkuralle, p\u00e4ivyen pet\u00e4j\u00e4n p\u00e4\u00e4h\u00e4n:\n \neip\u00e4 kuu kumotakana eik\u00e4 p\u00e4ivyt paistakana.\n \nSilloin vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen\n \n itse tuon sanoiksi virkki:\n \n \n \n\"Nyt on aika arvan k\u00e4y\u00e4, miehen merkki\u00e4 kysy\u00e4,\n \nminne meilt\u00e4 p\u00e4iv\u00e4 p\u00e4\u00e4tyi, kunne meilt\u00e4 kuu katosi.\"\n \nItse vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen, tiet\u00e4j\u00e4 i\u00e4n-ikuinen,\n \nleikkasi lep\u00e4st\u00e4 lastut, laittoi lastut laaullensa,\n \nk\u00e4vi arvat k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4h\u00e4n, sormin arvat suortamahan.\n \nSanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella:\n \n\"Kysyn Luojalta lupoa, vaain varsin vastinetta.\n \nSano totta, Luojan merkki, juttele, Jumalan arpa:\n \nminne meilt\u00e4 p\u00e4iv\u00e4 p\u00e4\u00e4tyi, kunne meilt\u00e4 kuu katosi,\n \nkun ei ilmoisna ik\u00e4n\u00e4 n\u00e4h\u00e4 noita taivahalla?\n \n\"Sano, arpa, syyt\u00e4 my\u00f6ten, el\u00e4 miehen mielt\u00e4 my\u00f6ten,\n \ntuo t\u00e4nne toet sanomat, varmat liitot liikahuta!\n \nJos arpa valehteleisi, niin arvo alennetahan:\n \narpa luoahan tulehen, merkki miesten poltetahan.\"\n \nToi arpa toet sanomat, merkki miesten vastoavi:\n \nsanoi p\u00e4iv\u00e4n saaneheksi, kuun tuonne kaonneheksi\n \nPohjolan kivim\u00e4kehen, vaaran vaskisen sis\u00e4h\u00e4n.\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen siit\u00e4 tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Jos ma nyt l\u00e4hen Pohjolahan, Pohjan poikien poluille,\n \nsaan ma kuun kumottamahan, p\u00e4iv\u00e4 kullan paistamahan.\"\n \nJopa l\u00e4ksi jotta joutui pime\u00e4h\u00e4n Pohjolahan.\n \nAstui p\u00e4iv\u00e4n, astui toisen: p\u00e4iv\u00e4n\u00e4p\u00e4 kolmantena\n \njo n\u00e4kyvi Pohjan portti, kivikummut kuumottavi.\n \nEnsin huuti huikahutti tuolla Pohjolan joella:\n \n\"Tuokatte venett\u00e4 t\u00e4nne joen poikki p\u00e4\u00e4st\u00e4kseni!\"\n \nKun ei huuto kuulununna eik\u00e4 tuotuna venett\u00e4,\n \nker\u00e4si kekosen puita, kuivan kuusen lehv\u00e4si\u00e4;\n \nteki tulen rantaselle, saavutti savun sakean.\n \nTuli nousi taivahalle, savu ilmahan sakeni.\n \nLouhi, Pohjolan em\u00e4nt\u00e4, itse p\u00e4\u00e4tyi ikkunahan.\n \nKatsoi tuonne salmen suuhun, sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Mi tuolla tuli palavi, tuolla saaren salmen suulla?\n \nPieni on sotatuliksi, suuri nuottavalke'iksi.\"\n \nItse poika pohjolaisen pian pistihe pihalle\n \nkatsomahan, kuulemahan, tarkasti t\u00e4hy\u00e4m\u00e4h\u00e4n:\n \n\"On tuolla joen takana mies kempi k\u00e4velem\u00e4ss\u00e4.\"\n \nSiin\u00e4 vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen jo huhusi toisen kerran:\n \n\"Tuo venett\u00e4, Pohjan poika, V\u00e4in\u00e4m\u00f6iselle venett\u00e4!\"\n \nNiin sanovi Pohjan poika, itse lausui, vastaeli:\n \n\"Ei t\u00e4\u00e4lt\u00e4 venehet joua. Tule sormin soutimina,\n \nk\u00e4mmenin k\u00e4simeloina poikki Pohjolan joesta!\"\n \nSiin\u00e4 vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen arvelee, ajattelevi:\n \n\"Sep' ei miesi lienek\u00e4n\u00e4, ku on tielt\u00e4 my\u00f6steleikse.\"\n \nMeni haukina merehen, siikana silajoelle,\n \npian uipi salmen poikki, v\u00e4lehen v\u00e4lin samosi.\n \nAstui jalan, astui toisen, Pohjan rannalle rapasi.\n \nNiin sanovi Pohjan poiat, paha parvi pauhoavi:\n \n\"K\u00e4yp\u00e4 Pohjolan pihalle!\" Meni Pohjolan pihalle.\n \nPohjan poikaset sanovat, paha parvi pauhoavi:\n \n\"Tules Pohjolan tupahan!\" Meni Pohjolan tupahan;\n \njalan polki porstuahan, laski k\u00e4\u00e4k\u00e4h\u00e4n k\u00e4tens\u00e4,\n \nsiit\u00e4 tunkihe tupahan, ajoihe katoksen alle.\n \nSiell\u00e4 miehet mett\u00e4 juovat, simoa sirettelev\u00e4t,\n \nmiehet kaikki miekka vy\u00f6ll\u00e4, urohot sota-aseissa\n \np\u00e4\u00e4n varalle V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen, surmaksi suvantolaisen.\n \nNuo kysyiv\u00e4t tullehelta, sanoivat sanalla tuolla:\n \n\"Ku sanoma kurjan miehen, tuuma uinehen urohon?\"\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Kuusta on sanomat kummat, p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 iki-imehet.\n \nMinnes meilt\u00e4 p\u00e4iv\u00e4 p\u00e4\u00e4tyi, kunnes meilt\u00e4 kuu katosi?\"\n \nPohjan poikaset sanovi, paha parvi lausueli:\n \n\"Tuonne teilt\u00e4 p\u00e4iv\u00e4 p\u00e4\u00e4tyi, p\u00e4iv\u00e4 p\u00e4\u00e4tyi, kuu katosi\n \nkirjarintahan kivehen, rautaisehen kalliohon.\n \nSielt' ei p\u00e4\u00e4se p\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4tt\u00e4, selvi\u00e4 selitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4.\"\n \nSilloin vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen itse tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Kun\n \nei kuu kivest\u00e4 p\u00e4\u00e4sne, p\u00e4\u00e4sne p\u00e4iv\u00e4 kalliosta,\n \nk\u00e4yk\u00e4mme k\u00e4sirysyhyn, ruvetkamme miekkasille!\"\n \nVeti miekan, riisti rauan, tempasi tupesta tuiman,\n \njonka kuu k\u00e4rest\u00e4 paistoi, p\u00e4iv\u00e4 v\u00e4stist\u00e4 v\u00e4l\u00e4hyi,\n \nhepo seisovi sel\u00e4ll\u00e4, kasi naukui naulan tiess\u00e4.\n \nMitteliv\u00e4t miekkojansa, koittelivat korttiansa:\n \nolipa pikkuista pitempi miekka vanhan V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen,\n \nyht\u00e4 ohrasen jyve\u00e4, olen kortta korkeampi.\n \nMentihin ulos pihalle, tasarinnan tanterelle.\n \nSiit\u00e4 vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen l\u00f6ip' on kerran leimahutti,\n \nl\u00f6ip\u00e4 kerran, l\u00f6ip\u00e4 toisen: listi kuin naurihin napoja,\n \nlippasi kuin liinan p\u00e4it\u00e4 p\u00e4it\u00e4 Pohjan poikasien.\n \nSiit\u00e4 vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen k\u00e4vi kuuta katsomahan,\n \np\u00e4ive\u00e4 keritt\u00e4m\u00e4h\u00e4n kirjarinnasta kivest\u00e4,\n \nvuoresta ter\u00e4ksisest\u00e4, rautaisesta kalliosta.\n \nAstui tiet\u00e4 pikkuruisen, kulki matkoa v\u00e4h\u00e4isen,\n \nniin n\u00e4ki vihannan saaren. Saarell' on komea koivu,\n \nkoivun alla paasi paksu, alla paaen kallioinen,\n \nyheksin ovia eess\u00e4, saoin salpoja ovilla.\n \nKeksi piirt\u00e4m\u00e4n kivess\u00e4, valeviivan kalliossa.\n \nVeti miekkansa tupesta, kirjoitti kivehen kirjan\n \nmiekalla tuliter\u00e4ll\u00e4, s\u00e4il\u00e4ll\u00e4 s\u00e4kenev\u00e4ll\u00e4:\n \nkatkesi kivi kaheksi, paasi kolmeksi pakahtui.\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen katsovi kiven rakohon:\n \nsiell\u00e4 kyyt olutta juovat, maot vierrett\u00e4 vet\u00e4v\u00e4t\n \nkirjavan kiven sis\u00e4ss\u00e4, maksankarvaisen malossa.\n \nSanoi vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen, itse lausui, noin nimesi:\n \n\"Sent\u00e4hen em\u00e4nt\u00e4 raukat v\u00e4hemmin olutta saavat,\n \nkunp' on kyyt oluen juovat, maot viertehen vet\u00e4v\u00e4t.\"\n \nLeikkasip' on p\u00e4\u00e4n maolta, katkoi kaulan k\u00e4\u00e4rmehelt\u00e4.\n \nSanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella:\n \n\"Elk\u00f6h\u00f6n sin\u00e4 ik\u00e4n\u00e4, t\u00e4m\u00e4n p\u00e4ivyen per\u00e4st\u00e4\n \nkyyt juoko olosiamme, maot mallasjuomiamme!\"\n \nSiit\u00e4 vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen, tiet\u00e4j\u00e4 i\u00e4n-ikuinen,\n \nkourin koitteli ovia, salpoja sanan v\u00e4ell\u00e4:\n \nei ovet k\u00e4sin avau, salvat ei sanoista huoli.\n \nSilloin vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen itse tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Akka mies asehitoinna, konna kirves-kuokatoinna.\"\n \nKohta l\u00e4htevi kotia, alla p\u00e4in, pahoilla mielin,\n \nkun ei viel\u00e4 kuuta saanut eik\u00e4 p\u00e4ive\u00e4 tavannut.\n \nSanoi lieto Lemmink\u00e4inen: \"Ohoh vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen!\n \nMiks'et ottanut minua kanssasi karehtijaksi?\n \nOisi lukot luikahtanna, takasalvat taittununna,\n \np\u00e4\u00e4snyt kuu kumottamahan, nousnut p\u00e4iv\u00e4 paistamahan.\"\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen itse tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Ei salvat sanoilla taitu, lukot loihulla murene\n \neik\u00e4 kourin koskemalla, k\u00e4sivarsin v\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4ll\u00e4.\"\n \nMeni sepponsa pajahan. Sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Ohoh seppo Ilmarinen! Taos kuokka kolmihaara,\n \ntao tuuria tusina, avaimia aika kimppu,\n \njolla kuun kivest\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4n, p\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4n kalliosta!\"\n \nSe on seppo Ilmarinen, takoja i\u00e4n-ikuinen,\n \ntakoi miehen tarpehia; takoi tuuria tusinan,\n \navaimia aika kimpun, kelpo kimpun keih\u00e4'it\u00e4,\n \neik\u00e4 suurta eik\u00e4 pient\u00e4, takoi kerran keskoisia.\n \nLouhi, Pohjolan em\u00e4nt\u00e4, Pohjan akka harvahammas,\n \nsiitti siivet sulkinensa, levahutti lent\u00e4m\u00e4h\u00e4n.\n \nLenteli liki kotia, tuosta loihe loitommaksi,\n \npoikki Pohjolan merest\u00e4 sepon Ilmarin pajalle.\n \nAukoi seppo ikkunansa, katsoi, kuin tulisi tuuli:\n \nei ollut tulento tuulen, oli harmoa havukka.\n \nSe on seppo Ilmarinen sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Mit' olet, otus, hakeva, istut alla ikkunani?\"\n \nLintu kielelle paneikse, havukkainen haastelevi:\n \n\"Ohoh seppo Ilmarinen, takoja alinomainen,\n \nkuin olet kovin osaava, varsin taitava takoja!\"\n \nSanoi seppo Ilmarinen, itse lausui, noin nimesi:\n \n\"Ei tuo kumma ollekana, jos olen takoja tarkka,\n \nkun olen taivoa takonut, ilman kantta kalkutellut.\"\n \nLintu kielelle paneikse, havukkainen haastelevi:\n \n\"Mit\u00e4, seppo, siit\u00e4 laait, kuta, rautio, rakennat?\"\n \nSe on seppo Ilmarinen sanan vastaten sanovi:\n \n\"Taon kaularenkahaista tuolle Pohjolan akalle,\n \njolla kiinni kytket\u00e4h\u00e4n vaaran vankan liepehesen.\"\n \nLouhi, Pohjolan em\u00e4nt\u00e4, Pohjan akka harvahammas,\n \njo tunsi tuhon tulevan, h\u00e4t\u00e4p\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4lle saavan.\n \nHeti loihe lent\u00e4m\u00e4h\u00e4n, p\u00e4\u00e4si poies Pohjolahan.\n \nLaski kuun kivest\u00e4 irti, p\u00e4\u00e4sti p\u00e4iv\u00e4n kalliosta.\nItse muuksi muutaltihe, kyh\u00e4isihe kyyhkyseksi;\n \nlente\u00e4 lekuttelevi sepon Ilmarin pajahan.\n \nLenti lintuna ovelle, kyyhkysen\u00e4 kynnykselle.\n \nSe on seppo Ilmarinen sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Mit\u00e4, lintu, t\u00e4nne lennit, tulit, kyyhky, kynnykselle?\"\n \nVastasi otus ovelta, virkkoi kyyhky kynnykselt\u00e4:\n \n\"Tuota lienen kynnyksell\u00e4 sanomata saattamassa:\n \njopa kuu kivest\u00e4 nousi, p\u00e4iv\u00e4 p\u00e4\u00e4si kalliosta.\"\n \nSe on seppo Ilmarinen k\u00e4vi itse katsomahan.\n \nAstuvi pajan ovelle, katsoi tarkan taivahalle:\n \nkatsoi kuun kumottavaksi, n\u00e4ki p\u00e4iv\u00e4n paistavaksi.\n \nMeni luoksi V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen, sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Ohoh vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen, laulaja i\u00e4n-ikuinen!\n \nK\u00e4yp\u00e4 kuuta katsomahan, p\u00e4ive\u00e4 t\u00e4hy\u00e4m\u00e4h\u00e4n!\n \nJo ovat tarkoin taivahalla, sijoillansa muinaisilla.\"\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen itse pistihe pihalle,\n \nvarsin p\u00e4\u00e4t\u00e4ns\u00e4 kohotti, katsahtavi taivahalle:\n \nkuu oli nousnut, p\u00e4iv\u00e4 p\u00e4\u00e4snyt, taivon aurinko tavannut.\n \nSilloin vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen sai itse sanelemahan.\n \nSanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella:\n \n\"Terve, kuu, kumottamasta, kaunis, kasvot n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4st\u00e4,\n \np\u00e4iv\u00e4 kulta, koittamasta, aurinko, ylenem\u00e4st\u00e4!\n \n\"Kuu kulta, kivest\u00e4 p\u00e4\u00e4sit, p\u00e4iv\u00e4 kaunis, kalliosta,\n \nnousit kullaisna k\u00e4ken\u00e4, hope'isna kyyhkyl\u00e4isn\u00e4\n \nelollesi entiselle, matkoillesi muinaisille.\n \n\"Nouse aina aamusilla t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4nki per\u00e4st\u00e4!\n \nTeep\u00e4 meille terveytt\u00e4, siirr\u00e4 saama saatavihin,\n \npyyt\u00f6 p\u00e4\u00e4h\u00e4n peukalomme, onni onkemme nen\u00e4h\u00e4n!\n \n\"K\u00e4y nyt tiesi tervehen\u00e4, matkasi imantehena,\n \np\u00e4\u00e4t\u00e4 kaari kaunihisti, p\u00e4\u00e4se illalla ilohon!\"","title":"Yhdeks\u00e4sviidett\u00e4 runo","type":"page"}