{"collection":"Northern European Mythology","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/neu/kvfin/50.htm","path":"neu/kvfin/50.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/neu/kvfin/50.htm","text":"Marjatta, korea kuopus, se kauan kotona kasvoi,\n \nkorkean ison kotona, emon tuttavan tuvilla.\n \nPiti viiet vitjat poikki, kuuet renkahat kulutti\n \nisonsa ava'imilla, helmassa helottavilla.\n \nPuolen kynnyst\u00e4 kulutti helevill\u00e4 helmoillansa,\n \npuolen hirtt\u00e4 p\u00e4\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4lt\u00e4 sile'ill\u00e4 silkill\u00e4ns\u00e4,\n \npuolet pihtipuolisia hienoilla hiansa suilla,\n \nsiltalaahkon lattiata kautokeng\u00e4n-kannoillansa.\n \nMarjatta, korea kuopus, tuo on piika pikkarainen,\n \npiti viikoista pyhyytt\u00e4, ajan kaiken kainoutta.\n \nSy\u00f6pi kaunista kaloa, pet\u00e4j\u00e4t\u00e4 pehme\u00e4t\u00e4,\n \nei sy\u00f6nyt kananmunia, kukerikun riehkatuita,\n \neik\u00e4 lampahan lihoa, ku oli ollut oinahilla.\n \nEmo k\u00e4ski lyps\u00e4m\u00e4h\u00e4n: eip\u00e4 mennyt lyps\u00e4m\u00e4h\u00e4n.\n \nItse tuon sanoiksi virkki: \"Ei neiti minun n\u00e4k\u00f6inen\n \nkoske sen lehm\u00e4n nis\u00e4h\u00e4n, jok' on h\u00e4ilynyt h\u00e4rill\u00e4,\n \nkun ei hiehoista herune, vasikkaisista valune.\"\n \nIso k\u00e4ski orin rekehen: ei istu orin rekehen.\n \nVeikko vei em\u00e4hevosen: neiti tuon sanoiksi virkki:\n \n\"En istu hevon rekehen, joka lie orilla ollut,\n \nkun ei varsaset vet\u00e4ne, kuletelle kuutiaiset.\"\n \nMarjatta, korea kuopus, aina piikoina el\u00e4v\u00e4,\n \nneitosena niekottava, kassap\u00e4\u00e4n\u00e4 kainustava,\n \np\u00e4\u00e4tyi karjanpaimeneksi, l\u00e4ksi lammasten keralle.\n \nLampahat meni m\u00e4ke\u00e4, vuonat vuoren kukkulata;\n \nneiti asteli ahoa, lepikk\u00f6\u00e4 leyhytteli\n \nk\u00e4en kullan kukkuessa, hope'isen hoilatessa.\n \nMarjatta, korea kuopus, katselevi, kuuntelevi.\n \nIstui marjam\u00e4tt\u00e4h\u00e4lle, vaipui vaaran rintehelle.\n \nTuossa tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi:\n \n\"Kuku, kultainen k\u00e4k\u00f6nen, hope'inen, hoilattele,\n \ntinarinta, riukuttele, Saksan mansikka, sanele,\n \nk\u00e4ynk\u00f6 viikon villap\u00e4\u00e4n\u00e4, kauan karjanpaimenena\n \nn\u00e4ill\u00e4 aavoilla ahoilla, leve'ill\u00e4 lehtomailla!\n \nKesosenko, kaksosenko, viitosenko, kuutosenko,\n \nvainko kymmenen kese\u00e4 tahi ei t\u00e4ytehen t\u00e4t\u00e4n\u00e4?\"\n \nMarjatta, korea kuopus, viikon viipyi paimenessa.\n \nPaha on olla paimenessa, tytt\u00f6lapsen liiatenki:\n \nmato hein\u00e4ss\u00e4 matavi, sisiliskot siuottavi.\n \nEi mato maellutkana, sisilisko siuotellut.\n \nKirkui marjanen m\u00e4elt\u00e4, puolukkainen kankahalta:\n \n\"Tule, neiti, noppimahan, punaposki, poimimahan,\n \ntinarinta, riipim\u00e4h\u00e4n, vy\u00f6 vaski, valitsemahan,\n \nennenkuin etana sy\u00f6pi, mato musta muikkoavi!\n \nSata on saanut katsomahan, tuhat ilman istumahan,\n \nsata neitt\u00e4, tuhat naista, lapsia ep\u00e4lukuisin,\n \nei ken koskisi minuhun, poimisi minun poloisen.\"\n \nMarjatta, korea kuopus, meni matkoa v\u00e4h\u00e4isen,\n \nmeni marjan katsantahan, punapuolan poimintahan\n \nhyppysill\u00e4h\u00e4n hyvill\u00e4, k\u00e4t\u00f6sill\u00e4 kaunihilla.\n \nKeksi marjasen m\u00e4elt\u00e4, punapuolan kankahalta:\n \non marja n\u00e4kemi\u00e4ns\u00e4, puola ilmoin luomiansa,\n \nyl\u00e4h\u00e4hk\u00f6 maasta sy\u00f6\u00e4, alahahko puuhun nousta!\n \nTempoi kartun kankahalta, jolla marjan maahan sorti.\n \nNiinp\u00e4 marja maasta nousi kaunoisille kautoloille,\n \nkaunoisilta kautoloilta puhtahille polviloille,\n \nduhtahilta polviloilta heleville helmasille.\n \nNousi siit\u00e4 vy\u00f6rivoille, vy\u00f6rivoilta rinnoillensa,\n \nrinnoiltansa leuoillensa, leuoiltansa huulillensa;\n \nsiit\u00e4 suuhun suikahutti, keikahutti kielellens\u00e4,\n \nkielelt\u00e4 keruksisihin, siit\u00e4 vatsahan valahti.\n \nMarjatta, korea kuopus, tuosta tyytyi, tuosta t\u00e4ytyi,\n \ntuosta paksuksi panihe, lihavaksi liittelihe.\n \nAlkoi pauloitta asua, ilman vy\u00f6tt\u00e4 v\u00f6llehti\u00e4,\n \nk\u00e4y\u00e4 saunassa saloa, pime'iss\u00e4 pistell\u00e4it\u00e4.\n \nEmo aina arvelevi, \u00e4itins\u00e4 ajattelevi:\n \n\"Mi on mei\u00e4n Marjatalla, ku mei\u00e4n kotikanalla,\n \nkun se pauloitta asuvi, aina vy\u00f6tt\u00e4 v\u00f6llehtivi,\n \nk\u00e4ypi saunassa saloa, pime'iss\u00e4 pisteleikse?\"\n \nLapsi saattavi sanoa, lapsi pieni lausuella:\n \n\"Se on mei\u00e4n Marjatalla, sep\u00e4 Kurjetta rukalla,\n \nkun oli paljon paimenessa, kauan karjassa k\u00e4veli.\"\n \nKantoi kohtua kovoa, vatsant\u00e4ytt\u00e4 vaikeata\n \nkuuta seitsem\u00e4n, kaheksan, ynn\u00e4h\u00e4n yheks\u00e4n kuuta,\n \nvaimon vanha'an lukuhun kuuta puolen kymmenett\u00e4.\n \nNiin kuulla kymmenennell\u00e4 impi tuskalle tulevi:\n \nkohtu k\u00e4\u00e4ntyvi kovaksi, painuvi pakolliseksi.\n \nKysyi kylpy\u00e4 emolta: \"Oi, emoni, armahani!\n \nLaita suojoa sijoa, l\u00e4mpymytt\u00e4 huonehutta\n \npiian pieniksi pyhiksi, vaimon vaivahuoneheksi!\"\n \nEmo saattavi sanoa, oma vanhin vastaella:\n \n\"Voi sinua, hiien huora! Kenen oot makaelema?\n \nOotko miehen naimattoman eli nainehen urohon?\"\n \nMarjatta, korea kuopus, tuop' on tuohon vastoavi:\n \n\"En ole miehen naimattoman enk\u00e4 nainehen urohon.\n \nMenin marjahan m\u00e4elle, punapuolan poimentahan,\n \notin marjan mielell\u00e4ni, toisen kerran kielell\u00e4ni.\n \nSe k\u00e4vi kerustimille, siit\u00e4 vatsahan valahti:\n \ntuosta tyy'yin, tuosta t\u00e4y'yin, tuosta sain kohulliseksi.\"\n \nKysyi kylpy\u00e4 isolta: \"Oi isoni, armahani!\n \nAnna suojoa sijoa, l\u00e4mpymytt\u00e4 huonehutta,\n \njossa huono hoivan saisi, piika piinansa pit\u00e4isi!\"\n \nIso saattavi sanoa, taatto taisi vastaella:\n \n\"Mene, portto, poikemmaksi, tulen lautta, tuonnemmaksi,\n \nkontion kivikoloihin, karhun louhikammioihin,\n \nsinne, portto, poikimahan, tulen lautta, lapsimahan!\"\n \nMarjatta, korea kuopus, tuop' on taiten vastaeli:\n \n\"En m\u00e4 portto ollekana, tulen lautta lienek\u00e4n\u00e4.\n \nOlen miehen suuren saava, jalon synnyn synnytt\u00e4v\u00e4,\n \njoll' on valta vallallenki, v\u00e4ki V\u00e4in\u00e4m\u00f6isellenki.\"\n \nJo on piika pintehiss\u00e4, minne menn\u00e4, kunne k\u00e4y\u00e4,\n \nkusta kylpy\u00e4 kysell\u00e4. Sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Piltti, pienin piikojani, paras palkkalaisiani!\n \nK\u00e4yp\u00e4 kylpy\u00e4 kyl\u00e4st\u00e4, saunoa Saraojalta,\n \njossa huono hoivan saisi, piika piinansa pit\u00e4isi!\n \nK\u00e4y pian, v\u00e4lehen jou'u, v\u00e4lehemmin tarvitahan!\"\n \nPiltti, piika pikkarainen, sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Kelt\u00e4 m\u00e4 kysyn kyly\u00e4, kelt\u00e4 aihelen apua?\"\n \nSanoi mei\u00e4n Marjattainen, itse virkki, noin nimesi:\n \n\"Kysy Ruotuksen kyly\u00e4, saunoa Sarajan-suista!\"\n \nPiltti, piika pikkarainen, tuo oli n\u00f6yr\u00e4 neuvottava,\n \nk\u00e4rk\u00e4s ilman k\u00e4skem\u00e4tt\u00e4, kehumattaki kepe\u00e4,\n \nutuna ulos menevi, savuna pihalle saapi.\n \nKourin helmansa kokosi, k\u00e4sin k\u00e4\u00e4ri vaattehensa,\n \nsek\u00e4 juoksi jotta joutui kohin Ruotuksen kotia.\n \nM\u00e4et m\u00e4tkyi menness\u00e4ns\u00e4, vaarat notkui noustessansa,\n \nk\u00e4vyt hyppi kankahalla, someret hajosi suolla.\n \nTuli Ruotuksen tupahan, sai sis\u00e4lle salvoksehen.\n \nRuma Ruotus paitulainen sy\u00f6pi, juopi suurten lailla\n \np\u00e4\u00e4ss\u00e4 p\u00f6y\u00e4n paioillansa, aivan aivinaisillansa.\n \nLausui Ruotus ruoaltansa, tiuskui tiskins\u00e4 nojalta:\n \n\"Mit\u00e4 sie sanot, katala? Kuta, kurja, juoksentelet?\"\n \nPiltti, piika pikkarainen, sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"L\u00e4ksin kylpy\u00e4 kyl\u00e4st\u00e4, saunoa Saraojalta,\n \njossa huono hoivan saisi: avun ange tarvitseisi.\"\n \nRuma Ruotuksen em\u00e4nt\u00e4 k\u00e4et puuskassa k\u00e4veli,\n \nliehoi sillan liitoksella, laahoi keskilattialla.\n \nItse enn\u00e4tti kysy\u00e4, sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Kellen kylpy\u00e4 kyselet, kellen aihelet apua?\"\n \nSanoi Piltti, pieni piika: \"Kysyn mei\u00e4n Marjatalle.\"\nRuma Ruotuksen em\u00e4nt\u00e4 itse tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Ei kylyt kyl\u00e4h\u00e4n joua, ei saunat Sarajan suulta.\n \nOn kyly kyt\u00f6m\u00e4ell\u00e4, hepohuone hongikossa\n \ntuliporton poiat saa'a, lautan lapsensa latoa:\n \nkun hevonen heng\u00e4nnevi, niinp' on siin\u00e4 kylpe\u00f6tte!\"\n \nPiltti, piika pikkarainen, pian pistihe takaisin,\n \nsek\u00e4 juoksi jotta joutui. Sanoi tultua ta'atse:\n \n\"Ei ole kylpy\u00e4 kyl\u00e4ss\u00e4, saunoa Saraojalla.\n \nRuma Ruotuksen em\u00e4nt\u00e4 sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n'Ei kylyt kyl\u00e4h\u00e4n joua, ei saunat Sarajan suulta.\n \nOn kyly kyt\u00f6m\u00e4ell\u00e4, hepohuone hongikossa\n \ntuliporton poiat saa'a, lautan lapsensa latoa:\n \nkun hevonen heng\u00e4nnevi, niin on siin\u00e4 kylpek\u00f6h\u00f6n!'\n \nNiinp' on, niin sanoi mokomin, niinp\u00e4 vainen vastaeli.\"\n \nMarjatta, matala neiti, tuosta t\u00e4ytyi itkem\u00e4h\u00e4n.\n \nItse tuon sanoiksi virkki: \"L\u00e4hte\u00e4 minun tulevi\n \nniinkuin muinenki kasakan eli orjan palkollisen\n \nl\u00e4hte\u00e4 kyt\u00f6m\u00e4elle, k\u00e4y\u00e4 hongikkokeolle!\"\n \nK\u00e4sin k\u00e4\u00e4ri vaattehensa, kourin helmansa kokosi;\n \notti vastan varjoksensa, lehen lempi suojaksensa.\n \nAstua taputtelevi vatsanvaivoissa kovissa\n \nhuonehesen hongikkohon, tallihin Tapiom\u00e4elle.\n \nSanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella:\n \n\"Tule, Luoja, turvakseni, avukseni, armollinen,\n \nn\u00e4iss\u00e4 t\u00f6iss\u00e4 ty\u00f6l\u00e4hiss\u00e4, ajoissa ani kovissa!\n \nP\u00e4\u00e4st\u00e4 piika pintehest\u00e4, vaimo vatsanv\u00e4\u00e4ntehest\u00e4,\n \nettei vaivoihin vajoisi, tuskihinsa tummeneisi!\"\n \nNiin perille p\u00e4\u00e4sty\u00e4ns\u00e4 itse tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Henke\u00e4s, hyv\u00e4 hevonen, huokoas, vet\u00e4j\u00e4 varsa,\n \nkylyl\u00f6yly l\u00f6yh\u00e4yt\u00e4, sauna l\u00e4mp\u00f6inen l\u00e4het\u00e4,\n \njotta, huono, hoivan saisin! Avun, ange, tarvitseisin.\"\n \nHenk\u00e4si hyv\u00e4 hevonen, huokasi vet\u00e4j\u00e4 varsa\n \nvatsan kautta vaivaloisen: min hevonen heng\u00e4ht\u00e4vi,\n \non kuin l\u00f6yly ly\u00f6t\u00e4ess\u00e4, viskattaessa vetonen.\n \nMarjatta, matala neiti, pyh\u00e4 piika pikkarainen,\n \nkylpi kylyn kyll\u00e4lt\u00e4ns\u00e4, vatsan l\u00f6ylyn vallaltansa.\n \nTeki tuonne pienen poian, latoi lapsensa vakaisen\n \nheinille hevosen luoksi, sorajouhen soimen p\u00e4\u00e4h\u00e4n.\n \nPesi pienen poikuensa, k\u00e4\u00e4ri k\u00e4\u00e4reliinahansa;\n \notti pojan polvillensa, laittoi lapsen helmahansa.\n \nPiiletteli poiuttansa, kasvatteli kaunoistansa,\n \nkullaista omenuttansa, hope'ista sauvoansa.\n \nSyliss\u00e4ns\u00e4 sy\u00f6ttelevi, k\u00e4siss\u00e4ns\u00e4 k\u00e4\u00e4ntelevi.\n \nLaski pojan polvillensa, lapsen lantehuisillensa,\n \nalkoi p\u00e4\u00e4t\u00e4ns\u00e4 sukia, hapsiansa harjaella:\n \nkatoi poika polviltansa, lapsi lannepuoliltansa.\n \nMarjatta, matala neiti, tuosta tuskille tulevi.\n \nRapasihe etsim\u00e4h\u00e4n. Etsi pient\u00e4 poiuttansa,\n \nkullaista omenuttansa, hope'ista sauvoansa\n \nalta jauhavan kivosen, alta juoksevan jalaksen,\n \nalta seulan seulottavan, alta korvon kannettavan,\n \npuiten\n \n puut, jaellen ruohot, hajotellen hienot hein\u00e4t.\n \nViikon etsi poiuttansa, poiuttansa, pienuttansa.\n \nEtsi m\u00e4ilt\u00e4, m\u00e4nnik\u00f6ilt\u00e4, kannoilta, kanervikoilta,\n \nkatsoen joka kanervan, joka varvikon vatoen,\n \nkaivellen katajajuuret, ojennellen puien oksat.\n \nAstua ajattelevi, k\u00e4y\u00e4 k\u00e4\u00e4per\u00f6ittelevi:\n \nT\u00e4hti vastahan tulevi. T\u00e4helle kumarteleikse:\n \n\"Oi T\u00e4hti, Jumalan luoma! Etk\u00f6 tie\u00e4 poiuttani,\n \nmiss' on pieni poikueni, kultainen omenueni?\"\n \nT\u00e4hti taisi vastaella: \"Tiet\u00e4isink\u00f6, en sanoisi.\n \nH\u00e4np\u00e4 on minunki luonut n\u00e4ille p\u00e4iville pahoille,\n \nkylmill\u00e4 kimaltamahan, pime'ill\u00e4 pilkkim\u00e4h\u00e4n.\"\n \nAstua ajattelevi, k\u00e4y\u00e4 k\u00e4\u00e4per\u00f6ittelevi:\n \nKuuhut vastahan tulevi. Niin Kuulle kumarteleikse:\n \n\"Oi Kuuhut, Jumalan luoma! Etk\u00f6 tie\u00e4 poiuttani,\n \nmiss' on pieni poikueni, kultainen omenueni?\"\n \nKuuhut taisi vastaella: \"Tiet\u00e4isink\u00f6, en sanoisi.\n \nH\u00e4np\u00e4 on minunki luonut n\u00e4ille p\u00e4iville pahoille,\n \nyksin \u00f6ill\u00e4 valvomahan, p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 makoamahan.\"\n \nAstua ajattelevi, k\u00e4y\u00e4 k\u00e4\u00e4per\u00f6ittelevi:\n \np\u00e4\u00e4tyi P\u00e4ivyt vastahansa. P\u00e4iv\u00e4lle kumarteleikse:\n \n\"Oi P\u00e4ivyt, Jumalan luoma! Etk\u00f6 tie\u00e4 poiuttani,\n \nmiss' on pieni poikueni, kultainen omenueni?\"\n \nP\u00e4ivyt taiten vastaeli: \"Kyll\u00e4 tie\u00e4n poikuesi!\n \nH\u00e4np\u00e4 on minunki luonut n\u00e4ille p\u00e4iville hyville,\n \nkullassa kulisemahan, hopeassa helkkim\u00e4h\u00e4n.\n \n\"Jopa tie\u00e4n poikuesi! Voi, poloinen, poiuttasi!\n \nTuoll' on pieni poikuesi, kultainen omenuesi,\n \nonp' on suossa suonivy\u00f6st\u00e4, kankahassa kainalosta.\"\n \nMarjatta, matala neiti, etsi suolta poikoansa.\n \nPoika suolta l\u00f6yettihin, tuolta tuotihin kotia.\n \nSiit\u00e4 mei\u00e4n Marjatalle kasvoi poika kaunokainen.\n \nEi tie\u00e4 nime\u00e4 tuolle, mill\u00e4 mainita nimell\u00e4.\n \nEmo kutsui kukkaseksi, vieras vennon joutioksi.\n \n \n \nEtsittihin ristij\u00e4t\u00e4, katsottihin kastajata.\n \nTuli\n \nukko ristim\u00e4h\u00e4n, Virokannas kastamahan.\n \nUkko tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi:\n \n\"En m\u00e4 risti riivattua, katalata kastakana,\n \nkun ei ensin tutkittane, tutkittane, tuomittane.\"\n \nKenp\u00e4 tuohon tutkijaksi, tutkijaksi, tuomariksi?\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen, tiet\u00e4j\u00e4 i\u00e4n-ikuinen,\n \nsep\u00e4 tuohon tutkijaksi, tutkijaksi, tuomariksi!\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen tuop' on tuossa tuomitsevi:\n \n\"Kun lie poika suolta saatu, maalta marjasta si'ennyt,\n \npoika maahan pantakohon, marjam\u00e4tt\u00e4h\u00e4n sivulle,\n \ntahi suolle viet\u00e4k\u00f6h\u00f6n, puulla p\u00e4\u00e4h\u00e4n ly\u00f6t\u00e4k\u00f6h\u00f6n!\"\n \nPuhui poika puolikuinen, kaksiviikkoinen kajahui:\n \n\"Ohoh sinua, ukko utra, ukko utra, unteloinen,\n \nkun olet tuhmin tuominnunna, v\u00e4\u00e4rin laskenna lakia!\n \nEip\u00e4 syist\u00e4 suuremmista, t\u00f6ist\u00e4 tuhmemmistakana\n \nitse\u00e4si suolle viety eik\u00e4 puulla p\u00e4\u00e4h\u00e4n ly\u00f6ty,\n \nkun sa miesn\u00e4 nuorempana lainasit emosi lapsen\n \noman p\u00e4\u00e4si p\u00e4\u00e4stimeksi, itsesi lunastimeksi.\n \n\"Ei sinua silloinkana, eip' on viel\u00e4 suolle viety,\n \nkun sa miesn\u00e4 nuorempana menettelit neiet nuoret\n \nalle aaltojen syvien, p\u00e4\u00e4lle mustien mutien.\"\n \nUkko risti ripsahutti, kasti lapsen kapsahutti\n \nKarjalan kuninkahaksi, kaiken vallan vartijaksi.\n \nSiit\u00e4 suuttui V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen, jopa suuttui ja h\u00e4pesi.\n \nItse l\u00e4ksi astumahan rannalle merelliselle.\n \nTuossa loihe laulamahan, lauloi kerran viimeisens\u00e4:\n \nlauloi vaskisen venehen, kuparisen umpipurren.\n \nItse istuvi per\u00e4h\u00e4n, l\u00e4ksi selv\u00e4lle sel\u00e4lle.\n \nVirkki viel\u00e4 menness\u00e4ns\u00e4, lausui l\u00e4htielless\u00e4ns\u00e4:\n \n\"Annapas ajan kulua, p\u00e4iv\u00e4n menn\u00e4, toisen tulla,\n \ntaas minua tarvitahan, katsotahan, kaivatahan\n \nuuen sammon saattajaksi, uuen soiton suorijaksi,\n \nuuen kuun kulettajaksi, uuen p\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4j\u00e4ksi,\n \nkun ei kuuta, aurinkoa eik\u00e4 ilmaista iloa.\"\n \nSiit\u00e4 vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen laskea karehtelevi\n \nvenehell\u00e4 vaskisella, kuutilla kuparisella\n \nyl\u00e4isihin maaemihin, alaisihin taivosihin.\n \nSinne puuttui pursinensa, venehinens\u00e4 v\u00e4s\u00e4htyi.\n \nJ\u00e4tti kantelon j\u00e4lille, soiton Suomelle sorean,\n \nkansalle ilon ikuisen, laulut suuret lapsillensa.\n \nSuuni jo sulkea pit\u00e4isi, kiinni kieleni sitoa,\n \nlaata virren laulannasta, heret\u00e4 hel\u00e4j\u00e4nn\u00e4st\u00e4.\n \nHevonenki heng\u00e4ht\u00e4vi matkan pitk\u00e4n menty\u00e4ns\u00e4,\n \nrautanenki raukeavi kes\u00e4hein\u00e4n ly\u00f6ty\u00e4ns\u00e4,\n \nvetonenki vier\u00e4ht\u00e4vi joen polvet juostuansa,\n \ntulonenki tuikahtavi y\u00f6n pitk\u00e4n palettuansa;\n \nniin miks' ei runo v\u00e4syisi, virret vienot vier\u00e4ht\u00e4isi\n \nillan pitkilt\u00e4 iloilta, p\u00e4iv\u00e4nlaskun laulannoilta?\n \nNoin kuulin saneltavaksi, toisin tutkaeltavaksi:\n \n\"Eip\u00e4 koski vuolaskana laske vett\u00e4ns\u00e4 loputen,\n \neik\u00e4 laulaja hyv\u00e4inen laula tyynni taitoansa.\n \nMieli on j\u00e4\u00e4m\u00e4h\u00e4n parempi kuin on kesken katkemahan.\"\n \nNiin luonen, lopettanenki, herennenki, heitt\u00e4nenki.\n \nKerin virteni ker\u00e4lle, sykkyr\u00e4lle syyl\u00e4ttelen,\n \npanen aitan parven p\u00e4\u00e4h\u00e4n, luisten lukkojen sis\u00e4lle,\n \njost' ei p\u00e4\u00e4se p\u00e4ivin\u00e4ns\u00e4, selvi\u00e4 sin\u00e4 ik\u00e4n\u00e4\n \nilman luien lonsumatta, leukojen leve\u00e4m\u00e4tt\u00e4,\n \nhammasten hajoamatta, kielen keikkeleht\u00e4m\u00e4tt\u00e4.\n \nMit\u00e4s tuosta, jos ma laulan, jos ma paljoki pajahan,\n \njos laulan jokaisen lakson, joka kuusikon kujerran!\n \nEi ole emo elossa, oma vanhin valvehella\n \neik\u00e4 kulta kuulemassa, oma armas oppimassa:\n \non mua kuuset kuulemassa, hongan oksat oppimassa,\n \nkoivun lehv\u00e4t lempim\u00e4ss\u00e4, pihlajat pitelem\u00e4ss\u00e4.\n \nPienn\u00e4 j\u00e4in min\u00e4 emosta, matalana maammostani.\n \nJ\u00e4in kuin kiuruksi kivelle, rastahaksi rauniolle,\n \nkiuruna kivert\u00e4m\u00e4h\u00e4n, rastahana raikkumahan,\n \nvaimon vierahan varahan, ehtohon emintim\u00e4isen.\n \nSe mun karkotti, katalan, ajoi lapsen armottoman\n \ntuulipuolelle tupoa, pohjaispuolelle kotia,\n \nvie\u00e4 tuulen turvatointa, ahavaisen armotointa.\n \nSainpa, kiuru, kiert\u00e4m\u00e4h\u00e4n, lintu kurja, kulkemahan,\n \nvieno, maita vierem\u00e4h\u00e4n, vaivainen, vaeltamahan,\n \njoka tuulen tuntemahan, \u00e4rjynn\u00e4n \u00e4ly\u00e4m\u00e4h\u00e4n,\n \nvilussa v\u00e4risem\u00e4h\u00e4n, pakkasessa parkumahan.\n \nMoni nyt minulla onpi, usea olettelevi\n \nvirkkaja vihaisen \u00e4\u00e4nen, \u00e4\u00e4nen tuiman tuikuttaja.\n \nKen se kielt\u00e4ni kirosi, kenp\u00e4 \u00e4\u00e4nt\u00e4 \u00e4rj\u00e4hteli;\n \nsoimasi sorisevani, lausui liioin laulavani,\n \npahasti pajattavani, v\u00e4\u00e4rin virtt\u00e4 v\u00e4\u00e4nt\u00e4v\u00e4ni.\n \nElk\u00e4tte, hyv\u00e4t imeiset, tuota ouoksi otelko,\n \njos ma, lapsi, liioin lauloin, pieni, pilpatin pahasti!\n \nEn ole opissa ollut, k\u00e4ynyt mailla mahtimiesten,\n \nsaanut ulkoa sanoja, loitompata lausehia.\n \nMuut kaikki oli opissa, mie en joutanut kotoa\n \nemon ainoan avusta, yksin\u00e4isen ymp\u00e4rilt\u00e4.\n \nPiti oppia kotona, oman aitan orren alla,\n \noman \u00e4itin v\u00e4rttin\u00f6ill\u00e4, veikon veistoslastusilla,\n \nsenki pienn\u00e4, pikkaraisna, paitaressuna pahaisna.\n \nVaan kuitenki kaikitenki la'un hiihin laulajoille,\n \nla'un hiihin, latvan taitoin, oksat karsin, tien osoitin.\n \nSiit\u00e4p\u00e4 nyt tie menevi, ura uusi urkenevi\n \nlaajemmille laulajoille, runsahammille runoille,\n \nnuorisossa nousevassa, kansassa kasuavassa.","title":"Viideskymmenes runo","type":"page"}