{"collection":"myth-cosmogony","full_text_available":true,"graph_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/v2/api/page/gutenberg_65299/graph","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/v2/page/gutenberg_65299","id":"gutenberg_65299","license":"Public Domain (US)","rights_basis":"gutenberg_metadata_copyright_false","source":"gutenberg","source_url":"https://www.gutenberg.org/ebooks/65299","summary":null,"tags":["Category: Mythology, Legends & Folklore","Category: Plays/Films/Dramas","Finnish drama -- 20th century"],"text":"KALEVAN UHRI\n\nN\u00e4ytelm\u00e4 4:ss\u00e4 n\u00e4yt\u00f6ksess\u00e4\n\nKirj.\n\nEERO EEROLA\n\n\n\nEsitetty ensi kerran Viipurin N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 Viipurin\nvalloituksen vuosip\u00e4iv\u00e4n\u00e4 29.4.1919.\n\n\n\n\n\nJyv\u00e4skyl\u00e4ss\u00e4,\nK. J. Gummerus,\n1919.\n\n\n\n\n\n\nHENKIL\u00d6T:\n\nKarhu, Kalevan heimon vanha p\u00e4\u00e4mies.\nRipsa, Karhun em\u00e4nt\u00e4.\nHelj\u00e4, heid\u00e4n tytt\u00e4rens\u00e4.\nMarva, vanhempi palkka-piika Kalevalassa.\nTuulikki, nuorempi   -\"-         -\"-\nKovas, Kalevan heimon nuorempia p\u00e4\u00e4miehi\u00e4. Karhun naapureita.\nOrma,     |\nJouto,    | Palkkarenkej\u00e4 Kalevalassa, Karhun talossa.\nKullervo, |\nK\u00e4ps\u00e4, palkkarenki.\nSemen Ujunoff, Venn\u00e4\u00e4n palkkaorjien p\u00e4\u00e4mies.\nKalevan kansaa, palkkav\u00e4ke\u00e4, Venn\u00e4\u00e4n palkkaorjia.\n\n\n\n\nENSIMM\u00c4INEN N\u00c4YT\u00d6S.\n\n\n    Kalevalan eli Suomelan vanha valtapirtti. Takka oikealla. Pitk\u00e4\n    valtap\u00f6yt\u00e4 per\u00e4ll\u00e4. Vas. sein\u00e4ll\u00e4 hyllyj\u00e4. (Sis\u00e4\u00e4nk\u00e4ynti vas.)\n\n    Aamupuhde. Ripsa, Marva ja Tuulikki puuhailevat aamuaskareissaan,\n    Ripsa takan luona, Marva ja Tuulikki v\u00e4rttin\u00f6ineen. P\u00e4re pihdiss\u00e4,\n    toinen takan luona palaa.\n\nRIPSA (t\u00e4hyst\u00e4en ulos). Taas kohta valkenee p\u00e4iv\u00e4, odotuksen ja ik\u00e4v\u00e4n\nuusi p\u00e4iv\u00e4. Ken niiden luvun en\u00e4\u00e4 muistaa. Koska palannevat Kalevan\npojat, urhot kohen kotia saavat? Pitk\u00e4 on matka maan rajalle, Venn\u00e4\u00e4n\nvainolainen viekas.\n\nTUULIKKI. Niin on minulla mieli kuin jo pian palaisivat. Saatais tuimat\ntulotanssit!\n\nMARVA. Tuuli on Tuulikin mieli. -- Vaikka n\u00e4in min\u00e4kin unen, aivan\nennen her\u00e4\u00e4mist\u00e4. Mut' en tied\u00e4...\n\nRIPSA. Hyv\u00e4k\u00f6 oli se uni, vaiko viesti pahan peikon?\n\nMARVA. En tied\u00e4 hyv\u00e4ksik\u00f6 vai pahaksi. Aamun kaiken olen arvioinut.\nMutta t\u00e4llainen oli uni: Vanha Karhu, Kalevan p\u00e4\u00e4mies, kotia palasi.\nKansa juhlien vastaanotti. Mutta pian muuttui juhlakulkue\nvainajansaatoksi, vanhaa Karhua kalmistoon vietiin. Kaksi orhia heimon\np\u00e4\u00e4miest\u00e4 veti, toinen valkoinen, toinen musta orhi. Min\u00e4 sintsist\u00e4\nt\u00e4hysin, kun saattue ohi kulki. Ja juuri t\u00e4ll\u00e4 kohdalla orhit\nriivaantuivat. Ajomies kiivaasti kehoitti, mutta eiv\u00e4t askelta\neteenp\u00e4in astuneet en\u00e4\u00e4. Pystyyn karkasivat, musta orit valkean\nkurkkuun sai hampaansa, veri hangelle roiskahti, ja niin nujertui\nvalkea orit. T\u00e4llaisen n\u00e4in unen, sit' olen aamun aprikoinut.\n\nTUULIKKI. Marva aina vain ik\u00e4vi\u00e4 unia n\u00e4kee.\n\nRIPSA (vakaasti miettien). Valkonen orit veriins\u00e4 nujertui. Se ei\nhyv\u00e4ksi uni.\n\nTUULIKKI. Toki ensin juhlat saatiin, ilon juhlat.\n\nMARVA. Ei se ollut pitk\u00e4 ilo.\n\nRIPSA. Ilon juhlat -- surun juhlat. -- Toki ty\u00f6t on toimittava, vaikkei\nmiehi\u00e4 talossa, urhot kaikki sotatiell\u00e4. K\u00e4y, Marva, hevonen suori,\nsitten katso lehmikarja. Kohta k\u00e4ymme lyps\u00e4m\u00e4h\u00e4n. -- Tuulikki, sin\u00e4 tuo\npuita.\n\n    (Marva ja Tuulikki menev\u00e4t).\n\nRIPSA (uutta p\u00e4rett\u00e4 pihtiin asetellen.) Palanneeko vanha Karhu en\u00e4\u00e4\nkoskaan retkilt\u00e4ns\u00e4, vaiko joutuu vaipumahan Venn\u00e4\u00e4n aavoille aroille.\nN\u00e4enk\u00f6 n\u00e4ill\u00e4 silmill\u00e4ni?\n\n    (Ulkoa kuuluu kopinaa.)\n\nORMA (vanhahko, hyv\u00e4nlaatuisen n\u00e4k\u00f6inen palkkarenki. Tulee reippaasti,\nmutta heng\u00e4styneen\u00e4.) Terve sulle Ripsa muori! Tuon suuret sanomat\nsulle... min\u00e4 edell\u00e4 eh\u00e4tin...\n\nRIPSA (uteliaana kuulemaan.) Terve tervehytt\u00e4j\u00e4lle! Kiitos olkoon\nKaikkivallan, viel' ett' elossa palajat. Ent\u00e4 toiset meid\u00e4n miehet?\n\nORMA. Voittajina saapuvat pian! Kalevan miesten kalpa ly\u00f6nyt on komean\niskun. Pois on maasta vainolainen, tuolle puolen Rajajoen ajettu\nkatalat pitk\u00e4parrat. Voittajina palaavat Suomen urhot.\n\nRIPSA (ep\u00e4r\u00f6iv\u00e4sti kysyen.) Karhua vain ette n\u00e4hneet, heimon p\u00e4\u00e4miest\u00e4?\nEtte my\u00f6s Helj\u00e4-tyt\u00e4rt\u00e4ni?\n\nORMA. Elossa ovat. Vuotahan, kun kaiken kerron. Viekas vainolainen,\njoka Saimaantaustan k\u00e4r\u00e4j\u00e4paikalle Karhun oli kutsunut muka suureen\nsovintohon, neuvon pitohon hyv\u00e4h\u00e4n, kavalan taas tempun teki. Kun oli\nsovinnot juotu, Karhu Helj\u00e4n kanssa jo kohden kotia matkasi, silloin\nvainolaisen salajoukot kavalasti kiersiv\u00e4t heid\u00e4t, mets\u00e4isell\u00e4\ntaipaleella miest\u00e4 kuusikymment\u00e4 kuin tuulesta sy\u00f6ks\u00e4hti, orhin\nkiiltokarvan paikalle kaatoivat, jo heiluivat tapparat p\u00e4\u00e4nmenoksi\nheimon urhon sek\u00e4 kuulun Helj\u00e4-kukan. Mutta uljaasti iski Karhu.\n\nS\u00e4il\u00e4ll\u00e4ns\u00e4 hirmuisella listi p\u00e4it\u00e4 Venn\u00e4\u00e4n miesten niinkuin naurihin\nnapoja. Toistakymment\u00e4 makasi jo miest\u00e4 hangella, punersi punainen\nlepp\u00e4 miesten taistotanterella. Silloin huomasi Karhu kolmen paksun\npartamiehen mets\u00e4\u00e4n raastavan Helj\u00e4-neitoa...\n\nRIPSA (keskeytt\u00e4en). Tyt\u00e4rt\u00e4ni tuiretuista. Voi mun kulta kuopustani!\n\nORMA. Maltahan, kun kaiken kerron. Niin, Helj\u00e4-neitoa mets\u00e4\u00e4n\nraastoivat. Karhu hankeen per\u00e4ss\u00e4 karkasi. Siin\u00e4 kangin kamppasivat,\nkompastui kumoon Karhu, ja kymmenin miehin vainolaiset h\u00e4net k\u00f6ysihin\nsitoivat, niin my\u00f6s sitoivat Helj\u00e4n. Ja saatuaan n\u00e4in arvosaaliin,\nvainolainen heid\u00e4t aikoi kotimaahansa raahata, suuret lunnaat vaatia\ntai uudelleen Kalevan kansan kimppuun hy\u00f6k\u00e4t\u00e4, jollei se p\u00e4\u00e4miest\u00e4\u00e4n\nlunastaisi. Mutta, kuten muistat, Ripsa-muori, saivat tiedon t\u00e4st\u00e4 heti\nheimon urhot, nousi koko Kalevan kansa, siin\u00e4 vanhat, siin\u00e4 nuoret,\npalkkamiehet ja is\u00e4nn\u00e4t, nousi kuin jumalten myrsky, hiihti j\u00e4lkeen\nvainolaisen, joka jo oman p\u00e4\u00e4joukkonsa yhteyteen oli saaliineen\nehtinyt. T\u00e4ll\u00e4 puolen Rajajoen vainolaisen joukot tavattiin ja syntyi\nsiin\u00e4 tulinen taisto, jossa ei paljon maksanut miehen henki. Karhu,\nkuullen huudot Kalevan miesten, arvaten avun tullehen, kaatoi maahan\nvahtimiehet, survoi pirtin lautsan alle, Helj\u00e4n koppoi kainalohon,\nraivas tien omainsa luokse, niinkuin pitk\u00e4isen salama. Raikui silloin\nriemuhuuto kautta Kalevan rivien: 'Taas on Karhu tappelussa, p\u00e4\u00e4mies\nheimonsa edess\u00e4; horna viek\u00f6\u00f6n vainolaisen!' -- Se oli isku Karhun\nisku.\n\nRIPSA (innostuen). Niin -- ja sitten?\n\nORMA. Kauhu voitti vainolaisen! Ken siihen kykeni viel\u00e4, se nyt pakohon\np\u00f6tki, heitti keih\u00e4\u00e4t ja tapparat. Juoksivat kuin lammaslauma. --\nPaljon siin\u00e4 miest\u00e4 meni, harvat p\u00e4\u00e4si karkuteille.\n\nRIPSA. Ja siihen p\u00e4\u00e4ttyi retki oiva?\n\nORMA. Ei viel\u00e4 siihen varsin. Me vainolaista rajan taakse seurasimme,\nsiell\u00e4 ly\u00f6tiin viime iskut. -- Nyt ovat paluulla joukot. Min\u00e4 eell\u00e4\nvain eh\u00e4tin.\n\nRIPSA. Tulevat my\u00f6s Helj\u00e4, Karhu?\n\nORMA. Tulevat kuin heimon kullat! Karhu kaiken joukon eell\u00e4, Helj\u00e4\nsaatossa urosten.\n\nRIPSA. Kiitos Luojan kaikkivallan! Sulaa jo syd\u00e4nsuruni.\n\nORMA. Nyt ei aika surun aika. Niin sanoikin Karhu, kun minut edell\u00e4\nlaittoi, n\u00e4in sanoi: \"Mene, Orma, saata sana Suomelahan, ett' on aika\nnyt varata Suomen suurta heimojuhlaa, Kalevalan riemujuhlaa; koko kansa\njuhlimahan!\" -- T\u00e4m\u00e4n laittoi h\u00e4n sanoman. Min\u00e4 en malttanut olla... jo\ntullessani tienvarsille sanoja heitin, valmistautumaan kehoitin, k\u00e4skin\nkohta koolle tulla.\n\nTUULIKKI (on tullut puusylyst\u00e4 tuoden). Kas kummaa, kun vanha huuhkain\nensim\u00e4isen\u00e4 on kotiin p\u00e4\u00e4ssyt. Tokko kaukana k\u00e4vitk\u00e4\u00e4n, palannut liet\npuolitiest\u00e4?\n\nORMA. Ei v\u00e4sy kesken Orman jalka, silloin kun on kunnon viesti.\n\nRIPSA. Suuren toi sanoman Orma. Kohta palaa heimon parhaat, vaeltavat\nvaltaurhot, saapuu kauniina Kaleva, voittajina meid\u00e4n miehet.\n\nORMA. Saapuu Karhu, saapuu Helj\u00e4.\n\nRIPSA. Tulee kuin kev\u00e4h\u00e4n riemu kev\u00e4thankien keralla.\n\nTUULIKKI. Onko Jouto joukossanne, vaiko uupui uhkamieli?\n\nORMA (kiusoitellen). Kas, kas! Onpa tulossa Tuulikille tuutija ihalan\nillan. Toki taisi nauratella Jouto Vienankin venakot... verev\u00e4t on\nimmet siell\u00e4!\n\nTUULIKKI (niskojaan heitt\u00e4en). Joutaa kyll\u00e4 Joutoloille!\n\nRIPSA. Nyt ei turhia toria. Orma saattakoon sanoman kyl\u00e4n kaiken\nkuultavaksi, mihin et poikennut viel\u00e4. Kutsu koolle juhlakansa!\n\nORMA (l\u00e4htien). V\u00e4leen vierii ilon viesti! Saapuu kohta koko kyl\u00e4.\n\nRIPSA. Sin\u00e4, Tuulikki, siivoa somaksi sorea pirtti, ensin lattia\nlakaise! Sitten kaikki koristetaan juhlataljoin ja tavaroin. Ota aitan\norsiloilta! -- Taikkapa mie Marvan kanssa valitsen parahat taljat\n(l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4, menness\u00e4\u00e4n:)  Liiku kuin olisit lintu! (menee).\n\nTUULIKKI (ilosta hyp\u00e4hdellen). Saadaan suuret tulotanssit! Joudu,\njoudu, Jouto-kulta! (Ryhtyy pirtin siivoamiseen ja hyr\u00e4illen laulaa):\n\n    Ankea on aikani ja ihalat on illat,\n    kun on yksin yst\u00e4vin\u00e4 taivon t\u00e4htisillat,\n    poissa, poissa surmateill\u00e4 kulta.\n\n    Ei ne nouse kirkkahina aamun kultakoitot,\n    kaiu konsa vastahan ei illan ilosoitot,\n    kun on poissa surmateill\u00e4 kulta.\n\n    Joudu, joudu, Joutoni, jo joudu kullan luoksi,\n    monet y\u00f6t oon itkenyt m\u00e4 lemmen leinon vuoksi,\n    kun oot ollut surmateill\u00e4, kulta.\n\n(Ripsa ja Marva tulevat taljoja tuoden).\n\nRIPSA (kuullen laulun lopun). \u00c4l\u00e4 nyt enempi itke, kohta joutuu jo\nJoutosi!\n\nMARVA. Nyt ei aika lirkutusten... saatpa illalla iloita.\n\n    (Ripsa ja Marva ryhtyv\u00e4t taljoja asettelemaan).\n\nRIPSA (kiirehtien Tuulikkia). Rienn\u00e4, rienn\u00e4, Tuulitytti! Pianpa saat\nparahan palkan!\n\nTUULIKKI. Otanko oksia seinille?\n\nRIPSA. Ota, ota!\n\nMARVA. Seinille ja lattialle!\n\n    (Tuulikki noutaa ulkoa oksia, joilla koristaa sein\u00e4t ja lattiat.\n    Marva ja Ripsa saavat taljat asetelluiksi valtap\u00f6yd\u00e4n taakse.)\n\nRIPSA. Ja nyt haarikat t\u00e4yteen olutta, tummanpunaista, vanhaa olutta.\nOttakaa kolme haarikkata, yksi kumpaankin p\u00e4\u00e4h\u00e4n, kolmas keskelle\np\u00f6yt\u00e4\u00e4.\n\nTUULIKKI (ottaen hyllylt\u00e4 haarikat.) Noin hohtavat haarikatkin\npuhtauttaan!\n\nMARVA. Oma kehu huono kehu.\n\nRIPSA. Haarikat ovat Tuulikin pesem\u00e4t, kiitt\u00e4v\u00e4t ne kilvan h\u00e4nt\u00e4. Hyvin\nkeitit katajaiset, Tuulikki.\n\nORMA (tulee ulkoa). Ohoh keng\u00e4n ketteryytt\u00e4 -- jo on sillat\nsiistittyn\u00e4!\n\nRIPSA. Pian menit, v\u00e4lemmin tulit. Joko saatoit nyt sanoman?\n\nORMA. Loitolla jo vierii viesti, kiit\u00e4\u00e4 kuin kev\u00e4inen kulo. Nuoremmat\nja norjat jalat sit\u00e4 ovat eelleen eh\u00e4telleet, kun sen jo tullessani\nliikkeelle laskin. Kyl\u00e4ss' on kyll\u00e4inen riemu. Juhlavaatteita valitaan.\nKoht' on t\u00e4\u00e4ll\u00e4 kaikki kansa.\n\nRIPSA. K\u00e4yk\u00e4\u00e4 nyt, Marva ja Tuulikki, tekin ylle juhlaliinat, ennenkuin\nehtii kyl\u00e4n kansa t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 talon ja tanhuat.\n\n    (Marva ja Tuulikki menev\u00e4t.)\n\nTUULIKKI (menness\u00e4\u00e4n.)  Parasta nyt katsotahan.\n\nRIPSA. Laita tulta takkaan, Orma, jotta saavat l\u00e4mmitell\u00e4, jos on\npakkanen puraissut.\n\nORMA. Tuimasti tulevat urhot. Ei pysty pakkasen poika partaan rient\u00e4v\u00e4n\nurohon. Toki takka on iloksi, terveheksi lieden loiste. (K\u00e4y\nsytyttelem\u00e4\u00e4n takkaan tulta.)\n\nRIPSA. Pirtin l\u00e4mmin l\u00e4ik\u00e4hytt\u00e4\u00e4 tutuksi tulijan mielen. (Siirtyen\nl\u00e4hemm\u00e4ksi Ormaa.) Kysyn viel\u00e4 yht\u00e4 sulta.\n\nORMA. Kysy, ehtoisa em\u00e4nt\u00e4, min\u00e4 vaikka kahteen vastaan.\n\nRIPSA. Kuinka on laita kullanmurun? Onko terve Helj\u00e4-tytti?\n\nORMA. Terve ja iloinen tytt\u00f6. H\u00e4ll' on suuret saattajansa. (Viimeinen\nlause v\u00e4h\u00e4n salak\u00e4hm\u00e4isesti.)\n\nRIPSA (uteliaasti). Mitk\u00e4 saattajat? Sanohan! Liian on hentoinen Helj\u00e4.\n\nORMA. Neito kuin kev\u00e4inen virpi, kaunistunut, kasvanutkin.\n\nRIPSA, Sanoit saattajat olevan. Ken on kullan kumppalina?\n\nORMA. Karhun saatossa samoaa Kovas aina eellimm\u00e4isn\u00e4. Karhu ei\nkarsaasti katso... Kovas on sankari komea...\n\nRIPSA. Lienee miesi mielelt\u00e4ns\u00e4. -- Viel' on aika aateliani. (Poistuu,\nkuitenkin ilmeisesti hyvill\u00e4 mielin.)\n\nORMA (yh\u00e4 takan luona). Syty, kirkas nyt kipin\u00e4, lehahda iloinen\nliekki; kohta lautsat laulahtavat, riemu pirtiss\u00e4 remuaa.\n\nTUULIKKI (tulee juhlavaatteissaan). Olenko nyt sorja, Orma?\n\nORMA (tarkastellen). Ylen oot ihana, Tuuli. Niinkuin nuori niittyvilla!\n\nRIPSA (palaa juhlamyssyss\u00e4\u00e4n. Lis\u00e4\u00e4 edelliseen leikillisesti). Niinkuin\nkes\u00e4n kellokukka taikka valkolumpeen varsi.\n\nTUULIKKI (riemuissaan). Niin on mielikin minulla, niinkuin kes\u00e4y\u00f6n\nkajastus!\n\nRIPSA. Korea on koivun varsi tohistessa toukotuulen, neidon aatos\naurinkoa mailla mielun mittumaarin.\n\nMARVA (tulee kiireesti). Jo tulevi kyl\u00e4n kansa! Kaikki tanhuat nauravi\nnaurullista astujaansa, aitovieret visert\u00e4vi riemullista rient\u00e4j\u00e4\u00e4ns\u00e4.\n\nTUULIKKI (iloissaan)  Saadaanpa satainen juhla!\n\n    (Pirtin ovi avataan, kyl\u00e4n kansaa, nuoria neitoja ja joitakuita\n    miehi\u00e4, etup\u00e4\u00e4ss\u00e4 vanhoja, tulvahtaa iloisesti sis\u00e4\u00e4n.)\n\nJOKU JOUKOSTA. Terve, reipas Ripsa-muori, meid\u00e4n ehtoisa em\u00e4nt\u00e4!\n\nRIPSA. Terve tervehytt\u00e4j\u00e4lle! Hyv\u00e4 kun jouduitte v\u00e4lehen.\n\nJOUKOSTA. Saimme me iloisen sanan.\n\nRIPSA. Hyv\u00e4n viestin kiid\u00e4tti Orma. Palaavat voittajina Suomen sulhot,\nkauas on karkoitettu vihovainolainen, vapaana taas Karhukin kohen kotia\nrient\u00e4\u00e4. Pian on meill\u00e4 tulojuhlat. K\u00e4yk\u00e4\u00e4 vaan taloksi kaikki, kuin\nkotona konsananne!\n\nJOUKOSTA (nuori nais\u00e4\u00e4ni). Soreat on Suomen sulhot.\n\nVANHEMPI MIES\u00c4\u00c4NI. Kirkas kalpa on Kalevan. Kun se l\u00e4ikk\u00e4\u00e4, niin se\nleikkaa.\n\n    (Asettuvat pirttiin.)\n\nJOUKOSTA (mies\u00e4\u00e4ni). \u00c4sken et ehtinyt, Orma, kerrohan nyt kuulumiset.\nJoko kaukana samosit?\n\nORMA. Veikko, kaukana kovinkin! Miesmuistiin ei ole Kalevan kansa\nniill\u00e4 tienoilla samonnut. Tuolla puolen Rajajoen miteltiin nyt\nmiekanter\u00e4t. Kyl\u00e4t poroksi, miehet tasaksi tanterehen! Min\u00e4kin, mit\u00e4t\u00f6n\nmiesi, kymmenet kellistin parrat!\n\nJOUKOSTA (toinen mies leikkis\u00e4sti). Ettet liene kellist\u00e4nyt Venn\u00e4\u00e4n\nveikeit\u00e4 hameita!\n\nORMA. Katinkutti, koiransilm\u00e4! Totta kaikki, mink\u00e4 kerron.\n\nTUULIKKI (joka on ovella yht\u00e4mittaa k\u00e4ynyt t\u00e4hy\u00e4m\u00e4ss\u00e4.) Jo tulevat, jo\ntulevat! J\u00e4rven j\u00e4\u00e4lle juuri mets\u00e4st\u00e4 laskevat. Katsokaa, kuinka\nkiilt\u00e4\u00e4 p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 peitsein k\u00e4ret!\n\n    (Katselevat.)\n\n\u00c4\u00c4NI\u00c4 JOUKOSTA. -- Jo saapuvat Suomen sulhot, kuulut Kalevan urohot!\n\n-- Reippaasti sujuvi sukset!\n\n-- Karhu itse eellimm\u00e4isn\u00e4!\n\n-- Ken on Karhun kinterill\u00e4, varmaan hele\u00e4 Helj\u00e4-neito...\n\nORMA. Niin on, hele\u00e4 Helj\u00e4-neito. (Kuiskaten:). Kovas kuulun\nkumppalina. N\u00e4en sen n\u00e4ill\u00e4 silmill\u00e4ni!\n\n\u00c4\u00c4NI\u00c4. Vai on Kovas... kova miesi.\n\nRIPSA. Hst! Kuuluu jo tulijain laulu, kaunis kaikuu miesten virsi.\n\n(Kaikki kuuntelevat. Ensin kauempaa, sitten l\u00e4hemp\u00e4\u00e4 kaikuu\nKalevan miesten laulu):\n\n    Kotitanhuat, hei, terve Kalevan maa,\n    terve, Suomi, sa kallis ja suuri,\n    ies vierahan ei sua painaa saa,\n    sua suojaa rintaimme muuri!\n\n    Monet n\u00e4hnyt sa oot vihan, vainojen tiet,\n    olet kest\u00e4nyt uljaana aina,\n    Koti kallehin, onnekas kerrankin liet,\n    pyh\u00e4 vapaus jumalten laina.\n\n    Kotitanhuat, hei, terve, Kalevan maa,\n    terve, terve, Suomi nyt suuri,\n    t\u00e4t\u00e4 maata ei konsana vieras saa,\n    sen on suojana rintaimme muuri!\n\nKARHUN \u00c4\u00c4NI ULKOA: Terve m\u00e4ki, terve mets\u00e4, terve kotikummun kuusi,\nterve tanhuat tuttavat, tervep\u00e4 kotoinen pirtti!\n\n\u00c4\u00c4NI ULKOA. Tervep\u00e4 kotoinen tienoo, terve!\n\n  Tervetuliaislaulu (sis\u00e4ll\u00e4 olijat):\n\n    Tervetultua, urohot,\n    Suvantolan suuret sulhot,\n    terve miekan mittel\u00f6ist\u00e4,\n    kaunihista kalvant\u00f6ist\u00e4!\n    Kovin oli iltamme ik\u00e4v\u00e4t,\n    p\u00e4iv\u00e4t p\u00e4\u00e4 on kallellansa,\n    y\u00f6hyt yksin itke\u00e4mme,\n    aamun nousut ankeaiset,\n    kun oli kullat kulkemassa,\n    viljon veljet vierem\u00e4ss\u00e4,\n    surman suussa Suomen sulhot,\n    vaaran tiell\u00e4 maan valiot.\n    Toitte te ikuisen riemun\n    kohen kotia saaessanne,\n    olallanne onnen kehr\u00e4,\n    p\u00e4\u00e4ll\u00e4nne jumalan p\u00e4iv\u00e4.\n    Ilo kaikuu Kalevalassa,\n    riemu pirtiss\u00e4 remuaa,\n    teille laulaa lautsat kaikki,\n    uunin sirkatkin siritt\u00e4\u00e4.\n    Terve, urohot, tultuanne,\n    Kalevalat k\u00e4yty\u00e4nne,\n    Suomen surut surtuanne,\n    terve, terve, tultuanne!\n\n(Laulun loppupuolella tulevat Kalevan urhot pirtin puolelle.\nTervehdit\u00e4\u00e4n. Helj\u00e4 rient\u00e4\u00e4 \u00e4itins\u00e4 luo joka hell\u00e4sti painaa h\u00e4net\nsyliins\u00e4.)\n\nRIPSA (ottaen sitten haarikan ja tarjoten sen Karhulle.) Juokosi\njumalten malja, tulomalja, onnenmalja, malja kaunihin Kalevan.\n\nKARHU (ottaen haarikan). Juon ma Suomen suuren maljan, vapauden\nvaltamaljan!\n\nKAIKKI. Kalevalan kantamalja, malja valon, vapauden!\n\nKARHU. Jota ei ikin\u00e4 vied\u00e4!\n\nKAIKKI. Jota ei ikin\u00e4 vied\u00e4! (Juovat.)\n\nKARHU. Kalevan kotoinen kansa, kuule nyt kuulut terveisemme, tuorehet\ntuliaisviestit! Nyt on vapaana Kaleva, vapaana sen vanha p\u00e4\u00e4mies.\nVieraan vainolaisen ies on hervonnut, eik\u00e4 v\u00e4lehen nouse.\n\nJOUKOSTA. Ei! Annoimme me aimo iskun!\n\nKARHU (jatkaen). Annoimme ankaran iskun. Kauas rajan taakse omille\nriistamailleen Venn\u00e4\u00e4n miehet saatettiin -- eik\u00e4 tuossa en\u00e4\u00e4 ollut\npaljon saattamista. Lymyten luikki joukkonsa t\u00e4hteet kohden kylmi\u00e4\nkyli\u00e4. Ja voimakkaana palaa nyt Kaleva, suurina Suvannon sulhot.\nKymmenien vuosien katala paino on nyt syrj\u00e4h\u00e4n sys\u00e4tty, vapaana\nhengitt\u00e4\u00e4 Suomi!\n\nJOUKOSTA. Vapaana hengitt\u00e4\u00e4 Suomi!\n\nKARHU. Vapaana! Ensi kertaa t\u00e4ysin vapaana vieraan painosta. On kuin\np\u00e4\u00e4sty kev\u00e4tp\u00e4iv\u00e4\u00e4n per\u00e4st\u00e4 pitk\u00e4n, pime\u00e4n talven. On kuin ilmassa\niloa, on kuin ouruis oudot viestit, nousisi norojen kukat, joka kumpu\njo kumajais kaikua Kalevan voiman.\n\nNiin, nyt onkin kev\u00e4t-p\u00e4iv\u00e4, toivon p\u00e4iv\u00e4, touon p\u00e4iv\u00e4. Kaattava on\nheimon kaski, teht\u00e4v\u00e4 totinen touko. Kalevalan kaikki kansa on nyt\nsaatava mukahan, hereille heristett\u00e4v\u00e4 alettaessa uutta aikaa. Silloin\nsuurenee Suomi, silloin kasvaa Kalevan voima. Rajat rastitaan lujiksi,\nyhtehen yhyt\u00e4\u00e4n kaikki vaalimahan vapautta, maamme kultaista kev\u00e4tt\u00e4!\n\nJOUKKO. Yhtehen yhyt\u00e4\u00e4n kaikki vaalimahan vapautta!\n\nKARHU. Sama maa on meit\u00e4 kantanut, samoja kohtaloita kannamme kaikki.\nSamat olkoon my\u00f6s meill\u00e4 oikeudet ja velvollisuudet. Siisp\u00e4 sanonkin\nsuulla kaikkien vapaiden Kalevan miesten: \u00e4lk\u00f6h\u00f6n olko osaton\nKalevalassa kukaan, sama olkoon jokaisella osa heimon neuvojen pidossa.\nKaikki me yhdess\u00e4, jokainen meist\u00e4 mukana, kas niin lujittuu Suomi,\nkasvaa kaksinkertaiseksi!\n\n    (Palkkav\u00e4en joukossa iloista h\u00e4lin\u00e4\u00e4.)\n\nJOUKOSTA. Kaikki yhdess\u00e4, niin suurenee Suomi!\n\nPALKKAV\u00c4EN JOUKOSTA. Karhu ihanasti puhui; haastoi kuin jumalten\nsuulla. Toinen nyt aika meille koittaa, onnen aika. Me parasta panemme\nkaikki!\n\nKARHU (jatkaen). Nousee n\u00e4in norosta oras, saa siit\u00e4 satainen laiho,\nkoittaa kes\u00e4 Suomen suvun, onni poikaimme osaksi, kaikuu iloa Kalevan\nkannel. Juomme siis jumalten n\u00e4hden ajan uuden uhrimaljan: Suureksi nyt\nSuomen suku!\n\nKAIKKI. Suureksi nyt Suomen suku!\n\nKARHU. Kaunihiksi vapaa kansa!\n\nKAIKKI. Kaunihiksi vapaa kansa!\n\nEsirippu.\n\n\n\n\nTOINEN N\u00c4YT\u00d6S.\n\n\n    Suomelan palkkav\u00e4en asunto. Ymp\u00e4ri seini\u00e4 lavitsat. Per\u00e4ll\u00e4 ovi,\n    oik. per\u00e4nurkassa takka. Vas. sivustalla p\u00f6yt\u00e4.\n\n    Orma istuu esiripun noustessa pirtiss\u00e4 yksin\u00e4\u00e4n, verkkoa kutoen.\n\n    Hetken p\u00e4\u00e4st\u00e4 tulevat sis\u00e4lle Jouto ja Kullervo, Suomelan\n    nuoremmat palkkarengit.\n\nJOUTO. Aina vaan ahkeroi Orma, verkkolankoja vedellen. Kun ehkes\nuupuisit kerta!\n\nORMA. Kenen verkko on vedess\u00e4, sen on kala kattilassa. Joutuu kai\nJoudonkin suuhun.\n\nJOUTO. Joutuis kyll\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4ll\u00e4kin. Ei ole hoppu hyv\u00e4ksi. Suli' on\nviel\u00e4 orjan mieli.\n\nORMA. Vaikka lienet kuinka vapaa, et sin\u00e4 leiv\u00e4tt\u00e4 el\u00e4, etk\u00e4 ty\u00f6tt\u00e4\ntaas saa leip\u00e4\u00e4.\n\nKULLERVO. Siin' on vasta orjan oppi! Aina vain ahertamassa -- vaikka\nsaisi v\u00e4hemm\u00e4ll\u00e4! Vai oikeinko uskonet, Orma, ettei riit\u00e4 Suomelassa\nkakku ottajan k\u00e4tehen? Kyll' on vanhoja varoja Karhun aitat\nkallellansa. On vain osattava ottaa!\n\nORMA (kysyv\u00e4sti katsoen). Ottaa. Mit\u00e4 tuolla tarkoittanet?\n\nKULLERVO. Tarkoitan mit\u00e4 sanonkin.\n\nJOUTO. Hullu paljon ty\u00f6t\u00e4 tekee, el\u00e4\u00e4 viisas v\u00e4hemm\u00e4ll\u00e4.\n\nORMA. Laiskan leip\u00e4 ei leve\u00e4. Karvas on varkahan kakku, ei se maistu\nmiehen suussa.\n\nKULLERVO. Oisko se varastamista, jos ma ottaisin osani Karhun viljoista\nvaroista?\n\nJOUTO. Ne on meid\u00e4n k\u00e4tten ty\u00f6t\u00e4, meid\u00e4n hikemme hedelm\u00e4.\n\nORMA. Olemme osamme saaneet. Rehellisesti on maksanut aina Karhu. On\nollut leip\u00e4\u00e4 ja vaatetta.\n\nKULLERVO (pisteli\u00e4\u00e4n pilkallisesti). Viel\u00e4 joskus viinaryyppy!\n\nORMA (ei ole huomaavinaan pilkkaa). Ryypyt hyv\u00e4t Henkip\u00e4ivin,\nuljahammat Ukonvakoin, Kekrin\u00e4 huikeat kestit. Niin on ollut, mit\u00e4s\nsiin\u00e4.\n\nJOUTO (matkien ilke\u00e4sti). Mit\u00e4s siin\u00e4, mit\u00e4s siin\u00e4!\n\nKULLERVO. Siin' on Orman oiva osa, yllinkyllinkin ukolle. Meille ei ne\nmurut riit\u00e4!\n\nORMA. Mihin t\u00e4ht\u00e4\u00e4 mielen palo? Tarkoitatteko tosia?\n\nJOUTO. Tosiapa tietystikin. Teemme t\u00e4st\u00e4 toisen ajan!\n\nKULLERVO (viekastellen). Katsos, Orma, kun selit\u00e4n. Muistat, kun\npalattiin tuolta Venn\u00e4\u00e4n viime retkelt\u00e4mme; pidettiin tuliaispidot?\n\nORMA. Tottakai sen kaiken muistan. Min\u00e4h\u00e4n eh\u00e4tin eell\u00e4, kannoin\nviestin Kalevan maahan.\n\nKULLERVO. Muistat my\u00f6skin, kuinka Karhu piti pitki\u00e4 puheita?\n\nJOUTO (v\u00e4liin pist\u00e4en pirullisesti). Antoi almun orjillensa!\n\nKULLERVO. Lupasi ottaa meid\u00e4t my\u00f6t\u00e4 miesten neuvojen pitohon...\n\nORMA (keskeytt\u00e4en). Niin on ottanutkin Karhu. Karhu on sanansa\nmiesi. Olemmehan olleet, Jouto ja min\u00e4, meid\u00e4n puolesta mukana\nheimokokouksissa...\n\nKULLERVO. Olette olleet -- kaunistuksina kaiketikin! T\u00e4ss' onkin asian\nydin: Karhu kammoo vainolaista, pelk\u00e4\u00e4 sen perunsa viev\u00e4n. Uskokaa, kun\nsanon min\u00e4: pelosta otti Karhu meid\u00e4t mukaan neuvonpitoon. Mairitella\ntahtoo meit\u00e4. Kun saa p\u00e4\u00e4lle paha p\u00e4iv\u00e4, meid\u00e4t h\u00e4n ensiksi sy\u00f6ksee\nsurmaan niinkuin suden suuhun. Karhuss' on kettua my\u00f6skin.\n\nORMA. Tuota nyt en min\u00e4 usko. Hyvin on eletty aina. Karhu heimon p\u00e4\u00e4 on\noiva. Aina itse eellimm\u00e4isn\u00e4, kun on turma vain tulossa.\n\nJOUTO. Eellimm\u00e4isn\u00e4, kun on vankina Ven\u00e4en!\n\nKULLERVO. Tai kun juhlissa jumalten juo itse isomman maljan sek\u00e4 suulla\nsuurentelee!\n\nORMA. Jo nyt haastatte jotakin. Tunnen Karhun: miesten miesi. Teill' on\np\u00e4\u00e4ss\u00e4 vain jotakin h\u00e4yry\u00e4 kyl\u00e4isen h\u00e4p\u00e4n.\n\nKULLERVO (merkitsev\u00e4sti). Meill' on p\u00e4\u00e4ss\u00e4mme jotakin -- sen sin\u00e4\noikein osasit! Sun on p\u00e4\u00e4si tyhj\u00e4\u00e4 t\u00e4ynn\u00e4!\n\nJOUTO. Ett' oikein kolina k\u00e4ypi!\n\nKULLERVO (otsaansa naputtaen). T\u00e4\u00e4ll\u00e4 on sellaiset tiedot, jotka kerran\njotain maksaa! (Yh\u00e4 salaper\u00e4isemm\u00e4ss\u00e4 s\u00e4vyss\u00e4.) Kyl\u00e4ll' on kokous\npietty, meid\u00e4n neuvot, joiss' ei Karhun kumppaneita. Katsos, meit\u00e4 on\nenempi!\n\nORMA. Mit\u00e4 sill\u00e4 tarkoittanet? Ei ole enempi meit\u00e4.\n\nJOUTO. Meit\u00e4 on -- ja t\u00e4ytyy olla!\n\nKULLERVO. Ei tietenk\u00e4\u00e4n enempi, jollei kaikki mukaan liity. Jos on\npoissa Ormat, Jormat, niin ei tietenk\u00e4\u00e4n enempi. On vain oltava\nkaikkien --.\n\nJOUTO (v\u00e4liin). Joka miehen jotta naisen!\n\nKULLERVO (jatkaen). -- on nyt oltava mukana! Koittais kerran uusi aika!\n\nORMA (yh\u00e4 ep\u00e4illen). Koittais -- koska, mink\u00e4lainen?\n\nJOUTO. Kohta, kohta! Mikset osaisi sin\u00e4kin olla pitk\u00e4n p\u00f6yd\u00e4n p\u00e4\u00e4ss\u00e4?\n\nKULLERVO. Eik\u00f6 kelpaisi sinulle itsellesi ne oluet, mit\u00e4 nyt Karhulle\nkannat? Osais ehk\u00e4 oma suukin sy\u00f6d\u00e4 s\u00e4yn\u00e4h\u00e4n m\u00e4ti\u00e4, ei vain kiiskin\nruotoloita.\n\nORMA (ymm\u00e4rt\u00e4en asian). En tied\u00e4 -- olen jo vanha.\n\nKULLERVO. Anna kuitenkin apusi, tarvitaan nyt neuvot t\u00e4ss\u00e4.\n\nORMA. Jos ma arvannen asian, en puutu mokomaan min\u00e4. Ne on houkkain\nneuvoloita. (Nousee l\u00e4hte\u00e4kseen ulos.)\n\nJOUTO (ilke\u00e4sti yh\u00e4). Onko kiire Karhun luokse -saattamaan salainen\nsana?\n\nKULLERVO (kuvastuen, uhaten). Jos vain ikin\u00e4 menet, virkat puolen\nkirjaintakin, niin et enempi k\u00e4vele -- se muista!\n\nORMA. Ole tuossa l\u00f6psim\u00e4tt\u00e4! Kukin olkoon kuin osannee, mit\u00e4 se minulle\nkuuluu, (menee.)\n\nKULLERVO (Joudolle). Luuletko, ett\u00e4 h\u00e4n virkkais jotakin, veisi\nKarhulle sanoman?\n\nJOUTO. Sit' en usko. Vaikk' on l\u00f6rpp\u00e4 Orman kieli, uskalla ei\nuhallakaan n\u00e4it\u00e4 Karhulle kertoa. Ja sit\u00e4paitsi, kunhan miettii aikansa\nmiesi, niin kenties mukaankin saapi. Ormall' on taipuisa mieli, mut on\nhidas j\u00e4rjenjuoksu. Sit\u00e4 enemm\u00e4n on vain meid\u00e4n toimittava.\n\nKULLERVO. Niin, nyt on aika otollinen. Karhu, Kovas, kaikki tyyni\nluottavat nyt meihin varmaan. Kukaan ei aavista mit\u00e4\u00e4n. Nyt on osa\notettava, kaadettava Karhun valta! -- Kun tulee Ujunoff t\u00e4nne, oisi\nv\u00e4h\u00e4n voideltava!\n\nJOUTO (naurahtaen). On se ovela miesi -- Ujunoff. Ymm\u00e4rsi n\u00e4in yhteen\nliitt\u00e4\u00e4 \"orjat\" Suomen ja Ven\u00e4en.\n\nKULLERVO. N\u00e4yt\u00e4mmep\u00e4 miss' on \"orjat\". Saisit toimittaa Tuulikin\ntuomaan t\u00e4nne otraolvet Ujunoffille iloksi.\n\nJOUTO. Kaikki, kaikki katsotahan, kunhan saapuvat kokohon. -- Hst! Joku\nliikkuu ulkopuolia.\n\n    (T\u00e4hy\u00e4v\u00e4t ovea kohti. Ovi aukenee hiljaa, K\u00e4ps\u00e4, keski-ik\u00e4inen,\n    pienenl\u00e4nt\u00e4 ja lipev\u00e4 mies pist\u00e4\u00e4 varovaisesti p\u00e4\u00e4ns\u00e4 sis\u00e4\u00e4n\n    oven raosta.)\n\nK\u00c4PS\u00c4. Onko aika otollinen? Oletteko yksin t\u00e4\u00e4ll\u00e4?\n\nJOUTO. Aivan yksin. K\u00e4y vain sis\u00e4\u00e4n, K\u00e4ps\u00e4-veikko!\n\nK\u00c4PS\u00c4. Terve veljet, terve veljet! Onko varma, ettei kuule sein\u00e4t,\nkatot?\n\nKULLERVO. Varma, varma! On kai salainen sana, t\u00e4rke\u00e4kin...?\n\nK\u00c4PS\u00c4 (puolittain kuiskaten). Ylen t\u00e4rke\u00e4 sanoma. Ujunoff on kohta\nt\u00e4\u00e4ll\u00e4. Tuossapaikassa! Sata miest\u00e4 aseellista rient\u00e4\u00e4pi h\u00e4nen keralla.\n\nJOUTO. Meid\u00e4nk\u00f6 miest\u00e4?\n\nK\u00c4PS\u00c4 (matkasten). Meid\u00e4n miest\u00e4! Meid\u00e4n miehet on kotona. On my\u00f6s sana\nsaatettu heille, ett\u00e4 kaikki kokoontuvat t\u00e4\u00e4ll\u00e4 teid\u00e4n pirtill\u00e4nne. --\nMutta Ujunoffill' on omansa, Venn\u00e4\u00e4n veljet kerallansa.\n\nJOUTO (iloiten). Saa t\u00e4st\u00e4 punaiset p\u00e4iv\u00e4t, riemun p\u00e4iv\u00e4t, remun\np\u00e4iv\u00e4t! (K\u00e4sill\u00e4\u00e4n tehden liikkeen). Kellistet\u00e4\u00e4n kerran Karhu!,\n\nKULLERVO. Painitahan otson paini!\n\nK\u00c4PS\u00c4. Hiljaa, hiljaa! Ettei kuule Karhun pennut. Haistaako jotakin\nKarhu?\n\nJOUTO. Ei niin hiiren pihausta. Karhu t\u00e4ysin meihin luottaa, meille\npuhuu puuhistansa... ei h\u00e4n mit\u00e4n\u00e4 tied\u00e4.\n\nK\u00c4PS\u00c4. Kas se hyv\u00e4, oikein hyv\u00e4. (Kuiskaten.) K\u00e4ski Ujunoff sanoa, ett'\nois oikein somasti, jos ois naiset nauratella saanut iltansa iloksi --\nitse sek\u00e4 toverit toiset. Ois kyl\u00e4lt\u00e4 k\u00e4skett\u00e4v\u00e4...\n\nKULLERVO (naurahtaen). Vai jo naista naurattelis. Tuulikiss' ois tuulen\ntytt\u00f6 Ujunoffille iloksi...\n\nJOUTO (n\u00e4rk\u00e4styen). Tuulikissa! H\u00e4nt' en anna. Tuuli mun on\nmielitietty.\n\nKULLERVO. \u00c4l\u00e4 turhia turise! T\u00e4ss' ei auta! Asiaa avittaa tulee. Ja\nkenp\u00e4 sen sinulle sanoi, ettei Tuulikki tutustu mielell\u00e4ns\u00e4 Venn\u00e4\u00e4n\nmieheen. Vieras maistuu makeemmalta.\n\nJOUTO (v\u00e4h\u00e4n alistuvasti). Ehk\u00e4 l\u00f6ytyypi muitakin. Katsotahan,\nkoitetahan...\n\nK\u00c4PS\u00c4. Mie viel\u00e4 kyl\u00e4lle py\u00f6rr\u00e4n... tuon muutaman tullessani\nh\u00e4il\u00e4htelev\u00e4n hamosen. Terve vaan n\u00e4kemiin, veljet. (Menee.)\n\nJOUTO. Juokse, juokse! V\u00e4leen joudu my\u00f6s takaisin!\n\nK\u00c4PS\u00c4 (ovessa). Tuossa paikass' oon takaisin.\n\nKULLERVO. K\u00e4y, Jouto, Tuulikki etsi, salaa ottakaa oluet, tuokaa t\u00e4nne\ntullessanne. Min\u00e4 sill'aikaa penkit laitan miesten istumatiloiksi.\n\nJOUTO  Joudan k\u00e4yd\u00e4 k\u00e4skem\u00e4ss\u00e4. (Menee.)\n\nKULLERVO (J\u00e4rjestelee penkkej\u00e4 y.m. pirtiss\u00e4.)\n\nORMA (tulee sis\u00e4\u00e4n). Ohoh, mit\u00e4s laittaa miesi? -- Siell' on nyt\nsumuinen ilma.\n\nKULLERVO. Ilma onkin se onneksi. Katsos, kohta pidet\u00e4\u00e4n t\u00e4\u00e4ll\u00e4 suuri,\nsalainen kokous. Saapuu paljon tovereita kaukaisistakin kylist\u00e4. On\nhyv\u00e4, kun on usma ilman p\u00e4\u00e4ll\u00e4, eiv\u00e4t eroita tulijoita.\n\nORMA. Vai on kokous -- t\u00e4\u00e4ll\u00e4?\n\nKULLERVO (yh\u00e4 houkuttelevammin ja luottavammin). On. On tullut my\u00f6s\nVen\u00e4elt\u00e4 itse Semen Ujunoffi, entinen palkkaorjien p\u00e4\u00e4mies. H\u00e4n t\u00e4nne\nsaapuu saatossaan sata miest\u00e4. Sin\u00e4 et sit\u00e4k\u00e4\u00e4n tied\u00e4, ovat jo Venn\u00e4\u00e4n\npojat maahan kaataneet pajarit. Kaikki riikin rikkalinnat maass' ovat\nmaan omana. Henkipattoina pajarit piiloissa nyt puikkelevat. Jaettu\ntasan on tavarat.\n\nORMA (ihmeiss\u00e4\u00e4n keskeytt\u00e4en). \u00c4l\u00e4!\n\nKULLERVO (innostuen enemm\u00e4n). Kaikki jaettu, maat ja mannut. Ujunoff on\nuljas miesi! Kun h\u00e4n otti ohjat k\u00e4siin, py\u00f6r\u00e4hti pystyhyn toiset,\nkaikki entinen kumohon. Orjat maassa matanehet nyt ovat is\u00e4nn\u00e4t itse.\n\nORMA (ep\u00e4illen). Kovin kuulostaa kummalta. Lienee viestit vika viestit\n-- osaa en uskoa puoltakana.\n\nKULLERVO. Kohta kuulet, kun tulevat. On vain oltava sinunkin meid\u00e4n\nliitossa lujassa. Teemme t\u00e4\u00e4ll\u00e4 saman tempun. Miks' ain olla\nk\u00e4skett\u00e4v\u00e4, kun on valta k\u00e4ske\u00e4kin! Suuret t\u00e4st\u00e4 sukee ajat.\n\n    Jouto ja Tuulikki tulevat kantaen suurta oluttynn\u00f6ri\u00e4.\n\nJOUTO. Ka, jo on Ormakin kotona.\n\nORMA. Jopa jo kotona -- miss\u00e4s? -- T\u00e4nnek\u00f6 tynn\u00f6rin tuotte? Kas kun\nantoi Ripsa-muori.\n\nTUULIKKI. Sit' ei muorilta kysytty.\n\nJOUTO. Ottajall' on oma lupa.\n\nORMA (ihmetellen). Otitteko omin luvin kellarista juhlaolvet?\n\nTUULIKKI (niskojaan viskaten). Olut on minun panema.\n\nORMA. Mut on otra Karhun otra, maltaat Ripsa makeoitti.\n\nTUULIKKI. Min\u00e4 makasin mallassaunan.\n\nJOUTO (silm\u00e4\u00e4 iskien). Makasit -- sen min\u00e4 tied\u00e4n! Mit\u00e4 turhista\ntorista. Otettu mik\u00e4 otettu.\n\nKULLERVO. Sek\u00e4 juotu, mik' on juotu. On oikeus ottaaksemme.\n\nORMA. Oikeusko? Sit' ei se ole.\n\nJOUTO (tiuskasten ja nyrkki\u00e4 herist\u00e4en). Jos et, Orma, jo osanne itse\nturpaasi tuketa, niin sen tukkean ij\u00e4ksi!\n\nORMA. No, no, kuoma, katsotaanhan. Min\u00e4 riitaa en rakenna.\n\nKULLERVO. Paras onkin olla my\u00f6t\u00e4.\n\nTUULIKKI (iloisesti). Ja iloita elon aika. Saadaan kai huikeat hypyt!\nJouto kertoi, jotta saapuu Venn\u00e4\u00e4nkin veike\u00e4t miehet omain poikien\nlis\u00e4ksi!\n\nKULLERVO (Joutoon vilkaisten). Pid\u00e4 varasi, Tuulikki, Venn\u00e4\u00e4ll' on\ntuliset veljet... viev\u00e4t sinulta siiven lennon.\n\nJOUTO (turjottaen). Ei neitt\u00e4 v\u00e4kisin naia... Ja jos viev\u00e4t niin\nviek\u00f6\u00f6t.\n\nTUULIKKI (kiusoitellen). Kas, kas, Jouto -- jokopa nyt joutavia!\n\nORMA (hyv\u00e4ntuulisesti). Vie sin\u00e4, min\u00e4 vikisen -- ole vievin\u00e4s v\u00e4kisin.\n\nK\u00c4PS\u00c4 (kiireesti tullen). Ho hoi! Keppasi taas K\u00e4ps\u00e4n jalka. Pian\nsaapuu salateit\u00e4 miest\u00e4 niinkuin Viron sutta. Onp' on neiotkin keralla!\n\nJOUTO (laskee olutta haarikkaan ja tarjoo). Kippis, K\u00e4ps\u00e4! Saappas\nt\u00e4st\u00e4 kielen p\u00e4\u00e4lle, ett\u00e4 laulaisi vastakin.\n\nK\u00c4PS\u00c4. Kiitos, kuoma! (Juo.) Ohhoh! Oikeinpa hikosin, tuota... otan\nv\u00e4h\u00e4n koivillekin. (Juo taas.)\n\nJOUTO. Jotta keikkuis ketter\u00e4mmin illan pitkiss\u00e4 iloissa.\n\nTUULIKKI (nauraen). Voi mun p\u00e4t\u00f6 p\u00e4ivi\u00e4ni, viel\u00e4k\u00f6 K\u00e4ps\u00e4kin k\u00e4keisi\njalan norjan nostantahan!\n\nK\u00c4PS\u00c4. Tui, tui, Tuulikki, sinua! Viel' on k\u00e4yp\u00e4 K\u00e4ps\u00e4n mieli. Katso\nillalla itse\u00e4s...\n\n    (Iloista, v\u00e4h\u00e4n pid\u00e4tetty\u00e4 h\u00e4lin\u00e4\u00e4 kuuluu ulkoa. Sis\u00e4lle\n    sy\u00f6ks\u00e4ht\u00e4\u00e4 Suomelan alueen palkkav\u00e4ke\u00e4, etup. nuoria miehi\u00e4,\n    mutta my\u00f6s naisia.)\n\nK\u00c4PS\u00c4. Ka, ka! Tulkaa vain peremm\u00e4!\n\n\u00c4\u00c4NI JOUKOSTA. Jopas K\u00e4ps\u00e4 t\u00e4nne kerkes!\n\nK\u00c4PS\u00c4. K\u00e4ps\u00e4ll\u00e4 on k\u00e4rp\u00e4n jalka.\n\nKULLERVO. Terve, terve pirttiin miehet sek\u00e4 naiset naurusuiset! -- Jo\nkai tied\u00e4tte asian: saamme kohta vierahia.\n\nJOUKOSTA. Jo tuon saimme ilon sanan. Nousee t\u00e4st\u00e4 rennot rymyt!\n\nKULLERVO. Nouseepa rumakin remu! Mutta -- hiljaa siit\u00e4 niinkuin hiiret,\naikeestamme ankarasta! Pidet\u00e4\u00e4n vain niinkuin kestit -- muuta muka ei\nmit\u00e4n\u00e4.\n\nJOUKOSTA (innoissaan). Se on selv\u00e4! Tehd\u00e4\u00e4np\u00e4 salainen temppu,\nhy\u00f6k\u00e4t\u00e4\u00e4n, kun nukkuu Karhu.\n\n    (Naurahduksia.)\n\nKULLERVO. Onko kaikki yht\u00e4 mielt\u00e4: otetaan osamme n\u00e4ist\u00e4 Suomelan\nsukuperuista?\n\nJOUKKO. Tietty se! Kaikki t\u00e4ss' on yht\u00e4 mielt\u00e4, vaikka valalla\nvannottaisiin!\n\nJOUKKO (yh\u00e4 enempi h\u00e4listen). Kaikki olemme -- otamme kaikki!\n\nKULLERVO. Kun nyt saapuu auttajamme, Venn\u00e4\u00e4n vetre\u00e4t toverit, niin\npankaamme parastamme: annamme asunnot heille, leivomme leve\u00e4t leiv\u00e4t...\n\nJOUKOSTA (nauraen), Oikein limpun litsaukset... h\u00e4 h\u00e4h!\n\nKULLERVO. Naiset pankohot olutta, kun ehtyy entiset varat.\n\nJOUKOSTA. Naisill' on aina antamista!\n\n    (Naurua ja tuiskutusta.)\n\n    Ulkoa kuuluu kopinaa. Jouto pist\u00e4ytyy ovesta kurkistamaan.\n\nJOUTO. K\u00e4yk\u00e4\u00e4 sis\u00e4\u00e4n... ahaa, kuomat, kaimat, k\u00e4yk\u00e4\u00e4 pirttihin sis\u00e4lle!\n\nKULLERVO (rient\u00e4en vastaan). Terve, toverit! Mit\u00e4s kuuluu? Tervetuloa\ntalohon!\n\n    Semen Ujunoff joukkoineen tulee.\n\nSEMEN UJUNOFF (tervehdellen). Tjerve, tjerve! Kiitos, kiitos! Ensi\ngiertah Verm\u00e4\u00e4n veljet tjervedulleet on dalohon. Ensi giertah doverina\ntavatahan.\n\nKULLERVO (liehakoiden). Ensi kertaa! Se on totta. Mut ei suinkaa viime\nkertaa! Toivottavasti t\u00e4st\u00e4 l\u00e4htein Venn\u00e4\u00e4n veljet ja Suomen toverit\naina yhdess\u00e4 aprikoivat, auttavat toinen toisiansa... kaattaan Karhut\nja pajarit!\n\nUJUNOFF. Da oigein sanoit! Hjuvin hjuva! Kaadaan Karhut da pajarit!\n\n    (Joukot nauravat.)\n\nKULLERVO (kuljettaa U:n p\u00f6yd\u00e4n p\u00e4\u00e4h\u00e4n istumaan).  Vieraalle\nkunniapaikka, p\u00e4\u00e4llik\u00f6lle p\u00f6yd\u00e4n p\u00e4\u00e4h\u00e4n!\n\nUJUNOFF. Kiidos, kiidos! Hjuvin hjuva!\n\nKULLERVO (toisille ryssille). Te, toverit, katsokaahan kukin paras\nitsellenne! (Naisiin viitaten).\n\n    Yleist\u00e4 naurua ja naljailua.\n\nTUULIKKI (vie oluthaarikan U:lle). Tulomalja p\u00e4\u00e4llik\u00f6lle!\n\nUJUNOFF (silm\u00e4\u00e4 iskien). Tjerveydeks, tjerveydeks! Kovin on punainen\njuoma... da neion poski punaisempi!\n\n    (Tarjoillaan olutta, ensin Venn\u00e4\u00e4n miehille\n    sitten omille. Naljailua.)\n\nUJUNOFF. A ennenguin muida muistalemme, pistet\u00e4h\u00e4n ilot pistoon! Jotta\nnorjistuis j\u00e4shenet pitk\u00e4n matgan ja paagasen p\u00e4\u00e4lle. Soida, Ivan,\nsoidah shirmankka, Ivan, da, dantshikat, tavaarishij, Shuomen tjytt\u00f6jen\ngerallah!\n\n    (Ivan ja Michael k\u00e4yv\u00e4t soittamaan. Suomen tytt\u00f6jen silm\u00e4t\n    alkavat palaa Venn\u00e4\u00e4n poikien puoleen. Tuota pikaa k\u00e4y iloinen\n    karkelo, pari ryss\u00e4\u00e4 laskee hihkuen \"ripatskua\".)\n\nEsirippu\n\n\n\n\nKOLMAS N\u00c4YT\u00d6S.\n\n\n    Suomelan valtapirtin eteinen. Oikealla ovi pirttiin,\n    vasemmalla toinen ovi. Per\u00e4lt\u00e4 k\u00e4ynti ulos kartanolle.\n\n    Esiripun noustessa h\u00e4lin\u00e4\u00e4. Entiset palkkarengit ja Venn\u00e4\u00e4n\n    miehet rient\u00e4v\u00e4t edestakaisin eteisen poikki pirttiin ja pirtist\u00e4\n    ulos. Suomelan entisill\u00e4 palkkarengeill\u00e4 on ven\u00e4l\u00e4isi\u00e4 p\u00e4\u00e4hineit\u00e4,\n    jopa mekkoja ja keih\u00e4it\u00e4kin. Kaikki ovat asestettuja.\n\n    Vasemmalla olevan oven luona seisoo Orma vahdissa alakuloisen\n    n\u00e4k\u00f6isen\u00e4.\n\n    Esiripun noustessa kuuluu pirtist\u00e4 Ripsan j\u00e4rkytt\u00e4vi\u00e4\n    kuolinparahduksia. Hetken p\u00e4\u00e4st\u00e4 tulevat pirtist\u00e4\n    Kullervo ja Jouto.\n\nKULLERVO (raa'asti nauraen). Vanha naakka-saatana! Siin' oli sinunkin\nloppus! Et nyt enempi \u00e4rise!\n\nJOUTO. Piru vie! T\u00e4\u00e4 k\u00e4vi hyvin! Ei aavistanut mit\u00e4\u00e4n Karhu, enemp\u00e4\u00e4\nkuin Karhun \u00e4mm\u00e4, kun v\u00e4h\u00e4n y\u00f6unia h\u00e4irittihin. Hurjia olivat ryss\u00e4t\np\u00e4\u00e4lle k\u00e4ym\u00e4\u00e4n -- mutta kyll\u00e4 joivatkin illalla, kolme tynn\u00f6ri\u00e4 olutta!\n\nKULLERVO. Olut antoi tulta mieleen, sen sai kokea Karhu --\n\nJOUTO (viitaten vas. olevaan oveen). Tuoll' on nyt Karhu aljunamme\nsalpain vankkojen takana. Hei, orjien is\u00e4nt\u00e4, milt\u00e4s maistuu lainan\nmaksu! Saat nyt saada korkoin kanssa! Varo vaan, Orma, ettei karkaa\nkaitsettavasi.\n\nORMA. N\u00e4etteh\u00e4n, ett\u00e4 vahdin.\n\nKULLERVO. Yksi vain livisti lintu. En ymm\u00e4rr\u00e4 viel\u00e4k\u00e4n\u00e4, mihin h\u00e4ipyi\nHelj\u00e4 y\u00f6ll\u00e4?\n\nJOUTO. Miten p\u00e4\u00e4si, sit' en tied\u00e4, mutta minne, sen tajuan. Koettaa\ntietysti saattaa sanoman Kovakselle.\n\nORMA (hiljakseen). Silloin t\u00e4st' on leikki poies. Uskokaa kun sanonkin:\nhyv\u00e4\u00e4 t\u00e4st' ei meille koidu.\n\nKULLERVO. Tee sin\u00e4 teht\u00e4v\u00e4s vainen, sull' ei muita mukinoita. Ja\nmuista: (tehden k\u00e4dell\u00e4\u00e4n vastaavan liikkeen) nuoran jatko oot orressa,\njos vain Karhun karkuun lasket!\n\n    (Kullervo ja Jouto menev\u00e4t ulos.)\n\nORMA (p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n puistellen). Jaa jaa. Saapa n\u00e4hd\u00e4, mik' on loppu. Ylen on\npitk\u00e4lle menty. (Huokaisee.)\n\nKARHU (kolkuttaa vas. sivuovea sis\u00e4p.) Orma! Kuuletko, Orma!\n\nORMA (h\u00e4mmentyen). Hst! Kuulen, mutta en uskalla kuulla...\n\nKARHU. Raotahan ovea hieman. Enh\u00e4n sulle mit\u00e4\u00e4n mahda... tahtoisin vaan\npuhua hiukan.\n\nORMA. V\u00e4h\u00e4n p\u00f6nk\u00e4\u00e4 saatan siirt\u00e4\u00e4, muuta juuri en uskalla.\n\nKARHU (oven raossa). Sanohan minulle, Orma, sin\u00e4, joka olet n\u00e4ill\u00e4\ntanhuilla kasvanut, kulkenut kuten min\u00e4kin, sanohan minulle, mit\u00e4 t\u00e4m\u00e4\nkaikki oikein tarkoittaa? Mink\u00e4 vuoksi toitte vieraan, vanhan\nverivainolaisen t\u00e4nne, ja yhdess\u00e4 h\u00e4nen kanssaan katalasti y\u00f6ll\u00e4\nkarkasitte kimppuumme, murhan, ry\u00f6st\u00f6n t\u00f6ihin? Onko puuttunut jotakin?\nEnk\u00f6 aina ole parastanne katsonut? Onko ollut ruoska ruokananne?\n\nORMA (h\u00e4mill\u00e4\u00e4n). Eip\u00e4 suinkaan, is\u00e4nt\u00e4, ei suinkaan. On ollut kysta\nkyllin silloin meill\u00e4 kuin sinullai. (Pel\u00e4styy puhuneensa liikaa.)\nTuota... mutta niin, min\u00e4 en tied\u00e4... min\u00e4 en tuonut vainolaista...\n\nKARHU. Enk\u00f6 ottanut teit\u00e4 yhteisiin neuvonpitoihin, enk\u00f6 aina --\n(vet\u00e4ytyy pois, joku tulee ulkoa ja menee pirttiin).\n\nORMA. Hst! Joudun viel\u00e4 min\u00e4 hirteen. Katsos, en halusta olisi t\u00e4ss\u00e4,\nmun on pakko ollakseni, jos mieli elohon j\u00e4\u00e4d\u00e4.\n\nKARHU (katkerasti). Hm! Kehnoill' on matalat keinot! -- Sanohan viel\u00e4,\nkuink' on laita vanhan Ripsan?\n\nORMA (ep\u00e4r\u00f6iden). Pirtin puolla ruumihina --\n\nKARHU. Ruumihina vaimo vanha -- Ent\u00e4 Helj\u00e4 -p\u00e4\u00e4sik\u00f6 karkuun?\n\nORMA. P\u00e4\u00e4si -- ainakin toistaiseksi. Monta ovat etsij\u00e4t\u00e4 laittaneet.\nPahoin pelk\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 tapaavat.\n\nKARHU. Varjelkohon Kaikkivalta! (Vet\u00e4ytyy pois.)\n\n    Ulkoa alkaa kuulua melua. Ujunoff ja er\u00e4it\u00e4 toisia ryssi\u00e4\n    tulee ry\u00f6st\u00f6saalista kantaen. Siin\u00e4 on taljoja, vaatteita,\n    metalliesineit\u00e4 y.m.s.\n\nUJUNOFF. Ah, Orma, vanha mieshi! Katsho sie vaan Karhua! A vot my\u00f6\nkjulassa kj\u00e4v\u00e4simme, rigas kjula, julen on paljo shaalihia, on kalua\nkaigenlaista. Ei juoshut huggahan hurme, joskin kaatui joitakuita.\n(Sylk\u00e4isten) Naplivaitj! Karhull' on angarat voimat, monda magasi\nmaassa miesht\u00e4, jennenguin nuorih giinnih shaatih. --\n\nTUULIKKI (tulee sis\u00e4lt\u00e4).\n\nUJUNOFF. Ah, sin\u00e4 gorea tjytt\u00f6! Jo oli ig\u00e4v\u00e4 miulla Tuulikkia\ntjytt\u00f6st\u00e4ni. (Noppaa vy\u00f6t\u00e4isilt\u00e4 Tuulikkia ja paiskaa poskelle\nsuutelon. Tuulikki on v\u00e4h\u00e4n h\u00e4mill\u00e4\u00e4n, mutta sallii sen tapahtua.)\n\nTUULIKI. Olen pirtin puhastanut, ett' ois urhoilla tiloa, vierahilla\nliiatenkin.\n\nUJUNOFF. Vot se on hjuva, oigein hjuva! Tuulikkini, saamme taas illalla\niloita. -- (P\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n osottaen) A pi\u00e4ss' on vj\u00e4h\u00e4n raaskas paino, kova\nmy\u00f6s ollut on urakka, tuoppas oltta miesten juoda!\n\nTOINEN RYSS\u00c4. Vot, vot, tuo olutta saavillinen! Julen on aangara jano.\n\nTUULIKKI (l\u00e4htien). Viel\u00e4 on pieni tynn\u00f6rillinen olutta. Tuon sen.\nSitten kaikk' on lopussa.\n\nUJUNOFF. Tjaa -- on pandava uudet olvet. A nyt tuo v\u00e4lehen vj\u00e4h\u00e4n,\nkoht' on kieli kidassa kiinni!\n\n    Tuulikki ulos. Ujunoff ja ryss\u00e4t sis\u00e4lle.\n\n    Kullervo ja Jouto tuovat ulkoa vastaanrimpuilevaa Marvaa.\n\nKULLERVO. Katsos, Orma! Vipuun k\u00e4vi vanha varis.\n\nMARVA. Mit\u00e4 tahdotte minusta? P\u00e4\u00e4st\u00e4k\u00e4\u00e4 pois n\u00e4kem\u00e4st\u00e4 n\u00e4it\u00e4 p\u00e4ivi\u00e4\npahoja. Liiaksi olen jo vanha teid\u00e4n r\u00e4\u00e4k\u00e4t\u00e4, repi\u00e4!\n\nJOUTO. Eih\u00e4n r\u00e4\u00e4k\u00e4t\u00e4 sinua, kun oot vaan avuksi t\u00e4ss\u00e4.\n\nMARVA. Ei minusta mit\u00e4\u00e4n apua.\n\nORMA. Antaa toki vanhan olla.\n\nKULLERVO (suuttuen). Jo nyt on saatana t\u00e4ss\u00e4! Teist' on aina vain\nvastusta!\n\nJOUTO. Liiaks istuu orja heiss\u00e4. Aina vaan ovat k\u00e4rtt\u00e4neet is\u00e4nt\u00e4ins\u00e4\nsuosiota. Meit\u00e4 nuorempia polettu takanap\u00e4in liiatenkin. Nyt kun me\nheillekin p\u00e4iv\u00e4t paremmat laittaisimme, vapaat p\u00e4iv\u00e4t, onnen p\u00e4iv\u00e4t,\neiv\u00e4t ymm\u00e4rr\u00e4 ottaa vastaan, eiv\u00e4t auttais ehkes meit\u00e4. -- Ei oisi\nOrmakaan tuossa, ellei oisi pakko olla!\n\nORMA (ei virka mit\u00e4\u00e4n).\n\nMARVA. Ja mik\u00e4 olisi se onni, jonka meille tarjoisitte? Itse n\u00e4ette:\nry\u00f6v\u00e4rein ja roistoin onni!\n\nKULLERVO. Varo kielt\u00e4s, \u00e4mm\u00e4nkenkku!\n\nMARVA (melkein huutaen). Sen sanon, huudankin julki: t\u00e4\u00e4 on roistojen\ntekoa, murhamiesten --\n\nKULLERVO (Iskee nyrkill\u00e4\u00e4n korvalle, jotta Marva kaatuu). \u00c4sh, perkele!\n\nMARVA (yh\u00e4 jatkaen pitk\u00e4ll\u00e4\u00e4n). -- pettureitten, maankavaltajain\nkurjain...\n\nKULLERVO (potkien Marvaa p\u00e4\u00e4h\u00e4n). Tuhannen tuhatta! Vaikenetko,\nvaikenetko!\n\nMARVA (surkeasti). Auta, Luoja Kaikkivalta -- (Py\u00f6rtyy.)\n\nORMA (n\u00f6yr\u00e4sti, lepytellen K:a). Anna olla vanhan vaimon. Eih\u00e4n h\u00e4n ole\nmit\u00e4\u00e4n pahaa tehnyt, eik\u00e4 h\u00e4n oikein ymm\u00e4rr\u00e4 n\u00e4it\u00e4 -- ... kukapa\nn\u00e4it\u00e4...\n\nKULLERVO. Kyll\u00e4 min\u00e4 panen ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n... niin h\u00e4nen kuin sinunkin!\n\nORMA. No, no, kyll\u00e4h\u00e4n min\u00e4... eih\u00e4n t\u00e4ss\u00e4...\n\nJOUTO. Tule jo, menn\u00e4\u00e4n pirttiin! Ujunoff odottaa sopimaan, kuinka\npaljon ry\u00f6st\u00f6saalista saavat he mukanaan vied\u00e4, sek\u00e4 mit\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n\nvangitulle (viitaten Karhun ovea kohti).\n\nKULLERVO. Menn\u00e4\u00e4n sitten. (Ormalle), Mutta muista! (Menev\u00e4t.)\n\nORMA (ryhtyen auttelemaan Marvaa). Voih, voih, n\u00e4it\u00e4 p\u00e4lk\u00f6 p\u00e4ivi\u00e4mme!\nJo nyt johonkin jouduttihin!\n\nTUULIKKI (tulee ulkoa olut\u00e4mp\u00e4ri keralla, pys\u00e4htyy). No, mik\u00e4s muorille\nk\u00e4vi?\n\nORMA. T\u00e4ss\u00e4 Kullervo kiivastui, oli potkia kuoliaaksi Marva-raukan...\n\nMARVA (v\u00e4h\u00e4n tointuen). Varjele, vakainen Luoja, p\u00e4\u00e4st\u00e4 n\u00e4it\u00e4\nn\u00e4kem\u00e4st\u00e4!\n\nTUULIKKI (kevyesti). Vai jo v\u00e4s\u00e4hti varis... on kai r\u00e4\u00e4kkynyt\ntarpeheksi. (Menee pirttiin.)\n\nMARVA (raukeasti). Tuulikki... sin\u00e4kin tytt\u00f6! P\u00e4\u00e4sis tuonelan tupihin,\nsiell' ois olla armahampi!\n\nORMA (toimitellen Marvaa l\u00e4htem\u00e4\u00e4n). Koeta joutua johonkin piiloon...\npois t\u00e4st\u00e4 v\u00e4lehen p\u00e4\u00e4se! Luulen, ett\u00e4 tulee t\u00e4st\u00e4 kohta kahta\nkauheampaa! Rienn\u00e4! En voi seurata edemm\u00e4. Minut hirtehen vet\u00e4v\u00e4t, jos\nvain t\u00e4st\u00e4 hievahdankaan. Ohoh! Ehk\u00e4 jaksat yksin\u00e4si...\n\nMARVA. Kun en jaksa, niin vaipunen. Hylk\u00e4s kansa Kaikkivallan,\nKaikkivalta kansan j\u00e4tti. P\u00e4\u00e4sis pois p\u00e4ivilt\u00e4 n\u00e4ilt\u00e4! Voih, voih,\nOrma, -- j\u00e4\u00e4 hyv\u00e4sti! (L\u00e4htee.)\n\nORMA (kuullen pirtist\u00e4 \u00e4\u00e4ni\u00e4). Hyv\u00e4sti, hyv\u00e4sti, Luojan haltuun!\n\n    (Rient\u00e4\u00e4 vahtipaikalleen. Kullervo, Jouto ja\n    Ujunoff tulevat pirtist\u00e4.)\n\nKULLERVO. No mihin joutui \u00e4mm\u00e4nk\u00e4\u00e4kk\u00e4!\n\nORMA. Mihin lie hoippunut siit\u00e4; en tullut kysyneheksi.\n\nKULLERVO. Samapa tuo. Vaikka olisi saanut nyt olla n\u00e4kem\u00e4ss\u00e4 Karhun\nrakki, kuinka ulvoo Otso itse. -- Ota pois ovelta p\u00f6nk\u00e4!\n\nORMA (kysyv\u00e4sti katsoen). P\u00f6nk\u00e4 poisko... miksi sitten?\n\nKULLERVO. Sittenp\u00e4 saat senkin n\u00e4hd\u00e4. No!\n\n    (Orma ottaa p\u00f6ng\u00e4n ja avaa oven. Kullervo, Jouto ja pari muuta\n    miest\u00e4 menev\u00e4t koppiin ja tuovat k\u00f6ysiin sidotun Karhun esille.\n    Karhu j\u00e4ykk\u00e4n\u00e4, pystyp\u00e4isen\u00e4. Orma vet\u00e4ytyy nurkkaan.)\n\nUJUNOFF. Vot, vot, karhundantshuttajat! Shaakaapas otukseen hengi,\njotta hjuppis ilokshemme! (Nauraa raa'asti.)\n\nKULLERVO (pilkallisesti). Tanssi nyt Kalevan tanssi, oikein Ukon\nuhritanssi meid\u00e4n mielemme ratoksi -- saat olutta siemauksen!\n\nJOUTO (samoin pilkallisesti). Saatpa niinkin! Hypi, hypi, niinkuin\nhyv\u00e4kin hullu-heikki, niinkuin me ennen sinun eess\u00e4si leiskuimme. Nyt\non tullut vuoron vaihto. Meilt' on poissa kaulanauhat, sinull' on\nhamppuset k\u00e4\u00e4dyt. (Osottaa k\u00f6ytt\u00e4 Karhun kaulan ymp\u00e4rill\u00e4.)\n\nKARHU (vaikenee t\u00e4ydellisesti).\n\nKULLERVO. J\u00e4\u00e4tyik\u00f6 kieli kitaan kiinni! Tais' olla pakkanen pieni\ny\u00f6teloilla kuulun Karhun.\n\nKARHU (vaikenee yh\u00e4).\n\nUJUNOFF. A keksinp\u00e4 mie kjeinon hjuvan, mill\u00e4 pienet lustit saadah!\n(osottaen Karhua) Sidotah tshort sein\u00e4h giinni... vot siull oiva\nambutauluh! A nyt pannah gilba, kuka on tarkin nuolen tjer\u00e4v\u00e4n\nambumises! Kuka tapaapi l\u00e4hemm\u00e4, a ilman ettei reig\u00e4\u00e4 tule.\n\nKULLERVO. Ohoh! Se on oiva tuuma... ehk\u00e4 tepsivi muutakin.\n(Komentavasti huutaa pihalle) Miehet, uhrihongan utareihin Karhu kiinni\nkytket\u00e4h\u00e4n!\n\n    (Pari miest\u00e4 tulee sis\u00e4\u00e4n.)\n\nKARHU (mahtavasti). Katalat, maanpetturit kurjat kiroon!\n\nJOUTO. \u00c4h\u00e4h! Jopa joutui kelloon \u00e4\u00e4ni!\n\nKULLERVO. Sano nyt ensiksi meille, mill\u00e4 toimin kulkee Kovas -- ja\nmiss\u00e4?\n\nKARHU (ei vastaa).\n\nKULLERVO (viekkaasti). Voimme s\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 me henkesi, rauhassa saat t\u00e4\u00e4lt\u00e4\nmenn\u00e4, jos lupaat ja luovutat meille kaikki maas' ja mantus'.\n\nKARHU. Orjille -- en ikin\u00e4!\n\nKULLERVO. Kas, kas! Orjille, sanoitko? Muka itse teit vapaiksi meid\u00e4t,\nvertaisiksesi mairotit.\n\nKARHU. Orja orjana kuoleekin! Sit' ei voi vapaaksi tehd\u00e4... liian\nkehno, huono aines. Vasta t\u00e4ysin sen tajuan.\n\nKULLERVO. Varo! Henkesi on k\u00e4siss\u00e4mme! Toki s\u00e4\u00e4st\u00e4mme sen, jos vain\nvannot ja vakuutat luopuvasi kaikesta... ettet ilmoisna ik\u00e4n\u00e4 tule en\u00e4\u00e4\nn\u00e4ille maille. Et itse etk\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n muita laita.\n\nKARHU. Min\u00e4 tulen! Viek\u00e4\u00e4 kaikki, viek\u00e4\u00e4 henki! Tulen kuin taivahan\nvasama tuolta puolen tuonelankin! Maankavaltajat kaadan! Nousee uusi,\nuljahampi Kalevan kantaheimo! Kasvaa kansa valkeampi, suku suurempi\nsukeaa, jok' ei vieraita kumarra, pet\u00e4 peltoja isien!\n\nJOUTO (kiusoittavasti). Kynnet poikki kuulun Karhun! Viek\u00e4\u00e4 puuhun\npilkaksemme!\n\n    Miehet viev\u00e4t Karhun ulos. Kullervo, Jouto ja Ujunoff\n    katselevat per\u00e4ovelta.\n\nUJUNOFF (Kullervolle) Ah, sie viisas, jylen viisas olet tavarish. Da\nnyt on Karhu gaatomailla. A, kuka ensim\u00e4iseks ambuu?\n\nKULLERVO. Kunnia se vierahalle. Anna menn\u00e4 vaan!\n\nUJUNOFF (t\u00e4hd\u00e4ten jousella). Katsotah, mie hiukset puuhun naulaa!\n(Laskee nuolen, joka v\u00e4h\u00e4n haavoittaa Karhun p\u00e4\u00e4t\u00e4.)\n\nUJUNOFF. Tshort pergeleh, naarmun teki!\n\nJOUTO (ihastuksissaan). Kas, hyvin Ujunoff t\u00e4ht\u00e4s, hyvin! Laske toinen\nrintaluihin?\n\nKULLERVO. Varro veikko! Oikeus on omaisilla Karhun peijaisten pitohon.\n(Singauttaa nuolen. Kuuluu Karhun parahdus. Kullervo kerskuen.) Siihen\nsuistui suuri Karhu.\n\nUJUNOFF. \u00c4sh, tshort, v\u00e4lehen p\u00e4\u00e4stit, kovin v\u00e4lehen. Loobetit jo hubin\nmeilt\u00e4... oisi shiet\u00e4nyt enembi. (Sylk\u00e4isee kiukuissaan.) Tshort!\n(Joudolle) A sie harooshi olet tavarish, etshi doinen ambudauluh!\n\nKULLERVO (Ly\u00f6den Ujunoffia olalle). Huoli tuosta Venn\u00e4\u00e4n veikko. Aika\npirttiin astella jo peijaismaljat pohjaan juomaan. Ujunoff, sa uljas\npoika, tule kuin is\u00e4nt\u00e4 t\u00e4nne! (Avaa oven Ujunoffille)\n\nUJUNOFF. Kiidos, kiidos! Hjuva, hjuva, tavaarish. A hjuvat olvet Karhun\nolvet, da hjuvat tyt\u00f6t Shuomen tyt\u00f6t! A konsanaan ei eroan Venn\u00e4\u00e4n ja\nShuomen tavarish!\n\n    (Menev\u00e4t pirttiin.)\n\nORMA (hiipii esille mielipuolena, ja lyyhistyen lattialle purskahtaa\nrajuun hullun nauruun.)\n\nEsirippu\n\n\n\n\nNELJ\u00c4S N\u00c4YT\u00d6S.\n\n\n    Suomelan pihalla, valtapirtin raunioilla. Oikealla sivustalla\n    viel\u00e4 kytevi\u00e4 ja palaneita vanhan valtapirtin hirsi\u00e4. Vasemmalla\n    ja taustalla mets\u00e4\u00e4, kotikuusia.\n\n    Raunioissa jokunen ruumis. Kev\u00e4t. Aamu alkaa sarastaa. Viimeisten\n    hankiaisten aika.\n\n    Rauniolla, kypenien keskell\u00e4 puuhaa hullu Orma,  seip\u00e4\u00e4ll\u00e4\n    kohennellen.\n\nORMA. P\u00f6nk\u00e4... mihin joutui p\u00f6nk\u00e4... Karhu karkuun p\u00e4\u00e4see... minut\nhirteen vet\u00e4v\u00e4t... Kovas on kova miesi... Ai, ai .. hii-iii. (L\u00f6yt\u00e4\u00e4\nkek\u00e4leiden joukosta Kullervon ja Joudon ruumiit, jotka tuntee.) Kas,\nkas! Kullervo ja Jouto... mit\u00e4 siin\u00e4 nyt makaatte, nouskaa yl\u00f6s...\npirtti l\u00e4mpi\u00e4\u00e4 jo... jo on kukko kiekahtanut... hii-ii-i...!\n\nMARVA (tulee kepin varassa vaivaisesti, vasemmalta). Auta, Luoja\narmollinen, kaitse kaunoinen Jumala! N\u00e4m\u00e4 p\u00e4iv\u00e4t hirmun p\u00e4iv\u00e4t piti\nviel\u00e4 n\u00e4kem\u00e4ni, n\u00e4m\u00e4 ajat onnettuuden, ajat huutavan h\u00e4pe\u00e4n... Veli\nvasten velje\u00e4ns\u00e4... Vanha Kalevalan valtapirtti kek\u00e4lein\u00e4, kypenin\u00e4.\nT\u00e4t\u00e4 se uneni tiesi, viime vuonna n\u00e4kem\u00e4ni. Kaatui valkea hevonen,\nkaatui kaikki kaunis maahan, uupui kunnia inehmon. (Aikoo istuutua\nkivelle, mutta huomaa samassa Orman, s\u00e4ps\u00e4ht\u00e4\u00e4.) Taar' avita! Orma\nkeskell\u00e4 kyventen! Mit\u00e4 etsit, mies poloinen?\n\nORMA. Laitan hyv\u00e4n naurishaudan... onpa tuhkaa tarpeheksi... hii-ii...\n\nMARVA (surullisesti, istahtaa). Niin, niin. Sammuvat kypenet kohta,\nniinkuin sammui Orman j\u00e4rki. Kaikki kaatuu, kaikki murtuu...\n\nORMA. Kullervo ja Jouto l\u00e4mmittelev\u00e4t nyt tuossa. Kullervo ja Jouto\nsuuren takan tekiv\u00e4t... Tuli l\u00e4mmin... l\u00e4mmin... hii-ii...\n\nMARVA (siirtyy katsomaan). Totisesti Kullervo ja Jouto! Armahda, Herra!\nSuuren takan tekiv\u00e4t... se k\u00e4risti siivet heilt\u00e4. (Siirtyy j\u00e4lleen\nistumaan.)\n\nORMA. Mutta kauas lensi iso lintu...\n\nMARVA. Mik\u00e4 lintu lensi?\n\nORMA. Uljas, uljas... lensi lintu... \"Tule pirttiin, ole kuin is\u00e4nt\u00e4\nitse!\" sanoi Kullervo... Nyt se lensi... iso lintu...\n\nMARVA (itsekseen). Mit\u00e4 kurja tarkoittanee...\n\nORMA. Ujunohvi lensi... kun rupesi siivet palamaan... hii-iii...\n\nMARVA. Sit\u00e4k\u00f6 tarkoitatkin. Tietysti, tietysti lensi. Parempi kun ei\nolisi tullutkaan sin\u00e4 ilmoisna ik\u00e4n\u00e4! Onko milloinkaan verivainolainen\ntuonut muuta mukanansa kuin tuhoa vaan ja turmaa. (Valittavasti.) Mik\u00e4\nsokaisi meid\u00e4n miehet, saattoi tuolle petoksen tielle, joka jo nyt on\nvienyt tuhkaksi ison tupamme, koko maamme mureheseen, kansan kauneimmat\nsuruhun, jonk' ei vertaista koettu.\n\nK\u00c4PS\u00c4 (kuukistellen, kurkistellen tulee). Voi hyv\u00e4t ihmiset\ntokkiinsa... hyv\u00e4\u00e4 huomenta sent\u00e4\u00e4n, olkoon aamu armahuinen! Voi hyv\u00e4t\nihmiset... mink\u00e4lainen on ollut ryt\u00e4kk\u00e4, meno ja meteli!... Jaa jaa...\n\nMARVA. On ollut meno ja meteli -- ja nyt kytev\u00e4t kypenet.\n\nK\u00c4PS\u00c4. On toki onni, ett\u00e4 olette elossa viel\u00e4... Min\u00e4kin poloinen poika\nviime hilkussa livahdin! Kun kuulin Kovaksen tulevaksi mukanansa kaikki\nyl\u00e4maan miehet, min\u00e4 heti \u00e4lysin -- ja sen nyt p\u00e4ssikin tajusi! -- ett\u00e4\nlyhveen loppui ilonpito, ett\u00e4 kostaa Kovas Karhun kuoleman, maksaa\nmahlat Ripsa-muorin...\n\nORMA (asettuu taas vahtiasentoon). Karhu! Pysy vaan sis\u00e4ll\u00e4...\nhirtt\u00e4v\u00e4t minut... hii-ii...\n\nK\u00c4PS\u00c4 (s\u00e4ik\u00e4ht\u00e4en). Mit\u00e4... hii-ii? Onko mennyt Orman p\u00e4\u00e4 --? (tehden\nsormellaan liikkeen.)\n\nMARVA (surullisesti ny\u00f6k\u00e4ytt\u00e4en). On mennyt Orman. Lie monen muunkin.\n\nK\u00c4PS\u00c4. Vai niin, vai niin. Taar' avita mokomasta! Niin, niin, \u00e4lysin\nsilloin min\u00e4, \u00e4lysin koivet alleni ottaa; min\u00e4 mets\u00e4\u00e4n puikin. Aina\nKomussuon piilopirttiin H\u00f6t\u00f6vuoren juurelle min\u00e4 liputin. Siell\u00e4 olen\nmaannut kuin hiiri kolme vuorokautta, pieni (n\u00e4ytt\u00e4en) noin pieni\nleiv\u00e4nkannikas ev\u00e4\u00e4n\u00e4. Koska arvelin rym\u00e4k\u00e4n ohi jo olevan,\nkurkkailemaan l\u00e4hdin... t\u00e4\u00e4ll\u00e4p\u00e4 kypenet l\u00f6yd\u00e4n.\n\nMARVA. Autiot ovat taas asuintilat. Kohonnevatko konsanansa, nyt kun ne\noma heimomme h\u00e4vitti. Voi p\u00e4ivi\u00e4 n\u00e4it\u00e4!\n\nORMA. Ui ui ui... Kullervoll' on niin paha silm\u00e4...!\n\nK\u00c4PS\u00c4 (siirtyy katsomaan). Hui ui! Siin' ovat nyt tuhkassa tuhmat...\nMin\u00e4 jo aattelin, ettei t\u00e4ss\u00e4 kunnian kukko per\u00e4lt\u00e4 laula...\n\nMARVA. Vaikka taisit itsekin niiden hommissa olla...\n\nK\u00c4PS\u00c4. Min\u00e4k\u00f6? Niin -- tulinhan tuota olleheksi, kun en muutakaan\nuskaltanut. Mutta kun sitten oikein juotiin ja mekastettiin ja\nryss\u00e4in avulla alettiin p\u00e4\u00e4lle k\u00e4yd\u00e4, niin arvasinhan min\u00e4, ett\u00e4\nhiidenkattilaan se kumminkin lopuksi vie... min\u00e4 kolmasti sylk\u00e4sin ja\nsalaa tieheni livistin. Usko se, niin tein! En ole hiirt\u00e4k\u00e4\u00e4n tappanut\nt\u00e4ss\u00e4, en kenellek\u00e4\u00e4n pahoja tehnyt...\n\nORMA (on huomannut mets\u00e4ss\u00e4 Tuulikin, juoksee sinne). Haa, Tuulikki!\n(Vet\u00e4\u00e4 mukanaan Tuulikin esille). Tule nyt t\u00e4nne Tuulen tytt\u00f6!\nVieraille olutta hiii... Hii... uiiii... Kaksi tynn\u00f6ri\u00e4 olutta...\npitk\u00e4t parrat... tuo olutta \u00e4mp\u00e4rill\u00e4...\n\nTUULIKKI (vastustellen). Hellit\u00e4, jumalanluoma! vaiko pirun liet\nriivaama!\n\nORMA (yh\u00e4 kiskoen). Yks hyv\u00e4\u00e4, kaks pahaa... pitk\u00e4t parrat pahaa...\nJouto, nouse yl\u00f6s, Tuulikki tuopi olutta...! (Hellitt\u00e4\u00e4 T:n).\n\nTUULIKKI (kirkaisten). Aih! Sit\u00e4 aavistinkin (Tarkastellen Joudon\nruumista). N\u00e4in sinut ruumiina tapajan, kartena nyt palaneena...\n\nK\u00c4PS\u00c4. Niin, palaa se paraskin miesi, kun on oikein hyv\u00e4t sytyt.\n\nTUULIKKI (suuttuen). Lemmon koira! Vai irvistelet viel\u00e4 t\u00e4ss\u00e4! Miss'\nolit silloin sin\u00e4, kun miehi\u00e4 tarvittihin? Eip\u00e4 sua silloin n\u00e4hty!\n\nK\u00c4PS\u00c4. Hiljaa, hiljaa, piikaseni! Hullu, ken tulehen sy\u00f6ksee, viisas\nkiert\u00e4\u00e4 loitommalta!\n\nTUULIKKI. J\u00e4niksell' on pitk\u00e4t s\u00e4\u00e4ret, pitk\u00e4t s\u00e4\u00e4ret ja viisto suu!\n\nK\u00c4PS\u00c4 (miehev\u00e4n\u00e4). Kuule, sin\u00e4 piikainen, sin\u00e4 \u00e4l\u00e4 koittele miehen\nsisua! \u00c4l\u00e4, \u00e4l\u00e4...!\n\nTUULIKKI. Pyh! Miehen! Onko t\u00e4ss\u00e4 tuumaakaan miest\u00e4! Toinen on hullu,\ntoinen on narri!\n\n    (L\u00e4htee \u00e4keiss\u00e4\u00e4n pois.)\n\nK\u00c4PS\u00c4 (huutaa j\u00e4lkeen). Mene sin\u00e4 vaan polvelle pitk\u00e4parran, mene\nper\u00e4ss\u00e4, mene per\u00e4ss\u00e4! Ehk\u00e4 elossa tapajat -- jos on ollut nyt h\u00e4ll\u00e4\nkyllin pitk\u00e4t s\u00e4\u00e4ret!\n\nORMA (huutaen). Hii-ii... vie olutta \u00e4mp\u00e4rill\u00e4... hii...!\n\nMARVA (alussa itsekseen). En olis uskonut Tuulikista... (Nousten.)\n(K\u00e4ps\u00e4lle ja Ormalle.) Tulkaa saunan turviin tuonne! Se toki rannalla\npalamatta s\u00e4ilyi. Yksi on edes katto p\u00e4\u00e4mme p\u00e4\u00e4lle viel\u00e4. (Ottaa Ormaa\nk\u00e4dest\u00e4). Tule pois saunahan, Orma! Saat kannikan korean, sen oon\ns\u00e4\u00e4st\u00e4nyt sinulle.\n\nK\u00c4PS\u00c4 (my\u00f6skin Ormalle). Niin, pois tule t\u00e4st\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n\nvahtimista. Menn\u00e4\u00e4n nyt.\n\n    (Menev\u00e4t Ormaa taluttaen.)\n\n    Hetken p\u00e4\u00e4st\u00e4 tulee uupuneena Helj\u00e4. Aamu hiukan valkenee.\n\nHELJ\u00c4 (laulaa).\n\n    Soi, soitto, murehen soitto,\n    katkera kaiu h\u00e4pe\u00e4n soitto,\n    tihuty\u00f6 nyt maita kulki,\n    ilkirutto rutsasi kansan.\n    Mennyt on kunnia Kalevan.\n\n    El\u00e4 koita, korkea aamu,\n    ell\u00f6s, aurinko, ylene\n    p\u00e4\u00e4lle polon Kalevan kansan,\n    heimon herjan hartioille,\n    kaatoi itse se itsens\u00e4.\n\n    Soi, soitto, murehen soitto,\n    painu y\u00f6h\u00f6n, p\u00e4iv\u00e4n silm\u00e4,\n    ettet n\u00e4it\u00e4 sa n\u00e4hd\u00e4 saisi,\n    pettureita is\u00e4in pellon,\n    maansa myyneit\u00e4 myyri\u00e4.\n\n(Istahtaa. Itkee.) Nyt mun uupuivat voimani. Kiitos olkoon\nKaikkivallan, ettei ennemmin uupuneet, ett\u00e4 jaksoin, mink\u00e4 jaksoin.\n\nOn mennyt manan villeihin viitoihin maammo minulta, \u00e4itini armahuinen.\nOn sammunut taaton silm\u00e4 kavaltajan k\u00e4den kautta. Siell\u00e4 nyt laupiaissa\nlehdoissa k\u00e4yskelette. Mutta voi, taattoni totinen, tapaat kun isien\nhenget siell\u00e4, niin kuinka heille kertoa saatat t\u00e4m\u00e4n ikuisen h\u00e4pe\u00e4n\nty\u00f6n, kurjan kataluuden teon. Vaikeata, vaikeata se on. Kauhistuvat\nisien haamut, vaipuu rauha vainajilta.\n\nMutta odotahan, odottakaa, henget menneiden polvien ja sin\u00e4 taattoni\noma. Kuulette toki sanomat toiset, ett\u00e4 on Kovas kostanut taaton\nkohlut, maammon mahlat on maksanut. Palanneeko h\u00e4n sitten el\u00e4vitten\njoukossa mun luokseni tai astuuko sankarina suurena teid\u00e4n tyk\u00f6nne, te\nvainajat, mutta kalpana Kaikkivallan h\u00e4n nyt ainakin iskee iskunsa\ntotisen puolesta is\u00e4in kunnian. Viel\u00e4 on Kalevan maass kuulua my\u00f6s\nkunnokkuutta!\n\nOlen ylpe\u00e4 sulhostani!\n\n    (Nousee reipastuneena yl\u00f6s. Yh\u00e4 valkenevassa aamussa\n    alkaa joku yksin\u00e4inen, aikainen lintu laulahdella.\n    Kuuluu tuohitorven toitotus.)\n\nMit\u00e4? Kuulinko oikein? (Taas toitotus.) Totisesti mun korvani tutun jo\ntajusi \u00e4\u00e4nen! (Toivehikkaassa riemussa.) Joko saapuu sulhoni suuri,\njoko sankarit palaavat?\n\n(Yh\u00e4 l\u00e4hemp\u00e4\u00e4 toitotus, sitten Kalevan miesten laulu):\n\n    Kotitanhuat, hei, terve Kalevan maa,\n    terve, Suomi sa kallis ja suuri,\n    t\u00e4t\u00e4 maata ei petturit konsaan saa.\n    sen on suojana rintaimme muuri.\n\n    Sait n\u00e4hd\u00e4 sa h\u00e4pe\u00e4n inhat tiet,\n    sen kestit, sen kestit sa sent\u00e4\u00e4n.\n    Koti kallehin, onnekas kerrankin liet,\n    pyh\u00e4 kiitos nyt korkeelle lent\u00e4\u00e4.\n\n    Kotitanhuat, hei, terve Kalevan maa,\n    Terve, terve, Suomi nyt suuri,\n    t\u00e4t\u00e4 maata ei petturit, vieras saa,\n    sen on suojana rintaimme muuri!\n\n(Laulun aikana tulee esille aseistettu, reipas miesjoukko, Kovas\netunen\u00e4ss\u00e4.)\n\nKOVAS (huomaten Helj\u00e4n). Terve, Helj\u00e4 morsioni! T\u00e4\u00e4ll\u00e4k\u00f6 olet jo\nsin\u00e4kin! (Syleilee). Kas t\u00e4ss\u00e4, pojat, vanhan Karhun uljas tyt\u00e4r, jota\nmeid\u00e4n ja koko Kalevan maan on pelastuksestaan kiitt\u00e4minen. Paljain\njaloin, puolialastomana h\u00e4n riist\u00e4ytyi l\u00e4pi murhamiesten k\u00e4tten, kuin\ntuulen siivill\u00e4 kiid\u00e4tti sanoman meille. Henkihieveriss\u00e4\u00e4n lattialle\ntuupertui, toki sanotuksi sai: \"petos, katala petos, maankavallus,\nmaammo maassa, taatto ryss\u00e4in ja omain vanki!\" Enemp\u00e4\u00e4 ei tarvittukaan\n-- loput tied\u00e4mme kaikki.\n\nJOUKKO. El\u00e4k\u00f6h\u00f6n Helj\u00e4-neito!\n\nKOVAS. Niin kuulkaa nyt veljet! (Helj\u00e4lle) T\u00e4ss\u00e4 vanhan raunioilla,\naamussa armahamman ajan, ymp\u00e4rill\u00e4 sotaveikot, otan nyt omaksi sinut.\nVannon taivahan valalla!\n\nJOUKKO. Siunatkoot siniset ilmat liiton pyh\u00e4n! Olkoon onni!\n\nKOVAS. Kiitos, veikot! (Syleilee Helj\u00e4\u00e4.) Oi, sa uljas Helj\u00e4-kukka!\n\nHELJ\u00c4. Pieni mun on osa t\u00e4ss\u00e4. Mit\u00e4 itse toimititte?\n\nKOVAS. Nyt on selv\u00e4 Suomen p\u00e4iv\u00e4. Katalimmat tuhon korpit tuolla\nviruvat raunioissa. Ujunoff vain muutaman miehen kera hurjasti paeten\nnahkansa pelasti. Mutta takaisin ei palaja sen vannon, ja vakuutamme!\nVoittajina paljon suurempina palaamme nyt kuin vuosi sitten, nyt on\nrinnasta omastai ilkikasvi katkoeltu, paise saastainen rev\u00e4isty. --\nVaikka on nyt raunioina Kalevalan valtapirtti, niin pian kohoaa sen\ntilalle uusi, nousee entist\u00e4 ehompi! Kasvaa turve ylitse hautojen,\nkuivuu viljat kyynelvedet, kirkastuupi murhe musta. Alta tuskan ja\ntulenkin nousee suuri Suomen p\u00e4iv\u00e4 -- aamu armias Jumalan. Tuli polttaa\nterveheksi, mik\u00e4 maassa lie m\u00e4te\u00e4, alla sy\u00e4mmen alahaista. Kirkastuupi\nkansan sielu, valkeneepi valju aatos, koko heimo korkeneepi. Alta\nvallan vainolaisen nousee ehj\u00e4n\u00e4 Kaleva kera valkeiden valojen.\n\nJOUKKO. Ehyt on Kalevan kansa! Suomi nousee suurempana, kirkkahampana\nporosta!\n\nKOVAS. Vannomme ikivalalla!\n\nJOUKKO. Vannomme ikivalalla!\n\n        Nuorten urhojen laulu:\n\n    Korkene jo, Luojan armon p\u00e4iv\u00e4\n    y\u00f6st\u00e4 Suomen veljesveren ruskon,\n    haihdu halla, h\u00e4ivy kauhun h\u00e4iv\u00e4,\n    uuden saamme valkeamman uskon!\n    Kauniimpina n\u00e4in me tuhkan alta\n    p\u00e4iv\u00e4\u00e4 p\u00e4in nyt k\u00e4ymme kaikkialta,\n    ty\u00f6n ja rauhan onneen Suomen viemme,\n    Kaikkivalta, valkaise jo tiemme!\n\nEsirippu","title":"Kalevan uhri: N\u00e4ytelm\u00e4 4:ss\u00e4 n\u00e4yt\u00f6ksess\u00e4","tradition":"myth-cosmogony","translated_text":null,"word_count":6994}